Turinat

[Heta]

Paul Owens onkin etäisesti tuttu nimi. Olen varmasti lukenut jotain joskus hänestä. Nähtävästi ukon virallisilla(?) nettisivuilla kouluttaja kantaakin "The original Dog Whisperer"-titteliä. Positiivinen koulutus onkin toimintapa, jota itsekin käytän pääosin omilla koirillani, mutta en näe, että Millaninkaan filosofia tätä tyrmäisi. Millanin lähestymistapa Koirakuiskaajassa on melko fyysinen, mutta toisaalta tulee ottaa huomioon, että TV-sarjan formaattina ovat aidosti vaaralliset, niin sanotun "punaisen vyöhykkeen" ongelmakoirat. TV-sarja on aina TV-sarja, ja siksi niissä näkyykin lähes aina ne rajuimmat asiakkaat massiivisilla leikkauksilla. Sellainenhan kiinnostaa katsojia. Koulutustapoja ja niiden koulukuntia on tosiaan niin paljon kuin on omistajiakin, vaikka tarkoitus kaikissa onkin sama. Oleellistahan onkin tasapainoinen ja onnellinen koira.

Ootko muuten kerennyt vilkaisemaan jo Millanin kirjoja, Fizdu? Nekin on aika ajatuksia herättäviä ja avaa mun mielestä paremmin kyseisen miehen teorioita kuin Koirakuiskaaja. Kannattaa lukaista jos on vähänkään intoa.

Mä itse oon lueskellut nyt lähes jatkuvalla syötöllä koirien rakenne- ja anatomiatietoutta. Sekin on yksi oma intohimoni noiden karvaisten olentojen sielunmaaiman lisäksi. Koirien rakenne on oikeasti hurjan mielenkiintoinen aihe, kun siihen lähtee kunnolla perehtymään.

Munkin pitäis laitella tuonne DW-töpöön paremmin viestiä. Jostain syystä on iskenyt hirveä into lähteä ihan kunnolla arvostelemaan noi Suomessa esitetyt (ja toki tulevatkin) jaksot.

[Javert]

Oletteko muuten lukeneet tätä blogia? Olen muutaman päivän seurannut, ja pakko sanoa että kirjoittajalla on kyllä ajatukset hallussaan! ^^Suosittelen!

lahdeteosroolipelit.blogspot.jp/2015/10/suoraan-kirjastako.html

Ja tässä jos kiinnostaapi, toinen aika hyvä juttu samalta bloggaajalta, itsekin tuli tänään mietittyä hieman paremmin kyseistä aihetta.

lahdeteosroolipelit.blogspot.jp/2014/10/myrskypilvia-hiekkalaatikolla.html

[Heta]

Hep, täällä yksi joka lueskelee Mustesoihtua! Acha on kyllä varsin taitava kirjoittaja ja tuo onkin yksi lempi foorumiroolipelausta käsittelevistä blogeista. Suosittelen kyllä itsekin tuota täydellä sydämellä, jos foorumiroolipelausta käsittelevät, pohtivat aiheet kiinnostavat.

Tuon tyyppisiä blogeja onkin melko vähän, ainakin Suomeksi, mikä onkin melko sääli.

[Javert]

Todellakin ^^Joo, itse lueskelen tämän lisäksi myös Sokeaa Yksisarvista, mutta juuri muita en olekaan sitten koskaan törmännyt. Todella sääli, mutta harvoilla onkin sitten harvinaista enemmän painavaa sanottavaa, jota tulee ajateltua hieman eri tavoin kuin jos joka toisella olisi samanlainen blogi. Eipä siinä juuri enää riittäisi mielipiteitäkään, ja eri blogit alkaisivat vain toistaa itseään

[Fizdu]

Juu, kaikki Millanin kirjat on jo kahlattu lävitse Niiden avulla olenkin oppinut ehdottomasti eniten. Niitäkin haluan kirjahyllyyn, ongelmana vain minkä/mitkä niistä. Kirjoissa on niin paljon toistoa etten kaikkia koe tarpeelliseksi ostaa, mutta toisaalta joka kirjassa on myös arvokkaita yksityiskohtia. Yksinasujana tosin ei ole (vielä) tarvetta ainakaan tuolle koko perheen koiraa käsittelevälle opukselle, mutta siitäkin kyllä pidin... Ja niin kuin monet kirjassakin sanoi, niiden lukemisesta hyötyy myös ihan ei-koiranomistajat, että Millanin teorioista hyötyy ihan ihmistenkin kesken
Ja mitä tulee tuohon massiiviseen kritiikkimäärään mitä Millanin fyysinen lähestymistapa herättää, niin ymmärrän toisaalta mistä ihmiset tuohtuu, mutten pysty olemaan täysin samaa mieltä. Millan on kuitenkin ammattilainen (siitäkin huolimatta, ettei "virallista" koulutusta ole) ja osaa käyttää oikealla tavalla voimaa ja ajoittaa korjauksensa. Osaamaton tietenkin pystyy saamaan vahinkoa aikaan koiralle ja itselleenkin, mutta sen takiahan ohjelmassakin kehoitetaan ottamaan yheyttä ammattilaiseen niitä käytettäessä. Millania katsoessa kuitenkin tietää, ettei tuo millään tavalla pyri vahingoittamaan koiriaan. Ja mikäli olen mitään oppinut, niin kyllä niille koirillekin luontaisin tapa korjata toisen yksilön käytöstä on näykkäisemällä. Eikä niille punasen vyöhykkeen koirille enää tepsi mitkään herkkujen antamiset tai käytöksen ignooraaminen... Ja käyttää Millankin tosiaan paljon myös noita positiivisen koulutuksen menetelmiä.

Kysyn vielä teiltä kun en ole kunnon vastausta keneltäkään saanut ja monella täälläkin kuitenkin on koiria, miten te olette hoitaneet pennun sosiaalistamisen? Se on mulle vielä ihan auki Tai siis tiedän periaatteet mitä ottaa koirien tapaamisessa huomioon, mutta miten käytäntö on sujunut? Onko kellään kokemusta laadukkaista pentukerhoista, missä voisi sosiaalistaa pentua oikeasti tasapainoisten koirien kesken? Vai onko se vaan sitä että alusta asti yritetään lenkillä kysyä tuntemattomilta lenkkeilijöiltä että saako tavata? Siinä tapauksessa mun pään täyttää kauhukuvat että tollasia halukkaita ei löydy tarpeeksi ja pennusta jää huonosti sosiaalistettu. Voi olla että kysyn tyhmiä, mutta kun ei ole yhtään kokemusta niin mielummin kyselen turhia kuin hoidan asiat huonosti (Sitten joskus kun sen koiran saan...)

Mäkin oon muuten opiskellut koirien ja kissojen anatomiaa, se on mielenkiintoista Sen kautta kiinnostaisi opetella myös hieromaan.

Toi blogi tuli mulle ihan uutena, mutta vaikutti niin asiapitoiselta ja hyvältä, että taidan jäädä seuraamaan! Kiitos kun jaoit, Javert! Tuosta alemman artikkelin aiheesta tarviin itsekin joskus muistutusta, kirjoitettua tekstiä on tosiaan niin vaikea tulkita kun kaikilla on niin eri tyyli. Oon niin monta riitaa aikoinani saanut aikaseks sillä et oon tajunnut väärin millä äänensävyyn kaveri on kirjottanut mulle jotain tekstaria. Ja erityisen jännää on muuten viestiä vanhemman ikäluokan kanssa (tarkoittaen omia vanhempia tai isovanhempia, 40-70 vuotiaita), joille ei aina ole luontaista kirjoittaa viestejä tai ainakaan käyttää noita hymiöitä. Muutaman niiltä saadun viestin ois voinu helposti tulkita aggressiiviseksi tai loukkaavaksi ellei tuntis henkilöä henkilökohtasesti ja tietäis että kirjottamalla viestiminen ei vaan ole niitten vahvuuksia

// Edit: Apua Heta, pakko todeta vielä tän himoviestin perään et sun pituutes tuli täytenä järkytyksenä nyt kun luin ton esittelyn :'D Vaikutat kuvissa niin pitkältä! Mun maailma romahti ku oon aina kuvitellu et oisit vähintään päätä mua pidempi, mut onkin sit toisinpäin. Tä onkin ehkä hauskin asia netin kautta tutustumisessa kun ketään ei koskaan ole sitä mitä mielessään kuvittelee Täytyy itsekin vielä jossain välissä vääntää tuollainen esittely.

[Deleted]

Pennun sosiaalistamisesta puhutaan paljon mutta itse en omista koiraa, joten paha sanoa. Kunhan lemmikki ei vietä mitään eristettyä kuplaelämää vaan perustyyliin kohtaa toisia koiria ulkona. Kannattaa kysellä kaikilta tuttavilta, joilla on nelijalkainen. Kyllä se menee omalla painollaan sitten kun pentu siinä on. Yhdessä ohjelmassa oli muuten kissanpentujen päiväkoti/esikoulu, jossa kohtasivat muita kissoja, söpöä. Viestit voi joskus helposti tulkita väärin. Ite käytän tosi nihkeesti hymiöitä, erityistilanteissa ainoastaan, eli älkää ihmetelkö jos mun viestit vaikuttaa jotenkin vakavilta ilman hymiöitä! Muiden viesteissä ne on tosi kivoja ja itsekin viljelin niitä aikoinaan mutta tää on nyt mun tapa toimia. Piristävää, että nopeasti moni muukin kirjoitti itsestään esittelyn, koska muutama lause on aina hyvä laittaa ja muut saa arvailla/tietää edes jotain minkälainen tyyppi toisessa päässä. Uutisissakin oli juttua siitä, että eilen saavutettiin se Paluu tulevaisuuteen-elokuvien tulevaisuusajankohta 2015! Oon selvästi periny isältä tän syvällisen kiinnostuksen kaikkiin aikamatkustus ja muutenkin scifijuttuihin. Juuri hän tutustutti mut aikoinaan niihin elokuviin. Btw mun kirjoitusasuun on pinttynyt jostain syystä Ajan herra mutta olisiko korrektimpi ilmaus ajanherra, joka vallitsee täällä? Minkälaiseksi DW-jaksoissa Time Lord oli suomennettu? Jaksoja katselen aina ilman tekstitystä tai nopean puhetulvan kohdalla in english.

[Javert]

Oikeaoppisesti se olisi ajanherra, koska se on subsanttiivi, ei Ajan (kello) herra. Tosin eipä se haittaa vaikka kirjoittaisikin muutamia sanoja väärin, se kyllä kestetään

[Heta]

Mikäli muistan oikein, niin Ylen suomennoksissa se taitaa olla ajanherra. Toisaalta, oon kyllä aika usein törmännyt myös tuohon ajan herraankin. Esimerkiksi Netflixissä se taitaa olla niin. Itse koen sen vaan jotenkin luonnollisemmaksi kirjoittaa yhteen. Mutta tosiaan, tee ihan niin kuin haluat, Midnight. Täällä taisi olla muutama muukin pelaaja joka kirjoittaa ajan herran erikseen. Periaatteessa se taitaa olla melkolailla sama kuin vaikkapa Tardis ja TARDIS, eli maku asia.

Hei vastailen muuten huomenissa Fizdu paremmin tuosta sosiaalistamisesta. Nyt kello on jo paljon ja kohta pitää valua untenmaille. Ajatus ei enää tahdo kulkea.

Masennuslääkkeistä tulikin tässä mieleen, että mun mielestä on äärimmäisen surullista kuinka kauas ihminen on oikeastaan vieraantunut luonnosta. Kissan, kuten myös kaikkien eläinten, luonnollista käytöstä tulisi ymmärtää. Mikäli luonnollista käytöstä ei ymmärretä, ja eläintä tulkintaa väärin, tietää se takuuvarmoja ongelmia. Ongelmakäytöstäkään ei tulisi koskaan lakaista maton alle, tai poistaa vain oireita (esim. juurikin lääkityksen avulla), vaan sitä tulisi osata katsoa pintaa syvemmälle ja etsiä nimenomaa oireiden syy. Useinmiten eläimen muuttuunut käytös voi kieliä jopa kivustakin. Onhan Jenkkilässäkin niitä hullutuksia joissa loukkaantunut eläin halutaan pelastaa hinnalla millä hyvänsä, ja siitä onkin sitten lopputuloksena "rullatuoleilla" liikkuvia lemmikkejä. Kuten juurikin kissoja. Minä enemmänkin säälin niitä, sillä olen täysin varma siitä, että yksikään kissa ei kykene elämään täyttä elämää tuollaisenaan.

Hitsi että tulikin muuten kauhea into katsoa tässä viikonloppuna tuo Back to the Future triologia alusta loppuun! Viime kerrasta on jo luvattoman kauan aikaa.

[Deleted]

Jep, makukysymyksiä vaikka kieliopillisesti oikein pitää myös ajatella. Kaiken kaikkiaan ajanherra on sujuvampi ja selkeämpi muoto, jossa aion mielelläni jatkossa pitäytyä. Nyt kun keskiyö koittaa, piristyn taas tuttuun tapaan. TV on päällä ja katselen sivusilmällä leffaa samalla kun netissä vielä pyörin. Öitä kaikille!

[Javert]

Huomasitteko että Black Milkin mallistoon on tullut kuvissa tuo uusi mallisto? Marraskuun 3. Päivä aloitetaan myynti, ja ite oon saanu vanhemmilta luvan ainakin tuohon Cyberman-uikkariin, mut yritän hankkia viel tokavikana olevan enkelipaidan.
Entäs te?

Pelottaa hieman että kun faneja on maailmassa kuitenkin aika paljon, että nuo myydään heti puolessa tunnissa loppuun. Tietääkö kukaan montako kappaletta kutakin asua on yleensä varastoissa?

Mahtava mallisto kyllä, mä niin kuolaan noiden perään <3

[Fizdu]

Ehdottomasti vaikein kirjoitettava sana fandomissa on mun mielestä Tardis, koska sen voi käsittää tarkoittamaan niin montaa asiaa. Se voi olla pelkkä asia/esine, lyhenne tai jopa erisnimi, kun elävästä olennosta kuitenkin puhutaan. En tiedä onko kaikki tardis/TARDIS/Tardis sitten oikein, mutta mun kirjoitusasu sen kohdalla saattaa vaihdella sen mukaan ajattelenko sitä kyseisellä hetkellä henkilönä vai koneena Ja sama slitheenin kohdalla. Joko laji tai sukunimi, vaikea joissain tilanteissa päättää onko iso S vai ei...

Mä en oikeastaan suosittele masennuslääkkeitä edes ihmisille. Siinä on sama ongelma kuin eläintenkin kohdalla, että keskitytään herkästi hoitamaan vain oireita eikä sitä oikeaa syytä. Mulla on laaja tuttavapiiri masennuksesta kärsivien keskuudessa, ja niiden ja omien kokemusten perusteella lääkityksestä on yleensä vain enemmän haittaa kuin hyötyä. Onnekkailla lääkkeet tai muut fyysiset masennuksen hoitomuodot saattaa auttaa lievittämään oireita, mutta monella ne joko pysyy samana tai menee jopa pahempaan päin, eikä yksikään ole kertonut mulle niiden parantaneen masennusta. Masennuksen hoidossa on oikeasti sata kertaa tehokkaampaa perehtyä niihin syihin ja keskittyä työstämään niitä. Se kuitenkin paranee vasta sitten, kun saa muutettua omaa ajatusmalliaan ja elämäntapojaan, ei sillä että syö tarpeeksi kauan tarpeeksi vahvoja lääkkeitä tai käy tarpeeksi monissa sähköhoidoissa. Siksi tää surettaa (ja vihastuttaakin), että kaikille tarjotaan heti niitä lääkkeitä käteen, ja terapiaan hankkiutuminen jätetään omalle vastuulle, ja sinne pääseminen kestää. Se lääkehelvetti, mihin ihmisiä sitä kautta ajetaan, helposti vaan pitkittää sitä sairautta ja pahimmillaan estää paranemista...
Joten siis ei, ei ikinä lääkkeitä eläimille tai vauvoille, joilla ei ole edes mitään sananvaltaa siihen, haluaako ne niitä ottaa. Varmasti ihmiset kuvittelee tekevänsä hyvää ja auttavansa lemmikkiään/vauvaansa, mutta en ainakaan ite suosittelis koskaan moista.

Voi, selasin tota Black Milkin mallistoa ja ostasin heti vaikka kaikki, jos voisin Ne oli niin upeita! En tiedä yhtään paljonko niitä on yhteensä myytävänä, mutta varmasti kysyntää löytyy. Itse haaveilen eritysesti tuosta dalek-mekosta ja myös siitä cyberman-uikkarista. Katotaan vaan pystynkö taipumaan noihin hintoihin :'D

Pääsin tänään käymään keskolassa kattomassa pikkusia vauvoja, se äitien ja vauvojen välinen rakkaus oli jotain käsillä kosketeltavaa <3 Tunsi ittensä niin etuoikeutetuksi että pääsi todistamaan sitä läheltä. Ehdottomasti yksi kauneimpia näkyjä mitä ikinä voi nähdä

[Heta]

Noniin, nyt kun tässä on sopiva hetki, niin pääsinpähän lunastamaan lupaukseni. Eli siitä sosiaalistamisesta:

Mä itse olen kokenut pennun sosiaalistamisen kaikista parhaimmaksi nimenomaa järjestetyissä tapaamisissa, jossa pentu pääsee leikkimään saman ikäisten, muiden koiranpentujen kanssa tai vaihtoehtoisesti opettelemaan elämää vanhempien, tuttujen ja turvallisten aikuiskoirien kanssa. Lenkeillä ei kannata opettaa koiraa "moikkailemaan" muita, sillä siitä tulee herkästi tapa ja koira saattaakin nopeastikin yhdistää kaikki vastaantulijat moikattaviksi. Se myöskin lisää turhaa kiihtymystä koirassa. Turha kiihtymys voi taas vaikutta hihnakäytökseen ja noidankehä on valmiina. Opittua käytösmallia onkin sitten vaikeampaa lähteä kitkemään pois.

Toisaalta, olen itse kuitenkin sitä mieltä, että oikeasti rohkeaa ja tasaista koiraa ei tarvitse erikseen sosiaalistaa eri tilanteisiin, sillä varma koira menee missä tahansa ja milloin vain, sen tottuen ympäristön eri ärsykkeisiin itsekin ilman erillistä harjoittelua. Tämänkaltaiset ominaisuudet ovat kuitenkin nykyisyydellään melko harvinaisia ja pennun astellessa taloon, et voi etukäteen tietää, kuinka vahva luontoinen tapaus sieltä oikeasti tulee. Siksi koen tärkeäksi pelata varman päälle, eli lähteä sinne ulkoilmaan tutustumaan uusiin asioihin. Yhteiset kokemukset vahvistavat nimittäin myös sidettä omistajan ja koiran välillä, ja juurikin näiden kokemusten kautta sitä myöskin oppii tuntemaan oman lemmikkinsä ominaisuudet. Ne luonteenpiirteet, heikkoudet ja vahvuudet joita sitten kykenee tukemaan, vahvistamaan tai jopa kitkemään sitten myöhemmin pois.

Meillä tosin tuo uros on oiva esimerkki tasaisesta tapauksesta. Koira tuli Suomeen 4 kuukauden iässä ja jo ensimmäisestä päivästä alkaen, se oli kuin kotonaan missä tahansa tilanteessa. Se ei ole oikeastaan kertaakaan kavahtanut omituisempiakaan tilanteita. Ei edes hissiä, laivaa, bussia tai junaakaan. Kaiken se on ottanut tyynen rauhallisesti vastaan ja juuri tätä minä itse kutsuisin varmaksi koiraksi. Me tosin ollaan muutenkin matkusteltu koirien kanssa erittäin paljon ja se on mielestäni myös yksi tärkeä osa kokonaisvaltaista sosiaalistamista. Pehmeämpi koira vaatii vain enemmän aikaa totutteluun ja siksi pentuaika kannattaakin käyttää mahdollisimman hyvin hyödykseen. Varsinkin ne ensimmäiset viikot, kun koira on tullut kotiin - niitä ei turhaan kutsuta herkäksi ikäkaudeksi, sillä mikäli siihen hihnan päähän sattuukin hieman pehmeämpi ja arempi pentu, voi huonoilla kokemuksilla (tai kokemuksien puutteilla) olla itse asiassa kauas kantoisetkin vaikutukset. Pentuaikana luodaan ne raamit tulevaisuudelle.

Mutta ei siitä sosiaalistamisesta stressiä kannata ottaa. Pääasia kuitenkin on, että pentu oppii ensimmäisen elinvuotensa aikana kaikkiin niihin asioihin, joihin sen tulee tottua myöhemminkin - eli suoraan sanottuna siihen arkielämään. Ja vaikka jotain unohtuisikin tai jokin kohta elämäntilanteessa radikaalisti muuttuisikin... Koirat ovat mestareita sopeutumisen jalossa taidossa.

Maalaisjärjelläkin pärjää jo pitkälle, ja nykyisinhän järjestetään todella paljon erilaisia tapahtumia koiraihmisillekin; pennuille on pentukursseja ja junioritapaamisia, mätsäreitä, rotuyhdistyksien erilaisia tapahtumia ja muita harrastuksia. Ne ovat useinmiten erinomaisia paikkoja pennun sosiaalistamiseen ja muutenkin virikkeellistämiseen. Ja onhan ne toki omistajillekin mukavia kokemuksia!

Mä itse kans tässä muuten pari päivää sitten selailin tuota Black Milkin mallistoa.... ja nyt kuola onkin valunut valtoimenaan! Tahtoo ne kaikki! Pelkään tosin pahoin, että ensimmäinen erä saattaa mennä kuin kuumille kiville, mutta toisaalta itse taidan tyytyä odottamiseen ja tilata vasta myöhemmin. Jos tilaan ollenkaan, sillä tunne itseni ja tiedän, että en kuitenkaan "raaskisi" aarrettani sitten käyttää. Nimimerkillä: Black Milkin Gandalf-toppi edelleen koskemattomana kaapissa......


EDIT: Äidinrakkaus on muutenkin kaunein asia maailmassa. Se on sellainen vahva tunne, jota ei edes sanoin kykene kuvailemaan. Sen vaan tuntee. Vaikka oma tytär onkin jo vilkas leikki-ikäinen, niin kyllä sitä silti edelleen kaiholla muistelee ensimmäistä vauvavuotta. Varsinkin niitä ensimmäisiä päiviä. Ne oli vaan ainutlaatuisia hetkiä. <3 Minne aika oikein katoaakaan.

[Fizdu]

Kiitos Heta! Oli erittäin hyvä ja selventävä vastaus, autto paljon. Huojentavaa tietää että järjestettyä toimintaa pennuillekin on noin paljon Eiköhän se sosiaalistaminen niiden kautta hoidu ihan mukavasti ^^

Voi että, ei se koirakuume hellitä yhtään jos alituisesti siitä juttelee. Vielä kuitenkin 600 kerättävänä että saa rahat siihen koiraan, plus sit varasäästöt ja kaikki tarvikkeet... Mut eksyin tänään taas lukemaan kertomusta naisesta, joka puheensa mukaan oli pystynyt linkittämään itsensä koiran uniin, eli toisin sanoen nähnyt samaa unta kuin koirakin. Paikotellen pystynyt myös muokkaamaan niitä ja estämään sitä näkemästä painajaisia. Kuulostaa ihan superhienolta, mut looginen osa aivoista huutaa et mitä ihmeen hölynpölyä, miksi ees vaivaudun lukeen jotain tollasta. Mua kiehtoo kauheesti kaikki tällaset unenmuokkaukset, astraalimatkustukset, todellisuuden muovaaminen ajatusten avulla ja muu vastaava "epänormaali" mielellinen toiminta tai yliluonnolliset asiat, jotka länsimainen kulttuuri suurimmaksi osaksi julistaa hölynpölyksi. Mut kuitenkin näille löytyy aika suuri määrä todistajia, ja itsekin palavasti haluaisin uskoa kaikkeen tähän. Oon kuitenkin niin analyyttinen ihminen, et mun on tosi vaikea julistaa totuudeksi jotain noin vieraita asioita, mitkä eroo niin radikaalisti siitä todellisuudesta, johon on tottunut. Tavallaan mun sisällä onkin koko ajan sisänen taistelu et uskon pintapuolisesti, mut en kuitenkaan täydellä sydämellä. Tykkään niin paljon selitellä tekosyitä että okei, toi oli ehkä psykoosissa tai näki vaan unta tai jotain vastaavaa, toi oli kuitenkin vain puhdasta sattumaa, ettei tarvitsisi uskoa. Tyhmän tieteellinen lähestymistapa, myönnetään.
Ehkäpä silti saan joskus päätöksen tälle ristiriitaiselle ajattelulle sitten kun joko todistan jonkun tollasista tapahtumista itse, tai tiede onnistuu todistamaan moiset asiat 100% hölynpölyksi Onko teillä jotain kantaa tai kokemuksia?

Psi oli muuten yksi mun lempihahmoista, näin randomisti todettuna. Ihanaa saada se tänne

[Deleted]

Kauhistelen jo valmiiksi tulevaa urakkaa löytää uusi talvitakki. Vaikka olisikin vain yksi suosikki, pitää olla monta vaihtoehtoa. Fizdun jutuista tuli mieleen, että selkounet on mukavia! Silloin kun unen sisällä tajuaa näkevänsä unta ja oikeasti voi tehdä mitä tahansa. Ite en oo törmänny rajoituksiin, mitä unissa ei voisi tehdä. Pari vuotta sitten ilman siipiä lentäminen rakennusten yläpuolella jossain lintujen korkeudella oli vapauttavaa. Hallittuja unia voi kokea sattumalta hyvällä tuurilla montakin kertaa eri aikoina mutta yleensä vaatii harjoittelua. Psi todella on nyt keskuudessamme. (Näen sieluni silmin hänet sinkkuna, ettei hänellä ole monipäistä lapsikatrasta jossain) Nyt televisiosta tulee ilmiselvästi World War Z. Vaikka pääosassa on mielikuvituksettomasti kulunut kasvo Brad Pitt niin muistan että toi oli ihan katsottava! (Leffassa mukana Capaldi)

[Fizdu]

Kuulostaa niin ihanalta toi unissa lentäminen Mä oon huomannu voivani vaikuttaa vain valveuniin ihan pienesti. Jos herään niin pystyn joskus jatkamaan samasta unesta eteenpäin tai kelaamaan unta taaksepäin ja katsomaan sitä uudelleen. Mut mitkään lentämiset tai muu radikaalimpi tapahtumien muuttaminen ei oo multa vielä onnistunut. Siistiä ois kyllä oppia, jos harjottelu tosissaan auttaa Ehkä joskus onni käy!
Mut toisaalta unista saa kauheesti informaatiota. Ainakin kerran kun heräsin yöllä kirjottamaan uniani ylös ihan silkasta mielenkiinnosta, niin aamulla sitä lukiessani hoksasin et se uni kerto sellasista ongelmista, jota en ees hereillä ollu tajunnu käyväni läpi. Opin sitä kautta taas tuntemaan itseäni hieman paremmin
Ja hei, kuvitelkaa jos me kaikki opittas liikkumaan unien sisällä ja järjestämään unitapaamisia, niin voitas pitää joka yö miittejä :'D Ei tarttis turhaan miettii välimatkoja tai rahatilannetta.

Voi, oliko Capaldikin siinä? Oisin vilkassu jos oisin tienny. Oliko se ihmisenä vai zombina?