Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Aug 14, 2016 17:12:32 GMT
Kalmarimainen olento siristi tuimasti silmiään Thargan käsieleen myötä ja vihan tunne läikähti tuon sisällä. Omikron jos kuka oli ylpeä olento jopa dalekien omalla mittapuulla eikä tuo pitänyt siitä, että hänen sanomisensa sivuutettiin. Sen sijaan, että dalek olisi ryhtynyt toimiin, tyytyi tuo kuitenkin seuraamaan tilanteen kehittymistä. Silmävarsi kääntyi nyt vuorostaan takaisin ajanherraan. Oikeastaan pehmonallen kysymys oli melko tärkeäkin - Ajanherra oli heille vielä toistaiseksi täysin tuntematon. Toiseen ei ollut vielä täydellisesti luottamista, vaikka Omikron uskottelikin itselleen, että hän kykenisi eliminoimaan ajanherran vaikka yksinkin mikäli tämä paljastuisi jossain kohtaa petturiksi. Dalek turvaisi vain ja ainoastaan oman selustansa - muista hän ei välittänyt.
Kun Hyytelö ryhtyi puhumaan, kuunteli Omikron nyt aidosti tämän puhetta. Gallifreyn ilmestyessä hologrammisena heijastuksena pöydän yläpuolelle, metallinen soturi katseli sitä mietteissään. Se herätti vastenmielisiä tunteita, vaikka Omikron itse ei Aikasotaan osallistunutkaan. Hän tunsi kuitenkin esi-isiensä tarinat ja kantoikin siksi kaunaa sydämessään jokaista sotaan osallistunutta eliötä kohtaan. Kun Hyytelön näyttämät kohtaukset olivat ohi, Omikron pysyi edelleen vaiti. Hän oikeastaan odotti Thargan vastausta sekä tuon lopullista päätöstä; Oliko Hyytelö onnistunut lunastamaan luottamuksen.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Aug 16, 2016 16:51:30 GMT
Nalle heilautti kättään turhautuneesti Hyytelön voivotellessa koordinaattiensa väljyydestä. Häntä ei kiinnostanut tarkat koordinaatit, sillä se ei ollut tässä asiassa oleellisinta - ei niin että hän olisi muutenkaan päässyt halunsa mukaan gallyfreylle tarkistamaan koordinaatteja. Tarpeeksi selkeä visuaalinen kuva riittäisi, ja sen Hyytelö näytti pystyvän tarjoamaan.
Ilmoille ilmestynyt kuvasarja todisti toisen kertoman todeksi, mutta herätti siltikin enemmän huolenaiheita kuin poisti niitä. Tharga toivoi että olisi ollut tarpeeksi älykäs pyytääkseen nähdä kertomuksen yksityisesti - dalekien massamurhan katsominen nosti nallelle jälleen kylmän hien turkin pintaan, sillä siinä olisi ollut ainekset uudelle kokouksen sisäiselle sodalle. Onneksi ainoa paikalla oleva dalek ei reagoinut näkyyn ainakaan ulkoisesti, vaan hologrammi sai haihtua rauhassa ja jättää jälkeensä hiljaisuuden. Nalle ei kiirehtinyt rikkomaan sitä, vaan mietti rauhassa.
Näky oli todistanut myös Hyytelön arvaamattomuuden ja vaarallisuuden. Toisella oli kyky aiheuttaa valtavia tuhoja, ja ajanherraa olisi hankala valjastaa omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. Mutta toisaalta toinen oli liian vaarallinen viholliseksi ja vaikea hävitettäväksi. "Sanon tämän vastenmielisesti, mutta hyvä on", nalle tuhahti viimein. Hän oli valmis pelaamaan riskipeliä ja päästämään toisen mukaan, vaikkei vieläkään pitänyt toisesta. "Olet mukana. Istu alas, ota teekuppi käteesi ja ole hetki hiljaa. Haluan, että mietit tekoasi hetken, vaikkemme sinua enää sen suuremmin moitikaan vääränlaisesta esiintulemisestasi." Hän oli ollut liikaa tekemisissä lasten kanssa, ja jäähylle paneminen tuli hänelle kuin luonnostaan. Sillä aikaa kun Hyytelö jäi omiin ajatuksiinsa, katse siirrettiin takaisin muuhun kuulijakuntaan. Hetken piti miettiä, mihin he olivat jääneet.
"Käytämme siis Tohtorin kumppaneita syötteinä. Ram" - Tharga viittasi nyt slitheeniin, joka hymyili ja röyhisteli rintaansa ylpeänä päästyään puheenaiheeksi - "lupasi jäljittää meille yhden tai useamman. Kenelle delegoimme kumppanien nappaamisen? Odotan, että jollain on parhaimmat edellytykset tähän." Ramin olisi helppo houkutella uhrit nahkojen luoman valeasunsa kanssa muualle, mutta Tharga ei luottanut slitheeniin täydellisesti ja toivoi siksi, että joku muu ehtisi ennen slitheeniä ääneen. Toivomus tosin näytti jäävän turhaksi, sillä toinen oli jo nostamassa kättään ilmoittautumisensa merkiksi.
"Seuraava kysymys lienee, mitä teemme sen jälkeen. Minne viemme panttivangin, ja annammeko vangin itse houkutella Tohtorin paikalle? Olemmeko valmis tappamaan myös kumppanin, mikäli tilanne sitä vaatii?" Tharga silmäili kumppaneitaan tarkalla silmällä. Hän ei uskonut tämän kohdan tuottavan ongelmia kenellekään, mutta aina oli parempi varmistaa, kuin katua jälkeenpäin. "Miten varmistamme, että vanki pysyy kontrollissa? Ja tärkeintä - kun Tohtori on luonamme, miten aiomme käytännössä tehdä lopun hänestä?"
Pieni huolestuneisuuden piikki näkyi nallen silmissä. "Olemmehan varmoja siitä, että tämä nykyinen on hänen viimeinen ja lopullinen regeneraationsa?" Tharga hörppäsi teestään ja toivoi vastauksen olevan myönteinen. Hän oli tavannut vain kymmenennen Tohtorin ja sen jälkeen tutustunut ajanherrojen lajiin tietämättä mitään sen enempää Tohtorin henkilökohtaisesta historiasta. Mutta hän oli varma että Tohtori oli vanha... toivottavasti tarpeeksi vanha kuolemaan ilman turhia pitkityksiä.
|
|
Kreivi
(Junior Member)
Posts: 55
|
Post by Kreivi on Oct 30, 2016 16:26:02 GMT
Hyytelö muodosti peukkua näyttävän käden itsestään välittämättä siitä että monille lajeille ja kulttuureille se oli hävytön merkki ja loukkaus. "sEhäN kiVa!!! pIdÄN teestä" Nyt Hyytelö oli viimein suosittujen porukassa. Voi miten innostavaa. Murhasuunnitelmien kuuntelu oli aina ollut kivaa, kuten niiden sabotointikin.
Muiden suunnitelmat vaikuttivat yksinkertaisilta: napataan kaveri, houkutellaan Tottori ansaan ja tapetaan. Hyytelö kuunteli loppuun kärsivällisesti, joskin idea vaikutti turhan keskeneräiseltä. Lopulta Hyytelö turhautui ja nousi ylös paukauttaen pöytää mukanyrkillään. "Niin typeriä kysymyksiä! Vangit pidetään kurissa pelolla, kivulla ja tajuttomuudella. Otetaan vaikka kaksi vankia, joista tapetaan toinen, ihan vain siksi että se tärkempi näkee että ollaan tosissaan. iE näätim nes aapmaekiav! Tohtori saadaan paikalle ilmoittamalla, että hänen ystävänsä on vankina, sillä se mies tekee mitä tahansa pelastaakseen läheisiään." Näillä elämänmuodoilla ei sitten ollut minkäänlaista käsistystä oikeaoppisesta kiristämisestä. Hyytelö pudisteli korkeimmalla olevaa osaansa teatraallisesti. "Ette edes tiedä miten tappaa ajanherra kunnolla! Sen kuin keskeytätte regeneroitumisen. Sillä monesko Tottori on kyseessä ei ole mitään väliä."
Hyytelö piti taukoa puhumisessa tehdäkseen muutaman kiepin itsensä ympäri. "TaIdattE oLLa aIka nÖssÖjä. joudutte VARMISTAMaAn valmiuden tappaa Tohtori. Haluatteko te tätä todella? Vai haluatteko vain leikkiä jotain muuta näiden Teekutsujen välissä?"
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Nov 27, 2016 19:57:23 GMT
Dalekin sisällä ajelehtivat ristiriitaiset tunteet; Vastenmielisyys ja viha olivat päälimmäset tunteet Gallifreyn massasodan nähtyään. Toisaalta, Omikron oli aina ollut utelias näkemään edes pätkän sodan hetkistä. Kertomukset eivät olleet riittäneet dalekin sairaalle mielelle koskaan. Näky oli kuitenkin todistanut Hyytelön olevan potentiaalinen vihollinen.
Vaikka nalle hyväksyikin uuden tuttavuuden riveihin, ei dalek halunnut luottaa ajanherraan. Metallisoturi käänsi silmävartensa toista kohden ja tarkkaili otusta; Hän tulisi seuraamaan toisen liikkeitä herkeämättä ja painamaan mieleensä tuon pienimmätkin tavat. Kaiken varalta, mikäli tilanne ajautuisi uuteen sotaan joukon sisällä. Niin, Omikronin oli turvattava oma etunsa.
Kun Tharga jatkoi puhettaan, kääntyi Omikron thingaan ja slitheeniin päin. Kalmarimainen olento siristi jälleen silmiään suojakuorensa sisällä, slitheenin röyhistellessään rintaansa. Mokomakin tunkion kukko.
Kun Hyytelö heitti ilmoille ehdotuksensa, joutui Omikron myöntämään olevansa nyt ensimmäistä kertaa samaa mieltä ajanherran kanssa. Verta ja suolen pätkiä, se jos mikä miellytti häntä. Dalek liikkui edemmäksi, katsellen yleisöä. Hänelläkin oli ideansa. "Voimme kuljettaa kumppanit jollekin yksinäiselle planeetalle ja uhkailla heitä. Olen samaa mieltä ajanherran kanssa", Omikron jylisi.
Hyytelön viimeisin kysymys aiheutti kuitenkin kuohuntaa. "Haluamme tuhota hänet - tällä kertaa lopullisesti!", yksinäinen sontaralainen huudahti voimakkaasti. "Entä Tardis? Mitä me teemme sille?", joukosta kuului lisäkysymys. Kysyjänä oli kolmisilmäinen olento tuntemattomasta lajista, jota ilmeisemmin aikakoneen omistaminen kiehtoi paljonkin. "Tuhoammeko vai otammeko haltuumme?"
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 3, 2016 15:46:35 GMT
Päätös hyväksyä ajanherra mukaan kadutti oitis. Thargan teekuppi hypähti Susilapsen iskun voimasta ja heilautti teenjämät pitkin pöytää, jonka jälkeen koko pöytä lainehti ja valutti nestettä epäonnisten vieraiden päälle. Nalle kurtisti tyytymättömänä kulmiaan ja hengähti syvään. Hänen piti laskea mielessään kymmeneen jaksaakseen suvaita Hyytelön epäkunnioittavaa käytöstä. Lasten kanssa nalle oli hyvinkin rauhallinen, mutta mitä tuli aikuisiin...pinna paloi nopeasti. Hän piti huonon tuulensa sisällään vain siksi, että neuvottelu lähti menemään hyvää vauhtia eteenpäin. Hyytelö ehdoti toimintasuunnitelmia, joihin Dalek yhtyi. Pian muutkin heittivät ilmoille kysymyksiä, ja heillä alkoi olla alkeellinen suunnitelma kasassa.
"Emme kai nyt tuhoa sitä, jästipää!" Ram eksyi nyt puheeseen. "Miksi tuhoaisimme aluksen, joka mahdollistaisi meille melkein mitä vain?" Slitheenin päässä pyörivät villit unelmat siitä, miten koko hänen sukunsa mahtuisi sisälle alukseen. Tardiksen kanssa heidän olisi entistä helpompi toteuttaa rahanahneita suunnitelmiaan. "Me pidämme sen. Tai siis minä pidän. Nopea syö hitaat. Kinastelkaa te muut vaikka niistä älyttömistä ruseteista, jotka ovat jääneet muodista jo ajat sitten."
"Millä oikeudella se on sinun? Et voi omia itsellesi mitään noin vain!" Heti kuului vastalause alkuperäisen kysyjän suusta.
"Minä otan soonisen ruuvimeisselin!" Joku jo varasi. "Psykopaperi on minun!"
Seuraavaksi huone täyttyi taas metelistä, kun neuvottelu muuttui yleiseksi huutokaupaksi. Kaikki yrittivät hyötyä tilanteesta mahdollisimman paljon. Sopua ei silti syntynyt, sillä useampi olisi halunnut vallata samoja asioita. Ram esimerkiksi meinasi taas joutua käsirysyyn Tardiksen omistajuudestaan. Slitheen makasi jo puolittain märän pöydän päällä härnäämässä kilpakumppaniaan.
"Ja KETÄÄN ei saa MITÄÄN!" Tharga huudahti väliin. Hänen pinnansa oli vedetty äärimmilleen. Joskus tuntui, että aikuiset olivat kymmenen kertaa lapsia lapsellisempia. "Ainakaan vielä. Kinastelkaa siitä sitten jälkeenpäin. Senkus tapatte toisenne kinastellessanne jostakin turhanpäiväisestä kapistuksesta, mutta nyt meillä olisi tärkeämpääkin sovittavaa." Tosin Tardis alkoi kiehtoa jo thingaakin. Tai aikamatkailu ylipäätään. Voisiko hän sen avulla käydä pelastamassa nekin lapset, jotka hän oli aikanaan menettänyt? Elämään lempilastensa kanssa ainiaan?
"Kuten ajankohta. Voimmeko sopia toimivamme jo kuukauden sisällä? Jaetaan jokaiselle tehtävä, ja sovitaan jokin viestintäyhteys, minkä kautta pysymme kärryillä tehtävän kulusta."
|
|