Post by Fizdu on Aug 14, 2023 9:53:51 GMT
Riemuiten lapset leikkikää
Heta, Jessica x Fizdu, Tharga
Maata peittävä pehmeä, kostea sammal piti hädin tuskin ääntä, kun nalle askelsi sitä pitkin. Maapallolla oleva muukalainen kulki pitkin, mutta kevein harppauksin ja katseli ympäristöään uteliaasti pienillä, mustilla nappisilmillään. Ympäristö oli lehtimetsää, sillä häntä ympäröivät tasaisesti kasvavat koivut, joiden sekaan muutama mänty yritti asettua. Aurinkoisella säällä erottui selkeästi, miten edelliset kulkijat olivat muokanneet ympäristöä.
Muukalaisemme, Tharga nimeltään, oli paikalla juuri noiden muokkausten takia. Hänellä oli takanaan pitkä ja yksinäinen jakso kaupalla, ja hän kaipasi epätoivoisesti piristystä. Jo pitkään hän oli ollut vain ällöttävien, hermoja kiristävien aikuisten seurassa, jolloin lepotauko oli paikallaan - enempää eivät nallen aivot kestäisi ilman räjähtämistä. Niinpä hän seurasi vaistoaan tänne, missä oli merkkejä lasten leikeistä. Tämä metsä oli tarhan lähellä, ja tarhalaiset olivat tehneet puumajoja puiden sekaan. Majojen tutkiminen piristi Thargan mielialaa, sillä tämä oli kevyttä, veikeää ja elämäniloista - lapsien kaltaista! Lapset olivat hänelle kuin parhain masennuslääke, paras huume ja syy elää. Hän koki lapset miltei elämäntehtäväkseen, huolehtien noista pikkuisista. Se on heidän tuoksunsa, nalle ajatteli kumartuessaan yhden puumajan sisälle. He tuoksuvat niin hyvältä, puhtailta.
Hän veti syvään henkeä ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän kuvitteli, miten lapset olivat aiemmin olleet täällä innoissaan, taivuttaneet puun oksia ja keränneet kukkia koristukseksi. Hän pystyi melkein tuntemaan heidän viattoman läsnäolonsa.
Metsästä kuului rasahdus.
Tharga avasi silmänsä ja kurkisti majan ovensuulta metsän siimeksiin.
Siellä käveli lapsi! Ja kaksikin!
Hänen sydämensykkeensä nousi oitis innostuksesta ja silmät kirkastuivat. Hän vilkutti lapsille, pyysi heitä viittomalla luokseen. Hymyili maailman lämpimintä hymyä, kunnes hoksasi, että lasten mukana tuli iljettävä aikuinen. Tämä herätti turhauttavia tunteita Thargassa, sillä juuri aikuisia hän oli halunnut paeta, ja nyt tuo pilasi hänen mahdollisuutensa leikkiä lasten kanssa.
Aikuisen takia hän istahti maahan ja jäi siihen istumaan kuin jättimäinen pehmolelu, liikkumatta ja räpytellen mahdollisimman vähän. Vielä hän odotti, joskos lapset tulisivat hänen luokseen.
Heta, Jessica x Fizdu, Tharga
Maata peittävä pehmeä, kostea sammal piti hädin tuskin ääntä, kun nalle askelsi sitä pitkin. Maapallolla oleva muukalainen kulki pitkin, mutta kevein harppauksin ja katseli ympäristöään uteliaasti pienillä, mustilla nappisilmillään. Ympäristö oli lehtimetsää, sillä häntä ympäröivät tasaisesti kasvavat koivut, joiden sekaan muutama mänty yritti asettua. Aurinkoisella säällä erottui selkeästi, miten edelliset kulkijat olivat muokanneet ympäristöä.
Muukalaisemme, Tharga nimeltään, oli paikalla juuri noiden muokkausten takia. Hänellä oli takanaan pitkä ja yksinäinen jakso kaupalla, ja hän kaipasi epätoivoisesti piristystä. Jo pitkään hän oli ollut vain ällöttävien, hermoja kiristävien aikuisten seurassa, jolloin lepotauko oli paikallaan - enempää eivät nallen aivot kestäisi ilman räjähtämistä. Niinpä hän seurasi vaistoaan tänne, missä oli merkkejä lasten leikeistä. Tämä metsä oli tarhan lähellä, ja tarhalaiset olivat tehneet puumajoja puiden sekaan. Majojen tutkiminen piristi Thargan mielialaa, sillä tämä oli kevyttä, veikeää ja elämäniloista - lapsien kaltaista! Lapset olivat hänelle kuin parhain masennuslääke, paras huume ja syy elää. Hän koki lapset miltei elämäntehtäväkseen, huolehtien noista pikkuisista. Se on heidän tuoksunsa, nalle ajatteli kumartuessaan yhden puumajan sisälle. He tuoksuvat niin hyvältä, puhtailta.
Hän veti syvään henkeä ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän kuvitteli, miten lapset olivat aiemmin olleet täällä innoissaan, taivuttaneet puun oksia ja keränneet kukkia koristukseksi. Hän pystyi melkein tuntemaan heidän viattoman läsnäolonsa.
Metsästä kuului rasahdus.
Tharga avasi silmänsä ja kurkisti majan ovensuulta metsän siimeksiin.
Siellä käveli lapsi! Ja kaksikin!
Hänen sydämensykkeensä nousi oitis innostuksesta ja silmät kirkastuivat. Hän vilkutti lapsille, pyysi heitä viittomalla luokseen. Hymyili maailman lämpimintä hymyä, kunnes hoksasi, että lasten mukana tuli iljettävä aikuinen. Tämä herätti turhauttavia tunteita Thargassa, sillä juuri aikuisia hän oli halunnut paeta, ja nyt tuo pilasi hänen mahdollisuutensa leikkiä lasten kanssa.
Aikuisen takia hän istahti maahan ja jäi siihen istumaan kuin jättimäinen pehmolelu, liikkumatta ja räpytellen mahdollisimman vähän. Vielä hän odotti, joskos lapset tulisivat hänen luokseen.
