Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Sept 21, 2016 10:02:50 GMT
//Mut voi skipata tässä vaiheessa jos haluu päästä jatkamaan. :3 Koeviikko nimittäi vähä rajottaa aikaa, enkä ehi kirjottelemaan, mutta toisaalta mulla ei tossa tilanteessa olis Benjaminilla ihan kamalasti tekemistäkään. :DD//
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Sept 24, 2016 12:29:34 GMT
// Ok, skippaan tän kerran ylitse ihan vaan sen takia, jos saatas Benjaminillekin enemmän tekemistä! // Meluava auto sai koiran pakenemaan ja pelästytti tätä seuranneen vihreän olennon pahanpäiväisesti. "Ei! Kaunokainen, älä mene!" oli Ramin kauhistunut huuto, kun tuo kiiruhti ottamaan jaloistaan kaiken vauhdin irti, mutta vain nähdäkseen unelmansa häviävän kaukaisuuteen. Hänen töppöjaloistaan ei ollut vastusta tuolle tuuheaturkkiselle kaunottarelle, ja pettyneenä Slitheen hidasti vauhtiaan ja jäi tuijottamaan kohtaa, jossa hänen haaveensa oli vielä hetki sitten ollut. Kahteen minuuttiin otus ei osoittanut elon merkkejä siinä seisoessaan. Hän työsti hitaasti tappiotaan ja siitä aiheutuvia tunnereaktioita. Suru ja viha velloivat tasaväkisesti hänen sisällään. Hän tunsi menettäneensä ainoan lapsensa. Tämä oli suoraa kiusaamista häntä kohtaan, sillä Tohtorin ei todellakaan olisi tarvinnut välittää yhden nelijalkaisen kohtalosta nyt, kun sen omistaja oli kuollut. Ram olisi pitänyt hyvää huolta tuosta piskistä ja rakastanut sitä yhtä suuresti kuin omaa egoaan. Tätä tekoa Tohtori ei voinut perustella ihmiskunnan, maapallon tai yhtään kenenkään pelastamisella. Tämä tuntui jo rasismilta. Eikö hän ollut oikeutettu haluamaansa siksi, koska ei ollut Tohtorin suosikkilemmikki - ihminen? Olennon silmiin kohosi menetyksen tuskasta aiheutuva kyynel. "Nyt riittää", hän puuskahti ja päätti minuuttien mietintätaukonsa. Sen enempää harkitsematta Ram askelsi auton luo, joka vieläkin käynnistyneenä huusi ja heilutti pyyhkimiään. Hän löi nyrkkinsä sen ikkunan läpi, avasi oven ja kipusi sisään. Se ei ollut suurelle Slitheenille helppo homma, ja hän tursuikin sieltä enemmän ulos kuin oli sisäpuolella, mutta onnistui saamaan itsensä käyttökelpoiseen asentoon. Hän käänsi vaihteita ja kohdisti katseensa kauempana seisovaan mieskaksikkoon. Tohtori oli asettunut suojelevasti nuoremman pojan eteen, minkä ansiosta Ram päättikin, että Tohtori saisi itsekin tuntea menetyksen tuskan menettäessään vielä tuon pojan. Ja muutaman muunkin, sillä pari vaivaista ihmishenkeä ei tuntunut tarpeeksi korvaavalta palkkiolta hänen menetykselleen. Hurjasti äristen auto lähti liikkeelle, kun Ram kiihdytti kohti kaksikkoa. Tällä kertaa hänelle ei riittäisi sievä ja kaunis myrkyttäminen, niin kuin naisen tapauksessa. Hän halusi nähdä veristä mössöä ja suolia.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Sept 28, 2016 18:56:53 GMT
Homma kävi vakavaksi kun tuo viinankatkuinen nainen vetäisi nahkansa päältään aivan kuin jonkun kuoren. Benjamin oli hämillään. Kuinka muka tuollainen oli mahdollista? Eikö nuo pukuhommat pitäisi mennä juuri toisin päin? Että omituisen olion sisältä kuoriutuisi ihminen, eikä toisinpäin. Kulmat painuivat kurttuun rillipään katsellessa tuota otusta. Vihreä ja vauvankasvoinen, mies pani merkille. Benjaminin katse siirtyi pikaisesti naiseen, joka oli lähtenyt juoksemaan pakoon tuota erikoista ilmestystä. Nuoren miehen kasvoille nousi hämmästynyt ilme naisen kaatuessa kuolleena maahan. Järkyttävää, mitä pelleilyä tämä oli? Tapahtumat saivat rusettikaulaisen miehen toimimaan. Benjamin katsahti olentoon ja eteensä suojaksi astuneeseen mieheen jo aivan kyllästyneenä tilanteeseen. Koko homma vaikutti unelta. Vihreän otuksen ampaistessa auton ääntä säikähtäneen koiran perään Benjamin tuhahti. Hänelle tuo tilanne sai riittää. “Tämä on jo naurettavaa”, mies totesi itsekseen mutisten ja käännähti poispäin, kävelläkseen pois tilanteesta. Hänet havahdutti kumminkin takaa kuuluva, agressiivinen auton moottorin ääni. Rillipää vilkaisi taakseen ja huomasi vihreän otuksen kiihdyttävän kohti puiston katuja pitkin.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Oct 3, 2016 5:31:49 GMT
Auto pomppi epätasaisella maastolla ja uhkasi kääntyä väärään suuntaan, kun Ramilla oli vaikeuksia pitää ohjausta hallinnassa. Menopeli kääntyi turhan herkästi Ramin makuun, ja hänen piti korjata suuntaansa jyrkin ratinkäännöin, jotta ajorata pysyisi suorassa. Meno olikin alkuun hyvin siksakkimaista, kunnes alien oppi hallitsemaan liikkeitään. Tällaiset kevyet ja pienet ohjukset erosivat valtavasti niistä jykevimmistä autoista, mitä hän oli tottunut ajamaan.
Poika käännähti poispäin ja teki itsestään täydellisen maalitaulun. Vihreä olento seurasi tuon liikettä ja siristi silmiään. Hän painoi kaasun äärimmilleen. Pojasta olisi hyvä aloittaa.
Auto kiri välimatkaa hyvin nopeasti, ja otus ehti jo hymähtämään tyytyväisyyttään, kun kaksikko oli enää muutaman metrin päässä. Nyt kuitenkin yllättävä kuoppa sai Ramin taas eksymään raiteiltaan ja auto ajautui hieman liian oikealle, jotta hän ei saanut jyrättyä kumpaakaan alleen...Mutta luovuttamatta otus heitti auton oven auki ja kurotti kättään tarttuakseen Benjaminin takinkaulukseen. Hän voisi vetää toisen auton sisälle tai raahata tuota auton vierellä, mikäli ote jäisi liian kevyeksi nostamiseen. Tärkeintä oli kuitenkin saada ote, jolloin hän saisi toisen vangiksi ja olisi vapaa toteuttamaan brutaalit unelmansa.
Ote pitäisi kuitenkin saada nopeasti, sillä nyt, kun hän ei keskittynyt kunnolla ohjaamaan autoa, oli vaarana törmätä lähestyviin leikkikalusteisiin. Joko yksin tai uhrin kanssa.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Oct 14, 2016 18:32:30 GMT
Vaikka Tohtori olikin useamman persoonan näkökulmasta katsottuna sankari ja yleinen hyväntekijä, oli ajanherrakin kuitenkin loppu peleissä varsin inhimillinen; Vaikka Ram Fro Khel Slitheen olisikin rakastanut karvaista nelijalkaista täydestä sydämestään, näki rusettikaula Slitheenin kuitenkin vain vihollisenaan. Ram oli myös ihmiskunnan vihollinen ja täten myös potentiaalinen vihollinen ihmisten lemmikeillekin. Niin ahne peto kuin raxacoricofallapatorialainen ei voinut rakastaa muuta kuin vain omiaan. Vaikka Tohtori aika ajoin pyrkikin tarjoamaan myötätuntoaan myös vastustajilleen, ei ajanherra edes halunnut ajatella mahdollisuutta tarjota villakoiraa slitheenin kynsiin. Sellainen olisi tuntunut turhalta avaruusolennon palkitsemiselta. Slitheen oli kieltäytynyt mahdollisuudesta muuttaa tapojaan.
Rikollisperheen jäsen tuntui kuitenkin suutahtaneet entisestään Tohtorin tempauksesta ja nyt metsästäminen muuttuikin hurjaksi kostoretkeksi. Slitheenin kaappaama auto kiihdyttikin vauhtiaan ja vauhdikkaasti lähestyvät ajovalot saivatkin Tohtorin jännittämään kehossaan lihaksiaan. Nyt oli toimittava ripeästi. Oli kuitenkin onnettomuus sinällään, että Tohtori seisoi selkä nuorukaiseen päin, sillä hän ei ollut lainkaan huomioinut miehen liikkuneen takanaan kauemmaksi. Slitheenin tarratessa ihmiseen, Tohtori käännähti ympäri äkisti ja älähti. "Miksi en omista myös silmiä selässäni!?", Tohtori kiristeli hampaitaan. Vaan virheelle ei voinut enää mitään. Auto oli nyt kaahaamassa hurjaa vauhtia kohti leikkitelineitä.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Oct 15, 2016 14:06:12 GMT
Yllättäen Benjamin toivoi, että olisi jäänyt tuonakin päivänä kotiin. Siellä hullut eivät käyneet päälle ja hän olisi säästynyt kaikelta tältä. Hän kääntyi kokonaan nähdäkseen auton ja sen ratin takana istuvan vihreän olennon. Auton matkatessa epävakaata rataa kohti Benjamin tunsi ahdistuksen kasvavan. “Shit…” tuo päästi karkamaan suustaan. Jäätyneenä paikalleen, Benjamin kävi läpi kaikkea päässään. Tuntui kuin koko elämä olisi välähtänyt hänen silmiensä edessä. Juuri ennen kuin auto olisi osunut törmäyskurssillaan mieheen, rillipää käänsi katseensa pois. Hän oli liian pelokas katsomaan kuolemaa silmiin. Olihan hän vain vaivainen nuori hakkeripoika. Auto ei kumminkaan osunut Benjaminiin, mutta ennen kuin nuori mies ehti edes tajuamaan tuota asiaa, hän tunsi kynsien osuvan ihoonsa. Älähdys pääsi miehen suusta kun häneltä vetäistiin valtavan nykäyksen voimalla jalat alta. Otus oli saanut otteen Bejaminin takinkauluksesta.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Oct 20, 2016 11:54:27 GMT
Sormet puristuivat uhrin ympärille ja poika vetäistiin mukaan autoon. Siirtymä ei ollut kovinkaan hellä, vaan Ram veti ja tyrkki poikaa väkisin vierelleen penkille. Pojalla oli monta mahdollisuutta lyödä jokin ruumiinosistaan kipeäksi, kun auto teki äkkikäännöksen Ramin kammetessa rattia lujaa vasemmalle. Menopeli heitti heitä rajusti toiseen suuntaan, ja leikkitelineet vältettiin hyvin täpärästi. Toinen sivupeileistä osui kiipeilytelineen kaiteeseen ja irtosi, mutta muuten he jatkoivat matkaansa ilman suurempia vahinkoja. Auto luisui vielä muutaman metrin eteenpäin, kunnes Ram painoi jarrut pohjaan ja etsi katseellaan Tohtoria.
"Hei, rasistinen kukkakeppi!" Hän kutsui toista. Benjaminia hän yritti puristaa penkkiä vasten pitääkseen toisen paikallaan. "Haluatko päättää mitä pikku lemmikillesi käy? Voisin olla kiltti ja päästää hänet päiviltä tässä ja nyt, mutta tuskinpa vain. Mitä sanot, pitäisikö minun liiskata hänet pyörien alle? Vai vienkö teurastamoon, sahaan raajat yksitellen irti ja lähetän sitten sievässä jauhelihapaketissa kaupan tiskille? Tai ehkä käynkin heittämässä sen suoraan avaruuteen ja annan tukehtua kuoliaaksi? Voisit seurata hänen leijailuaan maapallon ympäri aina kun tulet kylään. Ikäväsi ei kasvaisi turhan suureksi."
Seuraavaksi otuksen suuret, ötökkämäiset silmät kääntyivät Benjaminiin, kun tuo yritti muistella, mikä ruumiinosa ihmisillä oli herkin. Hän halusi saada toisen huutamaan lujaa. Toisen sukupuolen huomioon ottaen vastaus oli kenties liiankin selvä, ja sitä ajatellen Ram yritti tarrata kynsillään toisen nivusalueeseen niin lujaa, että se takuulla tuntuisi. Hän ei varsinaisesti yrittänyt olla hellävarainen. "Huuda vähän, pikkupoju", hän maanitteli. "Huuda, kun vielä voit. Varmistan, ettet tee sitä pian enää ikinä."
Mikäli hän saisi nuoren ihmisalun huutamaan, hän vilkuttaisi Tohtorille samanaikaisesti iloisesti hymyillen. Sitten kaasua painettiin jälleen, ja auto lähti kiitämään pois puistosta. Hän oli miltein satavarma, että Tohtori seuraisi, tavalla tai toisella. Ajanherraa oli helpompi pompotella nyt, kun hänellä oli jotain millä kiristää toista. Pojan avulla hän laittaisi rusettikaulan katumaan päätöksiään. "Seuraa perässä, nyhverö!"
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Oct 22, 2016 18:15:14 GMT
Auto selviytyi niukasti törmäyksestä leikkitelineeseen ja aamun valjetessa ajanherra kohtasi Slitheenin ilkeän katseen. Tummat kulmat tarkkaavaisten silmien yläpuolella painuivat kurttuun. Tilanne oli muuttunut hetkessä uhkaavammaksi ja nyt Tohtori tiesi olevansa alakynnessä. Hän pelkäsi tuntemattoman miehen hengen puolesta, sillä ajanherra tiesi tasantarkkaan Slitheenin myös kykenevän häijyihin suunnitelmiinsa. Toisekseen tilanteessa oli myös yksi epämiellyttävä piirre; Ajanherra ei pitänyt pakotetuksi tulemisesta ja tällä hetkellä hän joutui vain nielemään toisen sanat. Olemaan altavastaaja. Mitään ei kuitenkaan vastattu avaruusolennolle. Aivot työskentelivät vinhaa vauhtia Tohtorin kehitellessä uutta suunnitelmaa. Tilanne oli vaikea.
Auton kadotessa näkyvistä, kääntyi Tohtori ympäri ja kiirehti kiireen vilkkaa kohti Tardistaan. Hän muisti aikaisemmalla reissullaan Ranskassa asentaneensa itselleen signaalin, jolla toivoi löytävänsä Slitheenin. Hänen täytyi vain liikkua hetki eteen päin tulevaisuuteen ja yksinkertaisesti vain parkkeerata Tardis Slitheenin eteen. Sen jälkeinen seuraava siirto tulisikin vain olemaan riskialttiimpi... Mutta silti kokeilemisen arvoinen. Sinisen poliisikopin kadotessa jälleen puistosta, rauha ja hiljaisuus laskeutui jälleen St James’s Parkinin alueelle. Slitheenin liikkeiden löytäminen oli käynyt helposti, aivan niin kuin rusettikaula oli asian olettanutkin. Sukulaislahjoista oli kuin olikin joskus hyötyä - olkoonkin, että ne saattoivat välillä hieman haista ja pitää kammottavaa meteliä. Tardisin laskeuduttua oletettavasti Slitheenin ajoneuvon eteen, Tohtori vilkaisi vielä nopeasti itseään erään monitorin heijastumasta ja hieraisi kasvojaan huokaisten. Hän todella toivoi suunnitelmansa onnistuvan. Askeleet suunnattiin määrätietoisesti ulkoilmaan ja katse kohdennettiin vihreään avaruusolentoon. Kädet nostettiin ilmaan antautumisen merkiksi. "Hyvä on, hyvä on, täytyy myöntää, te raxacoricofallapatorialaiset osaatte yllättää", ajanherra aloitti, ottaen vielä muutaman askeleen edemmäs, pysähtyen nyt kädet ilmassa ajoneuvon eteen. Katse arvioi tilannetta. "Ehdotan seuraavaa; päästä poika, niin te saatte jotain vielä arvokkaampaa. Minut. Ajanherran. Jättipotti. Voitte mieliä mitä ikinä aiotte. Vaikkakin toivon ettei siihen liiku lateksi ja kumiankat.... Mutta, kunhan lupaat säästää ihmisen hengen niin minä antaudun", katse käväisi nopeasti nuorukaisessa, kunnes se palautui takaisin viholliseen. "Joten miltä kuulostaa, hmh?"
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Oct 24, 2016 17:02:42 GMT
Valtava paine kohdistui puristamaan Benjaminin kaulaa vihreän otuksen kiskoessa poikaa autoon väkivoimin. Tummatukka yritti saada itseään kunnolliseen asentoon autossa, olennon survoessa häntä penkille. Adrenaliinin täyttäessä protestoivan pojan kehoa tuo ei edes tuntenut sitä, kuinka hän löi osia itsestään auton koviin muovisiin osiin - ja lujaa. Myöhemmin noihin kohtiin nousisi valtavia mustelmia. Hetken vielä Benjamin taisteli vastaan, mutta pian hän huomasi, että olento oli paljon vahvempi. Poika jäi katsomaan tuota ylikasvanutta vihreää vauvaa inho silmissään, hammastaan purren. Ei olisi aika taistella vastaan. Siitä ei olisi hyötyä. Siinä vaan tuhlaisi omat voimansa. Benjamin siis antoi otuksen pidellä häntä penkkiä vasten. Hänellä ei ollut hengenhätää - vielä.
Benjamin yritti jättää olennon puheet huomiotta. Hän ei halunnut jäädä ajattelemaan tapaa, jolla kuolisi. Tosin hänen tekniikkansa vain jättää puheet tajuntansa ulkopuolelle ei ollut vedenpitävä. Olennon kuvailemat surmat olivat raakoja ja saivat kylmät väreet kulkemaan nuoren miehen selkäpiitä pitkin. Silti poika yritti pitää päänsä viileänä. Siinä hän onnistui, ainakin niin kauan, kunnes olento teki seuraavan liikkeensä. Benjamin huomasi olennon yrittävän iskeä herkkään paikkaan, mutta tajusi tuon liian myöhään. Olennon pitkät kynnet tarrasivat nuoren miehen haarojen väliin ennen kuin tuo ehti tehdä yhtään mitään. Poika huudahti lamaannuttavasta kivusta. Olennon otteen laannuttua tuo jäi haukkomaan henkeään. “Hullu! Ei minulla ole yhtään mitään tekemistä teidän erimielisyyksien kanssa!” Benjamin huohotti. Yllättäen silmälasipäisen nuoren miehen havahdutti auton edessä seisova rusettikaulainen mies, joka jatkoi selityksiään avaruusolennolle. “Hän puhuu järkeä, ei minulla ole osaa eikä arpaa tässä asiassa”, Benjamin koetteli onneaan. Mikäli tuo suurisilmäinen otus olisi maaniteltavissa, nuori mies tekisi mitä vaan saadakseen olennon pään käntymään.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Oct 26, 2016 16:38:55 GMT
Rusettikaulainen ajanherra jäi taa ja epäonninen poika kyyditettiin ulos puistosta vilkkaammille teille. Luulisi että ötökkäsilmäisen alienin ajotyyli olisi rauhoittunut liikennekameroiden valvovien silmien alla, mutta ei - hänen hullunrohkea kaahaamisensa aiheutti lukuisia vaaratilanteita ja herätti sitäkin enemmän huomiota.Tööttäykset ja kiroukset kulkivat heidän vanavedessään, kun he suunnistivat kohti kaupungin laitaa. Ram oli vihdoin tunnistanut heidän sijaintinsa ja navigoi muistinsa perusteella alustaan kohden. Liikenteen meluamiseen hän vastasi samalla mitalla takaisin, ja Benjaminilla oli mahdollisuus oppia kiroamaan muutamallakin eri kielellä matkan aikana. Auton torvea hakattiin välillä niin lujaa, että koko kojelauta tärähti. Ram ei näyttänyt ajaessaan kärsivällistä puoltaan, mikäli sellaista edes omisti.
Reilun vartin ajamisen jälkeen he rupesivat olemaan oikeilla kulmilla maaseutua. Aivan lähelle alustaan hän ei päässyt, sillä tässä vaiheessa sininen poliisikoppi astui mukaan, mutta alukselle olisi tästä enää noin kilometri. He olivat keskellä peltoja, metsikön lähellä. Lähistöllä näkyi ainoastaan yksi, ränsistynyt vaja.
"Katso, armas prinssisi saapui", Ram tuhahti vangilleen poliisikopin havaitessaan. Hän ei ollut ensin aikeissa jarruttaa, mutta muutti mieltään ja pysäytti auton nähdessään Tohtorin astuvan esiin kädet ylhäällä. Hän avasi ikkunan kuullakseen toisen puheen paremmin. "Miten sinä osaat luokitella mitään järkeväksi?" Ram kysyi ja vilkaisi inhoten Benjaminiin päin tuon tuodessa ajatuksiaan ilmoille. "Olet elänyt tuskin kärpästä kauempaa. Tuskin kehittynyt älyllisesti edes senkään tasolle. Ole hiljaa, keskenkasvuinen käppänä."
Hän ei kuluttanut paljoa aikaa vaihtoehtojen miettimiseen. "Uhraisitko oman henkesi tämän yksilön puolesta?" Hän tivasi Tohtorilta. "Vähempään en tyydy. Joko sinun pääsi, tai hänen. Ja sinun kaikki pääsi. En ole tarpeeksi kiltti antaakseni sinun elää."
"Miksi edes luottaisin sinuun?" Hän tivasi seuraavaksi. "Et ole sanojesi arvoinen mies." Otus tarttui rattiin lujempaa. "Okei. Leikitään sitten sopimusta. Ehdot ovat selvät. Jos hyväksyt ne, pysyt paikoillasi. Kun näen sinun vetävän viimeisen hengenvetosi regeneroitumatta, päästän pojan vapaaksi."
Ram painoi jälleen rajusti kaasua. Auto suti hetken ja lähti sitten liikkeelle jättäen Tohtorille vain pienen hetken väistää.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Oct 27, 2016 13:32:55 GMT
Tohtorin katse pysyi tulkitsemattomana avaruusolennon ehtojen myötä. Tilanne oli kiristynyt nopeasti eikä Slitheeni jättänyt tilaa juurikaan vaihtoehdoillle. Kuten aina, oli raxacoricofallapatorialaisen ehdot tiukat.
Tohtorin oli kuitenkin pakko myönnettävä, että hän ei ollut suunnitellut tilannetta 'antautumista' pidemmälle. Kuten aina, luotti hän tälläkin kertaa tilanteessa vain puhtaasti kykyynsä improvisoida. Auto alkoi lähestymään hurjaa vauhtia, mutta ajanherran oli myönnettävä mielessään, että hän oli varsin itsevarma omasta asemastaan. Hän oli ennenkin päihittänyt Slitheenit ja niin tulisi käymään taatusti tälläkin kertaa. Slitheenit olivat typeriä ja ahneita universumin loisia - Mitä haastetta tästäkään olennosta siis voisi olla? Ylimielisyydella oli tunnetusti kuitenkin lyhyet jäljet. Tohtori kerkesi juuri kaivamaan äänimeisselinsä ja osoittamaan silla autoon, kunnes rusettikaula hyppäsi sivuun. Nopean hetken seurauksena hän kompastui kuitenkin omiin jalkoihinsa ja äänimeisseli kimposi miehen otteesta lentoon. Oli huonoa tuuria ja kohtalon ivaa, että se suistuikin suoraan auton renkaan alle. Se aiheutti pienen räjähdyksen rikkoutessaan ja mitä luultavammin hajotti ainakin osuneen renkaan säpäleiksi.
Tätä ei Tohtori itse kuitenkaan kerennyt huomaamaan, sillä ajanherra itse oli kolauttanut päänsä auton kylkeen ja menettänyt tajuntansa. Liika itsevarmuus olikin koitunut virheelliseksi liikkeeksi.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Nov 1, 2016 13:24:29 GMT
Benjamin tuhahti tuon vihreän otuksen haukkuessa häntä keskenkasvuiseksi. Olihan poika toki nuori, mutta tyhmä? Sitä hän ei ollut. Itseasiassa hän sattui olemaan ikäistensä kesken keskivertoa älykkäämpi, ja olisi mielellään tuonut tuon faktan esille, mikäli hänen henkensä ei olisi ollut vaarassa. “Just…” tuo uskaltautui kuitenkin tuhahtamaan. Benjamin suuntasi katseensa ulos auton sivuikkunasta samalla tyrkäten lasejaan parempaan asentoon etusormellaan. Hän ei uskonut, että olento aikoisi tappaa hänet siihen paikkaan, joten vielä hän ei halunnut panikoida. Olisi pystyttävä pitämään pää kylmänä ja ajateltava loogisesti. Tosin Benjamin oli tilanteessa aika alakynnessä. Hänellä ei ollut sananvaltaa mihinkään ja hän toimikin vain vihreän vauvankasvon neuvotteluvalttina. Jotenkin koko tilanne vaikutti Benjaminin mielestä aivan unelta. Tosin mustelmat ympäri hänen kehoaan viestivät aivan muuta. Tummatukka ei ymmärtänyt mikä tuo autoa ohjaava otus oikein oli. Ei tuollaisia ollut edes olemassakaan ö-luokan scifielokuvien ulkopuolella. Benjamin toivoi, että olisi vaan jäänyt kotiin sinä päivänä, tai edes kävellyt vaan ohi koirasta riitelevät henkilöt nähtyään. Silloin hän olisi saanut olla rauhassa kissansa kanssa kahden kesken. Hän ei olisi nähnyt mitään omituisia olentoja, saati joutunut yhden kidnappaamaksi. Ajatuksiinsa huomaamattaan vaipunut Benjamin havahtui auton syöksäistessä eteenpäin. Mies käänsi katseensa nopeasti eteen ja ehti nähdä juuri ja juuri autoa väistäneen miehen kaatuvan ja lyövän päänsä auton kylkeen. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Kuolikohan tuo mies? Benjamin ei tosin uskonut sitä, sillä kolaus ei ollut näyttänyt kummoiselta. Luultavasti se oli vaan osunut juurikin kriittiseen paikkaaan miehen päässä. Benjamin siirsi katsettaan kaukaisuuteen, teatraalisen turhautuneena. Tuon vihreät silmät palasivat auton ratissa olevaan olentoon. “No, siinä sinulle se mitä halusit. Minäpä voinkin tästä lähteä”, tummatukka totesi tarttuen jo auton oven kahvaan. Pakoon olisi päästävä, mitä pikemmin, sen parempi.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Nov 6, 2016 19:50:59 GMT
Kuten Ram oli arvellutkin, ajanherra ei tarttunut sopimukseen vaan hyppäsi pois auton tieltä. Ajoneuvo ohitti miehen lähietäisyydeltä, mutta ilmeisesti osui kuitenkin johonkin, sillä alien kuuli kolahduksen - yksittäinen tömähdys, ennen kuin räjähti ja rengas puhkesi. Puhjennut rengas keikautti auton viistoon ja sai heidän kulkunsa pysähtymään nopeasti. Ajokelvoton auto parkkeerasi tardiksen kylkeen kiinni, eikä Ramilla ollut vielä hajuakaan, miksi niin oli käynyt. "Sinä vittumainen kiusankap-" Hän ehti huudahtaa kääntyessään katsomaan taaksepäin. Puhe kuitenkin taukosi ja vaihtui riemun kiljaisuksi, kun hän havaitsi Tohtorin tajuttomana ja äänimeisselin kappaleina siinä vieressä. Tilanne ei ollut vielä täydellinen, mutta jotain oli mennyt oikein.
Hihittäen otus irtautui autosta ja lähti koettamaan Tohtorin pulssia. Sydän tykytti. Samassa kun Slitheen tutki Tohtorin taskuja Benjamin ilmaisi lähtöaikeensa. "Taliaivo!" Hän nimitteli ja käänsi katseensa poikaan. Hän irrotti kengän Tohtorin jalasta ja heitti sen nuorta ihmistä päin. "Näyttääkö tämä sinusta kuolleelta?" Hän viittoi teatraalisesti ajanherraa kohden. "Ei. Joten sinäkään et mene vielä mihinkään. Muista mitä sen piskin omistajalle kävi. Osun sinuun kyllä, vaikka juoksisit."
Hänen sormensa löysivät etsimänsä, ja tummat ötökänsilmät kiilsivät innostuksesta. Tardiksen avain. "Tule auttamaan. Mitä nopeammin saamme nirrin tältä pois, sen parempi." Hän nosti Tohtorin syliinsä ja mietti, mitä kaikkea voisikaan tehdä. Hän voisi kohdella toista kuin räsynukkea... Mutta nyt piti varmistaa, että ajanherra pysyisi paikoillaan ja hiljaa sen varalta, että tuo heräisi. Hän repäisi rusetin toisen kaulasta ja pyrki tunkemaan sen toisen hampaiden väliin niin, ettei toinen ainakaan heti huutaisi selkeästi tulkittavia neuvoja toverilleen.
"Ota avain ja avaa tuo", Ram komensi Benjaminia ja ojensi tuolle avainta. Samaan aikaan hänen mielessään risteilivät kuvitelmat siitä, millaisen vastaanoton hän saisi kotona, kun laskeutuisi alukselle Tardiksella kuollut Tohtori sylissään.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Nov 11, 2016 20:25:58 GMT
Oli surkeaa kohtalon ivaa, että juuri tämän seikkailun aikana Tohtori oli todellakin onnistunut kompastumaan. Liike oli ollut puhdas virhearvio sillä ylpeydellä oli tunnetusti kova hinta; Ajanherra oli todellakin onnistunut menettämään tajuntansa. Vaikka fyysisesti Tohtori olikin kansankielellä leikkisästi ilmaisten tajukankaalla, tapahtui ajanherran mielessä silti valtavasti asioita; Mies uneksi. Etäisesti hän kykeni kuulemaan sanan 'taliaivo', mutta lopulta alitajunta vetäisi hänet syvemmälle mielen sopukoihin. Hän näki ja koki värejä, eri tunnetiloja.
Hän oli mustassa huoneessa. Jossakin paikassa, jota ei kyennyt ymmärtämään. Tutut äänet - miehen aikaisemmat inkarnaatiot - soimasivat pään sisällä hänen typeryydestä. Mikäli hän olisi ollut tarkkaavaisempi, ei ala-arvoista ja kiusallista tapaturmaa olisi päässyt edes sattumaan. Nyt hän oli vain muiden armoilla.
Keskellä huonetta oli lautanen.
"Kalapuikkoja?", mies rypisti kulmiaan. Se oli merkittävä sana ja lattia hänen jalkojensa alta aukeni, miehen tipahtaen kohti valoa.
Oli aika herätä. Mies alkoi virkoamaan. Hän tunsi silmäluomissaan valoa.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Nov 28, 2016 14:17:57 GMT
Väistettyään täpärästi olennon heittämän kengän Benjamin puri hammastaan ja huokaisi tuon tiuskiessa hänelle. Tilanteesta ei näyttänyt olevan minkäänlaista takaovea, jota voisi käyttää pakenemiseen, joten nuori mies koki parhaaksi vaan mennä tapahtumien mukana. Silti tummatukkaisen miehen aivoissa pyöri vaan sama kysymys. Miten tuo kaikki oli mahdollista? Vihreä olento joka pystyi tappamaan käden käänteessä? Silmänkääntötemppuja vai totisinta totta? Yhäkin Benjamin kieltäytyi uskomasta, että tuo hyvin paljon elokuvien avaruusolentoa muistuttava otus olisi tosiaankin maan ulkopuolista elämää edustava elämänmuoto. Benjamin nappasi avaimen otuksen kynsistä ja kääntyi katsomaan olennon viittaamaan oveen. Se oli pienen, sinisen puhelinkopin ovi. Benjaminin kulmat kurtistuivat epäuskoisina. “Tuoko? Oletko tosissasi?” tummatukka hämmästeli. Miksi ihmeessä olento haluaisi puhelinkoppiin? Toisaalta puhelinkopissa oli jotain erikoista. Se vaan oli seissyt siinä, suoraan auton edessä. Lisäksi tuo rusettikaulainen oli jollain kumman kaupalla päätynyt puistosta puhelinkoppiin hetkissä. Benjaminin mielessä oli vain yksi selitys tuolle oudolle tapahtumalle. Puiston rusettikaulalla oli pakko olla kaksoisveli. Ei kukaan voisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan tai juosta niin nopeasti, että ehtisi saada auton kiinni vieläpä hengästymättä. “Miksi ihmeessä?” Benjamin ihmetteli vielä ääneen katsoen otusta kysyvällä ilmeellä. //Anteeks et mulla kesti näi kaua ‘ //
|
|