Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 8, 2016 18:04:37 GMT
Suoraa jatkoa pelille "Anna minun oppia tuntemaan sinut", ajallisesti noin kuukautta myöhemmin, Safan toivuttua tarpeeksi esiintyäkseen julkisesti. Varoitus: Saattaa sisältää nauruhermoja kutkuttavaa idioottimaista touhuilua ja hämmentäviä kohtauksia! Mukana: Safa ja Chumar, muita ei oteta mukaan Peli aloitettu: 8.7.2016 Intro
On jälleen aika palkita urheita sotilaita. Tämänkertainen tilaisuus pidetään juhlallisesti aluksen suurimmassa salissa. Hetkeä varten on myönnetty koko lippulaivan väelle vapaahetki ja kaikki ovat kerääntyneet seuraamaan tilaisuutta. Palkittavana on kolme henkilöä – Alempi sotilas, joka on kunnostautunut Unionin reuna-aluksien valloitusretkillä, rivisotilas Chumar ja luutnantti, joka kantoi Unionin johtajan takaisin alukseensa. Kolme soturia ovat ohjattuina sen hetkisen arvoasemansa mukaiseen järjestykseen, luutnantti ensimmäisenä, seuraavaksi reuna-alusten kasvatti joka on ainoa ei-siluriaani joka on saanut kunnian astua Safan henkilökohtaiseen alukseen ja viimeisenä Chumar, nuori rivisotilas joka huhujen mukaan oli pelastanut heidän johtajansa hengen. Näitä huhuja ei otettu vakavasti, sillä kukapa unohtaisi Unionin moton? ”Otat, minkä tapat”, ja tästä syystä Safan johtama Unioni jäsenineen olikin niin vaarallinen. Kukaan ei tahtonut uskoa että joku oli toiminut niin epäitsekäkästi, että oli pelastanut heikon johtajan elämän omansa kustannuksella. Mutta nyt tämä heikko johtaja oli toipunut ja oli vaarallisempi kuin koskaan. Sali on koristeltu ylevän käytännöllisesti. Palvelijat ovat valmistelleet sitä muutaman päivän ajan, kuuranneet ja luutunneet lattiat, pölyttäneet joka nurkan ja asettaneet keskelle käytävää ajan patinoiman, pronssinruskean maton. Katosta riippuu kaksi kynttelikköä joita ei ole sytytetty palovaaran vuoksi. Sen sijaan seinillä on kaasuvalaisimet. Aivan huoneen päässä, siellä mihin matto loppuu, on yksinkertainen tuoli. Siinä on korkea selkänoja ja sen istuinosa on kalteva ja liukas. Käsinojat ovat niin matalat, ettei niitä oikeastaan voi käyttää ranteiden lepuuttamiseen. Koko tuoli on erittäin epämukava istua ja se hyökyy omanlaistaan sanatonta voimaa. Tällä tuolilla istuu Safaxablackaxalatz, koko Unionin johtaja ja tämänkertaisen palkintojenjakotilaisuuden päähenkilö. Yksin hän tietää minkälaisen palkinnon kukin kolmesta urheasta soturista saa, yksin hän tietää koko syyn tiettyjen palkintojen antoon. Yksinkertaisen seremonian jälkeen koko alukselle myönnetty vapaahetki päättyisi, miehet ja naiset kiiruhtaisivat töihinsä aluksen eri osissa ja juuri palkitut saisivat opastuksen uuteen asemaansa ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Safa itse siirtyisi pikimmiten takaisin omiin yksityistiloihinsa lepäämään ja kutsuisi kenties jonkun onnekkaan luoksensa aikaa viettämään. Se oli etuoikeuksista suurin ja vain harvoille suotu. Nämä harvat taas… Eivät koskaan unohtaneet yksityistiloissa viettämiään hetkiä eivätkä liioin myöskään suostuneet koskaan puhumaan siitä sanaakaan. Oli aika aloittaa juhlallisuudet. Kolme urhoa ohjattiin sisään ja heistä jokaisen tulisi kävellä mattoa pitkin johtajansa eteen, polvistua ja vannoa ikuista uskollisuutta. Tämän jälkeen Safa kutsuisi heistä jokaisen yksitellen lähemmäs ja luovuttaisi heille palkintonsa. // Chumar jatkakoon!
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jul 9, 2016 11:46:07 GMT
Chumar seisoi viimeisenä jonossa ja tuijotti edessäolijan selkää tiiviisti lähietäisyydeltä. Hän erotti tarkasti kaikki toisen univormussa olevat rypyt ja kankaan ompelusaumat. Yhden sauman pää oli löystynyt ja uhkasi alkaa repsottaa, mikäli reuna-alusten kasvatti liikuttaisi olkapäätänsä liian suuressa mittakaavassa. Jännittäminen sai sotilaan aistit yliherkiksi ja pienimmätkin muutokset ympäristössä herättivät hänen huomionsa. Askeleet kuulostivat melkein aseenlaukauksilta, kun he lähtivät kävelemään kohti seremonian keskipistettä.
Hän ei ollut nähnyt Safaa kunnolla sitten tuon loukkaantumispäivän, joten johtajan näkeminen oli samalla sekä iloinen että pelottava asia. Hän ei tiennyt, kuinka erilaiselta tuo näyttäisi. Kuinka eri tavalla käyttäytyisi. Hän varoi vilkaisemasta toiseen kuin vain nopeasti sivusilmästään, kun he seisahtuivat tuon eteen. Muuten hän piti katseensa tiukasti siinä samassa selässä, tai sittemmin joko lattiassa tai sen tuolin jaloissa, jossa Safa istui.
Tilanne oli jännittävä muutenkin kuin johtajan osalta. Tämä tekisi hänestä entistä enemmän silmätikun muiden silmissä. Ennen amaraanien luo tehtyä keikkaa hän oli saanut elää rauhassa Unionin yhteisössä, mutta sen jälkeen hän oli alkanut imeä huomiota puoleensa kuin sieni. Hän pelkäsi, että tämän seremonian jälkeen sitä tulisi entistäkin enemmän, ja hän saisi todella alkaa vahtia selustaansa. Sentään hänen lohdukseen hänen yläpuolellaan oli lukuisia ylempiarvoisia henkilöitä, jotka olisivat parempia kohteita kuin hän, mutta nyt hän olisi hyvä harjoituskappale josta aloittaa.
He polvistuivat rivissä Safan eteen ja yhteen ääneen vannoivat ikuista uskollisuuttaan. Chumar ei ymmärtänyt tämän rituaalin tarkoitusta. Safa tietäisi ilman sanojakin hänen lojaaliutensa. Siihen ei tarvinnut todisteita, se oli yhtä pysyvä kuin aurinko tai kuu taivaalla. Oliko täällä joku, jonka uskollisuudesta ei voinut olla varma? Olivatko nämä kaksi hänen rinnallaan saavuttaneet arvovaltaisemman aseman, vaikka eivät olleetkaan sataprosenttisen luotettavia?
Ensimmäinen ylennettävä kutsuttiin pian eteenpäin, ja Chumar jäi jännittyneenä odottamaan omaa vuoroaan.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 9, 2016 15:30:53 GMT
-Safa-
Unionin johtaja kutsui nyökkäyksellä ja käden heilautuksella luutnantin eteensä. Soturi liikkui jännittyneenä ja Safa hymyili. He olivat niin innoissaan saadessaan tämän kunnian ja astelivat hänen eteensä niin pelokkaina, niin alistuvaisina. Mutta Safa tiesi että ensivaikutelma saattoi pettää. Kaikki Unionin riveihin kelpuutetut sotilaat olivat tehokkaita tappajia ja viekkaita kuin kettu eivätkä he epäröisi hankkia itselleen sitä mikä heille kuului. Juuri se niin viehätti Safaa ja siluriaaninainen antoi katseensa hetken viivähtää viimeisessä urhossa, mitättömässä rivisotilaassa. Tuo urho erottui kaikista huoneessa olevista edukseen, järkähtämäöttmän ryhtinsä ja komeiden piirteidensä ansiosta. Vaikka kasvoilla yritettiin pitää mahdollisimman sanomatonta ilmetta voi Safa erottaa niillä palvontaa häntä kohtaan. Siluriaaninainen virnistää, paljastaen huomanneensa toisen tunteet. Se mitä siitä seuraisi, olikin aivan toinen juttu.
”Olette kunnostautuneet hyvin taisteluissa, johtaneet menestyksekkäästi tovereitanne ja huolehtineet haavoittuneista.” Safa toteaa luutnantille, lausumatta ääneen haavoitettujen nimiä mutta jokainen kykeni arvaamaan mistä asiassa todella oli kyse.
”Teidät ylennetään astetta ylemmäksi, saatte komentoonne henkilökohtaisen vartiostoni ja huoneen tämän aluksen parhaista osista. Voitte aloittaa työssänne huomenaamulla.” Safa totesi, vilkaisten samalla vartiokaartinsa sen hetkistä johtajaa, joka oli kalvennut ilmoituksen jatkuessa yhä valkeammaksi ja valkeammaksi, muuttuen lopulta jotakuinkin… kuolleen väriseksi iholtaan. Unionin johtaja ei sanonut mitään, mutta entinen kaartinkapteeni tiesi loppunsa koittaneen. Hänelle tuskin annettaisiin eläkettä ansioituneesta työstä varsinkin kun otti huomioon mitä kuukausi sitten oli tapahtunut. Hän ei ollut onnistunut toteuttamaan asemansa velvoittamaa tehtävää ja rangaistus, jota ei ollut kolmeenkymmeneen päivään kuulunut, oli leijunut synkkänä pilvenä siluriaanin pään yllä. Hänellä olisi päivä aikaa paeta alukselta… Eikä välttämättä sitäkään, kun otti huomioon miten vasta ylennetty luutnantti kaartinkapteenia katsoi, sivellen seremoniatikarinsa terävää kärkeä unelmoiva hymy huulillaan samalla, kun perääntyi takaisin paikalleen kolmen rivissä.
”Reuna-aluksien kasvatti, olen kuullut että olette osallistuneet Jaqa'erin menestyksekkääseen taisteluun. Onko se totta?” Safa kysyy viitaten toisen sotureista lähemmäs ja kunnioituksesta lähes maahan lakoava ihmismies saa kähistyä myöntävän vastauksen niin hiljaa, että vain Safa kuulee sen terästettyään kuulonsa äärimmilleen. Unionin johtaja ei kuitenkaan sano mitään vaan hymyilee vain lempeästi.
”Olette olleet suureksi avuksi Unionille ja itsellenne. Pidän huolen että teidät siirretään reuna-aluksista yhdessä taistelutoverienne kanssa Shaqvin pyörteelle.” Safa ilmoitti, saaden aikaan lievän kohahduksen. Moinen siirto vain puoliksi Unionille kuuluvista reuna-aluksista heidän valtansa keskiöön tuntui suurelta harppaukselta. Monet himokkaat silmät ääknsivät nyt katseensa kasvattiin, joka oli punastunut kasvoiltaan ja nyki hermostuneesti sotilasasunsa hihansuuta, josta riippui muutama langanpätkä. Hänen asunsa oli vanha ja kulunut eikä sotilas ollut koskaan voinut kuvitella saavansa moista kunniaa osakseen. Yleisesti reuna-aluksilla taistelevat myös jäivät sinne, saaden palkinnokseen ehkäpä luvan valita osansa saaliista ensimämisenä tai muuta vastaavaa. Unionin suuren johtajan täytyi olla tänään erityisen hyvällä tuulella.
Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Safan silmät etsiytyvät kolmikon viimeiseen, ainoaan joka ei vielä ole saanut palkintoaan. Aiemmat kaksi huomioiden oli todennäköistä että tämä kolmas saisi peräti paikan lippulaivan komentajana tai muuta vastaavaa… Mutta oliko rivisotilaalla taitoa sellaiseen? Hiljaisuus laskeutui saliin ja Safa näytti nauttivan sen pitkittämisestä. Lopulta, kun muutama ikuisuudelta tuntunut silmänräpäys on mennyt, Safa viittaa kädellään Chumaria nousemaan. Ilkikurista pilkettä hänen silmissään ei voisi huomata kukaan muu kuin Chumar, jos tuo vilkaisisi johtajansa silmiin. Safa odottaa kunnes toinen on ottanut asentonsa ja nojautuu sitten eteenpäin ristien sormensa leukansa alle. Kahden muun tilaisuuden aikana Unionin johtaja oli istunut tuolillaan jäykkänä ja ylhäisenä – nyt tuo näytelmä rakoilee hetken ennekuin Safa jälleen nojautuu tuolissaan taakseäpin ja ottaa ylhäisen ilmeen.
”Chumar, te olette osoittaneet rivisotilaaksi terävää älykkyyttä ja kykyä sellaiseen, mitä useat tässä huoneessa olevat voisivat kadehtia. Te ansaitsette Unionin johtajan horjumattoman kiitollisuuden osaksenne.” Safa ilmoittaa ja nousee. Tämä saa kohahduksen aikaan salissa, joka kuulostaa vuoroveden tyrskyltä rantakalliota vasten. Tämä palkinto ei ollut mitään kouriintuvaa mutta sen sisältämä arvostus oli sitäkin suurempi. Safa oli tietämätäätn tai tietoisesti tehnyt Chumarista koko aluksen tavoitelluimman henkilön, jonka surmaamisella kerskuttaisiin viikkotolkulla. Samaan aikaan kukaan ei kuitenkaan julkisesti uskaltaisi vaatia hänen asemaansa omakseen, peläten saavansa Safan vihat päälleen. Puhe, jonka Unionin suuresti kunnioitettu johtaja oli pitänyt… oli ennenkuulumaton.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jul 13, 2016 10:35:32 GMT
Unionin johtaja oli jälleen osoittanut nerokkuutensa valitessaan palkitsemisjärjestystä. Pitkäveteisen muodollinen palkitsemisseremonia saatiin muistuttamaan laadukasta draamanäytelmää, ja huoneen tunnelma nousi ylemmäs jokaisen uuden juonenkäänteen myötä, kunnes katsojat haukkoivat henkeään. Katsomossa heräsi tuhansia erilaisia tunteita, eikä Chumarkaan säästynyt näiltä yllättäviltä tuntemuksilta. Hän imi huoneen tunnelmia itseensä kuin sieni, kunnes ei osannut enää erottaa muiden tunteita omistaan. Tämä oli aivan toista kuin hän oli odottanut.
Seremonia oli alkanut tavanomaisesti, ja ensimmäinen palkitsemistilaisuus ei vaikuttanut Chumariin sen suuremmin. Sen hän oli nimittäin kuluttanut omien ongelmiensa ratkaisuun. Reuna-alusten kasvatti oli valmistautunut juhlaa varten hajustamalla itsensä hajustein - mikäli ei jopa tuottanut hajua itse, muunlajisista ei aina voinut olla varma - ja haju leijaili Chumarin nenään saaden tuon aivastuksen partaalle. Sotilas taisteli reilun minuutin yllykettään vastaan ja yritti pitää naamansa peruslukemilla (mikä ei tietenkään onnistunut, vaan muutamat saattoivat nähdä hänen irvistelevän omituisesti). Hänen kunniansa hävisi viimeistään siinä, kun aivastus tuli kovaäänisenä ilmoille. Sentään Safa oli saanut puheensa juuri loppuun, ja luutnantti oli juuri palaamassa takaisin paikalleen. Chumar käytti seuraavan palkinnonjaon alun kuivatakseen kuolaa mahdollisimman hienovaraisesti suupielistään. Sitten hän yritti näytellä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Reuna-alusten kasvatin saama huomattava ylennys herätti hänessä levottomuutta. Hän alkoi aistia jonkinlaista kaavaa, ja lisäksi katsomon kateuden suorastaan tunsi. Tämä oli vaarallinen leikkikenttä, missä he kaikki leikkivät. Safan kutsuessa pian häntä Chumarin sydän alkoi pampata niin lujaa, että se olisi aivan yhtä hyvin voinut hypätä rinnan läpi. Sotilas tunsi tukehtuvansa.
Jo pitkä odotus oli erottanut hänet muista. Safan asento teki toisen eroavuuden - johtaja nojautui taaksepäin ja oi kyllä, Chumar huomasi ilkikurisuuden tuon silmistä. Hän tuijotti syvälle idolinsa silmiin, vaikka jännittikin sitä suuresti. Hänestä olisi ollut liian epäkohteliasta tuijottaa minnekään muualle. Hän halusi Safan tietävän, että hänellä olisi hänen koko huomionsa.
Sotilas nousi ja odotti tuomiotaan. Hän odotti kiitosta, ehkä yksinkertaista, pelkistettyä koristenauhaa tai jotain vastaavaa, ja siksi seuraavat sanat olivatkin viedä jalat hänen altaan. Tämä oli hänen alhaiselle arvolleen aivan liikaa! Mikäli Chumar olisi sallinut itsensä olla tunteellinen persoona, hänen silmänsä olisivat vettyneet. Yllättäen hänen mieleensä tulvi muistoja hänen perheestään. Hänen äitinsä...isänsä...he olisivat kai olleet ylpeitä hänestä nyt. Mikäli hänen elämänsä olisi mennyt eri tavalla, hän olisi kai tämän saavutuksen myötä voinut olla rakastettu ja pidetty, sen sijaan että etsisi tällä tavalla täällä merkitystään. Hän oli saavuttanut nyt jotain, se oli selvää, mutta tavallaan se oli myös surullista. Hänellä ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa saavutuksensa. Hänen koko elämänsä oli Safassa. Joten niimpä hän suuntasi kaiken rakkautensa ja kiitoksensa Safalle, ainoalle henkilölle, joka edes etäisesti sai hänet tuntemaan olevansa elossa.
Safan noustessa seisomaan Chumar osoitti kiitostaan kumartamalla niin syvään kuin ikinä taipui. Yleisöstä alkoi alkujärkytyksen laannuttua kuulua levotonta mutinaa, ja siinä vaiheessa totuus iskostui myös Chumariin. Hänellä ei olisi enää paluuta vanhaan, suhteellisen syrjäiseen elämäänsä. Hän olisi yleisesti tunnettu ja myös haluttu. Hänen pitäisi opetella rutiininsa kokonaan uusiksi.
Miehen vielä kumartaessa - kumarrus oli pitkä - mutina eteni yksittäisiksi huudoiksi ja meteliksi. Nämä ylennykset, ja varsinkaan tämä viimeinen, eivät olleet kaikkien mieleen. Jotkin eivät enää pelänneet osoittaa mielipiteitään julkisesti, sillä ego oli saanut heistä ylivallan. Moni oli tehnyt paljon enemmän töitä ylennyksen eteen kuin Chumar, ja siksi moinen ylistys tuntui täysin kohtuuttomalta. Kateellisuus muutti osan kansasta vihaisiksi kapinoitsijoiksi, ja pian yleisöstä lenteli esineitä. Chumar sai riisutun kengänkappaleen melkein jalkoihinsa, mutta yleisöstä lensi vielä pahempaakin. Joku oli vihoissaan rikkonut pitelemänsä lasipullon, joka lensi nyt pelottavasti kohti Safaa tuon selän takaa. Tässä vaiheessa Chumar kohottaa viimein katseensa, nousee ylös ja asettuu kilveksi johtajansa ja lasin väliin. Lasilla ei kuitenkaan alkujaankaan olisi ollut tarpeeksi voimaa lentää perille, vaan se tippuu maahan jo hieman ennen saapumistaan Chumarin luo.
Sotilaalla oli tunne, että nämä muutamat rettelöitsijät tulisivat kuolemaan yhtä nopeasti kuin entinen kaartinkapteeni. Jollei kenenkään muun, niin hänen toimestaan.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 14, 2016 21:01:27 GMT
-Safa-
Kuten Safa oli arvellutkin, väkijoukossa nousee mutinaa ja se alkaa liikehtiä levottomasti muutaman rettelöitsijän kiihottaessa lähellä olevia mukaan typeryyksiin. Unionin johtaja katselee sekasortoa tyyni ilme kasvoillaan, lähes näkymätön tyytyväinen hymy huulillaan. Kukapa olisi arvannut että hänen sanansa nostattaisivat näin voimakkaan tunnekuohun? Vaikka olihan se myönnettävä, että näin nuo kansankiihottajat paljastivat typeryyksissään itsensä helpommin ja nopeammin kuin jos olisivat työskennelleet hiljaa taka-alalla. Tämän päiväisen puhdistuksen jälkeen varmistuisi, ketkä todella olivat Safan puolella hänen aluksessaan ja ketkä olivat epäilijöitä.
Äkilliset tapahtumat rikkovat Unionin johtajan keskittymisen ja Safa astahtaa askeleen taaksepäin kun Chumar syöksyy hänen eteensä, ilmeisesti yrittäen estää lasipulloa osumasta johtajaansa. Lasipullo ei lennä perille saakka vaan räsähtää vahinkoa tekemättä lattialle, mutta Safa kalpenee vihasta. Tämä oli suora yritys nousta häntä vastaan eikä Unionin johtaja aikonut suvaita lenteleviä lasipulloja hetkeäkään kauemmin. Kuka ties seuraava lentäisi pidemmälle ja haavoittaisi häntä… Tai urheaa soturia joka oli heidän eteensä asettunut.
”Nyt tämä saa riittää!” Safa astuu pois Chumarin takaa, nostaa lasipullon ehjänä säilyneen pohjan käteensä ja kohottaa sen kaikkien näkyville. ”Kuka ikinä näki tämän tekijän, se kostakoon johtajaansa vastaan käydyn epäonnistuneen murhayrityksen ja saakoon anteliaan palkkion!” Siluriaaninainen julistaa jäämättä katsomaan minkälaisen sekasorron tämä julistus aiheutti. Useimmat näyttivät kääntyvän ikäänkuin sisäänpäin ja jostain syvältä näkymättömistä kuuluu tukahtunut ähkäisy, joka saa kaikki jähmettymään ja kuulostelemaan. Lasipullon heittäjän kohtalo olisi sinetöity.
Tyytyväisenä Safa pyörähtää ympäri ja astelee tuolinsa taakse kävellen muutaman askeleen tyhjää tilaa ennekuin raottaa seinää vasten riippuvaa verhoa ja poistuen sen taakse, oletettavasti jonkinlaiseen käytävään. Hän ei suo lähtiessään minkäänlaista katsetta kellekään, ei näytä välittävän. Juuri palkittu kolmikko vaikuttaa jäävän seisomaan epätietoisena paikoilleen, mutta sitten johtajan lähtö näyttää vaikuttavan muihinkin. Sekasorto ja kapinointi loppuu uskollisten sotureitten vaientaen nopeasti epäilijät ja suurin osa lähtee jatkamaan askareitaan aluksessa, jossa oman paikkansa hoitaminen oli etenemisen kannalta elintärkeää. Safa oli jälleen kerran osannut ratkaista pulman tavalla, jota edes hänen lähimmät avustajansa eivät olisi kyenneet ennustamaan.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jul 17, 2016 13:00:26 GMT
Tilanne oli nopeasti ohi, ja sali jäi hämmentyneen hiljaisuuden valtaan, kun Safa oli poistunut ja tuota uhannut henkilö tapettu. Katsojat poistuivat itsekseen paikalta - eihän tilanteessa ollut enää mitään katsottavaa - mutta palkintokolmikko seisoi vielä hetken odottamassa. Oli parempi odottaa turhaan kuin missata mahdolliset tulevat velvollisuutensa, mutta kun uusia käskyjäkään ei kuulunut, epäileviä mulkaisuja vaihdettiin ja poistuttiin paikalta. Ketään ei halunnut näyttää siltä, että tekisi liiallista tuttavuutta toistensa kanssa. Olivathan he käytännössä enemmän vihollisia kuin yhteistyökumppaneita.
Niimpä Chumar oli pian ainut, ketä hengitti salin tunkkaista, mutta hiljalleen raitistuvaa ilmaa. Hänen sisällään oli tunne, jokin pieni etiäinen tai intuition poikanen, joka ei sallinut hänen poistua paikalta. Oli kuin hänen huomiotaan olisi tarvittu vielä jossain. Ja koska hän oli myös vihainen Safaa loukannutta jäsentä kohtaan, hän halusi nähdä tuon kasvot ja varmistaa, etteivät ne painuisi mullan alle levollisina tai kauniina. Ruumis oli vielä lattialla, sillä kenenkään ensisijainen velvollisuus ei ollut ollut sen hävittäminen.
Hän asteli sen luo kuulostellen omia, kovalta lattialta kumpuavia askeliaan. Yhtä hiljaisena kuin kuollut itsekin hän kumartui luomet auki makaavan siluriaanin ylle ja tuijotti syvälle tuon samentuneisiin, liikkumattomiin silmiin. Niistä ei kuvastunut mitään; ei syytä, ei motiivia, ei vastauksia tuon kokemaan vihaan. Hän ei tuntenut tätä yksilöä ennalta, ja raotti siksi tuon takin helmaa etsiäkseen henkilöllisyystodistusta. Vaadittavaa paperilappua ei löytynyt povitaskusta, mutta sen sijaan jokin muu kiinnitti hänen huomionsa. Tatuointi.
Hän oli nähnyt samanlaisen pilkottavan reuna-alusten kasvatin niskasta. Se oli ollut hyvin vaalealla musteella painettuna piilossa korkean kauluksen takana. Siitä oli näkynyt vain ylin kulma, mutta hän oli miltein varma kuvion olevan sama; epämääräinen ryökkiö hajanaisia pisteitä. Sen saattaisi helposti tulkita ihottumaksi.
Chumar nosti toisen vaatteita ylemmäs ja sipaisi tatuointia sormellaan. Siitä seurasi yllättävä reaktio, jossa tatuointi välähti himmeästi kerran, ja ilmoille leijaili viehättävä, mutta konemainen naisen ääni. "Tunnistus vaadittu. Sormenjälkiä ei tunnistettu." Sotilas kurtisti kulmiaan. Tämä vaikutti epäilyttävästi jonkin salaliiton toiminnalta. Seuraavaksi hän yritti koskettaa tatuointia ruumiin omilla sormilla, mutta se johti vain pahempaan lopputulokseen. "Elävää kudosta ei havaittu. Tunkeilijan mahdollisuus. Itsepuolustusmekanismia valmistellaan." Chumar veti kiireesti kätensä kauemmas, ja onneksi vetikin, sillä tatuointi alkoi hohtaa, ja siitä suuntautui valonsäde ulospäin. Hän ei viitsinyt kokeilla oliko se pelkkää valoa vai polttaisiko se kosketettaessa hänen kättään. Seuraava ilmoitus sai hänet nousemaan ja peruuttamaan pikaisesti taaemmas. "Itsetuhomekanismi aktivoitu. Itsetuho suoritetaan laskennan jälkeen. Viisi, neljä, kolme, kaksi....yksi."
Ruumis hävisi kirkkaan välähdyksen kera eikä tuottanut ympäristölleen paljon tuhoa. Ainoa merkki oli aavistuksen tummunut kohta lattiassa. Chumar päätteli tatuoinnin olevan osa jonkinlaista yksilöihin asennettua tietokoneohjelmaa, mutta ei osannut aavistaakaan, millainen järjestö upottaisi sellaisia jäseniinsä. Tämä yksilö oli kuitenkin ollut uhka Unionille, ja oli kohtuullista olettaa, että myös muut tatuoinnin omaavat voisivat olla. Mysteeri oli mielenkiintoinen, mutta siitä olisi vaarallista puhua liian julkisesti. Hän päätti pitää silmänsä auki sen varalta ja tehdä voitavansa suojellakseen Unionia, mutta suorittaa sen kaiken mahdollisimman alhaisella profiililla.
Hieman hämmentyneenä sotilas kääntyi ympäri ja poistui muiden tavalla salista.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 21, 2016 21:44:06 GMT
-Safa-
Siluriaaninainen astelee salakäytävää pitkin aluksen halki, kuunnellen seinien molemmin puolin kantautuvaa vaimeaa hälyä kun jokainen laivassa olija teki osuutensa raskaasta työstä, jota ilman alus ei kulkisi minnekään. Harvalla oli edes aavistus siitä että seinien sisällä kulki salakäytäviä, vaikka useakin tiesi niiden olevan turvallisuussyistä paksut. Tarvitsivathan putket ja muut esteettömän kulun aluksen halki… Safa puikkelehti pimeässä käytävässä tottunein askelin, nostellen niitä aina kun eteen ilmaantui pimeämpi kohta jossa putket nousivat ylemmäs.
Lopulta nainen saapuu käytävän päähän, josta haarautuu tie kahteen suuntaan. Toinen vie vasemmalle seinää pitkin kaartuen, toinen johtaa ovelle joka avautuu hänen yksityisiin tiloihinsa. Safa kiskaisee oven auki ja astuu sisään tiloihinsa, viskaten raskaan verhon syrjään ja painaen oven kiinni takanaan. Verho heilahtaa uudelleen oven päälle peittäen sen ja vaikuttaa siltä kuin siihen ei olisi koskaan koskettukaan.
Huokaisten Unionin johtaja istahtaa samettiselle sohvalle ja kurottaa kätensä kohti matalaa sohvapöytää ja kristallilasia jossa on sisällä punaista nestettä. Hän oli janoinen palkitsemistilaisuuden jälkeen eikä vastikään vakavista vammoista parantuminen tehnyt sietokykyä yhtään pidemmäksi. Toisaalta, siksihän hän oli palkinnut Chumarin, koska oli parantunut, ainakin jotenkuten. Safa, Unionin johtaja ei istuisi sohvalla mikäli Chumar ei olisi tullut auttamaan häntä siinä, missä moni muu olisi ottanut sen mikä heille kuului ja jättänyt siluriaaninaista kuolemaan. Otat minkä tapat, sehän oli Unionin motto… Safa ravistautuu hereille ja laskee pikarin takaisin pöydälle – koskemattomana.
”Tiedätte kenelle viedä kutsu. Sanokaa hänelle että Unionin johtaja odottaa häntä aluksen keulatiloissa...” Safa puhuu seinästä esiin vetämäänsä puhetorveen, joka kantautuisi yksityistilojen ulkopuolella odottaville vartijoille, jotka toimivat samalla myös juoksupoikina. Kuinka suloista… Safa nojautuu taaksepäin sohvallaan ja jää odottamaan hymy huulillaan. Oli hauskaa kuvitella miltä sotilaan ilme näyttäisi kun tuo kuulisi saaneensa kutsun Safan yksityistiloihin… Miten huvittavaa.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jul 22, 2016 12:41:28 GMT
Miehenalku suuntasi omaa soppeaan kohden. Kahden mieltä kuohuttavan tapahtuman jälkeen hän kaipasi rauhaa ja jotakuta, kelle vuodattaa ajatuksiaan. Hän oli aina tottunut setvimään mietteitään puhumalla, vaikka olikin hiljainen mies. Hänellä oli vain tiukat kriteerit juttuseuralle - hän ei halunnut jutella kenellekään, ketä saattaisi vastata. Muut olivat liian kärkkäitä tuomitsemaan ja arvostelemaan, ja herkkänä miehenä hän ei kestänyt suoraa itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Hän jutteli mielummin ulkoistetulle osalle itsestään, omille sisälle haudotuille unelmilleen. Niille utopioille, joita hän kuvitteli elävänsä silloin, kun ulkomaailma oli liian masentava ja hän ei kestänyt elää. Nämä unelmat olivat saaneet fyysisen muodon valokuvasta, ainoasta asiasta, joka hänellä oli jäljellä entisestä elämästään. Valokuva kuvasti heidän perhettään siististi rivissä seisomassa. Se oli revennyt osittain hänen ja hänen isänsä välisestä kohdasta, sillä hän oli nuorempana yrittänyt repiä itseään irti valokuvasta. Se oli ollut yritys kertoa siitä ulkopuolisuuden tunteesta, jota hän oli alinomaa tuntenut. Kuvan oli pitänyt mennä hautaan hänen kanssaan, mutta kun itsemurha oli jäänyt toteutumatta, olivat Chumarinkin unelmat yhteenkuuluvuudesta, perheestä ja merkityksestä saaneet vielä elää.
Kuvitteelliselle perheelle hän kertoi ongelmiaan ja kuvitteli saavansa osakseen myötätuntoa ja neuvoja. Neuvoja hän olisi taas tarvinnut, muttei kerinnyt saavuttamaan neuvonantajiaan. Hänet pysäytettiin syrjäisen huoltotunnelin kulmalla. "Kuinka pitkään luulet tuon pärjäävän?" Kyseessä oli ryhmä huoltomiehiä kulkemassa paikasta A paikkaan B. Sanoja ei varsinaisesti osoitettu hänelle, eikä hänen olisi ollut pakko pysähtyä, mutta sanat olivat provosoivia ja muut olivat hänen tiellään. "Ei se pärjää päivääkään. Katso nyt noita unelmoijan itkusilmiä ja yksipuolista olemusta. Ei se osaa toimia yksin ilman käskyttäjäänsä. Sanokaa minun sanoneen, että ruumis löytyy ennen keskiyötä!" "Kenen luulet sen tekevän? Uuden kenraalinko?" "Hei, me varmistetaan sulle eturivipaikka hautajaisista! Mitä musiikkia haluat kuunneltavan?"
Vasta viimeinen puhuja katsoi suoraan häneen ja puhutteli häntä. Chumar pysähtyi paikalleen ja sulki kätensä tyynesti nyrkkiin. Tämä oli juuri sellaista kritiikkiä jota hänen luonteensa ei kestänyt, ja tilanne olisi saattanut kärjistyä pahaksikin, ellei uusi henkilö olisi astunut mukaan kuvaan. "Chumar!" Vartija seisahtui heidän vierellensä tyynein ilmein. Tuo ei sanonut riitapukareille mitään, mutta jotenkin nuo tajusivat silti olla hiljaa. "Seuraa minua. Safaxablackaxalatz haluaa nähdä sinut henkilökohtaisesti." Chumar valahti kalpeaksi. Hän ei ollut päässyt yli vielä äskeisistäkään tapahtumista. Miten hänen pitäisi selvitä vielä tästä, varsinkaan kun hän ei tuntenut kutsun syytä? Oliko hän ylittänyt rajansa astuessaan palkitsemisseremoniassa tuon vierelle? Nytkö häntä kritisoitaisiin lisää?
Sotilas hengähti syvään ja nyökkäsi. Vartijan kannoilla hän kääntyi ympäri ja lähti astelemaan kohti keulatiloja. Hän oli päässyt pakenemaan yhdestä mahdollisesta konfliktista ehjin nahoin, mutta tämä oli pahempi. Hän saattoi vain toivoa, että Safa olisi edelleen yhtä suotuisalla päällä kuin seremoniassakin.
"Safaxablackaxalatz. Vieraanne on paikalla."
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 22, 2016 13:29:21 GMT
-Safa-
Siluriaanijohtajan ei tarvitse odottaa kauaa ennenkuin ovelta kuuluu hiljainen koputus ja sotilas ilmoittaa tuoneensa Chumarin. Haku oli sujunut varsin vikkelästi, ja se tarkoitti yleensä sitä ettei kyseinen henkilö ollut vielä ehtinyt asemiinsa, mikä antoi aiheen olettaa jotakin tapahtuneen. Mutta mitä? Uteliaisuus voittaa epäröinnin ja Safa nousee, ottaen pikarin jälleen käteensä. Hän saisi kaikesta selvää varsin pian mikäli asia oli hänen huomionsa arvoinen. Safa hymyilee itsekseen kun ovi avautuu hänen yksityisiin tiloihinsa ja vartiomies saattaa Chumarin sisään.
”Olkaa hyvä ja jättäkää meidät kahden. Olette tehneet hyvää työtä.” Safa toteaa, katsoen vartijaa suoraan. Vartija ei jää odottamaan toista käskyä ja Safan nauravien silmien alla lähes pakenee huoneesta, jysäyttäen oven kiinni niin, että ilmavirta tuntuu huoneen toisella puolella seisovan Safan kasvoille saakka. Hetken Unionin johtaja seisoo ja katselee sulkeutunutta ovea, ennekuin kääntyy vieraansa puoleen.
”Sehän kävi nopeasti, eikö vain Chumar?” Safa naurahtaa ja istuu samalla takaisin sohvalle, viitaten kädellään käskyn toisen istua tuolille pöydän vieressä. Siluriaaninaisen viekkaat silmät arvioivat soturia, tarkastellen tuon käyttäytymistä ja eleitä ja tietäen silti ennalta jokaisen liikkeen jonka toinen tekisi. Unionin johtajan silmät säihkyivät tuon tarkastellessa urheaa soturiaan.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jul 24, 2016 9:09:42 GMT
Vartijan käytös kuvasti hyvin sitä, kuinka arvovaltaisen persoonan kanssa hän oli tekemisissä. Safan kanssa ei ollut varaa pelleillä, ja Chumar tiedosti sen hyvin. Hän asteli huoneeseen vaitonaisena ja kumarsi kohteliaan tervehdyksen johtajalleen. Paukahtava ovi muistutti epämiellyttävästi aseen laukausta, joka häntäkin odottaisi, jos hän pelaisi korttinsa väärin. Kenties hänenkin olisi oĺlut turvallisempaa painua ovesta ulos...mutta toisaalta, hän oli nyt siinä missä hänen tarkoituksensa oli olla. Tähän hän kuului - tässä oli hänen merkityksensä. Ellei hänellä olisi hyvä tässä, ei hänellä olisi sitä missään muuallakaan.
Vaivihkaa hän tarkasteli johtajansa piirteitä. Hän ei muistanut nähneensä niitä näin läheltä ja tarkasti sitten amaraaneille tehdyn reissun. Ne olivat kauniit...ja ylväämmät kuin ennen. Vaikka amaraaneilta saatu vamma olikin vaatinut veronsa, oli se tuonut Safan olemukseen myös uudenlaista hyvää. Siluriaani näytti elävältä. Sellaiselta, miltä Chumarkin halusi näyttää.
Hän nyökkäsi kysymykselle istuutuessaan. Kyllä, hän oli tullut nopeasti. Vartija oli loikkinut suorastaan gasellin lailla eteenpäin, joten hänkin oli kulkenut puolijuoksua. Nyt hän sen sijaan vaipui hiljaisuuteen, vaikka tunsikin, että hänen pitäisi puhua enemmän. Hän tunsi syyllisyyttä lyhykäisestä vastauksestaan. Patsaan lailla hän istui paikoillaan ja yritti keksiä, mitä häneltä odotettiin.
"Olen valmis toimimaan", hän totesi, haluten osoittaa palvelualttiutensa. Hän ei vieläkään tiennyt saisiko hän kritiikkiä osakseen vai ei, joten tämä toimi tavallaan lepyttely-yrityksenäkin. "Onko minulle uusi tehtävä, Safaxablackaxalatz?"
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 24, 2016 22:33:09 GMT
-Safa-
”Hmm… Saattaa vaikka ollakin, mikäli muistat ettei sinulla ole oikeutta puhua johtajastasi etunimellä.” Safa toteaa kylmästi, laskien kädet syliinsä, tuijottaen Chumaria mietteliäästi. Sotilas vaikutti hermostuneelta, mutta se nyt ei ollut mitään uutta auringon alla. Safa olisi ollut enemmän huolissaan mikäli toinen ei olisi ollut hermostunut joutuessaan kahden johtajansa kanssa huoneeseen, johon ei ollut lupaa astua kellään muilla kuin heillä ja vartijoilla – silloin kun heille annettiin siihen lupa.
”Minkälaista tehtävää toivoisit?” Safa kysäisee, siirtäen katseensa pois soturista. Siluriaaninaisen katse osuu oveen huoneen toisella puolella, oveen joka on kutsuvasti raolla. Se oli ovi kaikkein pyhimpään, nimittäin makuukammariin. Huone oli minimalistisesti sisustettu – vain sänky, yöpöytä, keihäskaappi sängyn vieressä ja matto lattialla estämästä askelia kaikumasta. Se oli kaikin puolin hyvä huone, sillä se palveli samaan aikaan useampaa eri tarkoitusta. Tärkein niistä oli tietenkin paikka, jossa saisi levättyä hyvin ja rauhassa. Toinen, noh… Siihen tarvittiin naista ja miestä ja ilmeestä päätellen Safa muistaa tämän hyvin, sillä Unionin johtajan kasvoilla on jokseenkin viekas ilme tuon kääntäessä katseensa takaisin soturiin.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jul 26, 2016 13:26:33 GMT
Oli täysin kohtalon ivaa, että hän sai varomisellaan aikaan juuri sen, mitä oli yrittänyt välttää. Safa moitti häntä tuimaan sävyyn nimensä käyttämisestä, ja Chumar tunsi jääkylmien säteiden valuvan selkäänsä pitkin. Yhtäkkiä kurkkua alkoi kuristaa ja maha tuntui kääntyvän nurinperin, kun sotilas tarkasteli johtajansa kasvoja ja yritti löytää niistä pienintäkään merkkiä ystävällisyydestä. Tämä oli ollut pitkään yksi hänen pahimmista peloistaan johtajan kanssa oleskellessa, ja pelottavinta oli se, että se tapahtui juuri silloin, kun he olivat kahden. Safalla olisi ylenmäärin aikaa kostaa hänelle hänen erehdyksensä, mikäli niin mielisi. Chumar oli päässyt niin pitkälle, mutta tyrinyt silti kaiken.
Huolestuttavinta silti oli, miten tuttavalliseksi hän oli päästänyt heidän välinsä päänsä sisällä. Nimi oli lipsahtanut hänen suustaan, sillä se oli nimi, mitä hän hoki öisin unissaan. Sisimmissään hän kutsui johtajaansa aina nimeltä, sillä pelkkä titteli olisi ollut liian yleismaallinen ja mitäänsanomaton toisen arvolle. Toinen oli erityislaatuisempi kuin tittelinsä. Chumar ei silti tiennyt, laskettiinko tämä erhe äskeisten tapahtumien tuoman hajamielisyyden piikkiin, vai oliko hänellä sisimmissään turvallinen olo johtajansa lähellä, pinnallisesta ahdistuksesta huolimatta.
Hän nielaisi ja vakuutti, ettei virhe toistuisi. Seuraava kysymys oli hänelle mieleinen, vaikkei hän osannutkaan tulkita johtajansa ilmeitä. Tuntui, kuin toisella olisi jotain erityisiä suunnitelmia hänen suhteensa, mikä ei kai ollut ihmekään. Olihan hän juuri onnistunut loukkaamaan toista! "Haluan suojella Unionia", hän vakuutti. Hän päätti jakaa äsken löytämänsä tiedot, sillä sen avulla hän voisi kenties saavuttaa taas Safan suosion. "Törmäsin äsken johonkin, mikä saattaa olla uhka Teille." Hän taukosi hetkeksi miettimään, miten esittäisi asiansa. Millainen miehinen mies, millainen hän yritti olla, uhrasi ylimääräistä aikaansa petturin ruumiille? Oli kai helpointa pysyä kylmissä faktoissa. "Teitä äsken lasipullolla heittäneellä miehellä oli tatuointi, joka kiinnitti huomioni. Sitä kosketettaessa se vaati tunnistusta, ja kun sitä ei saanut, se aloitti varotoimenpiteet. Ruumis hävitti itse itsensä."
Sotilas tarkkaili idolinsa reaktiota. "Se vaikutti joltain ihon alle asennetulta käyttöliittymältä." Hengenvedon mittainen tauko. "Sillä, ketä palkittiin minua ennen, oli samanlainen tatuointi. Pyydän lupaa saada selvittää, onko kyse uhasta."
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 26, 2016 14:10:54 GMT
-Safa-
Soturin vastaus johtajalleen lyö siluriaanin täysin ällikällä, mitä Safa ei tosin anna näkyä kasvoiltaan. Kivetyn ilmeensä takana Unionin johtaja kuuntelee huolestuneena havaintoja, jotka nuori soturi on tehnyt. Taisi olla hyvä idea kutsua hänet tänne, Safa mietti. Mikäli Chumar olisi mennyt esittämään väitteensä jollekulle yleisissä tiloissa tai hänen julkisella vastaanotollaan, olisi tilanne saattanut äityä pahaksikin. Asia täytyisi tutkia, mutta mieluiten salassa, vielä kun salaliittolaisten todellista lukumäärää ei tiedetty. Saattoi olla että merkki oli vain jokin omituinen reuna-alusten kasvattien tapa tuhota vainajansa, ja pullon heittänyt siluriaani mielenvikainen, mutta Unionin johtaja ei mielellään jättänyt mitään sattuman varaan.
”Asia tulee hoitumaan, sinun ei tarvitse huolehtia siitä.” Safa vastaa lopulta, hymyillen. ”Kiitokseni siitä että toit asian tietooni, se on varmasti tärkeä.” Safa sanoo, antaen kiitollisuutensa välähtää hetkeksi kasvoillaan. ”Hae viiniä, ja kaada myös itsellesi pikarillinen.” Unionin johtaja sitten äkisti komentaa, viitaten sivupöydän luo. Ruskeaa puuta olevan pöydän päälle on asetettu hopeinen tarjotin, jossa on odottamassa kuin valmiiksi kaksi pikaria ja kristallinen kannu, jonka hionta saa sisällä olevan nesteen välkehtimään tuhansissa eri punaisen värisävyissä. Huomaisiko soturi ettei neste ollut sitä mitä Safa oli sanonut? Unionin johtaja istuu sohvallaan rennon oloisena, kovat silmät kuitenkin lakkaamatta tarkkaillen toista ja reaktioita, jotka Chumar tahtomattaan paljasti johtajalleen.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jul 26, 2016 19:12:35 GMT
Hymy kävi johtajan huulilla, kun tuo kiitti sotilasta arvokkaasta informaatiosta. Myös kiitollisuus välkähti niissä hetkisen, ja vaikkakin sotilas koki täten itsensä armahdetuksi ja siten ahdistuksensa helpottavan, löytyi hänestä myös pala pettymystä. Safa ei antanut tehtävää hänen hoidettavakseen, vaikka hänellä oli siitä tällä hetkellä eniten tietoa. Ehkä juuri se oli hänen lopullinen rankaisunsa: tieto siitä, että häneen ei luotettu sataprosenttisesti. Se olisi onneksi jotain, mitä hän pystyisi saavuttamaan kovalla työllä takaisinkin, mutta silti se kirpaisi. Hän ei ollut toisen silmissä tarpeeksi kyvykäs, ja jos toinen ei uskoisi häneen, uskoisiko hän itsekään? Ja ehkä tärkein kysymys - miten hän nukkuisi rauhassa, jollei voinut työskennellä asian parissa ja siten varmistaa johtajansa turvallisuutta? Hänen johtajansa oli kyvykäs, hän ei kieltänyt sitä, mutta tuo oltiin silti melkein tapettu jo kerran. Safa oli vain liian arvokas menetettäväksi.
Chumar nieli pettymyksensä ja yritti jatkaa siitä huolimatta eteenpäin. Toisaalta hän uskoi ansainneensa kohtelunsa. Käskyt antoivat hänelle turvallisen keinon peittää tunteensa, ja nopeasti mies nousi ylös ja marssi tarjottimen luo. Hänelle ei tullut mieleenkään epäillä viinin aitoutta, sillä koko viini oli hänelle vain pelkkä sivuseikka. Se oli vain yksi tapa lisää tavoitella johtajan suosiota, joten niimpä hän kaatoi pikarit täyteen ja siirtyi ojentamaan toista johtajalleen. "Tuonko jotain muuta?" Hän varmisti ja havannoi, kuinka lähellä johtajaansa oli yllättäen. Kosketusetäisyydellä... ja hänen mieleensä tulvi muistoja. Toisen iho oli amaraanien luona tuntunut kylmältä ja karhealta...Kuinka lämmin ja sileä se olisikaan nyt, kun toinen oli voimissaan?
Nyt kun hän koki heidän väliensä olevan sovitetut, hän uskalsi olla taas hieman uhkarohkea. Toisen ihosta ja voimakaskatseisista silmistä haaveiltuaan Chumar veti henkeä ja kohotti hieman omaa pikariaan. "Jos en ylitä valtuuksiani, saanko ehdottaa maljaa? Teidän kunniallenne ja terveydellenne?" Se olisi saattanut olla liian imelää kenen tahansa muun suusta, ja muitten kuultuna hänet olisi takuulla leimattu perseennuolijaksi, mutta Chumar halusi aidosti juhlistaa johtajansa terveyttä. Olihan hän niin pitkään huolehtinut sen puolesta.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 26, 2016 20:24:10 GMT
-Safa-
Safa katselee huvittuneena kuinka soturin koko olemus venähtää johtajan evätessä häneltä luvan tehdä tutkimusta itsenäisesti. Koko juttuun oli itseasiassa aivan järkevä syy – nimittäin se, että Safa surisi soturia mikäli tuo kuolisi sekä se, että mahdollisen salajuonen paljastaja mitä todennäköisemmin myös kuolisi eikä Unionin johtaja halunnut antaa tehtävää juuri työnsä oppineelle soturille. Saattaisihan Chumarille vielä jonakin päivänä olla käyttöä…
Safa ottaa vastaan pikarin ja nyökkää ylhäisen hyväksyvästi, kohottaen lasin sitten huulilleen ja siemaisten siitä hieman. Hänen lääkärinsä oli kehoittanut Safaa – kohteliaasti tietenkin, kokeilemaan ihmisveren parantavia voimia. Ja niin paljon kuin Unionin johtajaa ihmiset inhottivatkin, oli pakko myöntää että juomassa oli myös erityinen, maukas sivumaku. Viiniä jonka vuoksi tapettiin, sanottiin galaksissa juomasta, joka oli pimeillä markkinoilla erityisen arvokasta. Eihän sitä joka päivä sattunut kohtaamaan ihmistä avaruudessa ja Maasta niitä oli niin kovin vaikea saada viedyiksi pois ja tapetuksi. Ne kun tahtoivat aina hangoitella vastaan… Julmasti hymyillen Safa kallistaa pikaria siemaisten lopun viinin kerralla.
|
|