Sleep tight, my friend

[Fizdu]

// Juonittelu alkakoon >:3 Tapahtumapaikkana siis vaihtelevasti Thargan luoma mielihuone ja avaruus/planeetat/tms missä kunkin hahmo sattuu aloitushetkellä olemaan. //

Useimmat hiljaisen tyhjiön asukkaat elivät tänään aivan kuten ennenkin - kirkkaasti tuikkivien tähtien keskellä kaikki vaikutti olevan hyvin, mutta siellä, missä pimeys ja viha kietoutuivat tiheämmäksi kokonaisuudeksi, tapahtui jotain. Useamman yksilön rauhaa rikottiin yksinkertaisella, mitättömällä, kierrätyspaperista valmistetulla ruskealla kuorella, joka ojennettiin sievästi heidän käteensä. Kuoren päällä ei lukenut nimeä tai osoitetta, ja ne olisivatkin lentäneet helposti roskiin, ellei posti olisi ollut niin sinnikäs. Toimittajat halusivat varmistaa henkilökohtaisesti kirjeen saapumisen oikeaĺle henkilölle - kuulemma varjellakseen viestin salaisuutta ja toimittaakseen pikaisen vastauksen takaisin lähettäjälle. Omituista oli vain posteljoonien aseistus ja kulkeminen muutaman henkilön ryhmissä. Työhön palkatut slitheenit kyllä vaaransivat henkensä tunkeutuessaan useiden vihamielisten lajien tai yksilöiden reviirille, mutta tämäkään ei selittänyt kummallista tilannetta. Slitheenit olivat varmistetusti tulleet yksin, ja suurempien ryhmittymien luona vieraillessaan he olisivat selkeästi alakynnessä taistelun sattuessa. Tämä oli epäilyttävää, mutta ei silti vaikuttanut hyökkäykseltä - oli kuin tämä kirje ojennettaisiin rauhan merkeissä.

Slitheenien kohteena olivat kaikki ne avoimesti vihamieliset lajit ja yksilöt, jotka he olivat pystyneet jäljittämään. Heillä olisi kaikilla jotain yhteistä: viha Tohtoriin. Sitä tunsivat niin cybermanit, dalekit, sontaralaiset... Postin viemiseen tarvittiin melkein kokonaisen slitheenaluksen henkilökunta. Vaikka muutamat eivät välttämättä selviäisikään takaisin kotialukseensa, olivat vihreät olennot varmoja onnistumisestaan - tarkoituksena olikin tappaa ainoastaan kirjeen saaneet siinä tapauksessa, mikäli jokin menisi pieleen. Siten heidän suurempi suunnitelmansa ja tavoitteensa olisi vielä turvassa.

Maapallolla asustava tingha oli valmistellut kuoret. Jokainen sen avannut ja sitä käsitellyt nukahtaisi pian ja saapuisi heidän salaiseen kokoukseensa. Paikka oli täydellinen - se tapahtui tinghan oman pään sisällä, ja kaikki olisivat paikalla vain henkisesti. Saapuessaan kokouslaiset istuisivat suuren, tammisen pöydän ääreen ja saisivat eteensä höyryävän kupillisen teetä ja halutessaan muutaman piparin. Sisustus vastaisi hyvin nallen omia mieltymyksiä: seinillä olisi vihreät tapetit satuaiheisilla boordeilla, lattialla lapsille suunniteltu liikennekarttaa esittävä matto, ja sen ympärillä kasa erilaisimpia leluja. Huonolla tuurilla leluja voisi löytyä osaanottajien jaloistakin, sillä nalle ei varsinaisesti ollut panostanut mielensä siivoamiseen. Ja mikäli huone ei olisi ollut tarpeeksi lapsenomainen, katossa keinui vielä yksinäinen, planeettoja roikuttava mobiili. Tharga tiedosti ettei sisustus ollut maailman paras murhasuunnitelmien tekemiseen, mutta siĺlä heidän olisi nyt pärjättävä. Kenties he sen avulla voisivat nähdä projektin yhtenä isona leikkinä ja onnistuisivat pitämään hauskaa.

Tharga odotti mielihuoneessa Ramin kanssa valmiina ottamaan tulijoita vastaan. Nalle istui vakavana ja selkä suorana paikoillaan, mutta joutui pariin otteeseen mulkoilemaan pahasti slitheeniä, jonka käsi kävi alituiseen keksikipolla. Hänen toverillaan tuntui olevan alentunut kyky hillitä itseään ruuan suhteen. "Hillitse itsesi!" Hän ärähtikin hermot menettäessään ja läpsäisi slitheeniä kädelle, joka oli ollut jälleen keksikipon syövereissä. Korjaus auttoi parin minuutin ajan, ennen kuin tilanne palasi entiselleen. Kuin kostaakseen nallen röyhkeyden Ram ottikin nyt kaksi keksiä kerralla ja virnuili omahyväisen näköisenä katsoessaan, miten tingha kihisi kiukusta.

Aika kului, ja kuoret tavoittivat yksitellen vastaanottajiaan. Tharga oli kirjoittanut ainoastaan yhden lausahduksen niiden sisälle, ja tuo lausahdus olisi todennäköisesti viimeinen asia, jonka osaanottajat näkisivät ennen nukahtamistaan ja siirtymistään paikalle.

Kauniita unia.

[Heta]

Kaukana kaikesta, yksinäisellä planeetalla oli dalek. Vaikka Omikron ei varsinaisesti ollutkaan varma ajankulustaan, tiesi tuo vihamielinen olento silti, että oli täytynyt kulua jo kauan siitä, kun tämä oltiin herätetty tökerösti horrosmaisesta tilastaan. Kylmä, viiltävä tunne oli muuttunut jo puhtaaksi vihamielisyydeksi ja inhoksi kaikkea maailmankaikkeuden elollista kohtaan - erityisesti itseään. Heräämisen jälkeen paluuta takaisin horrosmaiseen välitilaansa ei kuitenkaan ollut enää mahdollista palata ja loppujenlopuksi dalek oli liian heikko tuhotakseen edes itseään. Katkeruus oli vihan lisäksi päälimmäinen tunne ja se aiheutti Omikronissa vahvan halun kostaa olonsa kaikelle. Ikään kuin koko universumi olisi häntä vastaan.

Omikronin synkkiä ajatuksia oltiin kuitenkin häiritty. Joukko slitheeneitä oli päättänyt uhmata kohtaloaan ilmestyessään dalekin eteen. Jo pelkkä noiden näkeminen oli aiheuttanut Omikronin hulluun mieleen vihan läimähdyksen. Hänen olisi tehnyt mieli tuhota nuo kiusankappaleet, mutta Slitheeneillä oli jotain, mikä oli herättänyt dalekin mielenkiinnon. Kirje? Mutta keneltä? Sitä vauvamaiset olennot eivät olleet suostuneet kertomaan ja raivo kumpusi dalekista jälleen esiin. Hän oli tuhonnut vauvaolennot - perustellut sen vain puhtaasti opetukseksi siitä että dalekien kysymyksiin tuli aina vastata - ja kirje oltiin unohdettu. Se oltiin hylätty, Omikronin jatkaessa päämäärätöntä reittiään.
Jokin omituinen tunne vaivasi silti hullua olentoa. Oliko kirje tärkeä? Hyötyisikö hän siitä? Lopulta dalek oli päätynyt ruskean kuoren luokse takaisin. Omikron punnitsi tilannetta uudelleen, katsellen silmävartensa kautta harmitonta kuorta. Hänen täytyi vain olla utelias, vaikka dalek ei moista tunnettu itse tiedostanutkaan.

Kirje päätettiin avata.

Yllättäen Omikron saikin huomata olevansa jossain jonne metallinen avaruudenmuukalainen ei selvästikään kuulunut. Paikka oli tuntematon, kuin lastenhuone leluineen päivineen. Kalmarimainen olento metallisen kuoren sisällä katseli kamerastaan epäluuloisesti ulos, kaivellen sota-asunsa arkistoista tietoa. Mitään ei löytynyt sillä dalek ei ollut koskaan aikaisemmin kohdannut mitään näin häpeällisen näköistä. Oliko tämä kaikki vain yksinkertaista pilaa?
Vähän matkan päässä Omikronin näkökenttään osui kuitenkin jotain. Nalle ja Slitheeni. Se ärsytti mutta vain vaivoin dalek sai hillittyä itsensä. Häntä ei oltu kutsuttu tänne selvästikään turhaan.
"Kuka uskaltaa uhmata dalekien suurta rotua?", metallinen ääni kaikui tilassa, olennon lähestyessä kohteitaan.

[Fizdu]

Lyhyt odotus tarjosi heidän eteensä yksinäisen dalekin kuvajaisen. Yksilö edusti omaa lajiaan täydellisesti, sillä peltikoneen uhkaava olemus yhdistettynä vaativaan kysymykseen riitti herättämään levottomia tunteita Thargan sisällä, mutta Ramia ne eivät vakuuttaneet. Slitheen vilkaisi tulokasta nenäänsä pitkin, hieraisi keksinmurusia leualtaan ja naurahti huvittuneesti. "Voi kulta pieni, kai tajuat olevasi vain yksinäinen pieni pippurisirotin? Sopisit vallan mainiosti tähän pöydälle teekattausten viereen; olisit oikein soma lisä. Ei ketään uhmaa kaltaisianne pöytätarvikkeita, ymmärrätkö? Se olisi ajan haaskausta. Meillä on vielä arvokkuutemme ja parempaa tekemistä." Pilkallinen virnistys. "Joten rentoudu vähän, pippur-"

Tässä kohtaa slitheen sai kunnon tällin takaraivoonsa tinghan antamana. Ram puraisi sen ansiosta kieleensä ja oli älähtämässä äänekästä vastalausetta, mutta joutui heti tuiman katseen ja eleiden hiljentämäksi. Tingha työnsi keksikippoa tällä kertaa lähemmäs, ja murjottaen slitheen kurkotteli herkkuihin ja luovutti puheenvuoron Thargalle. Dalekia kuitenkin vilkuiltiin huvittunut pilke silmäkulmassa.

"Unohda tuo typerys", Tharga pyysi ja pahoitteli toverinsa käytöstä. Hänen katseensa oli huolestunut - hän ei halunnut suunnitelmansa tyssäävän heti siihen, että joku typerä vauvankuvotus oli aloittanut riidan solvaamalla yhtä vieraista. "Kiitos sen sijaan, että tulit, ja pahoittelut ennalta-arvaamattomasta kutsusta. Tilanne on varmasti hämmentävä, mutta olemme kutsuneet sinut täysin pätevästä syystä, josta kerron tarkemmin myöhemmin. Tänne on tulossa muitakin."

Miettiväisesti nalle vilkaisi teehen ja kekseihin. Hän ei ollut lainkaan varma välittäisikö dalek tämänkaltaisista hömpötyksistä, mutta yrittäminen ei ollut koskaan pahitteeksi. "Pyydän, ole hyvä", hän pyysi ja viittasi edellämainittuihin tuotteisiin. "Tee olosi mukavaksi. Meidän täytyy odottaa hetki."
Ja yrittää olla tappamatta toisiamme... nalle jatkoi päänsä sisällä. Dalek tuntisi varmasti yhtä vahvaa murhanhimoa slitheeniä kohtaan kuin hänkin tällä hetkellä.

[Heta]

Omikron sai varsin nopeasti vastauksen, puhujan roolin ottaen heti ensimmäisenä Slitheeni. Sanat saivat dalekin suunniltaan ja raivo kumpusi metallisen olennon sisältä salamana. Slitheeni kohdistettiin täydellisesti silmävarren näkökenttään ja sininen valo ilmestyi tuon keskirungon aseeseen. Hän tuhoaisi tuon nenäkkään vauvaolennon välittömästi, sillä kukaan ei loukannut dalekeja!
"TUHOT-", yllättäen tapahtui kuitenkin jotain, mikä keskeytti Omikronin aikeet. Aluksi hiljaisempi pehmonalle päättikin ottaa ohjat ja komea läimäytys Slitheenin takaraivoon sai Omikronin kasvoille hetken nautinnollisen virneen.

Vaikka tinghan sanat saivatkin sotasankarin rauhoittumaan hetkeksi, ei nallen vastaus varsinaisesti riittänyt Omikronille. Dalek päätti kuitenkin tyytyä tällä kertaa saamaansa informaatioon, sillä hän halusi tarkkailla vihollisiaan hetken. Vaikka metallinen olento olikin murhaaja, oli olento tuon sisällä myös silti varsin utelias; Olisi vähintäänkin mielenkiintoista saada tietää, miksi hänet oltiin tänne kutsuttu. Sen sijaan viittaus teeastioihin sai dalekin vain tuhahtamaan ylimielisesti kuorensa sisällä, vaikka ääni ei ulos asti kuulunutkaan. Hänhän ei aikaansa tuhlannut pikku kekseihin, mutta toisaalta ilkeä luonne ei siltikään estänyt häntä siirtämästä katsettaan uudemman kerran Slitheeniin. Dalek liikkui pöydän toiseen päähän, hieman lähemmäksi tutustumaansa kaksikkoon.
"Pikku ystäväsi on varsinainen ahmatti. Olen lähes yllättynyt ettei hän ole syönyt jo kaikkea. Te Slitheenit olette tunnetusti universumin ahneinta sakkia. Te tyydytte määrään, ette laatuun", se oli harvinaisen pitkä lause Omikronille, sillä dalekit eivät useinkaan kuluttaneet aikaa pitkiin ja monimutkaisiin sanoihin, mutta tilanne oli enemmänkin kuin herkullinen pienelle naljailulle eikä Omikron voinut vastustaa kiusausta. Hän vihasi Slitheeniä jo nyt ja hillitsi itsensä vain vaivoin.

[Fizdu]

Vaikka tingha oli pelastanut räjähdysalttiin tilanteen viime tingassa, ilmapiiri pysyi avoimen vihamielisenä ja painostavana. Fyysisen hyökkäyksen sijaan Dalek hyppäsi slitheenin kimppuun nyt sanallisesti, ja olennon metallinen ääni herätti nallessa yhä enenevän määrän ahdistusta. Vieras ei ollut kiinnostunut teetarjoiluista saati mistään muustakaan heidän ympärillään, vaan keskitti huomionsa seuralaisensa parjaamiseen. Vaikka dalek puhui täyttä totta hänen yhteistyökumppanistaan - hänen oli pakko nyökäyttää päätään hyväksyvästi, sillä kuvaus kuvasi Ramia täydellisesti - tilanne oli silti ajautumassa katastrofiin. Slitheenin katse oli koventunut, ja keksit jäivät hetkellisesti rauhaan, kun dalekia arvioitiin nenää pitkin. "Minulla on terve ruokahalu", tuo tokaisi ja hieraisi mahaansa puolustellen. Slitheenien mittapuulla se oli kauniin pyöreä ja täydellisesti mitoitettu maha, vaikkei kuulunutkaan vielä niihin suurimpiin. "Enkä sinuna puhuisi niinkään mitään määrän ja laadun suhteesta. Teitähän on vaikka millä mitalla - tunnutte tuottavan lisää yksilöitä melkein liukuhihnalta ja hyvin kyseenalaisin kriteerein. Mutta missä laatunne näkyy? Kuinka moni teistä peltikuorista on oikeasti laatuyksilö? Olette kasvotonta massaa. Mekaanisesti toimivia aivottomia koneita. Voimanne perustuu yksinomaan vain määrään. Yksilöinä olette avuttomia, vain muutaman periaatteen voimin toimivia pupujusseja, joista ei ole mihinkään järkevään. Joten missä on laatusi, sirotin? Missä omalaatuisuutesi? Etkö olekin vain heikko rääpäle, joka ei osaa ajatella mitään omantakeista? Laaduton, muiden apua tarvitseva peltilehmä?"

"Ram!" Tharga tiuskaisi tiukasti taas tähän väliin. Hän oli yrittänyt puheen ajan kiinnittää slitheenin huomiota itseensä, mutta mikään ei ollut enää auttanut. Kuten dalekkikin, slitheen näytti keskittyvän mielummin oman egonsa puolustamiseen kuin siihen, mikä tilanteessa oikeasti olisi ollut järkevää. "Tämä ei ollut kokoontumisemme tarkoitus! Olet vastuuton ja lapsellinen! Lopeta!"

Mutta ei reaktiota vieläkään. "Lyömpä vetoa, että pystyn todistamaan väitteeni. Kestääkö kallis suojakuoresi tätä, häh?" Slitheen jatkoi pilkkaamista ja tarttui jälleen keksikippoon. Syömisen sijaan hän kuitenkin murensi keksejä nyt muruiksi ja heitteli niitä dalekia kohti. "Ettet vain romahtaisi kasaan näin kovasta pommituksesta? Eivätkö ruostuneet osasi alakin jo kitistä ja valittaa? Tunnetko jo, miten ne alkavat pettää? Oletko varma, että laaduton sielusi selviää tästä hengissä? Ettei vain tarvitsisi kutsua kaveria apuun?"

Tharga nappasi keksikipon pois vihreän toverinsa kynsistä, mutta senkin liian myöhään. Slitheen oli napannut useamman jo valmiiksi syliinsä, joten pommitus ei vielä loppunut. "Riittää!" Nalle karjui, mutta tunsi itsensä hyödyttömäksi ja alkoi joutua paniikkiin. Ei hänestä ollut yksin pysäyttämään kahta riidanhaluista olentoa, jotka kumpainenkin olisivat vahvempia kuin hän. Hänellä ei ollut muuta kuin sanansa - ja mahdollisuus lopettaa kokous kesken ja lähettää kaikki takaisin omiin ruumiisiinsa. Mutta sitä hän ei halunnut. Hän oli työskennellyt liikaa tämän järjestämiseksi.

Apu tuli onneksi muualta. Vieraita saapui lisää, ja nämä ilmestyivät sopivasti riitapukarien väliin. Sontaralaisen ja cybermanin epäonnisena kohtalona oli tosin myös saada keksinmurusia päin naamaansa. "KIITOS!" Nalle karjahti, kun Ram vihdoin lopetti pommituksensa uusien tulokkaiden hämmentämänä. Nyt tosin oli ongelmana, että cyberman oli kohottanut aseensa heitä vastaan, ja epäluuloisena näytti olevan valmis ampumaan heidät kaikki taivaan tuuliin. Yhteen ääneen sontaralaisen kanssa tuo tivasi tietoa ja julisti sotatilaa. Nyt mahdollisia riitapukareita näytti olevan kahden sijaan neljä.

Pieni tila täyttyi äänistä ja sekasorrosta, kun jokainen yritti huutaa toisensa päälle ja saada ääntään kuuluviin. Ram valitti ärtymystään hyökkäyksensä keskeytymisestä ja Tharga ainokaisena yritti saada jokaista rauhoittumaan. Huomion saamiseksi nalle turvautui ainoaan keinoon minkä keksi ja heitti yhden teemukeista päin seinää. Joku oli ehtinyt laukaista aseensa, ja katon mobiili putosi surullisen oloisena pöydälle, mutta sen jälkeen ainakin kolmen muun huomio oli nyt Thargassa. "Rauhoittukaa, pyydän! Jos haluatte tappaa toisenne, voitte tehdä sen omalla vapaa-ajallanne. Nyt haluaisin kuitenkin esittää asiani, ennen kuin tämä riistäytyy yhtään enempää käsistä. Selostetaan asia sitten uudelleen, jos joku saapuu vielä tämän jälkeen, kuten varmaan saapuukin. Olette täällä yksinkertaisen tavoitteen takia, jonka voin tiivistää yhteen, simppeliin kysymykseen."

"Kuinka hanakasti haluatte päästä eroon Tohtorista?"

// Tuokaa ihan oman halunne mukaan lisää porukkaa paikalle tai liikuttakaa olemassa olevia sivuhahmoja, jos inspistä tulee! //

[Kreivi]

Vastikään huoneeseen ilmesynyt, keksinmuruja päälleen saanut sontaralainen alkoi pian Thargan kysymksen kuultuaan punehtua ja korista tavalla, jolta kuulostaa kun kaikki pään aukot peitetään yllättäen. Hän kaatui maahan yrittäen repiä jotain kasvoiltaan, ennen kuin hänen päänsä teki yllättävän siistin ja vaimean 180 asteen käännöksen. Sitten hän yksinkertaisesti haihtui paikalla olevien hämmästyneiden silmien edessä. Kuitenkin jotta voisimme ymmärrtää kunnolla miksi näin kävi, tulee meidän palata hieman taaksepäin tapahtumissa, ja nähdä, mikä irrationaalinen tekijä johti tämän ei missään nimessä viattoman sontaralaisen traagiseen menehtymiseen.

joten...

Hyytelönä tunnetu olento sattui huomaamaan kuinka ränsistyneeseen Lontoolaiseen laitakauoungin kerrostaloon marssi pieni joukkue tappavasti varusteltuja lihavia ihmsisiä joiden johtajalla oli hansikoidussa kädessään kirjekuori. Uteliaisuuttaan tämä piipohjainen elämänmuoto seurasi metaanilta haisevia läskejä,joiden huomasi varjoista tarkkaillessaan löytäneensä, tai todenennäköisemmin etsineensä tiensä sontaralaisen luokse, joka avasi kirjekuoren ja tuupertui kirjettä lukiessaan. Läskit jäivät vartioon. Hyytelö lipui kauemmas ja tiputti ison palan kattoa, ikä johti siihen, että kaksi ryhmästä lähti katsomaan, mikä äänen oli aiheuttanut, ja huolimatta siitä, että näillä kahdella raxacoricofallapatoriaanilla oli sotilaskoulutus, he hävisivät yllätyshyökkäyksen tehneelle hullulle epätyydyttävän nopeasti. Tämä skenaario toistui kahdesti kun loput ryhmästä lähti vielä katsomaan mikä oli aiheuttanut kavereiden kiljumisen. Kun vartiosto oli listitty, Hyytelö lipui tarkastelemaan oletettavasti tajuttomana olevaa sontaralaista, jolla päätti hieman leikkiä ajan kuluksi, ennen kuin ryhtyi tutkimaan kirjettä, jota äsken hajonnut lelu oli lukenut ennen kuukahtamistaan. Nopeasti uteliaisuus vei voiton järjestä ja Hyytelö kosketti varovaisesti kirjetttä ja nukahti.

Yllättäen hän olikin lapsellisesti sisustetussa huoneessa. "Hei kaikki! Mitäs täällä juonitaan!" kajahti pirteä telepaatinen tervehdys.

[Heta]

Terve ruokahalu? Omikron naurahti synkeän päänsä sisällä halveksivasti. Hän tiesi kyllä varsin tarkkaan Slitheenien ahneuden, eivätkä vihreän vihollisen sanat juurikaan rauhoittaneet jo valmiiksi vihaista dalekia.
"Me dalekit olemme - ja tulemme aina olemaan - universumin suurin rotu. Kun me nousemme jälleen, sinä tulet olemaan listoillamme ensimmäinen", se uhosi metallisella äänellään, katsellen silmävarrellaan slitheeniä häijysti. Omikron kykeni jo nyt kuvittelemaan kuinka nautinnollista alienin tappaminen tulisi olemaan, mutta myös dalek tiesi sen, että kaikella tuli olemaan aikansa ja paikkansa. Hän painaisi Slitheenin visusti mieleensä ja kostaisi, kun tuo sitä vähiten osaisi odottaa.

Keksien täytteinen hyökkäys tapahtui kovin äkkiä. Dalek ei kyennyt tekemään mitään, kun Slitheeni yllättäen alkoikin heittelemään metallista tappajaa vaivaisilla murusilla. Nyt kaikki oli kuitenkin kristallin kirkasta Omikronille; koko tapaaminen oli kuin olikin selvä väijytys ja keksien heittely selvä sodan aloittaminen!
Vaikka muiden näkökannasta katsottuna keksit eivät ehkä olleetkaan se kaikkein tehokkain sota-ase, oli pienillä murusilla siltikin yllättäviä vaikutuksia; Dalekin nujertamiseen ja hetken muuttamiseen riitti vain yksi väärään paikkaan osunut pieni hippu. Se yksi pieni ja vaivainen keksin murunen oli osunut Omikronin koneiston väliin, herkkään saumaan, ja onnistunut sotkemaan koko dalekin systeemit; Omikron ei kyennyt tekemään mitään, kun yllättäen suojakuoren sisällä alkoi ohjauspaneeli huutamaan. Jossain kohtaa kuoressa oli tukos, joka tuli poistaa välittömästi. Tukosta oli kuitenkin vaikeaa paikantaa ja limaisen kalmarin pyrkiessä korjaamaan sota-asuaan, pahensi nappien painelu tilannetta vain entisestään... Omikron menetti ohjauksensa ja koko metallinen dalek alkoi pyörimään taakse päin ympyrää! Raivo kihisi sotasankarin sisällä, sillä hän kykeni vain arvaamaan, kuinka tyytyväiseksi koko reaktio Slitheenin varmasti saikaan. Dalek oli tällä hetkellä aseeton, eikä olento voinut tehdä muuta kuin vain keskittyä korjaamaan tilanteen. Se oli kuitenkin turhaa, sillä metallikuori vain jatkoi pyörimistään, vaikka Omikron kykenikin aavistamaan, että paikalle oli saapunut muitakin. Tilanne muuttui kovin äkkiä täydelliseksi katastofiksi.
"Minä - tuhoan - teidät - kaikki!", ei Omikronia kuitenkaan yrityksen puutteesta voitu moittia. Dalek oltiin ohjelmoitu tuhoamaan ja imagostaan se pitikin kiinni kynsin ja hampain.

Tapeltuaan tarpeeksi kauan koneistonsa kanssa, Omikron sai kotelonsa viimein hallintaansa. Pyöriminen loppui juuri, kun mobile rämähti kovaäänisesti pöydälle. Sitä ei kuitenkaan huomioitu, sillä tinghan sanat saivat jälleen Omikronin vahvan mielenkiinnon itseensä. Tohtori? Dalekien suurin vihollinen. Siitäkö tästä kaikesta olikin ollut kysymys? Dalek ei kuitenkaan kerennyt sanomaan mitään, uuden hahmon ilmestyessä jälleen näkyviin. Mikäli dalek olisi pystynyt, olisi tuo kurtistanut kulmiaan telepaattisen, itsevarman tervehdyksen kajahtaessa ilmoille.
"Mitä sinä haluat ja kuka sinä olet? Paljasta henkilöllisyytesi", dalek uhosi omaan tapaansa, mutta lopulta metallinen kuori kääntyi takaisin pehmonallen puoleen. Aikaisempi aihe kiinnosti dalekia edelleen.
"Tohtori on tuhonnut meidän monen elämän. Mikäli omistat mitään suunnitelmia, jolla ajanherra saadaan viimein kukistettua, älä pimitä meiltä tietoja, tingha", jatkettiin, silmävarren tarkkaillessa herkeämättä pehmonallea.

[Fizdu]

Juuri kun Tharga oli kuvitellut saaneensa tilanteen hallintaansa, kaikki meni vielä sekavammaksi. Nyt kun koko hullunmylly pyörivine dalekeineen ja laukeavine aseineen oli pysähtynyt, oli nallella aikaa havaita kaksi yllättävää asiaa ympäristöstään: sontaralainen oli kadonnut ja tilalla oli joku tuntematon, josta hänellä ei ollut tietoakaan. Hänen piti räpytellä silmiään muutamaan otteeseen todistaakseen olevansa hereillä, sillä tämä kaikki tuntui liikaa painajaiselta. Miten hänen kauan valmisteltu suunnitelmansa saattoi mennä näin nopeasti näin pieleen? Hän olisi myös tivannut vieraan henkilöllisyyttä, ellei dalek olisi kerennyt hoitaa sen hänen puolestaan. Ja seuraavaksi dalek puhuikin hänelle, joten hänen piti taas siirtää huomionsa huolestuttavasta asiasta toiseen.

Hyytelöä kuitenkin mulkoiltiin epäileväisesti vastauksen ajan. "Kuvittelin, että muodostaisimme yhdessä suunnitelman", hän vastasi yksinkertaisesti. "Jokaisella meillä on eri kokemukset Tohtorista - jokainen meistä tietää jonkin hänen heikkouksistaan tai tavoistaan. Kokoamalla ne yhteen voisimme saada pomminvarman suunnitelman, joka varmistaa, että hän ei selviä siitä elävänä. Mutta - " hän painotti viimeistä sanaa, "En aio keskustella yksityiskohdista yhtään sen enempää, ennen kuin tämä herra kertoo, miten päätyi tänne ja millä aikeilla." Hän osoitti sanansa uudelle tulokkaalle. "Teit ilmeisesti selvää sontaralaisesta. Oletammeko sinun olevan uhka, vai oletko yhteistyössä kanssamme? Aihe tulikin sinulle varmaan jo tutuksi."

"Se näyttää hyytelöltä", oli Ramin järkevä kommentti tähän väliin. Hän oli kieltämättä nauttinut dalekin balettiesityksestä ja harmittelikin, että peltikone oli saanut itsensä kuntoon. Mutta toisaalta tilanne oli hänenkin kannaltaan kehittynyt mielenkiintoiseksi - tämä ei ollut lainkaan sellaista puuduttavaa sanahelinää, jollaisen hän oli olettanut tämän kokouksen olevan. "Jos päädymme tappamaan sen, säästäkää ruumis minulle. Voisin syödä sen iltapalaksi."

[Kreivi]

Tuossa oli Dalek. Oikea elävä dalek, jonka olisi pitänyt olla tuhkana tai kidutettavana jossakin Gallifreyn kellarsissa. Muitakin näkyi, kuten salonkikelvoton raxacoricofallapatoriaani ja täytetty nalle. Hasus karhu.

"Daaaalekin pitÄisi muistAA nimi HUllu nAuru, AjanherrAt nimellÄ SusilApsi ja U.S.Army tuttAvAllisemmin HyytelönÄ. HaluAn vAin pitÄÄ hAuskAA, jA juuri siltÄ Tohtorin listiminen kulostAA." Hyytelö alkoi jo viihtyä täällä, Daalekkeja esimerkiksi oli aika kiva kiusata, ja porukan aivot vaikutti stressaavalta tapaukselta,jota oli helppo kiusata kiusaamalla Dalekkia. Lottovoitto.

"Teen yhteistyötä kanssanne, mutta olettakaa nyt herran tähden minun olevan uhka, minähän tapoin juuri sen perunan ja ne sotilaalliset plösöt. Mutta millä tavoin ajattelitte tuhota Tohtorin? Pakottamalla hänet syömään päärynöitä? Väkivallalla ette ainakaan väkivallalla. Olisiko panttivanki hyvä idea?"

[Heta]

Dalek mulkoili häijysti hyyytelöä silmävarrellaan. Toki Omikron oli kuullut dalekien legendoja Hullusta Naurusta ja kertomukset muistuttivatkin peltisotiasta aikasodasta. Vaikka Hullu Nauru olikin jo muuttanut muotoaan hyytelöksi, tunsi Omikron silti omituisen tunteen sisällään; Toisen läsnäolo aiheutti huolta. Oliko ajanherroja vielä siis olemassa Tohtorin lisäksi? Sehän oli mahdotonta! Gallifrey oltiin kuitenkin jo tuhottu!
"Luulin, että esi-isäni olisivat jo tuhonneet teidät vätykset", se kuitenkin ilkkui tavoitellen metalliseen ääneensä tasaisuutta. Silmävarsi kuitenkin tarkkaili herkeämättä vastapuolta - Hän ei ollut nähnyt pitkiin aikoihin yhtäkään ajanherraa.

Kun puheenaihe taittui Tohtorin tuhoamismahdollisuuksiin, liikkui dalek edemmäs pöydän luokse. Tämä oli yksi hänen lempipuheenaiheistaan ja vaikka Omikron tarkkailikin välillä ajanherraa, näkyi dalekin liikkeissä nyt silti tietynlainen rentous. Ehdotus panttivangista aiheutti tyytyväistä hykertelyä.
"Tohtorin ainoa heikkous on Tohtorin ystävät", Omikron käänteli silmävarttaan puolelta toiselle, katsellen huoneiston väkeä. Mikäli tunteet olisivat olleet dalekeilla mahdollista, olisi Omikron voinut väittää olevansa tällä hetkellä innostunut. "Kannatan ajanherran ehdotelmaa. Tohtori ei liiku yksin. Kun saamme vahingoitettua ystäviä, saamme myös vahingoitettua häntä."
"Oletteko jo tyystin unohtaneet Aikasodan tapahtumat?! Tarinat kertovat hänen tuhonneen koko kansansa silkkaa hulluuttaan. Meidän tulee olla siis myös varovaisia", eräs joukosta hieman sivummalla oleva zygoni avasi tässä kohtaa suunsa.
"Tohtori ei ole mikään jumala, vaan hänkin on lihaa aivan niin kuin mekin!", toisesta suunnasta huusi yksinäinen judooni. Ilmaus herätti joukossa hyväksyvää mutinaa.

Omikron seurasi tilannetta tarkoin, mutta kääntyi lopulta hyytelön puoleen, lähestyen tätä. "Mutta kuinka me voimme luottaa sinuun, ajanherra?", kysyttiin terävästi.

[Fizdu]

Samalla kun pehmonallen hermot kiristyivät entistä kireämmälle, slitheeni hymähti huvittuneesti. Vaikka Susilapsi näyttäytyi Ramin silmissä vain yli-energisenä ja mahtipontisena iltapalana, jota tuskin kannattaisi ottaa vakavasti, Tharga hermoili tuon läsnäolosta eikä ollut ollenkaan vakuuttunut hyytelön vaarattomuudesta. Kuten henkilö itsekin oli sanonut, tuo oli tappanut jo yhden heidän kokouslaisistaan ja ujuttautunut salaa sisälle kokoukseen. Lisäksi tuo vaikutti hyvin arvaamattomalta ja impulsiiviselta, mikä ei nallen mielestä sopinut hyvän yhteistyökumppanin piirteisiin. Hän ei voisi luottaa senhenkisen ihmisen noudattavan yhteisiä suunnitelmia. Siksi hänellä oli vaha mielihalu päästä Susilapsesta eroon, vaikka toinen olikin tehokas ja aloitti juonittelun onnistuneesti.

Dalek tunnisti Susilapsen ajanherraksi, ja sekin herätti levottomuutta. Olisiko hyytelö valmis pettämään oman lajitoverinsa? Susilapsi oli riskikäs persoona, mutta toisaalta tuon tiedot saattoivat olla korvaamattomia. Hän voisi tietää lajinomaisista heikkouksista enemmän kuin yksikään muu, ja ehkä juuri siksi Tharga suostui pitämään suunsa kiinni sinne asti, kunnes Dalek esitti epäilyksensä ajanherraa kohtaan uudelleen. ”Emme voi luottaa pelkkään sanalliseen lupaukseesi”, hän murahti. ”Sinun täytyy todistaa myös sanojesi todenmukaisuus. Kykenetkö tekemään tämän, Susilapsi?”

”Mistä voimme tietää sinun olevan luotettava?” Kuului kärkäs, mutta oikeudenmukainen kysymys gelthin suusta. ”Tai ylipäätään kenenkään täällä?”

Thargan katse koveni aavistuksen, sillä hän ei pitänyt itseään kohtaan kohdistuvista epäilyistä alkuunkaan - olihan hän sentään nähnyt niin paljon vaivaa tämän eteen, että jo sen pitäisi todistaa hänen luotettavuutensa! - mutta vastasi kysymykseen silti. ”Voimme kaikki tehdä yhteisen valan, mikäli koette sen tarpeelliseksi. Susilapsi on kuitenkin ainoa, jolla ei ole samaa selkeää motivaattoria, kuin meillä muilla. Jo yhteisen kaunan ja tavoitteen pitäisi taata luotettavuuden - Susilapselta tämä puuttuu, ja siksi koen tarpeelliseksi vaatia sitä häneltä erikseen.”

Ram palasi takaisin aikaisempaan aiheeseen ja tarjosi työpaikkansa tuomia etuja. ”UNIT pitää tarkkaa kirjaa Tohtorin kumppaneista ja heidän liikkeistään. Saan hankittua jokaisen nykyisen olinpaikan tietooni muutaman tunnin sisällä. Tietojen avulla voimme todennäköisesti houkutella kumppanit ansaan helposti ja nopeasti - voisimme napata niitä useamman, ellei kaikkia. Ihan siltä varalta, jos yksi paskoo alleen ja heittää henkensä jo ennen Tohtorin ilmestymistä.” Slitheeniä miellytti jo kovasti ajatus kirkuvista ja armoa anelevista uhreista. ”Mutta heidät täytyy jakaa erilleen useampaan kohteeseen. Yhdessä avuttomien kakkahousujenkin voima voi kasvaa suureksi, emmekä halua Tohtorin kykenevän pelastamaan kaikkia samalla kertaa. Meidän täytyy pysyä aina yhden askeleen edellä. Annamme keksinmurusia, mutta pidämme keksit itsellämme.” Nyt Ram vilkaisi Thargaan siinä toivossa, joskos saisi keksikipon jälleen itselleen - olihan hän nyt pidättäytynyt muiden kiusaamisesta jo kiitettävä hetken - mutta toive näytti turhalta. Tharga hädin tuskin edes katsoi häneen, sillä huomio oli niin tiukasti Susilapsessa.

[Kreivi]

//kokeet viimein ohi!!!//

Dalek irvaili jotakin lajinsa ylivertaisuudesta. Huvittuneisuuden sekainen säälin kokemus valtasi Susilapsen, joka ei voinut olla naljailematta takaisin: "Tee pieni yhteen lasku: montako Dalekkia tiedät olevan elossa? Entä kuinka monta ajanherraa? Meitä nimittäin on kolme. Vähintään. Sitäpaitsi isäukkoni tappoi teikäläisiä varustautuneena veitsin. Pari kertaa myös paljain käsin." Käytännössä Susilapsen viesti Omnikroniisuudelle oli tämä: MEidän isä on parempi tappamaan sodan vastapuolta kuin teidän isä!

Susilapsi oli tyytyväinen ehdotuksensa menestyksestä, mutta sivusta huutelevat zygoni ja judoon(jolla tosin oli oikeaa sanottavaakin)kävivt Hyytelön hermoille. "Tohtori ei ole hullu. Hän teki oikein, sillä Ajan herrat olivat lähtemässä väärälle tielle ja sota muutti heidät vaarallisemmiksi kuin tämä hassu kostopoppoo voi ikinä kuvitella!" Susilapsen psykkisessä kommunikoinnissa oli närkästynyt ja toisaalta ahdistunut pohjavire, joka kuitenkin katosi nopeasti Hyytelön todetessa suopeasti Judoonin olevan oikeassa, vaikka Tohtori olisi edelleen vaikeampi tappaa kuin monikaan muu.

Ja sitten kuulustelu. Luottamuksesta. "Onko kukaan teistä ollut vankilassa? Koska minä olen. Niin pitkään että moni teitä olisi ehtinyt potkaista veivinsä useampaan otteeseen, niin kuin minä heitin tyhjää. Monesti. Tohtori järjesti minut sinne. Haluan kostaa. Eikö se ollut teidän muidenkin tavoite?"Kertomus oli melkein totta, Tohtori ei vain liittynyt tapahtumiin mitenkään. Tohtorin isä puolestaan hyvinkin kiinteästi.

Hyytelö uunteli Ramia kiinostuneena sivuuttaen muut paikalla olijat. Otus käytti vertauksena keksinmuruja. Sympaattinen veikko.

[Heta]

// Mainiota! Täällä viikonloppu vapaata ja kulutankin sen mukavasti peleihin vastaten. <3 //

Dalek naurahti synkeästi päänsä sisällä. Hän ei uskonut hetkeäkään Hyytelöä, sillä hänen tietojensa mukaan ajanherrat olivat menehtyneet Aikasodassa koko planeetan tuhoutuessa. Toisaalta Hyytelön itsevarmat sanat kolmesta mahdollisesta ajanherran olemassaolosta saivat Omikronin silti levottomaksi. Olivatko ajanherrat keksineet tavan tulla takaisin?

Omikron kuunteli tarkoin ajanherran seuraavia sanoja aikasodasta. Vaikka hän ei itse ollut kokenut sitä, oli peltisotilas silti kuullut tarinoita ja legendoja muilta dalekeilta. Omikron itse oli uudenpolven dalek, joka luotiin vasta aikasodan jälkeen. Niin, hän oli vielä kovin nuori, mutta silti sydän kantoi kaunaa ajanherroja kohtaan. Hänet oltiin opetettu siihen.
"Legendamme kertovat teitä paljon, ajanherra", hän ei halunnut kutsua toista nimellä, "Jokainen meistä on kuullut varmasti ainakin osan aikasodasta. Meidän tulee siksi viimeistellä se ja tappaa Tohtori. Se on ainoa keino jotta muu universumi saa olla rauhassa", pitkiä sanoja jälleen dalekien mittapuulla, mutta toisaalta Omikronin näkökannasta katsottuna ne olivat myös valhetta; Häntä ei universumin rauha kiinnostanut, hän halusi päästä vain sotimaan.

Hyytelö halusi siis kostaa lajitoverilleen? Omikronin huulille nousi tyytyväinen, ilkeä virnistys suojakuorensa sisällä. Toisen ajanherran liittoutuminen kostoporukkaan kiinnosti häntä. Mikäli he saisivat edes yhden ajanherran puolelleen, voisivat he saada paljon aikaiseksi!
"Ajanherra ajanherraa vastaan. Me kaikki haluamme kostoa", dalek jatkoi puhettaan, kääntäen nyt hyytelölle selkänsä ja lähtien rullaamaan hitaasti kohti Thargaa. Silmävarrella tarkkailtiin nyt pehmonallea.
"Mitä siis sanot, otammeko hänet mukaan?", oli kysymys.

[Fizdu]

Hyytelön vakuuttava tarina sai enemmistön hyväksynnän puolelleen, mutta oli vielä yksi, joka ei ollut täysin vakuuttunut - itse asiassa Thargan suhtautuminen Susilapseen oli kylmentynyt entisestään. Ajanherran kertomus oli sympatiaa ja luottamusta herättävä mikäli sitä ei katsonut syvemmin, mutta jos sitä luki rivien välistä, huomasi miehen olevan haluton konkreettisesti todistamaan sanojaan, ja toisekseen muodostavan itsestään marttyyrin. Se oli taktiikka joka tehosi yleensä joko tyhmiin tai hyväsydämisiin, eikä Tharga ollut tässä tilanteessa kumpaakaan. Hän uskoi sataprosenttisesti toisen vilpillisyyteen, eikä nähnyt toisen perusteluilla todellista arvoa. Vankilassa ololla ja useilla hengenlähdöillä saattoi kerskailla helposti, mutta toisaalta ajanherra osoitti samoilla tapahtumilla olleensa tarpeeksi tyhmä ja varomaton joutuakseen niihin. Hyytelön puolustukseksi he tosin olivat kaikki tyhmiä Tohtorin rinnalla, ja tarinan mukaan toisella oli täysin pätevä motiivi liittyäkseen heihin. Nyt oli kyse vain puhtaasti luottamuksesta.

Tharga loi dalekiin vain nopean vilkaisun, ennen kuin siirtyi jatkamaan hyytelön painostamista. Dalekia pyydettiin odottamaan yksinkertaisella käsieleellä. "Miten pääsit pois vankilasta?" Hän tivasi. "Osoitit omaavasi motiivin, mutta minulle et ole todistanut vielä mitään muuta. Näytä meille se vankila. Näytä konkreettisesti, miten pääsit pois, niin voin uskoa tarinasi todenmukaisuuden. Mikäli pakenit tiukan tarkkailuluokan vankilasta, jossa vietit monta elämää, kyvyillesi on takuulla käyttöä. Mutta millään sillä ei ole väliä, mikäli mitään siitä ei oikeasti tapahtunut."

Nalle heilautti kättään ja pöydän keskelle ilmestyi hologrammi universumista. Se leijui muutaman sentin päässä pöydän pinnasta ja oli siten helposti nähtävissä kaikille. "Voit liikuttaa sitä ajatustesi voimalla. Näytä tarinasi, ja mikäli uskon sinua sen jälkeen, en ole esteenä liittymisellesi."

[Kreivi]

Hyytelö kuunteli hiljaa muita hiljaa. Hassua että juuri Nalle oli Dalekkia epäilevämpi. EIkö sen pitäisiolla toisin päin?
"Hyvä on, mutta vankila oli Gallifreyllä, eli sen sijaintia en osaa aivan tarkkaan näyttää. vOiN kUi<te<nk<in yrittää." Virtuaalihologrammi käännähti itsensä ympäri muuttuen Gallifreyn pienoismalliksi, jonka jälleen se tarkensi keskellä aavikkoa olevaan torniin, ja ikkunasta sisään ja siitä käytäviä pitkin kellarikerroksiin, joissa oli erillaisia kriminaaleja leijumassa keskellä sellejään ilman minkäänlaista irtaimistoa. "Tuo olin minä", Hyytelö sanoi osoittaen luisevaa pitkähiuksista miestä, jolla oli pitkä, joskin ohut, parta.
Hyytelö näytti muutaman epäonnistuneen pakokohtauksen, sen kerran kun onnistui vakuuttamaan ettei ollut enää vaaraksi ympäristölleen, muttta meni silti räjäyttämään galaksin, ja nopean summauksen siitä, miten Ajanherrat valjastivat hänet Dalekkeja vastaan riskialttiisiin tehtäviin vastineeksi etuuksista, ja iitä, miten hän pakeni lajitovereiltaan ja sotki olomuotonsa. Ajan Area 51 hän jätti näyttämättä. "eNHÄN KOskaan sanontu karanneenI mIsTÄäN?"

//Anteeksi kesto//