Ekor Neuksen valloitus

[Javert]

Ekor Neuksen valloitus - rope. Jatkoa Safan & Chumarin peleille, nyt myös mukana Tohtori. Muita ei oteta mukaan.
Aloitusaika: 21.11.2017

Summasummarum: Unioni on aloittanut valloituksen Ekor Neuksen planeettaa vastaan Vegamin tähtijärjestelmässä. Safa & Chumar tekevät roolien vaihto-tempun ja Tohtori saapuu planeetalle.



INTRO


Kolmetoista Unionin sota-alusta kiertää hiljalleen alapuolella sijaitsevan planeetan kiertorataa ja tähtää lasertykeillään alapuolisen maailman tärkeimpiä kulttuurikohteita. Alussa, Unionin saavuttua avaruuteen planeetan ympärille oli heitä vastaan yritetty surkeasti nostattaa sota, ja nyt neljän räjähtäneen ilma-aluksen jäänteet kelluivat paikallaan avaruudessa, josta ne aikaa myöten ajautuisivat kiertoradalle ja takaisin planeetalle palaen lopulta tunnistamattomaksi romumetalliksi. Ilmassa vallitsi hiljainen odotus.

Avaruudesta käsin planeetta näytti vihreältä ja harmaalta, suurten metropolien näkyessä selkeästi läpi ilmakerrosten aina avaruuden tyhjiöön saakka. Se oli saanut aikaan monia edistyksekkäitä teknologisia innovaatioita, ja lopulta nämä keksinnöt olivat myös koituneet planeetan tuhoksi Unionin kiinnostuessa kaikesta, mitä planeetta voisi sen alaisuudessa saavuttaa heille. Planeetta tulisi olemaan tärkeässä osassa tiedemiesten parantaen Unionin aseiden suorituskykyä ja tuottaen erilaisia viihdykkeitä sodan rasittamille urheille joukoille. Jopa Unioni tiesi, että maailmanvalloituksesta suunniteltaessa oli tärkeää saada silloin tällöin hieman vapautta. Aseiden ja vapaa-ajan huvitusten lisäksi planeetta tulisi tarjoamaan Unionille myös ruoka-avustusta ja uusia sotilaita. Vapaaehtoisesti tai pakolla.

Safa on pukeutunut jälleen sotilaspalvelijaksi. Hänen asuunsa kuuluu yksinkertaiset nahkavaatteet, joiden päällä on valloitusarmeijan tyyliin sopivat kovetettua nahkaa ja luuta oleva muotoja myötäilevä haarniska, joka suojelisi kantajaansa erinomaisesti. Piilottaakseen Amaraanien planeetalta saadun arven Safa oli kietonut kaulansa ympärille hiekanruskean huivin. Eikä asu ollut planeetan sen hetkisen lämpötilan huomioon ottaen edes kovin epämukava, nainen mietti katsellessaan kuinka heidän ympärillään muut samanlaisiin asuihin pukeutuneet touhusivat. He olivat planeetan pinnalla sijaitsevassa tukikohdassa, ja joka puolella joku valmisteli valtausta, ja tukikohtaan saapui sisään ja ulos jatkuvana virtana lisää Unionin sotilaita, jotka kaikki marssivat ylpeinä ja suorina rivistöissään. Aina silloin tällöin saattoi erottaa ylempiarvoisen upseerin koristellummat vaatteet tavanomaisempien seasta, mutta yhtä kaikki jokainen oli pukeutunut sotaa ja lähikontaktia varten. Unioni tiesi että valloituksissa kuoli henkiä, eikä se aikonut vetäytyä päästyään kerran näin lähelle tavoitettaan.

Safa tarkistaa, että vyöllä roikkuva pahannäköinen, terävä tikari on edelleen paikoillaan ja nostaa sitten maasta jalkojensa juuresta sädetykin, jonka sitoo selkäänsä varmoin ottein. Hän odotti innoissaan tulevaa, vaikkei antanutkaan sen näkyä kasvoiltaan. Siluriaanin ilme oli huolellisen tyhjä kuten aina, mutta silmissä leimusi ankara, periksiantamaton tuli. Hän oli päättänyt että he lähtisivät Chumarin ja pienen joukko-osaston kanssa jo puhdistetulle alueelle tutkimaan löytyisikö kaupungista mitään heitä hyödyttävää. Sota tulisi raivoamaan heidän ympärillään muualla kaupungissa, mutta sen osan pitäisi olla suhteellisen turvallinen. Tiedustelijat olivat kertoneet että puhdistetulla alueella sijaitsi ilmeisesti jonkinlainen maan johdon hallintorakennus sekä muutama mielenkiintoinen asetehdas. Paikalliset olivat puolustaneet tärkeimpiä asemiaan pitkään ja urheasti, mutta Unioni oli lopulta miehittänyt paikan ja ajanut alkuasukkaat pois. Safaa kiinnosti erityisesti hallintorakennus, sillä sieltä saattoi löytyä mielenkiintoisia tekstejä elleivät puolustajat olleet ehtineet polttaa niitä. Safa toivoi, että niin ei olisi käynyt, mutta sen näkisi paikanpäällä. Joka tapauksessa oli tärkeää lähteä tutkimaan ja varmistamaan Unionin aseman pysyvyys. Alkuasukkaille ei saanut antaa mahdollisuutta iskeä takaisin. Kauan taistelematta ollut Safa itseasiassa jopa odotti tulevaa koitosta.

“Mikä planeetan nimi olikaan?” Nainen kysyy lähimmältä soturilta, joka vilkaisee häntä ja vastaa hieman kärsimättömästi “Ekor Neus”, vastaus on lyhyt ja sotilas kääntyy poispäin huomioimatta Safaa enää sen kummemmin. Unionin johtaja ei voi vastustaa pienen virneen kohoamista kasvoilleen. Jopa heidän oma joukko-osastonsa kuvitteli siluriaanin olevan vain yksi heidän joukossaan kulkevien korkea-arvoisten upseerien sotilaspalvelijoista. Täydellistä. Nyt tuli ainoastaan toivoa, että myös Chumar hoitaisi roolinsa esimerkillisesti niin huijaus sujuisi täydellisesti.

[Fizdu]

Kaukana johtajansa viereltä, sotilaiden, aseiden ja hien täyttämän välimatkan päässä seisoi sotilas, joka kantoi nimeä Chumar. Hän ei ollut sotilaista parhain, sillä oli ajoittain varsin kömpelö, kärsi ahdistuksesta ja teki liian usein joko huonoja tai vääriä päätöksiä. Monesti hän oli luovuttanut vahvemman voiman edessä, mutta tämä päivä ei tulisi olemaan yksi niistä, joka lisättäisiin hänen epäonnistuneiden listaansa. Tänään hän seisoi ryhdikkäänä ja mahtipontisena. Tänään hän oli esimerkki siitä, miten huonojenkin ominaisuuksienkin kanssa saattoi menestyä. Hän oli johtoasemassa ja imi voimaa ja rohkeutta johtajaltaan. Johtajansa hyväksynnän avulla hän pystyisi urheisiin sankaritekoihin, sen avulla hän voisi valloittaa maailman ja murskata armeijat pelkällä katseellaan. Sellainen voima rakkaudella oli, tai siltä se ainakin tuntui. Sydän pamppasi ja lähetti hiljaisia kuiskauksia hänen elimistössään. Sinä pystyt siihen, ne kuiskasivat. Tee se Safan takia. Todista se Safalle. Näytä, että olet hänen arvoisensa. Tällä kertaa et aio antaa hänen haavoittua.

Hän kuuli puhetta takaansa. "Hiljaisuutta!" Hän komensi. Johtaminen tuntui yhä vieraalta, vaikka tämä oli jo hänen toinen peiteoperaationsa. Hänen täytyi pitää tiukkaa kuria ja säilyttää johtaja-asemansa. Muuten sotilaat saattaisivat alkaa epäillä ja totuus paljastuisi. Unionissa ei oltu liian lepsuja kurin ja järjestyksen suhteen.

Hän ihaili miten tuo vihreänharmaa planeetta vihelsi tuulen mukana. Ääni oli mielenkiintoinen, kuin kiihkeää ujellusta kivimuodostelmien ja puiden välissä. Siinä oli samaan aikaan jotain innostavaa ja uhkaavaa. Planeetan oma sävel, sen tunnuslaulu, joka soisi pian Unionin tunnusmusiikin taustalla. Tulkaa, se kutsui. Tulkaa ja katsokaa, mitä voin teille tarjota. Rikkauksia, tai kenties vain nopean kuoleman?

Vielä oli helppoa seisoa tukikohdan metalliseinien sisällä, turvassa kaikelta. Vasta ulkopuolella hänen roolinsa ja improvisaatiokykynsä olisivat koetuksella, kun vastaan saattaisi tulla muitakin. Kertaalleen hän veti syvään henkeä ja koitti vielä parantaa harjoittelemaansa naamiota. Hänen kasvojensa tulisi olla tunteettomat. Nyt ne olivat sitä vielä, kun hän varmisti oman aseensa lukituksen.

"Anti mennä, liikkeelle!" Sotilasjoukko lähti etenemään yhdenmukaisin askelin. Heidän taaksensa jäi melkein yhtä iso kuhina kuin aikaisemminkin, eikä heidän lähtöään noteerattu sen kummemmin. Sekin oli käsky - kaikkien piti keskittyä tiukasti vain omiin tehtäviinsä.

Heidän tehtävänsä oli tutkia tämä kaupunginosa.

[Heta]

Tohtori seisoi suuren monitorin edessä, katsellen sieltä avartuvaa kauhun ja sekasorron valtakuntaa. Hän oli juuri saapunut Tardisillaan planeetalle. Hänet oltiin kutsuttu. Tohtori oli ollut velkaa Ekor Neuksen väelle ja nyt hän oli valmis maksamaan velkansa pois. Ekor Neuslaiset olivat tunnettuja edityksellisestä teknologista, mutta lopulta tuon siviilisaation voittokulku oli myös herättänyt muun elämän mielenkiinnon. Ekor Neus oli suistunut sotaan ja Tohtori oltiin kutsuttu paikalle. He tarvitsisivat apua, eikä ajanherra voinut jättää heitä pulaan. Ketään ei tullut jättää.

"No niin, olemme menettäneet planeetastamme paljon. Tämä on ainoa suojattu alue vielä toistaiseksi", Ekor Neuksen maavoimien kenraali Xlux Xoxh sanoi, painaessaan erään metallisen tason nappulaa. Tason yläpuolelle ilmestyi hologrammina Ekor Neus koko komeudessaan. Tohtori kääntyi ympäri ja silmäili planeettaa. Hänen katseessaan oli epätavallista vakavuutta. "Kuinka kauan meillä on aikaa?", Ajanherra lopulta kysyi, vilkaisten Xluxiin. Kernaali kurtisti kulmiaan, ollen hetken vaiti.
"Kaksi tuntia. Enintään kolme.", hän sanoi murheellisena. Se herätti levotonta mutinaa huoneen muissa olijoissa. Tohtori huokaisi ja hieraisi ohimoitaan. Hän pyrki keksimään keinoa pelastaa kansa. "Unioni on suuri ja vaikutusvaltainen konserni. Tarvitsemme kaikki voimamme heitä vastaan", kenraali jatkoi puhettaan.
"Rikollisia he ovat, Xlux Xoxh", Tohtori tuikkaisi sanansa ja lähti kävelemään kohti ikkunaa. Hän katseli kaupungin pohjoisosaa. Aluetta jonne Unioni oli päässyt jo käsiksi. Pohjoisosa oltiin huhupuheiden mukaan jo puhdistettu eli se oltiin menetetty täydellisesti Unionin alaisuuteen. Kaupungilla oli kuitenkin eräs salainen tukikohta. Niin sanottu piilotettu sektori. Sektorin voimavarat olivat tosin heikenneet viime aikoina, eikä se voinut pysyä kovinkaan kaukaa Unionilta piilossa. Aika alkoi käymään vähiin. Ajatus herätti myös Tohtorissa levottomuutta. Hän vihasi sotaa, sekä väkivaltaa, mutta hän vihasi myös epäoikeudenmukaisuutta. Hän oli kuullut paljon Unionista - Ja nyt viimein pääsi kohtaamaan heidät. Jopa Tohtori tiesi mihin Unioni kykeni - ja kuinka pitkälle se oli valmis menemään. Huoneessa oli odottava tunnelma. Tohtorin oli keksittävät keino.

Mutta kuinka?

[Javert]

Safa ~

Safa antaa itselleen luvan luopua ilmeettömyydestä hetkeksi, vain ihan lyhyeksi aikaa ja virnistää. Alku näytti sujuvan hyvin, Chumar näytti ottaneen oppia viimekertaisesta katastrofista. Safa tuntee lievää kutinaa huivinsa hangatessa vielä hitusen herkkää ihoa, mutta ei anna periksi himolle ottaa huivi pois ja raapia arpea. Se ei tekisi hyvää arpeutuneelle suomunahalle, vaikka Safan henkilökohtainen lääkäri olikin luvannut haavasta jäävän vain pieni arpi. Ja tottakai hänen äänensä tulisi myös aina olemaan hitusen käheämpi kuin ennen Amaraanien planeetan matkaa, mutta se nyt ei Safaa juurikaan haitannut. Hän ei välittänyt siitä, miltä hänen äänensä kuulosti niin kauan, kuin pystyisi antamaan komentoja ja johtamaan Unionia sujuvasti. Myös alaisille tekisi hyvää todistaa, kuinka erinomaisesti Safa oli toipunut haavasta, joka olisi tappanut kenet tahansa heikomman. Tai no, niiden alaiseten otka haavasta edes tiesivät ja olivat nähneet Safan… Eipä heitä kovinkaan montaa edes ollut, monet uskoivat hänen olevan vain Unionin johtajan palvelijatar tai jotakin muuta vastaavaanlaisen typerää. Mutta sitten taas… Safan mieleen muistui tuo ihastuttava ilta jokin aikaa sitten Chumarin kanssa ja pojan illalla raportoima mielenkiintoinen tapaus löytämästään erikoisesta merkistä. Se oli selkeä salaliitto häntä vastaan, eikä Safa aikonut antaa asian mennä ohi rankaisematta asiaan sekaantuneita. Asia oli erittäin vakava, ja jos salaliittolaiset saisivat tietää johtajan olevan kentällä vain pienen iskujoukon kanssa… No, moni asia saatiin helposti näyttämään onnettomuudelta. Safa tiesi sen vallan mainiosti sillä oli itsekin ollut osallisena usean ‘onnettomuuden’ lavastamisessa. Siksi olisi tärkeää löytää ja tuhota salaliittolaiset ennen kuin he tekisivät saman hänelle.

Safa kävelee samaa tahtia osaston kanssa omalla paikallaan, tarkkaillen ympäristöään. Osa rakennuksista oli kärsinyt suurta tuhoa eikä niiden sisälle meneminen olisi millään muotoa turvallista, ne kun saattaisivat sortua minä hetkenä hyvänsä ja muuttua kuolemanloukuiksi sisällä oleville onnettomille sieluille... Suurimmaksi osaksi Unionin sotilaat olivat kuitenkin tehneet erinomaista työtä ja rakennukset olivat säilyneet vahingoittumattomina muutamaa rikkinäistä ikkunalasia lukuun ottamatta. Maassa tien varrella sen sijaan makasi kasoittain ruumiita, kun Ekor Neuksen väki oli käynyt typerään, tuhoon tuomittuun vastahyökkäykseen valloittajia vastaan. Ei mitään toivoa… Heidän olisi kannattanut antautua, niin olisivat säästäneet henkensä. Ainakin useimmat. Safa tiesi että ympäri kaupunkia järjestettäisiin tulevina viikkoina näyttäviä teloituksia, joissa murskattaisiin viimeisten planeetan mahdollisten vastarintapesäkkeiden mielihalut taistella voittajia vastaan. Sillä sehän oli selvää. He tulisivat voittamaan. Safa katsahtaa ihaillen Chumarin selkää, poika johti osastoa oikein mallikkaasti.

[Fizdu]

Komppania kulki hiljaa kuin hiiret konsanaan. Koulutetun henkilökunnan askeleet eivät kantautuneet kuuleviin korviin kuin korkeintaan kevyinä tomuisen maan hipaisuina - mutta kauas se sen sijaan näkyi, sillä heidän univormunsa eivät maastoutuneet ympärillä olevaan sekasortoon. Hiljaisia kuin hiiret, mutta tappavia kuin dalekit, Chumar mietti vertauskuvia tutkaillessaan ympäristöä. Tuho oli liikuttavalla tavalla kaunista, ja hän olisi voinut vierittää liikutuksen kyyneleen, mikäli sellaiseen olisi ollut varaa. Mutta johtajat eivät itkeneet tai osoittaneet tunteitaan, toisin kuin se pieni poika tämän tekaistun roolihahmon sisällä. Pian dalekitkin häviävät meille. Pian ei ole muuta kuin Safan komentama tuhon ja uuden kukoistuksen hyökyaalto. Maailma kasvaa ja muuttuu kauniiksi, yhtä kauniiksi kuin Safa itse. Yhtä vahvaksi kuin rakkauteni.

Ympärillä lojuvat ruumiit vetivät hänen katsettaan puoleensa. Ne tuntuivat kiehtovilta, vaikka hiljalleen pilaantuvan lihan tuoksu saikin niiden läsnäolon tuntumaan epämiellyttävältä. Jotkut olivat maanneet siinä jo pitkään. Tuo voisi olla minä, Chumar ajatteli katsellessaan nuorta miestä, joka oli lyyhistynyt kotitalonsa ovelle. Kalvenneissa kasvoissa erottui yksinäinen kyynel, joka näytti kovin viattomalta ja puhtaalta veriseen ihoon verrattuna. Jos elämä olisi mennyt toisin, hän makaisi nyt yhtä kylmänä ja elottomana kuin tuo tuossa. Jos Safa ei olisi pelastanut häntä. Jos Safaa ei olisi.

Olisi tehnyt mieli vilkaista johtajaa kohden, mutta Chumar pidättäytyi mielihalusta. Matka jatkui kuolleen miehen ohi. Hän oli ehtinyt ottaa kolme askelta eteenpäin, kun takaata alkoi kuulua kimeää, tiheätahtista piipitystä. Nopeaan Chumar nosti kätensä pystyyn merkiksi sotilailleen pysähtyä ja suoritti käskyn. "Tutkikaa!"

Piipityksen lähde löytyi kuolleesta miehestä, joka Chumarin sympatiat oli herättänyt. Tämän takin rintataskun läpi näkyi vilkkuva valo - jokin elektroninen, litteä laite ilmoitti olemassaolostaan. Vielä ei ollut tietoa, oliko se puhelin, tutka, pommi, vai jokin muu. Oli hyvin mahdollista, että joku oli virittänyt liikkeestä laukeavan pommin ruumiin taskuun juuri siltä varalta, että he sattuisivat kulkemaan ohi.

"Varovaisuutta", hän tiuskaisi, kun yksi miehistä meinasi mennä suin päin poimimaan laitteen ruumiin taskusta. "Annetaan laiteteknikon vilkaista sitä ensin. En halua, että rikot sen, mikäli se on hyödyllinen. Olet niin kömpelys, Risgo." Tai räjähdät ilmaan, jos se tosiaan on ansa. Olisi huonoa menettää ensimmäinen mies kymmenen minuutin sisällä siitä, kun he ovat astuneet planeetalle. "Tehdään riskiarvio, mutta nopeasti."

"Värähtelee muutaman hertsin taajuudella mutta omaa hyvin vahvan energiakentän - liian tekninen ollakseen yksinkertainen pommi. Mutta saattaa olla kehittyneempi tuhoväline", teknikko kertoi vilkaistuaan laitetta osoittaviin mittareihinsa. "Tai viestintäväline. Se saattaa lähettää meistä video- tai äänikuvaa. Mutta näkemättä tarkemmin en voi olla varma - vieras tekniikka on aina yllätyksellistä."

Samassa ruumiin yläpuolella oleva talo alkoi natista. Se oli yksi niistä, jotka olivat taistelussa ottaneet kunnolla osumaa. Katto alkoi notkua ja muutama lauta tipahti pölykerroksen saattelemana alas. "Parhaimmassa tapauksessa se saattaa sisältää vihollisen kartat tukikohdista tai antaa jopa suoran puheyhteyden vastarintaan. Mikäli tuo on puhelin, siihen soittaa nyt joku."

"...ja sen soittajan me haluamme tietää", Chumar mumisi. Tämä oli riskialtista, eikä hän ollut varma oikeasta menettelytavasta. Toisaalta jos sen oli tarkoitus räjähtää, eikö se olisi räjähtänyt jo?

"Selvä", hän myöntyi lopulta. "Tutkikaa se". Ja mieluiten ennen, kuin tuo talo romahtaa ja tuhoaa sen.

[Heta]

Tohtori seisoi ikkunan edessä ja katseli vakavana sieltä avartuvaa murhenäytelmää. Ekor Neus oli vielä hetki sitten ollut hyvinvoiva ja menestynyt planeetta. Tuntui kuin ajanherra olisi vasta hetki sitten poistunut planeetalta, jättäen itsensä velkaan sen hienolle siviilisaatiolle. Aivan, Tohtori koki olevansa velkaa. Vasta joitakin aikoja sitten hän oli pakkolaskeutunut Tardiksen kanssa planeetalle. Aikamatkustuskoneen herkkään teknologiaan oli ilmennyt oikosulku, joka oli vaatinut välitöntä laskeutumista - ja vielä välittömämpää korjausta. Ekor Neuslaiset olivat pitäneet Tardisista huolta. He olivat korjanneet sen. Tohtori kokikin siksi olevansa suuressa kiitollisuudenvelassa tätä kaikkea kohtaan ja nyt kun Ekor Neuslaiset tarvitsivat häntä... Voi kyllä, Tohtori tulisi tekemään kaikkensa pelastaakseen planeetan.

"Kenraali! Kiireellistä tietoa!", yllättäen hiljaisen huoneen täytti hätääntynyt huudahdus. Huoneen metallinen liukuovi avautui ja ympäristöön astui maavoimien sotiaallisenarmeijan teknikko. Hänen kasvonsa olivat vääntäytyneet kauhusta ja hän hengitti raskaasti. Oli ilmiselvää, että tuo teknikko oli juossut paikalle minkä jaloistaan oli päässyt.
"Mikä hätänä, Pohjantähti?", Xlux Xoxh rypisti kulmiaan ja kääntyi kolleegansa puoleen. Myös Tohtori käänsi selkänsä ikkunalle ja keskittyi kuuntelemaan nyt uutisia. Ne olivat huonoja. Pohjantähti oli juuri päässyt todistamaan tilannetta jossa viimeisin joukko kolmosrykmentistä oltiin menetetty. Nuoria miehiä kaikki. Jokainen surmattu. Vain Pohjantähti oli ainoa pakoon päässyt. Xlux Xoxh näytti järkyttyneeltä. Tilanne tuntui
vain pahenevan. Myös Tohtori tunsi pistävän tunteen molemmissa sydämissään.

Yllättäen Pohjantähden rinnassa alkoi vilkkumaan valo. Jokainen huoneessa olija näki sen.
"Se- se on erään soturimme yhteydenottoväline! Luulin, että se ei kestäisi moista räjähdystä", Pohjantähti sopersi pöyristyneenä. Nyt oli ajanherran vuoro, hänen ilmeensä kirkastui yllättäen ja hän lähestyi Pohjantähteä läimäisten kädet yhteen.
"Anna se minulle. Keksin juuri jotain", Tohtori sai sanotuksi ja sen enempää kyselemättä hän nappasi vilkkuvan laitteen itselleen. "Ymmärrättekö, mikäli siellä on jotain tai joku, voimme saada siihen yhteyden. Tämä vaatii vain pientä fiksaamista", Tohtori selosti vimmatusti ajatustaan ilmoille, samalla kun hän kaivoi äänimeisselinsä esille. Sillä osoitettiin välineeseen. Kuului pieni rasahdus ja se sai Tohtorin virnistämään. "He eivät kuitenkaan voi enää saada selville, missä me olemme. Tuhosin juuri koko Ekor Neuksen kartaston", Tohtori vilkaisi nyt kuulijoihin ja sai todistaa samalla kenraali Xlux Xoxhin aluksi närkästynyttä ilmettä. Kenraali ei selvästi arvostanut kartastojen tuhoamista, mutta ilme kirkastui nopeasti, kun hän ymmärsi mitä Tohtori ajoi takaa.

"...mutta sinä voit ottaa silti yhteyden heihin, etkö voikin?"

"Jep, kyllä voin."

Huoneeseen laskeutui odottava hiljaisuus. Tunnelma ei tällä kertaa ollut kuitenkaan painostava vaan kiihkeän toiveikas.
"Se, kuka luurin toisessa päässä ikinä onkaan, saa kohdata pian minut", Tohtori jatkoi ja painoi lopulta nappia. Puheyhteys oli viimein avattu. "Haloo, haloo, kuuletteko minua? Haluan sanoa heti ensikättelyssä, että mitä ikinä aiottekaan, niin luopukaa suunnitelmistanne. Tämä on viimeinen kehoitus; perääntykää ja voin päästää teidät menemään", Tohtori aloitti puheen. Hän ei ollut varma ketä puhelimen toisessa päässä saattoi olla, mutta epäilemättä Unioni oli saanut laitteen käsiinsä. "Kumiankka sen periköön ketä minun tielleni asettuu", Tohtori mutisi lähinnä itsekseen viimeiset sanat. Hän jäi odottamaan, vastattaisiinko hänelle takaisin.