Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Sept 2, 2016 14:20:32 GMT
-Safa-
Hieronta jatkuu miellyttävästi kun soturi painelee hänen harteitaan vapauttaen jumittuneita lihaksia. Chumar oli todella taitava hieroja – Safa tiesi sen nyt entistä paremmin kun jälleen yksi mielihyvän aalto saa naisen valtaansa ja tuo sulkee silmänsä. Soturille löytyisi jatkossa aina paikka yksityishuoneistossa, hieromassa johtajaansa raskaan päivän jälkeen. Äkisti Chumar painuu kuitenkin eteenpäin ja Safa tuntee, kuinka toinen suutelee hänen niskaansa ja miten huulet hetken päästä siirtyvät poskelle. Toisen keho hehkuu kuumuutta, mutta ei aivan sitä tavanomaisinta lajia. Safa avaa silmänsä ja liikahtaa niin, että pystyy kääntämään päänsä kohti Chumaria.
”Mitäs… Sinähän yllätit minut, soturi.” Safa hyrisee keimailevasti, silmät tarkkaillen soturia tavalla, joka kertoo hänen tosiasiassa odottaneenkin jotain sellaista. Moinen oma-aloitteisuus oli erittäin harvinaista Unionissa, mutta toisaalta Safa oli antanut Chumarille luvan sellaiseen jo jonkin aikaa sitten. Hän ei ollut aivan varma milloin se oli tapahtunut, mutta jossakin vaiheessa heidän juodessaan viiniä näin oli tapahtunut. Epävarmuus saa Safan ärsyyntymään, mutta sitten siluriaaninainen muistaa jälleen miehen kuuman hengityksen ihollaan ja tuon huulien kosketuksen.
”Olet taitava, mutta niin olen minäkin.” Safa naurahtaa, työntäen miestä sen verran kauemmas että pääsee istuma-asentoon ja alkaa riisumaan viittaansa. Tämä ei todellakaan ollut hänen ensimmäinen kertansa sänkypuuhissa, mutta kieltämättä se vaikutti jo alussa kaikkein lupaavimmalta. Kaikki tuntui täydelliseltä – toisen ruumis, uskollisuus, rauha huoneessa. Illasta tulisi varmasti erittäin nautittava heille molemmille.
Viittaa saadaan viimein laskettua alemmas ja Safa kiskaisee sitä malttamattomasti alemmas, jolloin vyötäröllä oleva nauha irtoaa ja viitta levähtää alemmas, paljastaen siluriaaninaisen suomukkaan ihon ja tummaa nahkaa olevat alusvaatteet (jotka eivät todellakaan olleet mitään turhia hepeniä, vaan vaatteet joita pystyi käyttämään vuodesta toiseen ja ne eivät silti näyttäisi merkkejä kulumisesta – erittäin seksikkäät siis). Safa virnistää ja hetken ajan hänen silmissään välähtää villi himo, kun nainen katselee nuorukaisen vartaloa ja onnettoman epätietoista ilmettä. Poikaparka oli täydellisesti hänen lumoissaan… Nainen kumartuu eteenpäin, silmät ovat lukkiutuneet soturin silmiin rautaisella tahdonvoimalla, estäen miestä liikahtamastakaan. Hierominen oli saanut Safan kuumenemaan ja miettimään, miltä miehen kädet mahtaisivat tuntua hieroessaan hänen jalkojaan, reisiä ja lantiota… Tai kenties Safa hieroisi vuorostaan Chumaria? Nämä ajatukset ovat nopeita, ohikiitäviä ideoita kun Unionin johtaja hitaasti kumartuu eteenpäin, nauttien hetkestä. Jälleen kerran se oli hän, joka dominoi tilannetta.
”Hiero minua.” Safa vaatii, silmissä pilke ilkikurisuutta ja liikahtaa lopulta heitä erottavat sentit lähemmäs, painautuen vasten soturin lihaksikasta ruumista tuntien ihoaan vasten toisen kylmän haarniskan. Safan pää on painunut taaksepäin ja hän katselee Chumaria huvittunut hymy huulillaan.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Sept 3, 2016 12:25:59 GMT
Chumar soi hymyn naiselleen suutelusession jälkeen. Hän oli iloinen, että oli onnistunut yllättämään johtajansa miellyttävällä tavalla. Toisen elämään tuskin mahtui tarpeeksi iloisia, stressittömiä hetkiä, jolloin sai vain olla ja nauttia turvallisesti, ja siksi hänestä oli tärkeää varmistaa, että toinen sai sellaisen nyt. Toinen ei vain näyttänyt täysin antautuvan hänen hemmoteltavakseen, sillä tuo heitti haasteen ilmoille ja vaikutti siltä, että haluaisi myöhemmin todistaa omia taitojaan. Sentään Safa painautui vielä häntä vasten ja pyysi hieromaan, mikä salli Chumarin jatkaa hemmottelua, josta itsekin nautti. Ei hän epäillyt johtajansa taitoja. Johtaja oli täydellinen kaikessa mitä teki, ja siksi hänellä ei ollut tarvetta saada sanoille todisteita. Hän halusi keskittyä vain toiseen.
Toisen puolialaston vartalo veti kieltämättä hänen huomiota puoleensa. Hän yritti olla katsomatta liikaa, sillä ei halunnut olla epäkohtelias. Liian suora tuijottaminen olisi voinut johtaa taas toisen kunnian loukkaamiseen. Mutta silti piti vilkuilla sivusilmällä, sillä olihan mies ensiksikin utelias, ja toisekseen toisen alusvaatteet sopivat Safalle täydellisesti. Toisen keho oli täydellinen - se näytti keholta, joka oli naisellinen, hyvinvoiva ja voimakas. Jopa viimeaikaisen tapaturmansa jälkeen Safa onnistui näyttämään aivan muulta kuin juuri toipumisvaiheensa ohittaneelta potilaalta.
Hän ei osannut vastata kunnolla toisen ilkikuriseen katseeseen, mutta ujutti kätensä Safan kainaloiden alta toisen selälle ja tunnusteli vielä kertaalleen niskaa. Siitä hän lähti selkärankaa pitkin alaspäin ja hyväili kylkiä ja selkää, poikkesi siitä reisille ja sitten silittämään sääriä. Toinen oli niin lähellä, että naisen ruumista pitkin seikkaileminen tuntui melkein siltä, kuin olisi yrittänyt solmia heitä kahta yhteen solmuun. Solmuun hän olisi halunnutkin, sillä hän halusi yhdeksi kokonaisuudeksi Safan kanssa. Hän halusi niin lähelle, ettei heitä olisi enää voinut erottaa toisistaan.
"Rentoudu", hän halusi kuiskata toisen korvaan, kun kurottautui syleilemään Safaa ja vetämään tuon päätä hieman lähemmäs. "Olen täällä vain sinua varten." Toinen käsi jäi sivelemään reittä, kun toinen palasi Safan niskaan samalla, kun Chumar suuteli jälleen toisen poskea. Hän oli yhä hellä, mutta nopeutti tahtiaan kärsimättömänä. Saattoi huomata, miten kiihko valtasi miehen tuon suudellessa toisen kasvoja ja antaessaan lyhyen, mutta kiihkeän suudelman suulle. Siitä hän jatkoi alemmas kaulalle ja rintakehälle. Kädet vaihtoivat paikkaa Safan kyljille, sillä hänen piti pyytää naista nojaamaan hieman taaemmas.
Levottomat kädet jatkoivat siirtymistään ja menivät hieromaan peukaloilla hellästi tuon alavatsaa. Asento alkoi olla aavistuksen epämukava, mutta Chumar ei jaksanut välittää. Hän yritti kerätä kärsivällisyyttään ollakseen toimimatta liian nopeasti, sillä rehellisesti sanottuna hänen olisi tehnyt mieli hypätä suoraan kaikella nuoren miehen innollaan Safan ylle.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Apr 19, 2017 14:31:37 GMT
-Safa-
Safa hymyilee nautinnollisesti tuntiessaan nuorukaisen innokkaat, joskin vielä hieman taitamattomat kädet ympärillään pojan tehdessä parhaansa miellyttääkseen johtajaansa. Kädet vaeltavat pitkin naisen selkää ja kaulaa hyväillen häntä rakastavasti ja lempeästi. Toinen käsi siirtyy tukemaan kaulaa samalla, kun poikaparka yritti olla tuijottamatta liian ilmeisesti Safan kasvoja, ruumista ja häntä vielä peittäviä alusvaatteita. Amatööri, mutta niin suloinen sellainen.
Safa antaa Chumarin suudella hetken itseään, ja nojautuu naurahtaen taaksepäin, kun toinen alkaa hyväilemään hänen alavatsaansa ja kylkiään. Hyvänolon tunne kulkee siluriaanin läpi ja suomujen läpi kulkee väristys.
“Ah, sinähän yllätät minut, pieni sotilas…” Safa kehrää, sipaisten sormillaan toisen kaulaa hellästi. Hänen äänensä sointuu hyväksyvästi, mutta samalla siinä on lähes huomaamaton piikittelevä sävy, kuin hän ei olisi aivan täysin tyytyväinen kohteluun, jonka Chumar hänelle antoi. Ja ennen kuin sanat ovat täysin ehtineet kadota Safan huulilta, tuo kohottautuu ja livahtaa toisen otteesta helposti, lähes huomaamatta.
“Juotavaa Chumar, hae minulle pikarillinen”, Safa komentaa, ja osoittaa sormellaan huoneen toisella puolen olevaa tarjotinta. Hetken vaikuttaa siltä kuin äskeistä intiimiä hetkeä ei olisi tapahtunut laisinkaan, mutta sitten Safa kääntää päätään ja iskee sotilaalle leikillisesti silmää.
Ilta ei olisi vielä ohitse, katse lupasi…
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Apr 21, 2017 6:37:37 GMT
Safan kehräys oli kuin huumetta pojan korville, ja kehuvat sanat yllyttivät hänen kiihkoaan. Piikittelevä sävy ja yllättävä veräytyminen kuitenkin häkelsivät innokasta ja suhteellisen kokematonta poikaa, ja kokemus muuttui nopeasti epämiellyttäväksi. Hän tunsi itsensä pikkupojaksi, joka oli houkuteltu keksipurkin luo, mutta jota toruttiin keksien maistamisesta. Pienen lapsen tuntema syyllisyys oli syvä, mutta se ei silti poistanut himoa keksejä kohtaan. Kun kerran oli päässyt maistamaan parhaimmalla reseptillä leivottuja ja rakkaudella muotoiltuja leivonnaisia, oli selvääkin selvempää, että mieli havittelisi niitä uudelleen. Chumarin sisälle oli kerääntynyt valtava määrä energiaa, ja nyt kun hänellä ei ollut enää sopivaa kanavaa sen ohjaamiseen, hän jähmettyi. Kädet jäivät ilmaan kohdalle, jossa Safa oli vielä äskettäin ollut, ja katse painui jälleen alas.
Sentään Safa ohjeisti häntä jälleen. Juotavaa. Hänen johtajansa kaipasi juotavaa. Kahden ohikiitävän sekunnin ajan Chumarin täytyi keskittyä entistä tarkemmin käsittääkseen mikä tuo juotava oli, mitä kohden Safa osoitti. Veri kiersi lujaa hänen elimistössään, ja hänen oli hankalaa irroittautua henkisesti äskeisestä hellyysepisodista. Kömpelösti hän kuitenkin nousi, otti haparoivia askeleita huoneen toiselle puolelle ja toi tarjottimen johtajansa viereen.
Hän oli nähnyt Safan iskevän silmää. Vai sittenkin vain kuvitellut sen? Näkikö hänen mielensä liian kiivaasti sitä, mitä hän haluaisi nähdä? Toinen oli ristiriitainen, mutta toisaalta hänet oli juuri selkeästi työnnetty pois. Hän ei uskaltaisi mennä keksipurkille enää uudestaan, ellei kansi olisi takuuvarmasti auki. Mutta kuinka paljon pieni poika kärsisikään sellaisen houkutuksen äärellä? Oliko hänen heiveröinen sielunsa tarpeeksi vahva, että hän voisi olla lankeamatta houkutukseen?
Nieleskellen Chumar yritti tasoittaa oloaan. Hän tarvitsi nyt enemmän aivojensa loogista puolta, joka ei oikein tässä tilanteessa toiminut kunnolla. Hän saattoi tuntea verisuontensa sykkivän sydämensä tahtiin kaataessaan johtajalleen pikarillisen, jonka ojensi suoraan toisen käden ulottuville. "Tarvitsetko muuta?"
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Nov 18, 2017 16:14:27 GMT
-Safa-
Nuorukainen näyttää niin lyödyltä, että Safa ei voi estää pientä hymyä näkymästä huulillaan. Nautiskellen tilanteen aiheuttamasta hämmennyksestä Safa katselee, kuinka toinen kompuroi haparoiden huoneen toiselle puolella ja palaa sieltä, tuoden tarjottimen pienelle pöydälle aivan sängyn viereen. Tarjottimella toki on pikari, mutta Safa ei ollut pyytänyt tarjotinta. Hetkeksi naisen kulmat kurtistuvat kun hän mulkaisee hopeista tarjotinta. Pojan pitäisi oppia toimimaan tarkemmin, mutta kenties nyt ei ollut oikea hetki ojentaa nuorukaista siitä ääneen, pelkkä katse sai riittää. Poikapoloinen näytti suorastaan surkealta kaataessaan johtajalleen juotavaa ja ojentaessaan sen hänelle. Safa huokaa.
“Kiitoksia”, nainen kiittää ja kohdistaa katseensa Chumariin. “Te näytätte tunteenne aivan liian selkeästi, idioottikin pystyisi lukemaan ajatuksenne tällä hetkellä. Mikäli tahdotte olla minulle hyödyksi, teidän on opittava piilottamaan tunteenne paremmin. Ja opeteltava paremmaksi… leikkiessä…” Safa kehrää matalasti ja ojentaa tyhjän pikarin takaisin.
“Näen teissä paljon potentiaalia erilaisiin tärkeisiin tehtäviin, mutta mikäli ette kykene hillitsemään tunteittenne näkymistä ei teistä ole minulle mitään hyötyä. Onko tämä selvä?” Johtaja puhuu ankarasti, katsoen nuorukaista tuimasti. Chumar oli kiltti poika ja ehdottoman uskollinen hänelle, mutta tarvitsisi vielä paljon koulutusta ennen kuin hänet voitaisiin ylentää virallisesti siihen asemaan, jota Safa hänelle suunnitteli. Olettaen tietysti, ettei nuorukainen tekisi sillä välin mitään tavanomaisen typerää ja tapattaisi itseään. Se olisi harmi, sillä tuo todellakin osasi viihdyttää johtajaansa ja tyydyttää hänen tarpeensa. Kuolema olisi todellakin mitä suurinta tuhlausta.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Nov 20, 2017 16:18:06 GMT
Henkiset tuntosarvet kohollaan poika kuunteli rakastettunsa sanoja. Vilkas mieli ylianalysoi naisen jokaista liikettä, ilmettä ja huokaisua - hän saattoi keksiä sadoittain eri syitä sille miksi Safan kulmat olivat hetkeksi kurtistuneet. Oliko hän taas tehnyt jotain väärin? Oliko hän tuonut väärän pikarin? Toisaalta hän ei ollut nähnyt yhtään toista tarjotinta, jolla olisi ollut pikaria. Oliko juoma liian kulahtanutta? Olisiko hänen pitänyt tajuta täyttää astia raikkaamalla nesteellä? Tai jos juoma ja pikari olivat kunnossa, oliko hänessä jotain vikaa? Oliko hän hengittänyt liian äänekkäästi? Vai haisiko hän? Hän kieltämättä hikoili stressinsä keskellä.
Chumarin kulmat matkivat Safan kulmia käväisemällä huolestuneessa kurtussa. Entä jos kulmat olivatkin kertoneet epämukavuudesta? Oliko sänky liian kova, patjassa kuhmu? Sattuiko johtajan selkää? Pitäisikö hänen kysyä? Hän voisi hakea jotain kipua lievittävää.
Safa sanoi pystyvänsä lukemaan hänen ajatuksiaan, ja se huojensi poikaa. Ehkä hänen siinä tilanteessa ei tarvitsisikaan hakea tai tehdä mitään. Jos toinen näki kaikki ne huolet ja kysymykset hänen hikisen otsansa läpi, pystyisi toinen myös reagoimaan niihin, mikäli jokin oli totta.
Mutta tunteitaan hänen pitäisi peitellä. Chumar nyökkää ja ottaa pikarin takaisin. Miten hän sen tekisi? Kovettamalla sydämensä? Leikkimällä, ettei millään ollut hänelle mitään väliä? "Asia selvä", hän varmentaa vielä ääneen miettiessään, mistä saisi roolihahmon tunteettomalle olemukselleen. Pitäisikö hänen ottaa inspiraatiota kybermiehistä? Hän yritti vetää niiden metallisen ilmeen kasvoilleen. Ei liikettä, ei tunteita. Harkittuja liikkeitä ja loogisuutta.
Mutta toinen pyyntö. Miten hän olisi parempi 'leikkimään' kybermiehenä? Tämä oli niin hankalaa! Hänen teki mieli purkaa turhautumistaan. Hieman epätoivoisena Safan silmistä haettiin lisää ohjeita. Mitä nyt? Leikkisivätkö he vielä, vai olisiko hänen parempi lähteä harjoittelemaan pokerinaamaansa muualle?
"Huomenna luet kasvojani heikommin. Ensi viikkoon mennessä et näe kasvoiltani enää mitään. Se on lupaus."
Ja seuraavan kerran.... Chumar halusi jatkaa lausetta mielessään. Seuraavan kerran kun pääsen leikkimään kanssasi, et enää ikinä tule haluamaan vierellesi ketään muuta, sillä minä aion olla siinä paras.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Nov 20, 2017 17:51:00 GMT
-Safa-
Safa katsoo Chumaria hyväksyvästi ja huulille nousee pieni hymy. “Hienoa.” Safa toteaa ja nousee vikkelästi ylös sängyltä. Nainen on kuin ei huomaisikaan toisen anovaa katsetta ja kävelee ainoan huoneessa olevan ikkunan luo upottavan pehmeän maton poikki. Ikkuna on pieni ja kellertävä ja sen yllä riippuu ohut silkkiverho, jonka Safa nyt vetää sivuun antaen avaruuden tuikkeen langeta huoneeseen. Kaukana aluksen alapuolella näkyy yksi Unionin hallinnassa olevista planeetoista ja sen loiste hehkuu jopa alukseen saakka.
Safaa miellyttää nuorukaisen lupaus siitä, että tuo hillitsisi tunteitaan. Se tulisi olemaan hyödyllinen taito oppia. Hän katselee hetken ulos, ja näkee ikkunan heijastavan kasvonsa takaisin. Kaulassa oleva hirvittävä arpi on muistutuksena vain kuukautta aiemmin tapahtuneesta, lähes Safan hengen vieneestä töppäyksestä Amaraanien planeetalla. Joskus sekin planeetta vielä liitettäisiin yhdeksi osaksi Safan valtakuntaa, mutta ensin heidän tulisi valmistautua paremmin. Aika ei vielä ollut oikea… Mutta ehkäpä he voisivat sillä aikaa nauttia alapuolella avautuvan planeetan runsaista antimista ja uniikeista herkuista.
“Olen miettinyt…” Safa aloittaa ja kääntyy katsomaan Chumaria “että voisit sittenkin ottaa hallintaasi tätä erikoista merkkiä koskevat tutkimukset. On tärkeää paljastaa mahdolliset salajuonet, etteivät ne horjuta valtaani. Uskon sinun kykenevän hoitamaan asian hiljaa.” Safa lopettaa ja painottaa viimeisiä sanoja. Hän oli tullut toisiin ajatuksiin sitten sen, kun oli ensimmäistä kertaa kuullut asiasta Chumarilta vain hetkeä aiemmin. Nuorukainen oli luotettava, ja uutena kolmantena kaartinkapteenina tuon olisi opittava monia uusia taitoja, jotka eivät aiemmin olleet vielä olleet tärkeitä opeteltavia rivisotilaalle.
“Minulla on myös eräs uusi tehtävä mielessäni. Sillä aikaa voisit puhdistaa Amaraanien kotiplaneetalla käyttämäsi asun ja korjata sen. Pidä huoli, etteivät muut saa nähdä mitä teet. Tulet myös saamaan uudet yksityiset asuintilat lähempää huoneistojani uuden tulevan asemasi merkiksi… Mikäli siis uskot kykeneväsi hoitamaan kolmannen kaartinkapteenin paikkan avonaiseksi.” Puheessa oli havaittavissa hienoista piikittelyä, kun Safa katsoo Chumaria. Hän uskoi pojan kyllä pystyvän siihen, olihan tuo näyttänyt aiemmin jo erittäin innostuneelta kun Safa oli maininnut mahdollisuudesta. Johtaja hymyilee ja viittaa kädellään oven suuntaan, selkeä poistumiskäsky. “Ja ole niin hyvä ja mene sanomaan aluksen kapteenille, että haluan meidän laskeutuvan nyt heti. Mieleni tekee planeettani herkullisia antimia…” Safa hymyilee ja kääntyy jälleen ikkunaa kohti.
// Loppusuoralla! <3
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Nov 20, 2017 19:27:28 GMT
Safa oli häikäisevän kaunis planeetan taianomaisessa hohteessa. Käännetyn selän turvin Chumar salli hetken nuorten silmiensä tuikkia ihailun ja himon kipinöitä. Se oli sellaisen nuoren pojan vilpitön katse, joka ensi kertaa tuntee rakkauden huumaavia, mutta petollisen koukuttavia lieskoja sisällään. Se oli se samainen pikkupoika, joka edelleenkin himosi keksipurkin sisältöä, mutta samalla tarpeeksi aikuinen mies, että ymmärsi olla tavoittelematta sitä väkisin.
Jonain päivänä....jonain päivänä tuo on minun.
Johtajan kääntyessä Chumar nopeasti räpäytti silmiään ja yritti jälleen sisäistää uutta rooliaan. Hän voisi kiipeillä pilvilinnoissaan vapaasti oman huoneensa turvissa, mutta seurassa hänen täytyisi olla tiukan sotilaallinen. Kylmempi kuin ne kybermiehet.
Tehtävän saadessaan poika paransi ryhtiään. Hän aloittaisi tutkinnat pikimmiten ja paljastaisi petturit, mikäli heitä olisi. Todistaakseensa kykynsä ja arvokkuutensa Safalle. Näyttääkseen, että hänessä oli vielä paljon sellaista, mitä toinen ei ollut nähnyt.
Tehtäviä oli vielä toinenkin. Tällä kertaa Safan piikittely herätti Chumarin sisällä uudenlaista tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä. "Otan sen ja hoidan aseman paremmin kuin yksikään muu sitä ennen", sotilas uhosi itsevarmempana kuin kertaakaan aiemmin Safan seurassa. Hän ei tiennyt vielä miten hoitaisi kumpaakaan vaativista tehtävistään...mutta hän suorittaisi ne. Naisen vuoksi tehtiin mitä vain, eikö? Jos intohimo ei olisi tarpeeksi palava polttoaine mahdottomuuksienkin saavuttamiseksi, niin ei olisi mikään.
Mahdollisuus Safan huoneiston läheisyydessä asumisesta peitti alleen kysymykset asun kunnostuksen tarpeellisuudesta. Haavekuvat kaikista mahdollisuuksista, mitä lähellä asuminen voisi tuoda, uhkasivat täyttää jälleen pojan pään. Niimpä Chumar keskittyi vain kumartamaan kunnioittavasti toisen osoittaessa ovea kohti. "Annan kapteenin kuulla tahtosi."
Hän olisi halunnut sanoa vielä jotain. Huulilla väreili tarve tuoda sanoiksi se runollinen kauneus, mitä hän silmillään näki. Osa hänestä olisi halunnut kiittää. Mutta koska se tuntui tilanteeseen sopimattomalta, lapselliselta ja ennen kaikkea liian tunteikkaalta, hän jätti sanomatta. Hiljaisin askelin poika poistui kapteenin soppea kohden.
Tämä on uusi alku, hän päätti mielessään. Tämä on uusi alku ja käännekohta elämässäni. Tätä mahdollisuutta minä en tyri.
/ Kiitos! <3
|
|