Chumar
Jul 31, 2015 12:01:26 GMT
Post by Fizdu on Jul 31, 2015 12:01:26 GMT
Nimi: Chumar
Laji: Siluriaani
Ikä: Rinnastettavissa myöhäiseen teini-ikään tai pian nuoreksi aikuiseksi
Sukupuoli: Mies
Pituus: 175 cm
Ammatti/Asema: Sotilas, Safaxablackaxalatzin tärkeimpiä apulaisia
Asuinpaikka: Avaruus, Unionin alus
Aseet: Tällä hetkellä vain energiasäteitä ampuva yksikätinen ase, mutta Chumar opettelee ahkerasti myös miekkailua.
Sota-asustukseen kuuluvalla naamarilla kykenee skannaamaan kohteita.
Ulkonäkö: Chumarin piirteet ovat miehisen jykevähköjä. Leukapielet ovat kulmikkaat, eikä kasvoista löydy muutenkaan erityisen pyöreitä tai siroja kohtia. Ainoastaan siluriaanin nuoruus pitää vielä sisällään jotain siitä pehmeästä, viattomasta olomuodosta, jota vain lapset voivat pitää yllään. Selkeää kuitenkin on, että nuorukaisesta kasvaa vielä joskus vahvapiirteinen aikuinen, joka saattaa karkottaa vihollisiaan pelkällä ulkonäöllään.
Pojan poskilta, otsalta ja kolmiosaisilta kyhmyiltä lähtevät suuremmat suomut ovat muusta oliivinvihreästä poiketen rusehtavampia, melkein oransseja. Tummat silmät ovat painuneet piiloon leveiden kulmien taa, eikä litteä nenä paljon eroa muista kasvoista. Huuletkin ovat hailakat, melkein olemattoman näköiset, ja harvoin liikkuvat muuta kuin puhuessaan. Vaikka harva niiden liikkeitä muutenkaan näkee; ollessaan sotilaallisella tehtävällä tai muuten epämiellyttävässä seurassa, Chumar pitää ennemmin naamiota päässään. Sitä samaista siluriaanien sotanaamiota, jota jokainen muukin käyttää; harmaata, kasvoja myötäilevää naamaria isoilla, mustanpuhuvilla silmillä varustettuina.
Isoja lihaksia siluriaanilta ei sen sijaan löydy. Hänen ruumiillaan on voimaa ja ketteryyttä selvittää useimmat vaikeat maastot ja esteet, mutta lihakset ovat kohtuuden rajoissa, eivätkä juurikaan näy ulospäin. Kokeilemalla kuitenkin tuntee niiden vahvuuden, sillä Chumar on pitänyt jatkuvalla treenillä huolen siitä, että hänen kroppansa on käyttökunnossa.
Vaatetukseltaan poika pitäytyy lähes poikkeuksetta siluriaanien sotavaatetuksessa (http://www.famouscutouts.com/images/detailed/0/1065-2-Silurians.jpg). Hän on liian tottunut kantamaan tietynlaista vaatetusta, että normaalit vaatekappaleet eivät tunnu enää sopivan hänen persoonalleen. Ne saavat hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi, joten parempi pitäytyä vanhassa ja turvallisessa.
Joskus Safan kanssa suunniteltujen juonien takia Chumar saattaa pukeutua myös arvoaan ylempiarvoiseksi sotilaalliseksi henkilöksi.
Luonne: Chumar on rauhallinen ja itsehillintää omaava persoona, joka taipuu tilanteen vaatiessa väkivaltaan ja äärimmäiseen psyykkiseen julmuuteenkin. Hän on tottunut tottelemaan käskyjä, ja onkin sitä kautta äärimmäisen herkkä ympäristölleen, valppaana ja valmiina toimintaan, mutta melkein sokeakin omalle tahdolle, jos edessä on vakuuttava aukrotiteetti. Ehdollistumisensa vuoksi hän on äärimmäisen lojaalia tyyppiä, kunnioittaa tehtäväänsä viimeiseen hengenvetoon ja suojelee ylempiään oman turvallisuutensa kustannuksella. Hän ei tee sitä ansaitakseen kunnioitusta tai osoittaakseen kunnioitusta muille; se on pelkästään ainoa elämäntapa, jonka hän tietää.
Nuoruusvuosien uhma on nykyään taltutettu, ja jäljelle on jäänyt pelkkä tunteeton naamio. Chumarin kasvot eivät kirjaimellisesti kuvasta minkäänlaisia tunteita, tai jos kuvastavat, eleet ovat huomaamattomia ja suppeita. Hän ei ole kertaakaan elämässään uskaltanut ilmaista tunteitaan täysin avoimesti, ja viha on muutenkin ainoa niistä harvinaisista tunteista, joita hän on julkisesti osoittanut, joten on epätodennäköistä olettaa niiden näkyvän tuon suomupeitteellä vielä lähiaikoinakaan. Hän tarvitsee kannustusta oppiakseen tunnistamaan ja näyttämään tunteitaan, sillä tähän asti häntä on koulutettu piilottamaan ne. Chumar osaa kyllä nauraa ja ymmärtää tietynlaisen, varsin mustan huumorin päälle, mutta naurukin on liioitellun huvittunutta. Sellaisen ihmisen naurua, joka ei ole koskaan kuullut kenenkään nauravan aidon iloisesti, ja yrittää epäonnistuneesti matkia tuota elettä.
Chumar yrittää olla mahcomies, esimerkki kunnollisesta ja hyvinvoivasta miehestä. Se on hänen isänsä peruja, ja vaikka Chumar myöntääkin, ettei hänen isänsä välttämättä ollutkaan niin kaikkitietävä kuin hän aiemmin luuli, monet tuon istuttamat ajattelumallit elävät hänen mielessään vieläkin. Jotkin voisivat ajatella häntä sovinistiksi. Oman rotunsa luota poissavietetty aika on hälventänyt hänen muistojaan oman rodun naisten aggressiivisuudesta, ja universumin yleinen käsitys naisista on sumentanut hänen silmiään. Myös se, ettei hänellä ollut koko lapsuutensa aikana yhtään luotettavaa naiskontaktia, tukee hänen kuvitelmiaan. Naiset ovat heikkoja, ja Safakin, ainoa nainen jota hän kunnioittaa, on vahva vain siksi, että tuo muistuttaa sisäisesti miestä. Naisille kuuluu kodista, ruuasta ja lapsista huolehtiminen. Miehet ovat ylivoimaisia, luotuja taistelemaan ja suojelemaan. Hän ei ole koskaan ollut rakastunut, mutta kuvittelee rakkaudenkin sisältyvän pelkkään himoon ja seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kukaan ei ole todistanut hänelle toisin.
Safan erilaisuus on saanut pojan kiintymään johtajaansa syvästi. Uskollisuus Safaa kohtaan on loppumatonta, eikä Chumar pysty kuvittelemaan toisen pettämisen mahdollisuutta.
Chumarilla on siis paljon opittavaa elämästä, ja hänen tärkein motivaattorinsa onkin saada siitä jotain selkoa, saada itselleen jokin tarkoitus, parempi olo tai edes jotain, mikä poistaisi tyhjyyden ja yksinäisyyden hänen sisältään. Hän tietää joidenkin nauttivan elämästä, muttei tiedä, miksi ei itse kykene siihen. Kasvatus ja armeijaympäristön paineet ovat toistaiseksi hänessä liian syvällä.
Menneisyys: Chumar on kovan elämän kouluja käynyt nuori mies. Hänen elämänsä alkoi ainoana lapsena ja vain yhden vanhemman kanssa - isän, joka ei osannut näyttää positiivisia tunteitaan ja vaati pojaltaan alituisesti liikaa. Chumarin piti hoitaa nuoresta pitäen kaikki se, mikä muuten olisi langennut synnytyksessä kuolleen äidin osalle; ruoanlaitto, siivous, perheen elätys. Hän oppi kovaan kuriin, fyysiseen väkivaltaan ja vanhempien kunnioittamiseen. Miehen täytyi olla kova ollakseen mies. Miehet eivät näyttäneet tunteitaan, ja piste. Miehet tekivät niin kuin käskettiin, ja hän yritti kovasti olla mies.
Kovakouraisen, sotilaallisen isän jalanjäljissä Chumar pyrki itsekin liittymään armeijaan, ja pääsikin teiniyden loppuvuosillaan mukaan sotilaallisiin joukkoihin. Mutta samaan aikaan nuoren elämässä kuohui, ja maailmasta alkoi kadota värit. Huolimatta siitä, kuinka ison väkijoukon keskellä oli, Chumar alkoi tuntemaan olonsa aina jotenkin yksinäiseksi, eristetyksi, kuulumattomaksi. Hän ei pystynyt samaistumaan kenenkään. Missään ei tuntunut olevan järkeä - maailma näytti yhdeltä sekamelskalta, jossa jokainen tappeli alituisesti voidakseen paremmin, ollakseen paras, saadakseen enemmän, vaikka jokainen niistä tavoitteista oli mahdoton. Hänkin vaati itseltään liikaa. Pyrki täyttämään ne vaativan isän toiveet, siinäkään onnistumatta. Hän huomasi vajoavansa pikkuhiljaa siviilien tasolle. Hän sotki liikaa tunteita asioihin. Sai uhmakkaita raivokohtauksia silloin, kun olisi pitänyt olla hiljaa ja totella. Vain siksi, ettei maailmassa ollut mitään järkeä.
Pian pojan usko maailmaan ja elämään olikin täysin tuhottu. Hänestä ei ollut järkevää edes yrittää. Vaikka hän onnistuisikin saavuttamaan täydellisyyden, mitä se merkitsisi? Kaikki olisi kuitenkin tyhjää taas silloin, kun hän kuolisi. Kaikki työ olisi turhaa. Ja hänhän oli jo epäonnistunut yksilö, koska oli eriyttänyt itsensä muista ja kärsi vakavasta masennuksesta. Joten peli pelattu. Hän uskoi isänsäkin olevan jo tyytyväisempi, mikäli hän tekisi edes yhden kunniallisen teon, ja tappaisi itsensä, hävittäisi mokoman kelpaamattoman yksilön maan pinnalta. Niimpä hän päätyi yrittämään itsemurhaa. Tarkoituksena oli lopettaa henkensä oman aseen kautta - hän ei halunnut tehdä kuolemastaan sottaista eikä epämiellyttävää. Se oli nopein ja järkevin keino.
Itsemurha keskeytyi toisen siluriaanin, Safan, saapuessa paikalle. Chumar kuvitteli ensin saaneensa yhtä nöyryyttävän kuoleman kuin oli ansainnutkin; naisen edessä, heikkoutensa todistaen. Sentään hän ei itkenyt, mutta itsemurha oli muutenkin tarpeeksi häpeällistä. Ja oliko se sitten rangaistus vai lahja, Chumar ei osannut sanoa, mutta Safa sai hänet jatkamaan elämäänsä. Ei vielä uskomaan siihen, mutta jatkamaan sitä. Pitkällä suostuttelulla ja vaikuttavilla argumenteilla hänet oltiin saatu laskemaan aseensa.
Chumar liittyi Unioniin kiitollisuutensa, oppimishalunsa ja velkansa takia. Hän oli Safalle velkaa elämänsä, ja naisen viisaus houkutteli häntä pysymään tuon lähellä ja nousemaan tuon läheiseksi assistentiksi. Toisin kuin isänsä, Chumar uskoi ennemminkin Safan tietävän jotain siitä, mikä elämässä olisi tärkeää, miksi sitä pitäisi elää ja mitä sillä pitäisi tehdä. Ainakaan isä ei ollut pelastanut ja nostanut häntä, niin kuin Safa. Joten eikö Safa väkisinkin tiennyt jotain enemmän?
Nykyään Chumar on toipunut masennuksestaan, mutta pitää yhä kiinni elämänfilosofiastaan, että maailma on edelleen vain yksi iso leikkipaikka, jossa kaikki lopulta häviävät. Parempi siis leikkiä huolella ja hyvin.
Laji: Siluriaani
Ikä: Rinnastettavissa myöhäiseen teini-ikään tai pian nuoreksi aikuiseksi
Sukupuoli: Mies
Pituus: 175 cm
Ammatti/Asema: Sotilas, Safaxablackaxalatzin tärkeimpiä apulaisia
Asuinpaikka: Avaruus, Unionin alus
Aseet: Tällä hetkellä vain energiasäteitä ampuva yksikätinen ase, mutta Chumar opettelee ahkerasti myös miekkailua.
Sota-asustukseen kuuluvalla naamarilla kykenee skannaamaan kohteita.
Ulkonäkö: Chumarin piirteet ovat miehisen jykevähköjä. Leukapielet ovat kulmikkaat, eikä kasvoista löydy muutenkaan erityisen pyöreitä tai siroja kohtia. Ainoastaan siluriaanin nuoruus pitää vielä sisällään jotain siitä pehmeästä, viattomasta olomuodosta, jota vain lapset voivat pitää yllään. Selkeää kuitenkin on, että nuorukaisesta kasvaa vielä joskus vahvapiirteinen aikuinen, joka saattaa karkottaa vihollisiaan pelkällä ulkonäöllään.
Pojan poskilta, otsalta ja kolmiosaisilta kyhmyiltä lähtevät suuremmat suomut ovat muusta oliivinvihreästä poiketen rusehtavampia, melkein oransseja. Tummat silmät ovat painuneet piiloon leveiden kulmien taa, eikä litteä nenä paljon eroa muista kasvoista. Huuletkin ovat hailakat, melkein olemattoman näköiset, ja harvoin liikkuvat muuta kuin puhuessaan. Vaikka harva niiden liikkeitä muutenkaan näkee; ollessaan sotilaallisella tehtävällä tai muuten epämiellyttävässä seurassa, Chumar pitää ennemmin naamiota päässään. Sitä samaista siluriaanien sotanaamiota, jota jokainen muukin käyttää; harmaata, kasvoja myötäilevää naamaria isoilla, mustanpuhuvilla silmillä varustettuina.
Isoja lihaksia siluriaanilta ei sen sijaan löydy. Hänen ruumiillaan on voimaa ja ketteryyttä selvittää useimmat vaikeat maastot ja esteet, mutta lihakset ovat kohtuuden rajoissa, eivätkä juurikaan näy ulospäin. Kokeilemalla kuitenkin tuntee niiden vahvuuden, sillä Chumar on pitänyt jatkuvalla treenillä huolen siitä, että hänen kroppansa on käyttökunnossa.
Vaatetukseltaan poika pitäytyy lähes poikkeuksetta siluriaanien sotavaatetuksessa (http://www.famouscutouts.com/images/detailed/0/1065-2-Silurians.jpg). Hän on liian tottunut kantamaan tietynlaista vaatetusta, että normaalit vaatekappaleet eivät tunnu enää sopivan hänen persoonalleen. Ne saavat hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi, joten parempi pitäytyä vanhassa ja turvallisessa.
Joskus Safan kanssa suunniteltujen juonien takia Chumar saattaa pukeutua myös arvoaan ylempiarvoiseksi sotilaalliseksi henkilöksi.
Luonne: Chumar on rauhallinen ja itsehillintää omaava persoona, joka taipuu tilanteen vaatiessa väkivaltaan ja äärimmäiseen psyykkiseen julmuuteenkin. Hän on tottunut tottelemaan käskyjä, ja onkin sitä kautta äärimmäisen herkkä ympäristölleen, valppaana ja valmiina toimintaan, mutta melkein sokeakin omalle tahdolle, jos edessä on vakuuttava aukrotiteetti. Ehdollistumisensa vuoksi hän on äärimmäisen lojaalia tyyppiä, kunnioittaa tehtäväänsä viimeiseen hengenvetoon ja suojelee ylempiään oman turvallisuutensa kustannuksella. Hän ei tee sitä ansaitakseen kunnioitusta tai osoittaakseen kunnioitusta muille; se on pelkästään ainoa elämäntapa, jonka hän tietää.
Nuoruusvuosien uhma on nykyään taltutettu, ja jäljelle on jäänyt pelkkä tunteeton naamio. Chumarin kasvot eivät kirjaimellisesti kuvasta minkäänlaisia tunteita, tai jos kuvastavat, eleet ovat huomaamattomia ja suppeita. Hän ei ole kertaakaan elämässään uskaltanut ilmaista tunteitaan täysin avoimesti, ja viha on muutenkin ainoa niistä harvinaisista tunteista, joita hän on julkisesti osoittanut, joten on epätodennäköistä olettaa niiden näkyvän tuon suomupeitteellä vielä lähiaikoinakaan. Hän tarvitsee kannustusta oppiakseen tunnistamaan ja näyttämään tunteitaan, sillä tähän asti häntä on koulutettu piilottamaan ne. Chumar osaa kyllä nauraa ja ymmärtää tietynlaisen, varsin mustan huumorin päälle, mutta naurukin on liioitellun huvittunutta. Sellaisen ihmisen naurua, joka ei ole koskaan kuullut kenenkään nauravan aidon iloisesti, ja yrittää epäonnistuneesti matkia tuota elettä.
Chumar yrittää olla mahcomies, esimerkki kunnollisesta ja hyvinvoivasta miehestä. Se on hänen isänsä peruja, ja vaikka Chumar myöntääkin, ettei hänen isänsä välttämättä ollutkaan niin kaikkitietävä kuin hän aiemmin luuli, monet tuon istuttamat ajattelumallit elävät hänen mielessään vieläkin. Jotkin voisivat ajatella häntä sovinistiksi. Oman rotunsa luota poissavietetty aika on hälventänyt hänen muistojaan oman rodun naisten aggressiivisuudesta, ja universumin yleinen käsitys naisista on sumentanut hänen silmiään. Myös se, ettei hänellä ollut koko lapsuutensa aikana yhtään luotettavaa naiskontaktia, tukee hänen kuvitelmiaan. Naiset ovat heikkoja, ja Safakin, ainoa nainen jota hän kunnioittaa, on vahva vain siksi, että tuo muistuttaa sisäisesti miestä. Naisille kuuluu kodista, ruuasta ja lapsista huolehtiminen. Miehet ovat ylivoimaisia, luotuja taistelemaan ja suojelemaan. Hän ei ole koskaan ollut rakastunut, mutta kuvittelee rakkaudenkin sisältyvän pelkkään himoon ja seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kukaan ei ole todistanut hänelle toisin.
Safan erilaisuus on saanut pojan kiintymään johtajaansa syvästi. Uskollisuus Safaa kohtaan on loppumatonta, eikä Chumar pysty kuvittelemaan toisen pettämisen mahdollisuutta.
Chumarilla on siis paljon opittavaa elämästä, ja hänen tärkein motivaattorinsa onkin saada siitä jotain selkoa, saada itselleen jokin tarkoitus, parempi olo tai edes jotain, mikä poistaisi tyhjyyden ja yksinäisyyden hänen sisältään. Hän tietää joidenkin nauttivan elämästä, muttei tiedä, miksi ei itse kykene siihen. Kasvatus ja armeijaympäristön paineet ovat toistaiseksi hänessä liian syvällä.
Menneisyys: Chumar on kovan elämän kouluja käynyt nuori mies. Hänen elämänsä alkoi ainoana lapsena ja vain yhden vanhemman kanssa - isän, joka ei osannut näyttää positiivisia tunteitaan ja vaati pojaltaan alituisesti liikaa. Chumarin piti hoitaa nuoresta pitäen kaikki se, mikä muuten olisi langennut synnytyksessä kuolleen äidin osalle; ruoanlaitto, siivous, perheen elätys. Hän oppi kovaan kuriin, fyysiseen väkivaltaan ja vanhempien kunnioittamiseen. Miehen täytyi olla kova ollakseen mies. Miehet eivät näyttäneet tunteitaan, ja piste. Miehet tekivät niin kuin käskettiin, ja hän yritti kovasti olla mies.
Kovakouraisen, sotilaallisen isän jalanjäljissä Chumar pyrki itsekin liittymään armeijaan, ja pääsikin teiniyden loppuvuosillaan mukaan sotilaallisiin joukkoihin. Mutta samaan aikaan nuoren elämässä kuohui, ja maailmasta alkoi kadota värit. Huolimatta siitä, kuinka ison väkijoukon keskellä oli, Chumar alkoi tuntemaan olonsa aina jotenkin yksinäiseksi, eristetyksi, kuulumattomaksi. Hän ei pystynyt samaistumaan kenenkään. Missään ei tuntunut olevan järkeä - maailma näytti yhdeltä sekamelskalta, jossa jokainen tappeli alituisesti voidakseen paremmin, ollakseen paras, saadakseen enemmän, vaikka jokainen niistä tavoitteista oli mahdoton. Hänkin vaati itseltään liikaa. Pyrki täyttämään ne vaativan isän toiveet, siinäkään onnistumatta. Hän huomasi vajoavansa pikkuhiljaa siviilien tasolle. Hän sotki liikaa tunteita asioihin. Sai uhmakkaita raivokohtauksia silloin, kun olisi pitänyt olla hiljaa ja totella. Vain siksi, ettei maailmassa ollut mitään järkeä.
Pian pojan usko maailmaan ja elämään olikin täysin tuhottu. Hänestä ei ollut järkevää edes yrittää. Vaikka hän onnistuisikin saavuttamaan täydellisyyden, mitä se merkitsisi? Kaikki olisi kuitenkin tyhjää taas silloin, kun hän kuolisi. Kaikki työ olisi turhaa. Ja hänhän oli jo epäonnistunut yksilö, koska oli eriyttänyt itsensä muista ja kärsi vakavasta masennuksesta. Joten peli pelattu. Hän uskoi isänsäkin olevan jo tyytyväisempi, mikäli hän tekisi edes yhden kunniallisen teon, ja tappaisi itsensä, hävittäisi mokoman kelpaamattoman yksilön maan pinnalta. Niimpä hän päätyi yrittämään itsemurhaa. Tarkoituksena oli lopettaa henkensä oman aseen kautta - hän ei halunnut tehdä kuolemastaan sottaista eikä epämiellyttävää. Se oli nopein ja järkevin keino.
Itsemurha keskeytyi toisen siluriaanin, Safan, saapuessa paikalle. Chumar kuvitteli ensin saaneensa yhtä nöyryyttävän kuoleman kuin oli ansainnutkin; naisen edessä, heikkoutensa todistaen. Sentään hän ei itkenyt, mutta itsemurha oli muutenkin tarpeeksi häpeällistä. Ja oliko se sitten rangaistus vai lahja, Chumar ei osannut sanoa, mutta Safa sai hänet jatkamaan elämäänsä. Ei vielä uskomaan siihen, mutta jatkamaan sitä. Pitkällä suostuttelulla ja vaikuttavilla argumenteilla hänet oltiin saatu laskemaan aseensa.
Chumar liittyi Unioniin kiitollisuutensa, oppimishalunsa ja velkansa takia. Hän oli Safalle velkaa elämänsä, ja naisen viisaus houkutteli häntä pysymään tuon lähellä ja nousemaan tuon läheiseksi assistentiksi. Toisin kuin isänsä, Chumar uskoi ennemminkin Safan tietävän jotain siitä, mikä elämässä olisi tärkeää, miksi sitä pitäisi elää ja mitä sillä pitäisi tehdä. Ainakaan isä ei ollut pelastanut ja nostanut häntä, niin kuin Safa. Joten eikö Safa väkisinkin tiennyt jotain enemmän?
Nykyään Chumar on toipunut masennuksestaan, mutta pitää yhä kiinni elämänfilosofiastaan, että maailma on edelleen vain yksi iso leikkipaikka, jossa kaikki lopulta häviävät. Parempi siis leikkiä huolella ja hyvin.