Annabel Bretherton

[Heta]

Nimi: Nykyinen ja virallinen nimi Annabel Kate Bretherton. Menneisyydessään tunnettiin kuitenkin vain nimellä Sotilas 47.
Laji: Ihminen, maustettuna kyborgin toiminnoilla
Ikä: Todellisuudessa kyborgi 121 vuotta vanha ihmiskone. Ulkonäöllisesti nainen on kuitenkin 27 vuotiaan näköinen. Syntynyt 5.5.1893.

Sukupuoli: Nainen
Siviilisääty: Sinkku
Asuinpaikka: Nykyinen asuinpaikka Lontoo, Englanti

Ammatti: Ennen nykyistä elämäänsä Annabel oli sotilaalliseen käyttötarkoitukseen Maasta kidnapattu ihminen, josta sittemmin luotiin kyborgi. Hänen toimenkuvaansa kuului erilaisten tehtävien suorittaminen, kuten vihollisjoukkojen eliminoiminen omassa kompppaniassaan. Näinä päivinä nainen ei kuitenkaan enää muista entistä tehtäväänsä ja onkin nykyisin pienimaineinen lasten- ja nuortenkirjailija.



Aseet: Normaalissa ja nykyisessä elämässään Annabel ei omista aseita, eikä nykyisellä minällään osaisi sellaisia edes käyttäkään. Muistinmenetyksestä huolimatta naiseen on sisäänrakennettu silmiin ja molempiin ranteisiin laserivaloa muistuttavat aseet. Aseilla kyborgi kykeni sulattamaan metalliovia ja tuhoamaan kaiken eteensä tulevan. Kyseiset aseet ovat kuitenkin jääneet jo naisen mielessä unholaan, mutta yhtä ja kaikki, ne ovat silti edelleen olemassa.



Ulkonäkö: Annabel on 171 cm korkea nuori ja pitkä raajainen nainen. Kropaltaan tuo on lihaksikas ja kissamainen, hyvin jäntevä. Askeleet ovat kevyet ja reidet tuolla ovat pitkät ja naiselliset. Koska Annabel urheilee aktiivisesti ja liikkuu paljon, on tuolle siunaantunut lihaksia juuri sopivassa suhteessa, säilyttäen kuitenkin sopivasti naiselliset muodot. Hartiat tuolla ovat kapeat ja rinnat suht pieni kokoiset.

Annabelin kasvot ovat soikean muotoiset ja malliltaan hieman pyöreähköt. Aavistuksen jopa lapsekkaatkin vaikka nainen onkin jo selvästi teinivuotensa ylittänyt. Nenä on pieni, kapea ja suorahko. Poskipäät ovat korkeat ja huulet sopusuhtaisen täyteläiset kokonaisuuteen nähden. Silmät ovat suurikokoiset, aavistuksen kissamaiset ja väritykseltään siniset, joskin harmaaseen taittuvat. Laineikkaat, puoleenselkään asti ylettävät hiukset ovat luonnostaan vaaleat, eikä niitä ole värjätty kertaakaan. Hiuksiaan tuo useinmiten pitää vapaasti auki, mutta toisinaan kutrit saatetaan myös kietaista sotkuiselle nutturalle pään päälle. Kulmakarvat naisella ovat tummanruskeat ja paksut. Hän haluaa pitää ne luonnollisina, mutta silti siistittyinä.

Vaatetyyliltään Annabel on varsin maanläheinen. Nainen on mieltynyt ruskeaan, valkoiseen, punaisiin ja muihin neutraaleihin vaatesävyihin. Kaulaliinat, huivit ja suuri kokoiset korut ovat naiselle omiaan ja voisikin siksi melkeinpä sanoa, että vaaleaverikkö on melko boheemi tyyliltään. Annabel ei kuitenkaan ole mikään tyyliuskollinen gernehirmu, vaan hän pukeutuu hyvin paljolti fiiliksen mukaan. Pääasia naiselle on, että vaatteet ovat käytännölliset ja siistit. Meikkiä Annabel käyttää hyvin hillitysti ja toisinaan ei ollenkaan. Hyvinä ja kiireettöminä päivinä tuo saattaa sipaista aavistuksen ripsiväriä tummiin ja pitkiin ripsiinsä mikäli niin mielii. Annabel uskaltaa kuitenkin lähteä ulkoilmaan myös ilman meikkiä ja nauttiikin luonnon läheisestä tyylistään täysin rinnoin. Naisellit korot ja liian tiukat ja pinkeät vaatteet saavat blondin vain ahdistumaan. Luonnollisuus ja mukavat vaatteet ovat hänelle kaikki kaikessa. Juhlallisemmissa tilaisuuksissa tuo kuitenkin pynttäytyy paremmin ja saattaa heittää jopa hillityt korot ja mekon yllensä.



Luonne: Annabel, tuo hiljainen ja syvällinen nainen, on monelle suuri arvoitus. Hyvin harvat tuntevat hänet aidosti, sillä tuo yksinäinen susi päästää lähelleen vain harvat ja valitut. Annabelin luottamus ei siis ole ostettavissa, eivätkä naisen harvat ystävätkään tunne tuota täysin - Annabel on juuri niitä naisia, jotka itse päättävät, mitä muille haluavat paljastaa. Hän on kuitenkin hyvin intuitiivinen ja herkkä vaaleaverikkö, joka on kiinnostunut ympärillään olevasta maailmankaikkeudesta ja elämän pienistä salaisuuksista. Vaikka Annabel elääkin näennäisesti melko onnellista ja tavanomaista elämää, riipii tuon sisällä kuitenkin kaipuu Jonnekin. Öisin Annabel heräilee usein painajaisiin ja hän onkin noina öinä aina hyvin levoton. Painajaistensa vuoksi nainen syökin unilääkkeitä, mutta vielä toistaiseksi ne eivät ole estäneet täydellisesti hänen levottomuuttaan. Hän ei ole kuitenkaan koskaan puhunut omituisesta, riipivästä tunteestaan kenellekään ja onkin oppinut elämään mysteerinsa kanssa suhteellisen tasaista elämää. Omalla tavallaan muita ihmisiä kohtaan Annabel on ehkä aavistuksen kyyninen, eikä kykene luottamaan muihin täydellisesti. Hän hallitsee kuitenkin leikiten small tallkin ja kykenee normaaliin kanssa käymiseen. Omien ystäviensä kanssa tuo viettää kuitenkin mieliisti aikaansa. Vieraita kohtaan tuo on aavistuksen hitaasti lämpeävä.

Nainen on syvällinen ja terävä - niin mieletään kuin myös kieleltään. Valitsemiinsa asioihin tuo paneutuu perusteellisesti ja voimiaan lainkaan säästämättä. Annabel vihaa saamattomuutta ja onkin valmis viemään hänelle määrätyt asiat loppuun asti vaikka läpi harmaan kiven. Hiuksiensa luonnollisesta väristä huolimatta, hän on hyvin tarkkanäköinen ja tutkii aina myös kolikon toisenkin puolen. Totuutta etsiessään hän voi olla armottomankin itsekriittinen ja vaatii itseltään toisinaan hyvinkin paljon.
Ystävilleen tuo on lojaali ja uhrautuvainen - lähes tulkoon sokea uskossaan. Hänen pinnansa on pitkä ja hermonsa vahvat, mutta kun se katkeaa, kenenkään ei ole turvallista olla lähietäisyydellä. Annabelilla on vahvat mielipiteet ja hän on niissä ehdoton. Nainen vihaa epäoikeudenmukaisuutta sydämensä pohjamutia myöten, eikä pelkää ilmaista mielipidettään vaikeammissakin asioissa.

Annabel on hyvin luova ihminen. Hän on etevä ja lahjakas kirjoittaja ja juurikin kirjoittaminen on Annabelin tapa purkaa itseään. Hänellä on paljon selittämättömiä muistonsirpaleita mielessän entisestä elämästään, mutta jälleen kerran Annabel ei kykene selittämään mistä nuo omituiset muistot ovat peräisin. Niistäkään ei olla puhuttu kenellekään, mutta kirjoihinsa hän on kirjoittanut kaiken. Annabel on julkaissut useita lasten- ja nuorten fantasia- ja scifikirjoja ja onkin saanut kiitosta ja ylitystä niistä osakseen. Vaaleaverikkö ei kuitenkaan ole varsinaisesti valtaväestössä tunnettu kirjailija, mutta omaa silti pienen ja vankan fanikunnan.



Ominaisuudet: Menneisyytensä ihmiskokeiden jäljiltä Annabel vanhenee huomattavasti hitaammin kuin muut normaalit ihmiset. Vaikka naisella on ikää jo 121 vuotta, on tuo ulkoisesti silti edelleen hyvin nuori. Ominaisuudestaan ja hitaasta vanhenemisesta hän ei kuitenkaan ole itsekään tietoinen, sillä ei muista menneestä elämästään mitään. Ainoat naisen elämän muistikuvat ovat vain kolmet asutut vuodet Lontoossa. Iäkseen hän väittää 27-vuotta, mutta toisinaan tuntee olonsa äärimmäisen vanhaksi. Vaikka kroppa onkin fyysisesti nuori, on tuon mieli silti jo vanha.

Annabel kykenee myöskin fyysisiin suorituksiin keskiverto ihmistä paremmin ja tehokkaammin. Hän ei väsy yhtä helposti kuin muut, mutta mitään selitystä hän ei kunnolleen osaa selittää. Vaikka nainen ei urheilisikaan, hän silti pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa. Ominaisuus on peruja moninaisista eri geenimanipulaatioista kyborgiajoilta, sillä kyborgeilta vaadittiin jatkuvaa, hyvää kestävyyttä jotta nuo kykenisivät selviytymään äärimmäisistäkin olosuhteista. Ominaisuus vaatii kuitenkin ylläpitoa ja ilman ylläpitoa se tuleekin hitaasti rappeutumaan, mutta kestää vielä useita vuosia ennen kuin se katoaa naisen kropasta lopullisesti.



Menneisyys: Annabelin alkuvaiheet ovat suuremmilta osin pimennossa, mutta mainittakoon, että nainen on syntynyt vuonna 1893 Lontooseen. Syy, miksi juuri Annabel valittiin kidnapattavaksi avaruuteen ja miksi juuri naisesta luotiin kyborgisotilas, on täysi mysteeri. Annabel joka tapauksessa napattiin tuon ollessa juuri täysi-ikäisyyteen päässyt nuori nainen. Hän oli perustamassa perhettä ja menossa naimisiin, mutta yllättäen nuori morsian katsosikin kuin tuhka tuuleen eikä vaaleahiuksisesta naisesta kuultu sen jälkeen enää mitään. Vuosien etsintöjen jälkeen Annabel Bretherton julistettiin lopulta kuolleeksi vaikka mitään johtolankoja kuolemasta ei koskaan löydettykään. Mutta minne Annabel sitten oikeasti katosi? Nuori nainen oltiin kidnapattu avaruuteen, kauas Maan ulkopuolelle, ihmisille tuntemattomaan paikkaan. Tuohon aikaan eräällä pienimuotoisella siviilisaatiolla nimeltä laji X oli kova tarve vallata Mars ja tusinasotilaita tarvittiin hommiin. Koska tuntemattoman eliölajin omat joukot olivat liian arvokkaita lähetettäväksi tuhoamaan Marsia, oltiin armeijaksi valittu Maasta napattuja ihmisiä. Ennen toimeenpanoaan napatuille ihmisille suoritettiin kuitenkin erilaisia kokeita, muistia manipuloitiin ja noihin asennettiin ulkopuolisia aseita. Tarkoituksena oli, että ihmisistä saataisiin täydellisiä aseita Marsin valloittamiseksi.

Koska Annabel oli nuori, vahva luonteinen ja elämänsä kunnossa, osoitti tuo jo varhain kykynsä toimia kyborgisotilaana. Hän teki vaikutuksen ja kykeni pysymään hengissä Marssissa. Marsin täydellinen valloitus kuitenkin epäonnistui ja laji X päätti vetäytyä paikalta. Osa huonokuntoisista kyborgeista jätettiin Marsiin kuolemaan, mutta parhaimmat sotilaat otettiin mukaan. Annbel oli yksi näistä onnekkaista. Kului vuosia ja vaaleaverikkö onnistui olemaan monessa mukana. Hän tuhosi ja valloitti, tuhosi ja valloitti, totellen vain sokeasti käskyjä. Nainen oli sotkenut moneen kertaan kätensä viattomien vereen, eikä tuo manipuloimisen ansiosta kyennyt tuntemaan asian suhteen myötätuntoa. Hän vain toimi. Oli kuin robotti. Koska laji X oli herättänyt liikaa huomiota universumissa, oli tuo kyseinen laji myös onnistunut keräämään itselleen sankan joukon vihollisia. Ei lienyt ihmekään, että lopulta kyseinen, vihamielinen ja vallanhimoinen laji onnistuttiin tuhoamaan ja aseina toimineet kyborgit vangittiin. Henkiin jääneet ihmiset palautettiin takaisin maan pinnalle ja noille suoritettiin täydellinen muistin pyyhintä. He eivät muistaneet enää mitään entisestä elämästään sotilaina, vaan noille rikkinäisille sieluille tarjottiin uusi elämä. Annabel, monien muiden joukossa, lähetettiin siis takaisin maahan ja naiselle luotiin uusi henkilöllisyys.

Uusi alku Englannissa ei kuitenkaan ollut helppo. Muistin menetys ja oman menneisyytensä unohtaminen sai naisen näkemään usein painajaisia ja tuo kärsi pitkään sopeutumisvaikeuksista. Hän ei muistanut mitään, eikä hän omistanut mitään, mikä aluksi aiheutti vaikeuksia. Nainen sai lopulta kuitenkin unilääkkeet, mikä vakautti ainakin unirytmin normaaliksi ja pikku hiljaa muutos parempaan päin alkoi. Lopulta Annabel kykeni sopeutumaan näennäisen täydellisesti Lontooseen ja tuo huomasi omat kykynsä; hän oli etevä kirjoittamaan. Koska Annabelin muistin tyhjennys ei ollut sujunut täydellisesti, oli tuo toimenpide jättänyt jälkeen lyhyitä muistisirpaleita naisen mieleen. Nainen ei kuitenkaan osannut selittää, mistä nuo omituiset heijastumast muistoissa johtuivat. Nainen purkikin ajatuksensa kirjoihin ja kirjat saivat kiitosta osakseen. Annabel onnistui saamaan itselleen vakaan ja uskollisen fanikunnan ja kirjoittamista tuo jatkaakin edelleen.

Nippelitietoa:

- Musiikin suhteen nainen on kaikki ruokainen
- Ei syö lihaa
- Lukee paljon. Kirjoina menevät pääasiassa romantiikka, fantasia ja erilaiset scifi-sarjakuvat
- Harrastaa aktiivisesti potkunyrkkeilyä, salilla käyntiä ja lenkkeilyä. Pitää urheilusta ja pyrkiikin siksi liikkumaan mahdollisimman paljon
- Omistaa akvaarion

Kuvissa: Imogen Poots