miopod
(Full Member)
Posts: 107
|
Post by miopod on Dec 31, 2015 3:23:02 GMT
Turlough ja Napoleon lähtivät vaeltamaan takaisin jotakuinkin samaan suuntaan mistä tulivatkin. He olivat molemmat olleet hiljaa Slitheenin lähdöstä asti. "Säikäytitkö sinä sen tiehensä?" Napoleon kysyi viimein varovasti. Hänellä oli vieläkin jalat vähän heikkona moisesta koettelemuksesa, joten Turlough pysytteli tuon lähellä jos vaikka vanha keisariparka tarvitsisi tukea. "En usko. Sille taisi tulla jotain muuta.." Turlough vastasi mietteliäänä. "Kuten vaikka.." punapää piti pienen tauon ja nielaisi hiljaa. "..Tohtori." Hänelle nyt vasta valkeni, että Tohtori mitä oletettavimmin on mennyt sörkkimään tai sössimään jotain siellä minne ikinä itse suuntasikaan, ja nyt se oli kantautunut Slitheenien tietoon. "Voi Tohtori!" Turlough huokaisi hieroen ohimoitaan. Turlough käänsi katseensa yhä vain hämmentyneemmän näköiseen Napoleoniin. "Tule, meidän on löydettävä Tohtori ennenkuin se iso vihreä vauva raatelee hänen molemmat sydämensä neljään osaan." Turlough sanoi tuskainen ilme kasvoilaan nykäisten Napoleonin käsivarresta mukaansa. Napoleon seurasi mukisematta, vaikkei todennäköisesti ollut perillä enää yhtään siitä, mitä oli tekeillä. "Eh.. molemmat?" Napoleon kysäisi vain ihmeissään. Ja omituistahan se olisi ollutkin jos ei noin absurdi lausahdus olisi korvaan särähtänyt. "Niin.. tuota, Tohtorilla on kaksi sydäntä." Turlough vastasi vain lyhyesti kiskoessaan Napoleonia eteenpäin. Napoleon vain nyökkäsi hyväksyvästi. "Minäpä ehdinkin jo miettiä, että näytätte yllättävän ihmismäisiltä ollaksenne ulkoavaruudesta." tuo tokaisi vain. Turlough osasikin jo aavistaa, ettei tuota miestä voisi yllättää enää mikään kaiken sen jälkeen mitä hän oli tämän päivän sisällä nähnyt.
Yllättäen Turlough joutui tekemään sellaisen äkkijarrutuksen, että Napoleon törmäsi auttamatta Turloughin selkään niin että pyllähti istualteen maahan. Kulman takaa heidän eteensä oli ilmestynyt toinen Slitheen. Tai niin Turlough päätteli, sillä sen peräpäästä ei löytynyt talikkoa tai sen aiheuttamia jälkiä. Turlough käännähti lennosta ympäri ja kiskoi Napoleonin pystyyn käännyttäen tämän toiseen suuntaan. Nuo kaksi ehtivät ottaa tuskin kahta askeltakaan kun tajusivat että senkin tien tukki Slitheen. Turlough vei katsettaan Slitheenistä toiseen neuvottomana, ja perääntyi napoleonin kanssa viereistä seinää vasten. Slitheenit lähestyivät hiljaa ja uhkaavasti ja ihan hetkisen aikaa Turlough näkikin jo tilaisuuden livistää niiden jalkojen välistä, mutta se idea meni siinä kun Slitheenit tekivätkin valonnopean äkkihyökkäyksen, niin että Napoleonkin hätkähti oikein näyttävästi. Toisen Slitheenin kietoessa niljakkaan pitkät sormensa Turloughin kaulan ympärille, pääsi Turloughilta vain paniikinomaisen hyytävä parkaisu; "TOHTORI!!"
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Jan 1, 2016 21:30:17 GMT
Koska villiä ajanherraa ei oltu suunniteltu olemaan paikoillaan kovinkaan montaa sekunttia, oli Tohtorin aivot jo kehittäneet uuden suunnitelman. Hän ei ollut varma toimisiko se, mutta toisaalta yrittänyttä ei laitettu - sitä paitsi, suunnitelman epävarmuus loi tilanteeseen vain mieltä kutkuttavan seikkailun tunnun vaikka alitajunta samalla huusikin omaa huoltaan Turloughin ja Napoleonin suuntaan. Tohtori nuolaisi nopeasti huuliaan ja heitti kuution ilmaan, ottaen siitä uudelleen kopin. "Oletko itse asiassa koskaan kuullut, mitä nämä kuutiot oikeastaan ovat? Äläkä vain sano, että ajassa liikkumiseen suunnattua teknologiaa. Sen me tiedämme kaikki! Mutta jos katsomme pintaa syvemmälle...", puheensorinan lomassa kuutio käännettiin ylösalaisin. Kuution alaosan pinnassa oli pieni nappi, josta painettiin. Tämän jälkeen katse nostettiin takaisin Slitheeniin, "...saatatkin ehkä oppia ettei ajan kanssa ole leikkimistä. Se voi yllättäen kääntyä omistajaansa vastaan!", kun Tohtori oli lausunut viimeisimmät sanansa, sylki kuutio itsestään voimakkaan energiasäteen suoraan kohti avaruuden vihreää muukalaista. Energiasäteellä oli oikeastaan vain yksi vaikutus; Se jähmetti kohteensa, keskeyttäen uhrinsa ajankulun. Oli kuitenkin vain Slitheenin huonoa tuuria ettei vauvaolento kyennyt huomaamaan tulleensa huijatuksi kuin vasta liian myöhään ja näin ollen olento kivettyikin aloilleen. Energiasäde loppui ja Tohtori suoristi ryhtinsä tyytyväisenä. "Me ajanherrat keksimme ajan. Älä siis enää koskaan aliarvioi sen voimaa - tai uhmaa minun ystäviäni", Tohtori huomautti, lähestyen Slitheeniä ja kopauttaen sormellaan tuon vihreän nenän pintaa. "Sellainen saa minut vain hyvin, hyvin vihaiseksi", ja niin ajanherra poistui hallista, jättäen Slitheenin jähmettyneenä aloilleen. Olento ei ollut kuollut, mutta energiasäteen vaikutus tulisi kestämään niin pitkään kunnes nappia painettaisiin uudestaan.
Käytävälle takaisin päästyään, Tohtori kuuli varsin tutun kuuloisen parkaisun. Se sai miehen valpastumaan. Turlough ja Napoleon olivat kuin olivatkin hengissä! Mies ampaisi juoksuun, mutta yllättäen rusettikaulainen pysähtyi; Ajanherran näkökenttään oli osunut avonaisessa huoneessa oleva ilmaan nouseva kuulutuskoppi ja siinä kiinni oleva suurensuuri säde. Se sai miehen jälleen inspiroimaan.
Tohtori kapusi koppiin, asettaen aikaisemmin kähveltämänsä kuution säteen etuosaan. Kuulutuskopin pienessä ohjauspaneelissa oli valtava valikoima erinäisiä nappeja, mutta yksi noista kiinnitti rusettipojan huomion. "Uu, punainen, suuri nappi ja lasersäde. Olen aina halunnut kokeilla tällaista!", mies hieroi kämmeniään yhteen, silmien tuikkiessa innostuneisuutta. Hehkutuksen jälkeen punaista nappia painettiin ja niin koppi lähti lentoon. Nyt oli aika suunnata pelastamaan Turlough ja Napoleon.
"Hoi, Slitheenit! Ette varmasti arvaa kuka täällä on? Yhden pisteen vihje; Tohtori! Ja sitten huonoihin uutisiin; minulla taitaa olla jotain teille kuuluvaa? Ehkä arvaattekin jo tai sitten ette, mutta minä vannon, että mikäli ettei jätä ystäviäni ja planeettaa rauhaan, tulee sillä olemaan seuraukset. Mikäli olette fiksuja ja nopeita, päästän teidät poistumaan heti ja te lupaatte jättää suojelemani planeetan rauhaan. Saatte aikakuutionne ja me kaikki voimme jatkaa elämäämme eteenpäin. Reilu diili, vai mitä?", Tohtori kuulutti kopistaan kovaääniseen mikrofoniin, saavuttuaan Slitheenien, Napoleonin ja Turloughin luokse. "Ai niin, ja Turlough, olen edelleen sinulle kotiin viemisen velkaa, joten yritä pysyä hengissä. En voi jatkuvasti pelastaa sinua pinteestä!", huomautettiin vielä punapäälle. Lentävä kuulutuskoppi oli paksusta, tummasta metallista valmistettu, eikä sinne nähnyt ulkoa sisälle, mutta kopin sisäpuolella oli pieni videoruutu, josta ajanherra näki eteensä. Slitheenit eivät kuitenkaan näyttäneet arvostavan Tohtorin ehdotusta, vaan olennot huusivat herjauksiaan.
|
|
miopod
(Full Member)
Posts: 107
|
Post by miopod on Jan 3, 2016 3:10:16 GMT
Koko pieni kolmen eri lajin edustama jengi pysähtyi hetkeksi, kun outo metalliboksi ilmestyi ja Tohtorin ääni alkoi kaikua käytävässä. Turlough hymyilikin jo helpottuneena kuullessaan sen. Tohtori oli puhuessaan harhauttanut Slitheenejä sen verran, että Turlough pääsi livahtamaan toisen sellaisen otteesta. Kaulaan hänelle jäikin punaiset pitkät sormen jäljet. Vähän poikaa yskitti moinen tukehduttamisyritys, mutta kipeää ei sentään tehnyt. Ainakaan kovin paljoa. Napoleon sen sijaan ei ollut aivan yhtä onnekas, sillä toinen Slitheeneistä oli yhä ahdistelemassa häntä. "Hyvähän sinun on sieltä panssarivaunustasi sanoa!" Turlough huudahti takaisin Tohtorille, samalla kun yritti jollain tapaa auttaa Napoleon-parkaa, nyt kun ei talikkoakaan ollut. Slitheenit kirkuivat Tohtorille ja tämän seuralaisille yhtä mittaa. Toinen huomasi viimein Turloughin kadonneen hänen kynsistään, ja kävi nyt uudelleen hippasille pojan kanssa, mikä vaikeutti Turloughin Napoleoninpelastamisoperaatiota huomattavasti.
Tällä hetkellä Turloughn ovelaan taistelustrategiaan kuului lähinnä perääntyminen ja Slitheenin suurien kourien väistäminen. Näin hän johdatti tyhmää Slitheeniä edes takaisin pitkin käytävää. Slitheen, jolla oli Napoleon kynsissään, yritti käydä Tohtorinkin kimppuun hakkaamalla ja huitomalla yksikätisesti tämän kulkuvempelettä, mutta vempele ei näyttänyt saavan oikein naarmun naarmua.
Slitheenit alkoivat olla jo raivoissaan. Ne uhkasivat tappaa sekä Tohtorin, että hänen ystävänsä ja viedä kuution mukanaan. Toinen alkoi uhkailla Napoleonilla, uhaten aikovansa satuttaa häntä. "Jätä hänet rauhaan!" Turlough huusi jostain toisen Slitheenin takaa, jolloin se alkoi tömistellä ilkeästi kohti Turloughia. "Ja ennenkaikkea, jätä minut rauhaan!" Turlough ärhenteli vaihtaen jälleen suuntaansa, ja perääntyen kohti Tohtorin menopeliä. Punaista näkevä Slitheen tietysti vauhdilla perässään.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Jan 3, 2016 20:06:27 GMT
Kuten oli ollut odotettavissa, tekivät Slitheenit hyvin selväksi sen etteivät nämä olleet Tohtorin ehdotuksen kannalla. Olennot kävivät hyökkäykseen ja käytävällä alkoi varsinainen kaaos. Tilanteen syttyminen ajoi Tohtorin tilanteeseen, jossa ajanherran oli toimittava; Myös muu lauma vihreitä vauvaolentoja tulisi saamaan saman kohtalon kuin talikasta kärsinyt Slitheenikin. Myös muidenkin Slitheenien oma aika tulisi pysäyttää. Ainakin siksi aikaa, kunnes alus oltaisiin lähetetty avaruuteen takaisin - mahdollisimman kauaksi Maasta. Ensin oli kuitenkin napattava Turlough ja Bonaparte kyytiin, turvaan tulevalta energiasäteeltä.
Turlough oli sotakeisaria nopeampi ja trionilainen pääsikin metalliboxin lähettyville. Kun sopiva aika koitti, Tohtori avasi kuulutuskoppinsa luukun. "Nopeasti!", kättä heilautettiin merkiksi, samalla kun ajanherra nappasi kopista lähimmän metalliputken, tönäisten sillä trionilaista jahdanneen Slitheenin kumoon.
Myös vähän matkan päässä oleva Napoleon huomasi luukun olevan auki. Sotakeisari pyrkikin ottamaan pikajuoksun kohti Tohtoria ja Turloughia, mutta liika nopeus oli virhe; Yksi Slitheeneistä onnistui sivaltamaan terävällä kynnellään Bonaparten kylkeä ja mies ulvahti kivusta, polvistuen maahan. Näky sai myös Tohtorin kalpenemaan. Mies hyppäsikin kopista ulos, kaivaen äänimeisselinsä esille. "Turlough, hoida ohjaus! Minä haen Bonaparten!", huudahdettiin vielä punapäiselle pojalle ennen kuin ajanherra säntäsi sotakeisarin luokse. Slitheenit pyrkivät estämään Tohtorin liikkumisen ja vahingoittamaan myös ajanherraa, mutta äänimeisselillä osoitettiin olentoihin. Äänimeisseli päästi korvia vihlovan äänen joka pysäytti Slitheenit, näiden pidellen korviaan. Se avasi Tohtorille hetkeksi suoran tien Bonaparten luokse.
"Älkää minusta välittäkö, pelastakaa itsenne ja maailma!", Napoleon hoki, pidellen vuotavaa kylkeään. "Suu kiinni, kukaan ei kuole silloin kun minä olen paikalla!", ajanherra vastasi ja nosti sotakeisarin pystyyn. Rusettialien heitti miehen käden harteilleen, lähtien kuljettamaan keisaria kohti Turloughia ja kuulutuskoppia. Matkalla hän kuitenkin muisti jotain; aika, johon he olivat saapuneet, oli päivä ennen Napoleon Bonaparten virallista kuolemaa. Se synkisti hetkeksi rusettikaulan; Sotakeisarin ei ollut edes tarkoituskaan selvitä huomista päivää pidemmälle. Ajatuksien ei kuitenkaan annettu näkyä ulos päin, vaan mies hyppäsi takaisin koppiin, Bonaparte mukanaan.
"Tulemme kääntämään aikakuution Slitheenejä vastaan. Aikakuution avulla ei voi vain matkustaa pelkästään ajassa, vaan sillä voi myös pysäyttää valitsemansa kohteen ajan! Kuulutuskopin sädettä ei olla varsinaisesti suunniteltu aikateknologian käyttöön, mutta mikäli käännän virtapiirien navat vastakkain ja asennan kuution ohjaussysteemiin, tulisi laatikon kestää yhden säteen verran. Hyvin suuren sellaisen. Lisäksi meidän tulee vain toivoa parasta. Nyt tulee iso tykki, jonka tarkoituksena on osua jokaiseen Slitheeniin kerralla - mutta pahimmillaan se voi heittää koko Ranskan vaihtoehtotodellisuuteen, räjäyttäen lopun Maan taivaan tuuliin", Tohtori selitti villiin vauhtiin, painellessaan kuulutuskopin nappeja. Tämän jälkeen mies vilkaisi kaksikkoon. "Toivottakaa onnea!", ja niin punaista nappia painettiin jälleen. Suuren suuri, koko käytävän peittävä säde laukaistiin matkaan.
|
|
miopod
(Full Member)
Posts: 107
|
Post by miopod on Jan 5, 2016 3:20:40 GMT
Turlough kiitti Tohtoria samalla kun pyrki metalliboksin sisäänpääsyaukolle. Hänet pysäytti Napoleonin huudahdus, ja hetken hän kauhistuneena aikoikin vaihtaa suuntaansa takaisin Napoleonin avuksi, mutta Tohtori määräsikin pojan ohjaamoon, joten hän tyytyi vain nyökkäämään vakavana ja sujahti sisään boksiin. Ruudusta hän seurasi huolestuneena Tohtorin ja Napoleonin kulkua sisään.
Kun Tohtori asensi ajanpysäytyssädettä ja käynnisti sen, Turlough sulki tiukasti silmänsä. Napoleon tajusi teknologisesta höpötyksestä vain sen, että hänen planeettansa saattaisi tuhoutua, mikä teki miehen hyvin hermostuneeksi. Turlough odotti silmät suljettuina hyvän aikaa ja jopa luomiensa takaa näki kirkkaan välähdyksen. Ääntäkään ei kuulunut, mikä sai Turloughin olettamaan ettei homma ollut vielä ohi. Hän havahtui kuitenkin vasta siihen kun Napoleon, polvillaan lattialla istuen pidellen haavaansa, kopautti häntä olkapäähän. "Euh.. Turlough?" hän kysyi hiukan hämillään. Turlough avasi silmänsä ja katseli ympärilleen. "Se.. se toimi?" hänkin kysyi nyt ihmeissään katsahtaen ulos jähmettyneitä Slitheeneitä. Kun hän selvisi hämmennyksestä hän siirsi katseensa jälleen Napoleoniin. "Oletko kunnossa?" hän kysyi vilkaisten haavaa hienoisen huolen ja inhon sekaisena. "Kyllähän minä.. pintanaarmuja vain.. Kyllä tässä on pahempaakin koettu." Napoleon vastasi polvillaan maasta. "Älä huoli, hoidamme sinut kyllä kuntoon, vai mitä Tohtori?" Turlough sanoi vilkaisten nyt myös Tohtoria. Samalla hän siirsi huomionsa ohjaimiin ja tarttui niihin. "Mutta ensin meidän on päästävä ulos täältä." ja niin hän ohjasi tiensä varovasti kohti aluksen ulko-ovea. Turloughilla ei ollut kestänyt kauaa tajuta miten kuulutuskoppero toimii. Vaikka olihan siinä paljon sellaistakin teknologiaa, mitä hän ei ollut koskaan käyttänyt. Päästyään slitheenien aluksesta ulos hän pysähtyi katsomaan kaaosta Versaillesin puutarhassa. Ruumiita makasi myös paljon siinä missä loukkaantuneitakin. Päästyään maankamaralle, hän pysäytti kopperon ja astui ulos. "Mitä me nyt teemme?"
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Jan 5, 2016 20:43:39 GMT
Tohtori kuuli Turloughin kysymyksen koskien Napoleonin selviytymistä, mutta pysyi vaiti. Hän tiesi ettei Bonaparte tulisi elämään huomista pidemmälle mutta toisaalta tiedosti myös sen ettei toisen kuoleman ajankohdasta olisi soveliasta puhua ääneen; Kukaan ei koskaan halunnut tietää omaa kuolinaikaansa. Energiasäde oli joka tapauksessa toiminut ja Slitheenit olivat jähmettyneinä patsaina käytävillä. Se sai Tohtorin huokaisemaan helpottuneena ja tämä kääntyi kaksikkoon päin, pyyhkäisten otsaansa. "Se oli täpärällä! Nyt suitsait sukkelaan ulos ennen kuin törmäämme johonkin uuteen ongelmaan. Tämä on jälleen näitä päiviä, kun tekevälle sattuu tai sitten Turlough tuo minulle vain huonoa onnea", tokaistiin lähinnä Bonapartelle, nyökäyttäen punapäisen matkakumppaninsa puoleen.
Ulkona Versaillesin puutarha näytti lähinnä hirmumyrskyn riepottelemalta. Tohtori asteli metallilaatikosta ulos ja silmäili ympäristöä, suoristaen takkinsa rypistyneet helmat. Vaikka palatsi olikin vaurioitunut, oli Pariisi silti selviytynyt koettelemuksestaan. Slitheenit oltiin saatu kukistettua tältä erää - mutta vielä tulevaisuudessa niitä olisi vielä lisää. Lontoon Slitheeni vaelteli edelleen vapaalla jalalla. Turloughin kysymys sai ajanherran kuitenkin havahtumaan mietteistään. Tohtori kääntyi ympäri, punapäisen pojan puoleen. "Vie Napoleon palatsiin. Minä hoidan sillä välin muutaman pikku jutun. Tavataan Tardiksella", tokaistiin, samalla kun Tohtori jatkoi Turloughin ja sotakeisarin ohitse takaisin aluksen suuntaan. Vaikka Slitheenit olivatkin kukistuneet, ei avaruuden alusta tulisi siltikään Pariisiin jättää. Se tulisi toimittaa pois. Näinä ajatuksineen Tohtori astelikin takaisin aluksen hallintahuoneeseen, asettaen siihen satunnaiset - Maasta mahdollisimman kauaksi vievät - koordinaatit ja itseohjauksen. Tämän jälkeen Tohtori poistui paikalta kohti Tardistaan, jättäen nyt nousevan Slitheenien avaruuslaivan singahtamaan takaisin avaruuteen.
Tohtori käveli varsin rauhalliseen tahtiin kohti kylän toria, samaiseen paikkaan jonne he olivat jättäneet sinisen poliisikoppinsa. Kädet olivat eksyneet housun taskuihin ja katse silmäili ehkä jopa hieman haikeana ympärilleen. Sotakeisarin tuleva kuolema kummitteli edelleen hänen mielessään, sillä loppujen lopuksi Tohtori ei vain kestänyt kuolemaa. Niin olennainen osa kuin se ihmiselämää olikin. Perille päästyään, ajanherra avasi Tardiksen puiset ovet ja katosi aikakoneeseensa. Mies vetäytyi pyöreän paneeliinsa luokse, asettaen Tardisiin jo valmiiksi trionin planeetaan koordinaatit. Hänhän oli luvannut kuljettaa Turloughin takaisin kotiplaneetalleen.
|
|
miopod
(Full Member)
Posts: 107
|
Post by miopod on Jan 5, 2016 22:06:14 GMT
Turlough tietysti teki työtä käskettyä, ja lähti taluttamaan Napoleonia kohti palatsia. Siellä vastassa, vielä elossa ja ehjinä olevat vartijat melkein pidättivät Turloughin syytettynä keisarin vahingoittamisesta, mutta Napoleonin hieman tiuskiva vastalause yksinkertaisille vartijoille pelasti tilanteen. Päinvastoin, Turloughan oli ollut suuresti apuna.
Napoleonille hälytettiin heti ensiapua, ja silloin hän ja Turlough hyvästelivätkin toisensa. Napoleon kiitti vuolaasti maailman pelastamisesta ja loistavasta seikkailusta. Turlough vaatimattomasti siirsi kunnian Tohtorille, hänellehän se suurimmaksi osaksi kuului, ja lupasi sitten välittää Tohtorillekin kiitokset.
Turlough lähtikin sitten hölkkävauhtia puutarhan läpi torillepäin jotta saisi kirittyä Tohtorin kiinni. Sillä sehän se vasta kamalaa olisi jos Tohtori vaikka vahingossa jättäisi hänet tänne! Kauheampaa kohtaloa ei poika voinut kuvitella kuin jäädä jumiin maahan. Taas. Sininen puhelinkoppi häämöttikin jo kaukaisuudessa. Turlough pisti nyt juoksuksi ja näki sivusilmällään sen vanhan ukon johon olivat törmänneet tullessaan tänne. Kääkkä tuijotti tiiviisti punapäistä poikaa joka loikki läpi torin pitkine koipineen. Hän saavutti Tardisin ovet työntäen ne auki ja astuen sisään huohottaen vähän hengästyneenä. "Napoleon halusi välittää kiitoksensa sinulle. Jätin hänet paikallisten sairaanhoitajien hoiviin." Turlough totesi sitten kävellen Tohtorin vierelle konsolin ääreen hajamielisenä katsellen näyttöä, ja hymyili kun näki siinä oman kotiplaneettansa koordinaatit.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Jan 9, 2016 20:43:50 GMT
Turlough saapui takaisin aikakoneeseen ja Tohtori vilkaisi matkakumppaniinsa. Toinen kertoi jättäneen Napoleonin hovin sairaanhoitajien hoteisiin. "Hienoa, loistavaa", ajanherra pyrki tavoittelemaan kasvoilleen hymyä ennen kuin mies syventyi takaisin Tardiksen paneelin hallintaan. Nyt kun trionilainen oli saapunut takaisin, oli aika jatkaa matkaa. "Siispä, takaisin Trioniin. Aivan niin kuin lupasin", Tohtorin äänensävy muuttui aikaisempaa kepeämmäksi ja mies avasi poliisikopin jarrut. Tardis nytkähti käyntiin.
Matka ei ollut pitkä ja varsin pian polisiikoppi seisoa tönöttikin planeetan pinnalla. Laskeutuminen oli tällä kertaa varsin rauhallinen. Tohtori katsahti Turloughiin nyökäten merkiksi siitä, että he olivat perillä. Tämän jälkeen ryhti suoristettiin ja ulko-oville käveltiin, rusettialienin avaten toisen aikakoneensa puisista ovista. Seikkailu oli tältä erää ohi.
|
|
miopod
(Full Member)
Posts: 107
|
Post by miopod on Jan 12, 2016 17:15:02 GMT
Turlough seurasi perässä vaisuna ulos ja siristeli silmiään planeettansa auringonpuolikkaalle. Ilma oli kirkas, tai niin kirkas kuin pienen tähden valaisemana vain voi olla ja kaupunki välkehti auringosta edessä alhaalla. Turlough huokaisi tyytyväisenä napittaen takkinsa kiinni ja kääntyi sitten Tohtoriin päin. "Kiitos, Tohtori. Tämä oli hauskaa, kuten aina." poika hymyili. Hän tarttui molemmin käsin Tohtorin käteen ja puristi sitä. "Ja erityisen hauska oli tavata sinua. En koskaan odottanut että tapaisin sinut uudelleen. Mutta katsokin ettei tämä ole viimeinen kerta." hän virnisti punaiset hiukset punertavan kahta enemmän punaisen tähden valossa. Hän loi vielä kerran silmäyksen myös Tardisiin ja taputti sen puista pintaa kämmenellä hyvästeiksi.
"Toivottavasti löydät pian jonkun, jonka kanssa matkustaa. Sillä olet sinä yhä vain aikamoinen tunari. Joku päivä käy vielä köpelösti." Turlough nauroi ja vilkaisi kaupunkiin, missä hänen saapumisensa ilmeisesti huomattiin jo.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Jan 16, 2016 20:43:43 GMT
Tohtori kääntyi Turloughin puoleen ja lämmin hymy nousi punapäisen pojan sanojen myötä. Toisen kättä puristettiin takaisin. Se oli ajanherran sanaton kiitos. Hauskaa oli ollut hänelläkin, vaikka Slitheenien metsästys saikin luvan vielä jatkua. Turlough oltiin kuitenkin toimitettu joka tapauksessa takaisin kotiplaneetalleen ja vaikka Tohtori ei sitä itselleen myöntänytkään, tulisi hän takuu varmasti kaipaamaan entistä kumppaniaan. Ajanherra ei ollut edes muistanutkaan, kuinka hauskaa heillä oli aikoinaan ollutkin. Tälläkin hetkellä mies tunsi itsensä siksi samaksi nuoremmaksi itsekseen kuin mikä tämä oli Turloughinkin aikoihin ollut. Aika oli kuitenki mennyt niistä ajoista reippaasti eteen päin. "Lupaan pitää tuon mielessäni", Tohtori naurahti vielä Turloughin sanoille siitä, ettei tämä tapaaminen tulisi olemaan viimeinen. Hetken rusettipoika jopa tuumi pyytävänsä Turloughia mukaansa, mutta toisaalta nykyinen elämäntilanne laittoi hänet hylkäämään ajatuksensa; Hän oli tällä hetkellä kuollut suuremmalle osalle Maailmasta, eikä uusi kumppani olisi siksi kovinkaan turvallista. Hän ei halunnut saattaa enää yhtäkään läheistään vaaraan.
"Hei, puhu vain omasta puolestasi. Minähän sinut aina joudun pelastamaan!", murjaistiin trionilaiselle vielä ennen tämän lähtöä. Kun Turlough oli päässyt Tardisin ulkopuolelle, jäi Tohtori itse nojaamaan vielä heteksi aikakoneensa ovenkarmiin. "Pidä huoli itsestäsi, Turlough ja varo tästä edes Slitheeneitä. Minun tulee nyt jatkaa matkaani, mutta luulen, että Pariisiin minulla ei ole enää asiaa. Josta tulikin mieleeni...", tässä kohtaa mies vilkaisi nopeasti rannekelloaan, "...ehkä kerkeän vielä näkemään asteroidisateen Saturnuksen pohjoispuolella mikäli pidän kiirettä", ja niin ajanherra kääntyi kannoillaan, vilkaisten vielä Turloughiin olkansa yli. Toista kättä heilautettiin hyvästien merkiksi ja niin sininen polisiikoppi jatkoi kulkuaan.
|
|