Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Sept 12, 2015 17:34:36 GMT
Mukana: Safaxablackaxalatz & Chumar Peli aloitettu: 12.9.2015
Juoni: Safa ja Chumar ovat vierailemassa tuntemattomalla planeetalla ja x-kansan (nimi myöhemmin!) luona. Kansasta ja heidän planeetastaan on hyvin vähän tietoa, joten Unioni ottaa siitä omalta osaltaan selvää saadakseen tietää, onko se valloitettavissa tai käytettävissä muulla tavoin hyväksi. Chumar on tekeytynyt Unionin johtajaksi ja Safa esittää Chumarin palvelijaa harhauttaakseen kansaa ja estääkseen sitä hyökkäämästä mahdollisuuden tullen oikeaa johtoporrasta vastaan.--- Jos jokin tässä valheita ja epävakautta täynnä olevassa maailmassa oli totta, niin se, etteivät nämä vaatteet sopineet ollenkaan tuolle nuorelle miehelle, joka urheasti yritti niitä kantaa päällään. Jotkut toki olisivat sanoneet häntä komeaksi, kertoneet että arvovaltaa uhkuvat vaatteet lisäsivät hänen luontaista vetovoimaansa ja toivat hänen itsevarmaa puoltaan enemmän esille. Ne saattoivat kuvastaa sitä miltä mies näytti ulospäin; tyyneltä, voimakkaalta, kykenevältä. Siltä, että tämä nuori alku saattaisi iäkkäämmillä vuosillaan todellakin kasvaa siksi uskaliaaksi johtajaksi, jota nyt yritti esittää. Mutta sisältä kaikki näytti erilaiselta. Siellä uhkui epävarmuus, epämukavuus ja iso kasa levottomuutta. Tämä tuntui väärältä. Mutta kuten yleensäkin, mies piti tunteensa itsellään ja näytti muille vain kivettyneen, totisen olemuksen. Chumar oli vain vaivainen sotilas. Huono sellainen kaiken lisäksi. Melkein arvoton - sillä tavalla hän oli ajatellut menneisyydessään, ennen Safaa. Ja vaikka hän olikin nyt kulkenut varsin pitkän matkan ja saavuttanut itselleen tärkeän aseman arvoasteikossa, osa hänestä ajatteli niin edelleen. Menneestä oli vaikea päästä irti. Ja oli miten vain, hänen ei missään nimessä olisi pitänyt joutua pukeutumaan ylimmän johtajan vaatteisiin.
Hän kunnioitti Safaxablackaxalatzia enemmän kuin mitään muuta. Sekin oli yksi totuus. Siksi häntä jännitti tämä tehtävä, jossa hänen piti tavallaan näytellä Safaa - entä, jos hän tekisi jotain väärin? Entä, jos toinen näkisi hänen lävitseen? Jos hänen liika kunnioituksensa tulisi esille siinä, miten hän näytteli osaansa? Chumar ei tavallaan halunnut paljastaa tunteitaan johtajalleen. Hän halusi olla hyvä sotilas. Siihen ei sopinut liiallinen kiintymys saati tunteet ylipäätään. Liialliset iilimadot saatettiin alentaa pelkän ärsyttävyydensäkin takia. Chumar ei halunnut sitä. Vasten tahtoaan häntä tungettiin nyt hyvin epämiellyttävään tilanteeseen. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimia ja toivoa selviytyvänsä kunnialla. Siksi hän keskittyikin entistä tiukemmin meneillään olevaan tehtävään. Hän tiesi heidän laskeutuvan pian päämääräänsä, tuntemattomalle planeetalle, jossa todennäköisesti olisi elämää. Sen pinnalla oltiin havaittu jonkinlaista kulttuuria, mutta Chumar ei muistanut, oliko kuullut kansan nimeä. Saati tiedettiinkö sitä - he olivat varsin kaukana ydinalueeltaan. Siinäkin oli yksi tämän operaation jännitysmomentti. Ketään ei tiennyt tarkkaan mitä olisi heidän edessään. Kenties he lähtisivät uuden planeetan vallottaneina, kenties ei. Chumar suoritti viimeisiä toiminpiteitä laskeutumista ja rantautumista varten. Hän oli tehnyt sitä jo pitkään ja oli miltein valmis. Silti hän tarkisti asioita toistamiseen, kuunteli avaruusaluksen luontaisia ääniä, matalaa huminaa ja ajoittaista kolinaa. Jokin näytti piipittävän jossain kauempana. Hän aavisti Safan olevan jossain lähellä, mutta vältteli toistaiseksi katsomasta tähän ja pysytteli hiljaa. Hän ei tykännyt aloittaa keskusteluja omatoimisesti ilman tärkeää sanottavaa. Tietenkin hän voisi ilmoittaa valmistelujen olevan valmis, mutta se olisi turhanpäiväistä informointia, joka laittaisi hänet näyttämään tyhmältä. Safa tajuaisi sen toki itsekin. Niimpä Chumar jäi epämukavuudessaan vain odottamaan. Pian tulisi sentään muutakin ajateltavaa kuin nämä epäsopivalta tuntuvat vaatteet.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Sept 13, 2015 18:41:11 GMT
-Safa-
Unionin johtaja seisoi oven vieressä, käsi valmiina kahvalla avaamaan oven ja astumaan välittömästi rooliinsa Unionin johtajan yksityisenä palvelijana. Silurialaisnaisen silmät tarkkailivat Chumaria, jonka Safa oli valinnut parikseen tähän tehtävään. Ei siksi, että Chumar olisi ollut parhain näyttelijä, vaan siksi että tuo kuten Safakin oli silurialainen, ja lisäksi vielä uskollinen. Uskollisempi kuin usea tässä aluksessa, Safan lippulaivassa. Pian kaikki olisi viimeistelyjä myöten valmista, ja laivue saattaisi laskeutua alla odottavalle planeetalle. Safa irrotti otteensa hetkeksi ovesta, ja levitti ne sivuilleen, sallien palvelijan levittää harteilleen yksinkertaisen, maanruskean soturien viitan. Tällä kertaa osat olivat todellakin vaihtuneet… Safan silmissä pilkahti huvittuneisuus, kun tuo katselee Chumaria varta vasten tätä tilaisuutta varten kehittämässään puvussa. Poika näytti kerta kaikkisen väärään paikkaan eksyneeltä, eikä Unionin mitään pelkäämätön johtaja voinut kuin toivoa että huijaus menisi täydestä. Tämä oli normaali menettelytapa planeetoilla, joista he eivät tienneet juuri mitään. Tai, ainakin ensimmäinen kerta, ja mikäli huijaus sujuisi hyvin aikoisi Safa käyttää tätä keinoa useamminkin. Silurialaisnainen suorastaan kihisi harvinaisesta innosta hypistellessään karkean viitan reunustaa.
”Chumar.” Safa kehrää, kääntäen nyt avoimesti katseensa soturiin. Naisen ääni on matala ja hiljainen, mutta samalla sointeikas ja vaikutusvaltainen, mille Safa ei voinut tehdä mitään. Olikin parasta pitää suu suljettuna ovesta astumisen jälkeen. ”Olemmeko valmiita?” Kysymys oli esitetty monikkomuodossa pelkästä kohteliaisuussyistä, mutta täällä, toisin kuin alistettujen rotujen keskuudessa ei Safan äänessä kuulunut ylimielisyyttä. Lippulaivalla oli loppujen lopuksi vain ne Unionin jäsenet, jotka Safa koki itselleen myötämielisimmiksi, tai kuten Chumarin tapauksessa, luotettavimmiksi. Silti ei saanut koskaan näyttää liikaa hellämielisyyttä. Unioni oli sotilasliitto, ja siinä eteneminen edellytti ylempänsä murhaamista.
Safa hymyilee nuorukaiselle ja kurkistaa pienestä raosta oven vieressä. Tuuli oli edelleen näin korkealla luja, eikä ylös siksi kuulunut mitään mitä maassa meluttiin. Jos siellä nyt edes oli ketään. Huhujen perusteella planeetalla pitäisi olla varsin kehittynyttä sivilisaatiota, mutta huhunpuhujat olivat ennenkin olleet väärässä… Ja menettäneet päänsä. Silurialaisnainen virnistää ja rentouttaa vielä hetkeksi hartiansa, ennekuin heidän osuutensa alkaisi. Lippulaivan laskeuduttua, toivon mukaan, olisi heillä vastassaan tavanomainen tervetulokomitea, mutta kaikkeen oli varauduttu. Varmuuden vuoksi ulos astelisi heti aluksen laskeuduttua kymmenkunta soturia, sen jälkeen tiedustelijat ja vähempiarvoiset poliitikot ja Unionin palvelijat. Vasta lopuksi tulisivat Unionin johtaja ympärillään lähimmät neuvonantajansa, palvelijansa ja luottosoturinsa. Tässä joukossa mukana olisi myös Safa, ja viimeisenä heidän perässään tulisivat uudet kolmekymmentä soturia. Näin olisi asema varmistettu vallattavalla planeetalla aikaisimmassa mahdollisessa vaiheessa, ja samalla estettäisiin sabotointiyritykset. Safan lippulaivan henkilökuntaan kuului ainoastaan siluriaaneja – muissa Unionin aluksissa oli myös muita lajeja, runsain mitoinkin, mutta lähimmäisikseen Safa kelpuutti ainoastaan oman rotunsa edustajat. Ei siksi, että olisi luottanut noihin enemmän, vaan juuri siksi että nuo olivat hänen lajiaan. Kuinka moni äiti olikaan tullut aikojen saatossa lapsensa puukottamaksi?
Kova jyrähdys keskeyttää Safan mietteet, ja tuo herää varsin tylysti todellisuuteen. Keskittymistään ei näin saisi päästää herpaantumaan, sättii Safa itseään, näyttämättä ajatuksiaan kuitenkaan ulospäin. Tieto oli valtaa, eikä Safa aikonut suoda Unioninsa istuinta muille kuin itselleen. He olivat viimein maankamaralla… Safa ajattelee myrtyneenä, ja irrottaa otteensa palvelijasta, joka oli kiireesti ojentanut kätensä estääkseen johtajansa kaatumisen. Nämä hetket olivat Safan mielestä laskeutumisen kaikkein stressaavimmat. Totta kai kaikkea saattoi aina mennä pieleen, ja alus syöksyä yhtäkkiä syöksykierteeseen, moottori ylikuumeta ja räjähtää ja muuta vastaavaa, mutta yleensä Safa istui laskeutumisen aikana komentosillalla tuolissaan, ympärillään kymmenittäin hätäileviä palvelijoita, teknikkoja, aluksen ohjaajia sekä henkivartijansa.
”O-olemme maassa” joku Safan takana kuiskaa, ja silurialaisen käsi ojentuu automaattisesti naisen kuultua sanat. He olivat harjoitelleet tätä lukuisia kertoja, ja pian Safan kädellä lepäsikin silurialaisten soturien naamio. Se oli maanruskea, kuten viittakin ja siinä oli silmien paikoilla kaksi valtavaa mustaa kohoumaa. Samainen palvelija, joka oli estänyt Safan kaatumisen yritti nyt saada maskia käteensä sitoakseen sen johtajansa kasvoille, mutta Safa huitaisee palvelijan syrjään kasvoillaan ilme joka olisi voinut pelottaa tiehensä kokonaisen dalek-armeijan, ja sitoo naamarin kasvoilleen itse hetkessä, asiantuntevin ottein. Tuo palvelijaparka saisi heidän palattuaan kuulla kunniansa sanat. Safa tuhahti, ja hymyili. ”Olemme valmiit?” Naisen kysymys on tällä kertaa hieman kärsimätön, sillä tuo ei pitänyt siitä että joutui toistamaan asiansa useaan kertaan. Odottamatta ympärillään olevien vastausta naamiaisasuinen johtajatar tarttuu ovenkahvaan ja nykäisee sen auki riuskoin ottein. Sisään tulvahtaa kuumaa ilmaa – siinä ensimakua planeetan olosuhteista, ja ensimmäinen aalto valloittajia syöksyy ulos. Heidän aseensa olivat esillä, mutta vielä huotrissaan. Näin Safa näytti, ettei heillä olisi valloitusaikeita ensimmäisenä mielessään vaan asioista voitiin sopia. Maskinsa suojissa silurialaisjohtaja hymyilee karmaisevasti. Tästä tulisi hauskaa.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Sept 17, 2015 14:04:29 GMT
Chumar nyökkäsi yksinkertaisesti vastaukseksi ylempiarvoiselleen. Nyökkäys oli lyhyt ja napakka - mies vilkaisi sen myötä Safaan ja jäi sen jälkeen seuraamaan Safan ja palvelijoiden välistä konfliktia. Näky oli häiritsevä ja yhä enemmissä määrin vain säälittävä. Inhottava suorastaan, sillä Chumarin oli vaikea tyytyä katselemaan sitä vierestä. Hän ei halunnut nähdä miten hänen arvomaailmassaan tärkeintä ihmistä kohdeltiin noin... kuin haurasta esinettä, joka menisi pienimmästäkin kosketuksesta rikki. Safa ei rikkoutuisi kovimmistakaan otteista. Nainen oli vahva, määrätietoinen ja luja. Niin paljon parempi kuin kaikki muut - joten miksi nämä palvelijat kohtelivat Safaa kuin roskaa? Miksi he olettivat että heidän täytyi tehdä yksinkertaisempiakin asioita Safan puolesta? Eikö Safa muka osannut? Vai oli liian laiska tehdäkseen sitä itse? Moiset olivat suuremman luokan loukkauksia, ja Chumarin mielestä Safa oli maskia laittaneelle palvelijalle liian hellä. Henkilö pitäisi vähintäänkin alentaa monta pykälää alemmas - ehkä uhrata kokonaan sotasaaliiksi. Safan saama kohtelu pätisi jokaista muuta universumissa elävää naista kohtaan, mutta ei Safaa. Safa oli erilainen.
Niimpä Chumar tunsi suurta vihaa tuota palvelijaa kohtaan. Ilman koulutusta ja itsehillintäänsä hän olisi käynyt omin voimin kiskomassa palvelijan irti ja heittänyt tuon ulos, ehkäpä jopa ulko-ovesta ennen maahan laskeutumista. Mutta nyt hän mulkoili uhriaan tyynesti ja inhon saattoi nähdä vain kasvolihasten pienestä jäykistymisestä. Safan kunnian puolustamista tärkeämpää oli toimia kuten Safa tässä tilanteessa halusi. Nainen oli antanut palvelijan olla - ainakin toistaiseksi - joten hänkään ei ottaisi asioita omiin käsiinsä. Hän luotti johtajan osaavan huolehtia tilanteesta itse.
Alus laskeutui ja ensimmäiset joukot juoksivat ulos höyryävän kuumaan ilmaan. Äskeisen episodin herättämät uudet tunteet olivat rauhoittaneet hieman Chumarin sisällä kuohuvaa jännitystä, ja nyt hän uskalsi poistua aluksesta itsevarmempana. Safan toistama kysymys tuntui tällä kertaa liian turhalta vastattavaksi, joten mies käveli ylväänä ja rinta ulkonevana ulkoilmaan. Hän ei varmaan koskaan oppisi rentoutumaan samalla tavalla kuin johtajansa, joten ruumis näytti nytkin olevan jännitystilassa ja valmiina toimimaan pienimmästäkin vihjeestä. Ei pelokkaalta tai ahdistuneelta, mutta valmiilta. Samalta kuin saalistava kissaeläin juuri ennen syöksymistä saaliseläimen kimppuun.
Maisemaa oli aluksi vaikea hahmottaa sen valtavan väkimäärän takia, mikä oli rantautunut aluksesta ennen heitä. Heidän omaa väkeään näkyi kaikkialla, ja sen keskeltä oli vaikea erottaa ulkopuolisia. Nuori siluriaani kuvittelikin heidän olevan omillaan, kunnes kauemmas edenneiden tiedustelijoiden joukosta kuului hälinää. Kiihkeiden viitontojen mukaan pohjoisesta päin lähestyi liikettä - horisonttiin ei nähnyt kunnolla kohoilevien maanmuotojen ansiosta, mutta ilman näköyhteyttäkin liikkeen saattoi kuulla. Se oli matala tömps töms tömps, joka tuntui kutittelevina tärähdyksinä jalanpohjissa. Kun ensimmäiset tummat hahmot ilmestyivät Chumarin näkökenttään, oli varmaa että tulijoita olisi paljon. Ei yhtä paljon kuin heitä, mutta sen verran, että lukumäärän saattoi ottaa varteenotettavana uhkana. Eikä Chumar epäillyt, etteikö muita tulisi vielä lisää.
Nuorukainen vilkaisi sivusilmällään seuralaisiinsa, varmisti että kaikki oli kunnossa. He näyttivät siltä kuin pitikin - aluksen keskeisimmältä ylimystöltä palvelijoineen. Ensivaikutelma oli tässä tilanteessa tärkeää, sillä vaistot kertoivat siluriaanille vieraan kansan odottaneen heidän tuloaan. Suhteellisen vähäinen lukumäärä kertoi tosin noiden kenties alunperin yllättyneen, mutta heidän aluksensa oltiin nähty jo kaukaa. Siksi heidän laskeutumiseensa oltiin reagoitu niin nopeasti - hän odotti näkevänsä ensimmäisen sotilasvyöryn, joka tulisi ottamaan selvää heidän vaikuttimistaan. Olisi ensisijaisen tärkeää, etteivät muukalaiset hyökkäisi heidän kimppuunsa pikimmiten. Vaikka taistelu tekisikin hyvää Chumarin jännittyneelle mielelle, se ei ollut heidän päämääränään.
Muutaman minuutin kiihkeän odotuksen jälkeen arvelut osuivat oikeaan - sieltä tosiaan tuli sotilaita. Etäisesti laserpyssyjä muistuttavia aseita pidettiin tiukasti kätten ulottuvilla, mutta ei kohotettu heitä vastaan. Tuntemattomatkaan eivät vaikuttaneet olevan suoraan sotatuulella, mutta varautuvaisia. Vieraita tuskin kävi täällä usein, ja päällimmäisen tunteen olisi luullutkin olevan uteliaisuus. Tummista, pupillittomista silmäpareista välittyikin kasvava mielenkiinto. Heidän täytyi näyttää omituisilta muihin verrattuna. Chumar pani tyynesti merkille, etteivät aseet välttämättä olisi muukalaisrodun suurin valtti taistelussa. Jo pelkkä koko antoi noille ylilyöntiaseman - olisi ollut liioiteltua sanoa niiden olevan tuplasti isompia, mutta kaikki olivat vähintäänkin heitä päätä pidempiä. Laji oli selkeästi humanoidinen, käveli kahdella jalalla ja pukeutui vaatteisiin - tai tässä tapauksessa kevyisiin suojavarusteisiin - mutta iho oli tumma ilmeisesti kuuman ilmaston myötä. Läheltä katsottuna ne näyttivät samanlaisilta tummilta pisteiltä kuin kauempaakin. Iho ja silmät olivat yhdessä niin tummat, että oli hankalaa nähdä kasvonilmeitä, saati tulkita mihin yksikään yksilö katsoi. Vain punertavat hampaat ja kellertävä kieli toi väriä olentojen kasvoille niiden puhuessa.
Ensimmäisen varautuneen hiljaisuuden vallitessa Chumar kunnioitti paikoilleen pysähtynyttä kansaa nyökkäämällä ja kumartamalla löyhästi. Kahden pelästyneen sadasosasekunnin ajan nuorukainen oli odottanut Safan tarttuvan toimiin hänen puolestaan, mutta tehtävä palautui mieleen nopeasti. Edelleenkin se tuntui epäluonnolliselta. Rooliaan helpottaakseen hän yritti kuvitella olevansa tehtävällä yksinään. Kunnianele herätti vastapuolessa toivotunlaisen vastauksen. Kummankin puolen sotilaat olivat edelleen heidän välissään, mutta muukalaisten johtajan kumartaessa samaan tapaan ja viittoessaan tovereilleen, alkoi väkijoukko hajaantua. Johtaja muutaman luottosotilaansa kanssa lähti astelemaan heitä kohti, ja Chumar esimerkkiä noudattaen teki samoin. Kokoeroa ei tosin lieventänyt se, että johtaja matkusti ratsunsa päällä - Chumar joutui taivuttamaan niskaansa äärimmilleen nähdäkseen tuon kasvot, ennen kuin muukalainen laskeutui maan pinnalle. Chumar ei keksinyt alkuunkaan, mihin olisi saattanut verrata näkemäänsä ratsua: huomioi vain, että sillä oli pitkä ja kapea kärsä ja useampi pari jalkoja. Ehkäpä norsu ja hämähäkki risteytettynä yhdeksi hämmentäväksi sekamelskaksi.
He eivät kätelleet. Se oli lähinnä ihmisiin pinttynyt omituinen tapa. "Kiitos mahdollisuudestamme laskeutua turvallisesti. Emme tuo uhkaa kansallenne, vaan odotamme mahdollisuutta luoda kontakteja ja avata yhteistyökumppaneita." Pari tiivistunnelmaista silmänräpäystä. Osoittautui, että heidän kielensä olivat samankaltaiset, mutta varsinkin aksentissa oli eroja. Puhetta oli aavistuksen vaikeaa ymmärtää puolin ja toisin. "Olkaa hyva. Mekin pidattaydymme vakivallasta. Kohteliaan kaytoksenne turvin otamme teidat vastaan, mutta vain muutaman - ja yhteistyosta puhumme vasta, kun luotamme teihin. Pyytakaa joukkojanne palaamaan takaisin alukseen, ja valitse tarkeimmat kumppanisi ja palvelijasi, joiden vierelta et lahde. Jokainen lahtija esittaytykoon minulle yksitellen. Jos hyvin kay - ja niin toivon - voimme myohemmin toivottaa muutkin kansastanne kaupunkiimme."
Uteliaita, mutta todellakin varovaisia ja tapoihinsa kangistuneita. Sitä kai odottikin näin avaruuden syrjäseuduilla asustavilta kansoilta. Päätös ei sinänsä ollut hankala. Chumar suostui ehtoihin esittelemällä itsensä ja valitsi mukaansa Safan, yhden neuvonantajan ja sotilaan. Esittelyt kävivät nopeasti, ja Safa jätettiin viimeiseksi. Olihan tuo tavallaan arvoasteikossa alimmaisena. Niimpä tummien silmien katse kohdistuikin nyt Safaan.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Sept 18, 2015 14:09:44 GMT
-Safa-
Tottakai nainen huomasi mitä toisen päässä liikkui – olihan hän Unionin todellinen johtaja. Chumarin kasvot paljastivat tälle silurialaisnaiselle yhtä paljon kuin kuu astrologille taivaalla, ellei jopa enemmän. Hentoinen jäykistyminen poskipielessä kieli vihasta, juuri ja juuri hillitystä. Hyvä merkki sotilaassa, Safa hymyili ja käänsi sitten katseensa ulos läpi avoimen oven.
He olivat laskeutuneet, siltä näytti – varsin kumpulaiselle planeetalle. Joka puolella kohosi mäkiä, ja aivan kaikki oli hiekan peitossa. Auringolta, tai pitäisikö sanoa auringoilta – sillä niitä oli kolme, ei ollut suojaa missään minkä silmä näki. Tässä maailmassa kuolisi helposti kuumuuteen… Safa mietti myrtyneenä, köyristäen hieman hartioitaan palvelijoille ominaiseen tyyliin. Onneksi sentään tuuli, tosin senkään maksiminopeudesta ei oltu saatu tietoa ennen laskeutumista. Ja kaiken lisäksi Safan odottama tervetulokomitea ei ollut vielä saapunut, jos koskaan saapuisikaan. Tämä kaikki sai Unionin johtajan kiehumaan kiukusta. Hänen olisi vain pitänyt tyytyä normaaliin menettelyyn, eli iskeä laivasto taivaalle, tuhota asutuskeskukset ja julistaa planeetta valloitetuksi, ja ehkä jättää muutama alus vartioimaan uusinta sijoitusta. Oli tämäkin paikka… Pian Safan ajatukset kuitenkin keskeytti huudot heidän edestään, ja nainen näki kuinka joukko tiedustelijoita juoksi kovaa vauhtia takaisinpäin. Kas, heitä vastaan oli siis sittenkin lähetetty komitea, jonka aikomukset saataisiin kai piankin selville.
Ja todellakin – komitea se oli. Varsinaisia otuksia… Safa tuijotti ryhmän edessä kohoavia olentoja, joiden selässä istuivat ilmeisestikin… niiden ratsastajat? Tämän planeetan väki vaikutti karulta ja voimakkaalta, mutta se ei ollut Unionia ennenkään estänyt. Mutta saisi nähdä, kumpi tästä paikasta loppujenlopuksi lähtisi voittajana. Safa vilkaisee Chumaria alkuperäisasukkaan alkaessa puhua, ja huomaa tuon joutuneen mykäksi. Typerä poika… Safan olisi sittenkin pitänyt valita miehistöstään joku parempi näyttelijä rooliin. Tätä menoa he paljastuisivat muutamassa minuutissa, ja miten nuo oliot siihen reagoisivat, ajatus teki silurialaisen levottomaksi.
Pian olikin jo esittelyiden vuoro. Hetken Safa kiroaa mielessään Chumarin, joka ei tajunnut että esittelyt tuli hoitaa aina sisätiloissa, poissa kansan uteliailta katseilta. Mutta nyt se oli aivan liian myöhäistä. Jokainen heidän pienestä valitusta ryhmästään esittäytyi vuorollaan, ja kaikkien esitykset kuulostivat luontevilta, koska sitähän ne olivatkin. Paitsi Chumarin. Safa kumartaa syvään, ja koskettaa hoikilla sormillaan naamion peittämää otsaansa. Se oli tiedustelijoiden mukaan tämän kansan vanha tapa, joka osoitti vastapuolelle kunnioitusta ja rauhaa. Tai jotain sinne päin, ainakin Safa toivoi ettei ele ollut verisin loukkaus. Ele näyttää kuitenkin saavan hymyn alkuperäiskansan johtajan, jos tuo heidän edessään seisova jättiläinen nyt oli sellainen, hyvilleen. Tuo kääntyi odottamatta Safan puhuvan sanaakaan, ja hetken silurialaisnainen pysyy asennossaan varsin hämmentyneenä, ennekuin suoristaa itsensä ja ottaa asemansa Unionin johtajan takana, valmiina toteuttamaan tuon pienimmänkin toiveen. Oliko pilkahdus olennon silmissä kertonut jotakin, oliko tuo arvannut jotain? Epätietoisuus ei jättänyt rauhaan Safaa, joka oli tottunut saamaan tietoonsa kaiken. Tämä delegaatio alkoi tuntumaan yhä enemmän huonolta idealta.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Sept 22, 2015 14:42:35 GMT
Kokemattomuudessaan Chumar oli kuvitellut asioiden menevän hyvin siihen asti, kunnes Safan oli määrä esittäytyä. Kaikki olivat ilmoittaneet nimensä ja tittelinsä kohteliaasti ja kuuluvasti - olkootkin, että Chumar vähäpuheisuudessaan kuulosti aina aavistuksen tönköltä avatessaan suunsa, mutta sen oppi pian tunnistamaan hänen ominaisuudekseen eikä käyttäytymisekseen - ja tutustuminen olisi ollut hyvin aluillaan, ellei vastapuoli olisi kääntänyt selkäänsä. Eleet olivat ristiriitaisia - olennon kasvoilla nähtiin hymy vain hetkeä ennen tylyä käytöstä. Hymy saattoi kertoa mielihyvästä jonka Safan tekemä ele oli saanut aikaan, mutta siinä oli myös pahaa enteilevä piirre. Kuin toinen olisi tiennyt jotain enemmän siitä, mitä he eivät tienneet. Tämä piinaava tietämättömyys siitä, oliko vastapuoli juuri ivannut heitä vaiko vain osoittanut hyväksyntäänsä lievästi omituisella tavalla, herätti levottomuutta Chumarin sisällä. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun syyttäviä sormia käännettiin Safan suuntaan. Juuri Safa oli laukaissut tämän käyttäytymismallin, ja pikainen vilkaisu johtajan suuntaan näytti siltä, ettei tämäkään ollut sataprosenttisen varma tilanteen kulusta. Toinenkin oli jäänyt hämmennyksestä hetkeksi paikoilleen. Mutta Safa oli hänen elämänsä ja kohtalonsa - niimpä ei ollut oikein syyttää häntä, sillä olihan Chumar vasta nuorukainen ja varsin kokematon. Ehkä Safan käytös oli laukaissut tämän, mutta todennäköisimmin Chumarilta itseltään oli jäänyt jotain oleellista huomaamatta, ja Safa oli vain yrittänyt paikata hänen virheitään. Kieltämättä hänen itsensä olisi pitänyt muodostaa tuo tervehdys. Niimpä syytteet heitettiin taas hetken harkinnan jälkeen omaan niskaan.
Tilanne kuitenkin kehittyi eteenpäin aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Unionin alus täyttyi taas väestä joukkojen palattua sen sisään, ja pientä silurialaiskomppaniaa lähdettiin viemään hiekkaisten kumpujen läpi kohti tuntematonta. Hiekka pöllysi nousseen tuulen ja askelten mukana heidän ympärillään, ja tuntui että muukalaisjohtajan karhea, matala ääni olisi tullut sumupilven takaa. Tuo esitteli itsensä lyhyesti Kharnaxiksi, jonka jälkeen saman tekivät viisi muuta tummanahkaista. Kenraali ja sotilaat - mutta aivan kuten Safakin oli jätetty tuppisuuksi, seurueen kuudes jäsen ei saanut puheenvuoroa. Aavistuksen muita pienempi, ilmeisesti myös naispuolinen jäsen tuijotti heitä tiiviisti silmiin sanomatta sanaakaan. Edes hymyä ei liiennyt - tuntui että toinen oli paikalla vain puhtaasti palvelemassa ja suojelemassa. Chumar huomasi naisen muistuttavan pelottavan paljon itseään.
Tämä kuitenkin antoi Chumarin olettaa, että Safa oltiin hiljennetty kenties toisen lajin kulttuurille mukaisella tavalla. Ainakin se vaikutti mahdolliselta - tämä nainen oli ainoa sukupuolensa edustaja paikalla, ja oli selkeää, ettei tuo kuulunut arvoasteikossa kovin korkealle. Kharnax myös käskytti tuota tiukemmalla ja lujemmalla äänellä kuin muita. Kulttuuri vaikutti vahvasti sovinistiselta - ja Chumar huomasi tykästyvänsä siihen. Tämä tuntui tutulta ja turvalliselta. Miellyttävältä. Vaikka hän palvelikin naista, ei hän koskaan ollut osannut ajatella Safaa varsinaisesti naisena. Safa oli kuin mies naisen ruumiissa.
Armeija oli jäänyt vahtimaan alukselle, joten he pääsivät kaupungin rajoille varsin vähin äänin. Kun ensimmäiset vaaleat, pyöreitä muotoja suosivat rakennukset tulivat esiin, he olivat saaneet myös kuulla kansan olevan nimeltään amaraanit. Silurialaisista amaraanit olivat kuulleet muilta lajeilta huhuja, mutta Unionia ei ollut koskaan mainittu samassa yhteydessä. Siksi he vaikuttivatkin kuulemma epäilyttäviltä.
"Te jatatte aseenne tahan", kuului käskyttävä toteamus. He olivat seisahtuneet kaupungin rajalle, ja edessä kimalteli läpinäkyvä seinä. Oli kuin joku olisi puhaltanut kaupungin ylle saippuakuplan, joka nyt heijasti auringonsäteitä heidän kasvoilleen ja häikäisi silmiä. Kuten he saivat kohta kuulla tarkemmin, seinä oli kuin kehittynyt versio maapallon lentoasemien turvatarkastuksista. Se skannasi jokaisen tulijan tarkalleen, mutta metalliesineiden lisäksi se kertoi myös tarkalleen yksilön painon ja koostumuksen. Myös iästä ja yleisestä terveydentilasta tehtiin arviot. Jos tulijan kasvot löytyisivät tietokantaan ladatuista vaarallisista henkilöistä, amaraanit pystyisivät häätämään henkilön jo ennen kuin tuo pääsisi sisälle kaupunkiin. Seinä toimisi mahdollisuuksien mukaan myös hetkellisenä, joskin heikkona suojakilpenä. Kaiken kaikkiaan se näytti tekniikalta, josta Unionikin olisi voinut hyötyä, ja Chumar mulkoili sitä ihaillen. Mutta ideaan aseiden hylkäämisestä hän ei ihastunut hetimmiten. "Kaikella kunnioituksella, emme mielellämme laske aseitamme, ellette tee samaa elettä perässä. Vaikka olemmekin rauhanomaisin aikein liikkeellä, en voi antaa läheisimmän väkeni astua mahdolliseen vaaratilanteeseen, josta heillä ei olisi mitään keinoa päästä pois. Luottamuksen täytyy olla molemminpuolista, jos aiomme jatkaa eteenpäin. Ymmärtänet oman väkesi kautta - haluat pitää heidät turvassa samalla tavalla kuin minä omani." Vastaus herätti hieman nyrpeyttä, mutta Kharnax myönsi sentään pointin olevan järkevä. "Lojaalia johtajuutta", todettiin. "Ymmarran kantasi. Mutta aseet jaavat - me emme jousta. Rauhan eleeksi voimme laskea omat aseemme. Kaupungin sisapuolelta loytyy niita lisaa, mutta jos luottamuksemme on pysyvaa, emme tarvitse niita. Ja jos tarvitsemme... Teilla on yhta hyvat mahdollisuudet kayttaa niita kuin meillakin."
Kharnax laski oman aseensa maan pinnalle. Chumar tuijotti häntä hetken, mutta toisti eleen perässä. Viittoi seuralaisiaan tekemään samoin, muttei katsonut kehenkään heistä. Hän tiesi tekevänsä entistä suuremman riskin, ja pelkäsi näkevänsä Safan silmissä arvostelua. Mutta samaan aikaan hänessä heräsi entistä suurempi halu todistaa taitonsa. Hän johtaisi heidät tämän läpi, vaikka sitten aseettomanakin.
Seinän läpi kävely herätti kutittavan aistimuksen raajoissa ja jätti jälkeensä oudon alastoman olon. Oli kuin näkymätön voima olisi katsonut suoraan sielun syvimpiin sopukoihin. Kun Chumar oli kulkenut sen läpi, tuo aiemmin hiljaa ollut nainen ilmestyi yllättäen neuvomaan Safaa. Nainen puhui kuiskaten, kuin varjellakseen Safaa nolaamasta itseään enempää. "Paina paasi, alaka katso kehenkaan muuhun kuin isantaasi. Ala vilkuile ymparille, ellet halua ilmoittaa olevasi vapaata riistaa." Tiukka, mutta myötätuntoinen katse pysyi Safassa hetkisen, kunnes nainen palasi oman isäntänsä vierelle. Neuvojensa mukaan hän madalsi päätään ja seurasi vain Kharnaxia kaupungin sisälle astuttuaan. Sisäpuolella olevat asukkaat olivat huomanneet heidät ja loivat uteliaita katseita joukkion suuntaan. Naisia näkyi harvassa, mutta useimmat heistä näyttivät käyttävän samaista käyttäytymismallia kuin Safaa neuvonut nainen. Ruumiinkielellä vaikutti olevan selkeä rooli yksilöiden välisessä viestimisessä.
Myös Kharnax loi jälleen tutkivan katseen Safaan. Siluriaaninainen näytti kiehtovan amaraania syvästi, mutta mitä ikinä tuon päässä liikkuikaan, sitä ei vielä tuotu ilmi.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Dec 1, 2015 13:55:30 GMT
-Safa-
Nainen mulkoili Chumaria suojaisasti omalta paikaltaan, alkuasukkaiden katseiden ollessa suunnattuina eteenpäin. Toivoton kömpelys, nuorukainen vielä veisi heidät tuhoonsa. Hänen ei olisi pitänyt valita Chumaria tälle retkelle… Mutta syyt, joiden vuoksi Safa oli niin tehnyt olivat selvät. Chumarin täytyi saada kokemusta esiintymisestä Safan sijaisena, ja naisen täytyi saada tietää oliko toinen luottamuksen arvoinen. Ei sillä että hän olisi koskaan täysin luottanut keneenkään…
Matka halki polttavan kuuman aavikon oli pitkä, mutta ei liian raskas. Uransa aikana Safa oli kokenut paljon pahempaakin, vaikkakaan ei aina yhtä… vaikuttavaa. Silurialaisnainen katselee edessään kohoavaa kupolia hämmästyneenä. Planeetan asukkaat olivat selkeästi paljon kehittyneempiä kuin hän oli ensitapaamisella tajunnutkaan. Miten vaarallinen voima aliarviointi olikaan… Hänen ei tulisi tehdä sitä toiste, Safa muistutti itselleen katsellen kuinka pienen ryhmän jäsenet yksitellen astuivat sisään tuohon puolikuun muotoiseen kaupunkiin.
Chumarin vaatimus herätti Safassa ensimmäisen hyväksynnän tunteen, jota silurialaisnainen oli matkan aikana nuorukaista kohtaan tuntenut. Viimeinkin tuo alkoi käyttäytymään johtajalle tyypillisesti. Kunpa vain loppukin sujuisi yhtä mallikkaasti… Seuraavana olisi Safan vuoro astua sisään, ja nainen epäröi hetken. Jos suoja todellakin oli yhtä hyvä kuin sen voisi olettaa olevan, olisivat he pulassa. Hänellä ei ollut minkäänlaisia tietoja suojan sisäpuolelta. Toimisivatko siellä minkäänlaiset aseet, muuttaisiko se heidän persoonallisuuttaan vai tainnuttaisiko se peräti heidät? Mutta epäröintiä ei kestä kauan – alkuasukkaiden joukossa kulkenut palvelija lyöttäytyy yhteen Safan kanssa supattaen hiljaisella äänellään ohjeet. Safa nyökkää, ja astuu sisään.
Miten tahansa tämä nyt menisikin, oli hän varautunut kaikkeen. Alistuneesti päänsä painaen Safa astahtaa Chumarin taakse, lähestulkoon kiinni tuohon ja seuraa itseään pidempää silurialaista. Suojan sisäpuolella tuntui olevan lähes samanlaista kuin ulkopuolella. Heille ei ilmaantunut välittömästi minkäänlaisia oireita, mikä tosin ei tarkoittanut etteikö sellaisia voisi olla. Mutta Safa ei ollut asemassa, jossa kysyä sellaista… Hän seurasi Chumaria halki kaupungin, heidän ohittaessaan lukuisia alkuasukkaita joista kaikki vaikuttivat olevan miehiä ja silmäilevän tulijoita ahnaasti. Naisten puuttuminen sai Safan varautuneeksi, ja entistä kuuliaisemmaksi ohjeille jotka hänelle oltiin annettu. Nyt ei kannattanut toimia hätiköidysti, ja Safa toivoi Chumarinkin ymmärtävän sen. Tämä oli todellinen tulikoe.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 2, 2015 17:32:59 GMT
Värähdykset piinaavat hetkellisesti nuoren sotilaan selkää. Tuo oli tottunut seisomaan emäntänsä läheisyydessä juuri siinä rajalla, mikä erotti henkilökohtaisen ja seurallisen tilan toisistaan. Hän oli ollut se kaukaisempi, etäisempi sotilas, mikä pysytteli lähellä muttei koskaan tullut lähelle - niimpä tämä uusi intiimi kokemus, mikä tapahtui Safan tullessa hänen taakseen, oli uusi ja hätkähdyttävä. He eivät koskettaneet toisiaan, mutta Chumar tunsi Safan läsnäolon iskevän vasten omia tarkasti vartioituja suojakuoriaan, ja pystyi kuvittelemaan miltä Safan kosketus tuntuisi. Se olisi varma ja määrätietoinen kosketus, ei lainkaan sellainen, mitä hän olisi tottunut naisilta saamaan. Se olisi sellainen kosketus, josta hän varmasti pitäisi - ja sen tajutessaan sotilas tunsi olonsa epämukavaksi. Hän oli vaivaantunut ja tunsi mielihalua pitkittää askeleitaan päästäkseen kauemmas emännästään. Mielikuvat riivasivat hänen päätään: miltä tuntuisikaan kääntyä nyt ympäri ja katsoa Safaa läheltä silmästä silmään, tuntea tuon iho tarkemmin... Näkisikö hän silloin jotain enemmän? Tuntisiko enemmän? Löytäisikö hän silloin vihdoinkin Safan kautta ne vastaukset, joita hän tarvitsisi nauttiakseen elämästään? Onneksi hän saattoi keskittyä kävelemiseen. Ympäristökin tarjosi runsain mitoin virikkeitä, sillä heitä tosiaan tuijotettiin. Nyt oli pakko keskittyä näyttämään itsevarmalta ja voimakkaalta. Mikäli tämä uusi kansa näkisi hänen lävitseen ja tiedostaisi sen levottoman, riutuneen sielun, mikä hänen sisällään oli... Heidän pelinsä olisi mennyttä. He menettäisivät saman tien vaikutelmansa vahvasta vastustajasta, ja sitä pettymystä Chumar ei ollut valmis tuottamaan.
He eivät tarponeet pitkään ulkona. Vaikutti siltä, että uteliaat katseet häiritsivät jopa Kharnaxia. Amaraanijohtaja vilkaisi heihin arvioivasti ja lisäsi sitten vauhtia. Matkallaan suuren, pulleista muodoista koostetun kartanon juurelle he ohittivat muutamia kulttuurillisia kohteita, kuten torin ja teatterin. Useassa paikkaa miehet näyttivät pelaavan keskenään jotain vierasta peliä, johon kuului kasa noppia, maahan piirretyt ruudut ja kortteja. Muutama nainen näytti aina seisovan pelialueitten reunalla katse maahan luotuna - kenties peliaiheena olivatkin juuri naiset.
Kartanon sisusta paljastui hämäräksi ja suhteellisen autioksi kokonaisuudeksi. Tilaa oli paljon ja sisustuksessa tunnuttiin suosivan runsaasti kaikkea pehmeää ja kotoisaa. Ei mennyt kauaa, kun Kharnaxin nainen alkoi riisumaan johtajaansa ylimääräisistä vaatteista. Kengät ja päällystakit piti selkeästi sanomattomien sääntöjen mukaan jättää eteiseen - ja kuten sama nainen vilkaisi jälleen merkitsevästi Safaan, se näytti olevan palvelijoiden tehtävä. Nyt Chumarilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä ympäri ja kohdata emäntänsä silmästä silmään - ja pyytää tätä riisumaan vaatteensa. Se oli alentavaa, loukkaavaa ja häpäisevää, kaikkea sitä mitä Chumar olisi muuten tehnyt vain kuolleen ruumiinsa yli. Hän kunnioitti Safaa liikaa pyytääkseen tuota käyttäytymään orjan tavoin - ja toisaalta kunnioitti myös liikaa voidakseen kieltäytyä ja päättää heidän tehtävänsä tähän. Hänen oli pakko pitää roolinsa, vaikka se tarkoittaisikin hänelle suorastaan pyhäinhäväistyksen tekemistä.
Sotilas loi yhden merkitsevän katseen emäntäänsä, mutta pyrki muuten välttämään katsekontaktia odottaessaan että nainen tekisi tehtävänsä. Hänen teki mieli kuiskata anteeksipyyntö, mutta sekin olisi väärin. Mutta toisaalta syyllisyytensä keskellä häntä riivasi myös uteliaisuus - jos Safa koskisi häntä nyt, miltä se tuntuisi? Olisiko se niin kuin hän äsken oli kuvitellut?
"Jonninjoutavuudet saavat riittaa", Kharnax tokaisi riisumisen jälkeen. Johtaja viittasi heille pehmustetut tuolit, muttei varta vasten kehottanut istumaan. "Meidan on turha jutella enempää, jollemme voi vakuuttua toistemme luotettavuudesta. Jollei teilla ole erityista keinoa osoittaa luotettavuuttanne, kaytamme meidan kansamme tapaa. Meille aarimmaisin luottamuksen osoitus on vaihtaa lahimpia palvelijoita - nain omistamme toistemme synkimmatkin salaisuudet. Palvelija, joka on palvellut sinua vuosikaudet, voisi paljastaa kaikki heikkoutesi ja tuhota sinut sekunneissa, joten sinun taytyy luottaa ensin palvelijaasi, ja sita kautta minuun, jotta rauha pysyy. Vihamiehet eivat voi tietaa toisistaan liikaa, joten antamalla toisillemme kaiken vahvistamme siteemme ystavina." Tumma mies viittasi naisen luokseen, nyökkäsi tuolle ja lähetti hänet sitten Chumarin luokse. "Mina annan teille Karanan. Odotan vastalahjaksi omaa palvelijaasi."
Himokkaat silmät käännettiin Safaa kohti, ja silurialaisnaiselle ojennettiin kättä kutsuvasti. "Miten on, nainen? Tuletko luokseni?"
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Mar 29, 2016 19:28:54 GMT
-Safa-
Siluriaani-nainen seuraa Chumaria pää painuksissa läpi yhdyskunnan ja vielä senkin jälkeen hän odotti kärsivällisesti kun he olivat saapuneet kartanoon. Hätiköidyt liikkeet johtaisivat vain heidän tuhoonsa, ja Safa oli jokaisen askeleen myötä tullut yhä huolestuneemmaksi. Jokainen heidän ottamansa askel vei heitä poispäin rajalta, poispäin kupolista ja joukoistaan. Miten ikinä he voisivat selviytyä, jos Chumar nyt tyrisi kaiken? Mutta Safa ei ollut luonteeltaan pessimisti, vaan uskoi vakaasti voittoonsa. Hän tulisi tuhoamaan kirotut amaraanit ja heidän ällöttävän johtajansa, ja Chumar saisi kokea mitä todellinen johtajuus oli. Sillä joskus, vaikkakin harvoin, täytyi todellisen johtajan alistua ja painaa päänsä jotta saisi palkinnokseen vieläkin suuremman kunnian kuin alun perin oli tarkoitettu. Ja tätä kunniaa Safa mitä kovimmiten halusi.
Lopulta, kun heidän kävelemänsä matka alkoi jo tuntua loputtomalta Safankin mittapuulla, he saapuivat kartanoon ja astuivat sisään. Siellä heitä odotti jälleen yksi koe ja Safa mietti ironisesti, mahtoiko alkuperäiskansan johtaja tietää heidän tulonsa todellisen tarkoituksen. Mikä oli heidän syynsä laskeutua Unionin aluksilla planeetalle? Sillä siltä tämä vaikutti, lukuisine koetuksineen ja Chumarin taitamattomuuden paistaessa auttamattomasti läpi, että amaraanijohtaja todellakin osasi pelata pelejä. Mutta se ei Safaa haitannut, hän itsekin piti peleistä, ja tämä oli niistä yksi vähiten epämielusimpia.
Hiljaa, kumartaen vain entistä enemmän päätään Safa nostaa Chumarin päällysvaatteet pois toisen siluriaanin päältä, ja asetti ne kunnioittavasti hiekkaiseen maahan kuten muutkin näyttivät tekevän. Safa ei näyttänyt tunteitaan, vaan laskosti vaatteet siistiin pinoon kunnes nousi ja vilkaisi nopeasti amaraanijohtajaa syrjäsilmällä. Mitä tuo nyt keksisi? Vastausta ei tarvinnut odottaa kauaa, ja Safa sai järkytyksekseen tajuta että tätä hän ei ollut odottanut.
Lahjojen vaihtoa? Arvokkaiden asioiden vaihtoa? Oliko hän todellakin kuullut oikein? Vaikka eipä sitä pitäisi ihmetellä, olihan Safa jo ulkona nähnyt miten heikossa asemassa naiset ja palvelijat tässä takapajuisessa yhteiskunnassa olivat. Täysin käsittämätöntä, vielä kun tiesi kuinka voimakkaita naiset pystyivät halutessaan olemaan, Safan itse ollen siitä loistava esimerkki. Hitaasti Safa ottaa askeleen eteenpäin astahtaen sitten amaraanijohtajan eteen ja painuen alas, suuren kumarruksen tapaiseen asentoon. Chumar ei ollut jälleen sanonut mitään, kaipa tuo oli järkytyksestä kalvennut ja jäänyt toljottamaan kuin mikäkin diplomaatti.
”Herrani.” Safa kuiskaa amaraanille, ääni miellyttävänä ja mahdollisimman alamaisena. Hän osasi näytellä osansa hyvin mutta aika näytti, kuinka hyvin alkuasukas sen ottaisi. Safan oli myönnettävä, että kerrankin hän ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Tällaista tilannetta hän ei ollut odottanut tapahtuvaksi.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Apr 7, 2016 13:52:58 GMT
Safan ajatukset heijastuivat vahvasti myös Chumarin mielessä. Soturillakaan ei ollut hajua siitä, miten hänen tulisi käsitellä tilannetta - se oli karannut hänen käsistään jo ennen kuin hän oli kerennyt sisäistämään sitä. Ohjat olivat hetkellisesti olleet Safalla, ja nyt kun siluriaaninainen oli suostunut amaraanin alaiseksi, ei Chumarillakaan ollut muita vaihtoehtoja kuin pyytää Karana vierellensä. Nainen piiloutui hänen varjoonsa katse maahan painettuna, ja sydäntä riipien uniolainen katseli, miten hänen idolinsa ja johtajansa antautui toiselle. Pelko ja viha velloivat jälleen vahvana, sillä nyt solmittiin kuitenkin virallisia sopimuksia. Mitä jos tämä järjestely jäisikin pysyväksi? Jos he eivät syystä tai toisesta saisikaan peruttua sitä? Menettäisikö hän johtajansa lopullisesti?
Tässä leikissä ei tuntunut enää olevan järkeä. Hän ei halunnut leikkiä sitä enää - tuntui, että he olivat ajaneet itsensä jo umpikujaan. He valloittaisivat tämän planeetan, muuta vaihtoehtoa heillä ei enää olisi. Yhteistyösopimuksia ei solmittaisi, sillä hinta oli liian kova. Vaikka periaatteessa lopputulos olisi ollut sama sopimuksen kanssa tai ilman... He olivat tulleet joko tappamaan tai värväämään joukkoonsa. Leikillä he olivat yrittäneet päästä vastustajansa niskan päälle, mutta kävikin niin, että vastustaja oli nyt heidän niskassaan. Chumar oli pelannut korttinsa väärin alusta alkaen.
Nyt hän halusi saada yhteyden joukkoihin ja aloittaa hyökkäyksen. Mutta kultaakin arvokkaampi kysymys kuului edelleen: miten?
Safaa katsottiin amaraanin puolesta hyväksyvästi, joskin yhä tuo tarkkaavainen pilke silmäkulmassa. Tuo nyökkäsi kiitokseksi siluriaanin kohteliaasta eleestä ja kääntyi jälleen Chumarin puoleen. Oli omituista nähdä hymy noilla aiemmin niin vakavilla kasvoilla, mutta nyt mies hymyili. "Kiitos, ystava. Saavuttamamme luottamuksen turvin voit kertoa mita halajat vastakaiuksi ystavyydellemme. Amaraanien puolesta voin ilmottaa olevamme kiinnostuneita aluksienne rakenteesta. Omamme eivat kesta pitkia matkoja planeetan ilmakehan ulkopuolelle. Ja..." Amaraani siirsi katseensa jälleen Safaan ja tuijotti intensiivisesti. "...naisistanne. Hanessa on jotain erilaista. Haluan selvittaa, mita se on, ja onko se jotain, milla voimme parantaa omien naistemme laatua."
Chumar nyökkäili, lähinnä koska oli liian keskittynyt kehittelemään toimintasuunnitelmaa päässään, eikä näin kyennyt muodostamaan sopivaa vastausta. "Jaamme kanssanne sen, mitä voimme", oli nopeasti muodostettu ja vähän harkittu vastaus sen jälkeen, kun hän sai mieleensä suunnitelman. "Me oppisimme mielellämme lisää kaupunkianne ympäröivästä suojamuurista. Se on edistynyttä tekniikkaa, johon emme ole ennen törmänneet. Samoiten pyydän lupaa kutsua loput joukoistani lähemmäs - luottamuksemme näyttää olevan varmaa, ja joukkoni kaipaisivat virkistystä."
Lyhyen keskustelun jälkeen seuraavista toimenpiteistä oli sovittu. Joukoilla oli lupa lähestyä kaupunkia, vaikka kaupunkiin sisäänpääsyä ei luvattu - sen päättäisi suojamuurin lukemat. Chumar sen sijaan lähtisi Kharnaxin kanssa ylempään kerrokseen tutustumaan suojamuurin hallintamekanismeihin. Palvelijat ja muut ryhmäläiset jätettäisiin alakertaan, sillä hallintahuone olisi sekä ahdas, että tarkoin varjeltu. Samalla muilla rakennuksen asukkailla oli nyt jo tilaisuus tutustua Safaan ja kartoittaa tuon ominaisuuksia. Tämä sopi Chumarille, sillä vaikka eroaminen johtajasta ei kuulostanut miellyttävältä, se tarjoaisi heille mahdollisuuden toimia.
Hän yrittäisi poistaa suojamuurin käytöstä, jolloin kaupunki olisi haavoittuvainen. Hänellä ei tosin ollut hajuakaan miten, mutta uskoi saavansa sen selville. Safa sen sijaan voisi tehdä oman osansa alhaalla - kuten Kharnaxkin oli sanonut, Safa oli erilainen. Se olisi unionin johtajan vahvuus. Hän voisi vakuuttaa alueen naiset omasta ylivertaisuudestaan... ja aloittaa kapinan. Nostaa maan naiset miehiä vastaan ja heidän puolelleen.
Tämä oli suunnitelma. Chumarilla oli vain lyhyt hetki välittää se Safalle kulkiessaan tämän ohi kohti yläkertaa. "Tuhoan muurin - yllytä naiskapina!" Hän kuiskasi nopeasti ja hyvin epäselvästi toisen korvaan. Hän saattoi vain toivoa että toinen ymmärtäisi ja pystyisi tarttumaan toimeen. Tai ylipäätään luottaisi hänen pyyntöihinsä näin huonosti alkaneen alun jälkeen.
Nyt heidän pitäisi selviytyä hetki omillaan.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Apr 7, 2016 20:48:25 GMT
// Varoitus: Seuraavat roolit tulevat sisältämään niin Safan kuin Chumarinkin osalta väkivaltaa. Älä lue, mikäli olet herkkä. Aikahyppy pian tulossa.
-Safa-
Siluriaani katselee luomiensa lomasta kuinka Chumarin ilme muuttuu hämmentyneestä epätietoiseksi ja sieltä takaisin. Idiootti, häntä ei olisi koskaan pitänyt ottaa mukaan. Kun Safa pääsisi takaisin alukseen hän tekisi selvän että Chumar olisi erotettu tehtävästään ja siirretty jonnekin alemmalle tasolle. Safalla ei ollut käyttöä moisille tunareille. Oli ollut selvästi vahinko pelastaa poika itseltään silloin kauan, kauan sitten. Safa oli ajatellut sen olevan sen arvoista, ajatellut pojan voivan olla hyödyksi ja oli nähtävästi ollut mitä pahiten väärässä. Se siitä nähtiin taas, edes suuri johtaja ei aina ole oikeassa. Safa naurahtaa ja painaa saman tien käden suunsa eteen, kun amaraanijohtajan silmät vilahtavat häneen tutkivasti. Normaalisti hyvin itsevarma Safa oli nyt harvinaisen tietoinen naisvartalostaan, joka siluriaaneilla oli hyvin feminiininen. Amaraanin katse sai hänet hermostumaan… Se katseli häntä niin himokkaasti. Safa värähti ja nosti päätään kuullessaan kaksikon sopivan sopimuksen. Tämä kuulosti jo paljon paremmalta, Chumarilla selvästi oli jo suunnitelma edessä.
Safa jätetään yksin, luonaan vain Karana. Siluriaaninainen katselee haikeasti Chumarin loittonevaa selkää. Tiesikö tuo mitä oli tekemässä? Diplomatia oli aina riskipeliä ja sen Safa oli saanut oppia usean erehdyksen kautta Unionin alkuaikoina. Ei olisi hyvä jos Chumar nyt menisi paljastamaan jotain tärkeää jouduttuaan kaksin kokeneen alkuperäiskansan johtajan kanssa. Safa tosin oli itse valinnut Chumarin tälle tehtävälle mukaan, joten eikö se ollut loppujen lopuksi hänen syynsä jos poika tunaroisi? Kohtalaisen helposti he olivat tähän saakka päässeet ilman mainittavia ongelmia. Varsinainen tulikoe oli ollut hetkeä aiemmin amaraanijohtajan vaatiessa Safaa itselleen, mutta palvelijatar oli ratkaissut tilanteen nopeasti siirtymällä uuden isäntänsä vierelle.
Pian kaksikko katoaa ovista suureen portaikkoon ja aulis amaraanityttö tarttuu Safan hihaan. Hetken aikaa ällötys näkyy Safan kasvoilla, hän ei ollut tottunut että noin julkeasti koskettiin toista. Pian rooli kuitenkin palaa, ja Safa katsoo anteeksipyytävästi Karanan kasvoja, jotka olivat vetäytyneet tutkimattomaan ilmeeseen. Tietysti tuo oli ottanut hänestä kiinni, joskus Safa oli niin uppoutunut omiin ajatuksiinsa että muutoin huomion herättäminen oli mahdotonta. Huono piirre johtajassa, varsinkin niin tulenarassa paikassa kuin Unionin huipulla. Haaveilevat johtajat eivät eläisi kauan vaan tulisivat alaistensa syrjäyttämiksi.
”Anteeksi. Säikäytit minut.” Safa sanoo hymyillen, ei aivan totta. ”Voisitko näyttää minulle palvelijoiden asuinsijat? Olen hieman väsynyt ja uusi herrani varmasti tahtoo minun oppivan nopeasti talon tavoille.” Safa hymyilee ja Karana kumartaa hieman päätään. ”Ei tarvitse. Kuulin mitä palvelijanne kuiskasi teille. Unohditte että meillä amaraaneilla on loistava kuulo. Olen mitä halukkain palvelijanne, neiti!” Karana kuiskaa kiihkeästi ja kohottaa sitten kasvonsa kohti Safaa. ”Haen heidät heti tänne!” Amaraanityttö kuiskaa ja Safa nyökkää. Todellisuudessa siluriaani oli varsin yllättynyt, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin. Tunteet olivat heikkous, ja heikkoudet saatettiin saada selville ja tuhota. Karanan juostessa pois huoneesta liskomaisen matalana, Safa istuutuu lattialle nojaten selkäänsä yhteen pylväistä. Eipä tässä auttaisi nyt muu kuin odottaminen, mutta sekin saatettiin käyttää hyödyksi. Safa katselee ympärilleen painaakseen kaiken tiukasti muistiinsa. Hänellä oli aavistus että pian alkaisi naisten vallankumous eikä se olisi kovin nättiä katsottavaa. Amaraanit näyttivät voimakkailta, niin miehet kuin naisetkin. Viimeksi mainitut eivät olleet yhtä lihaksikkaita mutta vaikuttivat vikkelimmiltä ja nopeammilta pienen kokonsa ansiosta. Ehkä hänen tulisi sittenkin antaa kansan tuhota itse itsensä ja tyytyä seuraamaan sivusta? Safa mietti hymyillen haikeasti ja kääntäen katseensa kohti ovea. Missäköhän Chumar oli ja mitä tuo teki?
--
Safa huokaisi ja käänsi katseensa pelokkaista naisista. Karana oli kutsunut heidät kokoon ja osa palvelijattarista oli lähtenyt viemään sanaa muualla oleville. Tästä kapinasta tulisi jotain mullistavaa, vaikka Safa vihasikin Chumaria sen vuoksi. Heidän tehtävänään ei ollut aloittaa sisällissotaa alkuperäisväestön kesken, vaan tiedustella ja katsella ympärilleen. Se saamaton tollo oli tyrinyt kaiken, mutta mikäli amaraanien naiset voittaisivat tämän taiston oli Safa valmis antamaan kaiken anteeksi nuorukaiselle. Safa uskoi amaraanipalvelijattarien olevan kovia taistelijoita, samanlaisia kuin hän. Ei tosin yhtä viekkaita, mutta heistä voisi olla apua. Karana varsinkin vaikutti hyvin alttiilta palvelemaan, niin tämän maailman miehiä kuin Safaakin. Millaisia naisia nämä olisivat, jos eivät eläisi niin alistettuina, Safa mietti. He olivat kuin peilikuva hänestä. Menneisyydessä oli täytynyt tapahtua jotain mullistavaa jotta sellaiset naiset oli saatu alistettua niin tahdottomiksi nukeiksi. Miehethän saivat tehdä täällä ihan mitä halusivat! Kukaan ei puuttunut miesten tekemisiin, mutta matkalla Kharnaxin palatsiin Safa oli nähnyt aivan tarpeeksi ymmärtääkseen miten alistettuja naiset todella olivat tässä kulttuurissa. Ei ollut puuttunut paljoa etteivätkö amaraanimiehet olisi syöneet häntä elävältä…
Siluurinainen sulki hetkeksi silmänsä ja asteli sitten muutaman askeleen eteenpäin, kurkistaakseen ovenraosta. He olivat teljenneet huoneeseen johtavat tiet viestinviejien lähdettyä, sillä se oli varmaa että kerran viestin päästyä perille olisi joka paikassa helvetti irti. Safa tunsi takaansa liikettä ja näki vilahdukselta Karanan siluetin. Hän ei kääntynyt katsomaan, vaan nosti kätensä varoittavaan eleeseen. Safa katseli edelleen pienestä rakosesta käytävälle, joka kumma kyllä vaikutti varsin tyhjältä. Ehkei naisten vallankumous kaupungissa ollut vielä alkanut tai sitten tässä oli muuten vain jotain hämärää. Ehkä sotilaat olivat lähteneet herransa ja Chumarin seuraan tarkkailemaan, ettei vieraan liittouman johtaja vain tehnyt mitään hätiköityä?
”Hiljaa, haluan ettei kukaan ymmärrä etsiä meitä täältä”, Safa sanoi, tietäen että ovi saataisiin kyllä murrettua auki halutessaan. Jos he metelöisivät liikaa sotilaat kyllä tulisivat ennenpitkää takaisin. Jossain mielen sopukoissa Safan vaisto kuitenkin varoitteli ettei kaikki ollut niin kuin piti. Monien vuosien kokemus Unionin johtajana oli opettanut Safalle tärkeän läksyn: Älä koskaan luota keneenkään. Ja nyt, taistelun aattona oli silurialaisnainen unohtanut tämän.
Safan kynnet painuivat oven pehmeään puuhun kun Unionin todellinen johtaja yritti kääntyä – liian myöhään. Karana, vaikka olikin hentoinen, painaa yllättyneen siluriaaninaisen polvilleen, vääntää hänen päätään taaksepäin ja kohottaa kylmän teräksen Safan kaulalle. Kauhistuneet kasvot katsovat amaraanipalvelijatarta, kun todellisuus hitaasti alkaa valjeta. Safan luutnantin kanssa ylös lähtenyt amaraani… Kharnax ei koskaan ollut todellinen johtaja. Se oli Karana. Mutta entä nämä muut naiset sitten? Olivatko he todellakin orjia ja miten heidän hallitsijansa pystyi katsomaan toisten alistusta syrjästä, niin rauhallisena?! Safan mielessä välkkyi tuhat ja yksi kysymystä ja tuo toivoo kaikesta sydämestään kaiken järjestyvän. Toki Chumar oli tähän mennessä jo saanut hoidettua tehtävänsä ja tuhonnut kaupunkia ympäröivän vallin ja päästänyt heidän joukkonsa etenemään sisään – eikö vain?
Safan sisällä nousee paniikki ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Hän ei ollut tuntenut tätä tunnetta pitkiin aikoihin, ei sen jälkeen kun oli lähtenyt siluurien armeijasta ja ryhtynyt petturiksi. Ja nyt hänet vuorostaan petettiin… Safa oli kyllä tiennyt sen olevan joskus edessä, olihan hänkin saanut paikkansa petturuudella kansaansa kohtaan, mutta ei ollut koskaan voinut kuvitella että lähtö tapahtuisi näin, kaukana omistaan ja tuntemattoman kädestä.
Teräksen kylmyys lämpenee hitaasti siluriaanin suomuista ihoa vasten kun Safa odottaa mitä seuraavaksi tapahtuisi. Yllättävää kyllä, hänellä itsellään ei ollut minkäänlaista ajatusta paosta tai vastaan taistelusta. Hyökkäys oli tullut liian yllättäen, taholta jota Safa oli hetken kuvitellut ystäväsmieliseksi. Miten väärässä hän olikaan ollut. Terä välähtää Karanan painaessa sen syvään Unionin johtajan, Safaxablackaxalatzin kurkun poikki. Safa huutaa, hänen kauhistunut äänensä kimpoilee huoneessa tunkeutuen heikon oven lävitse ja leviten kaikkialle palatsiin ja sen ulkopuolelle. Huudon jälkikaiut soivat vielä kauan itse huudon vaikenemisen jälkeen. Siinä ei ollut sanoja vaan vain puhdasta kauhua kun tieto siitä, että ei olekaan voimakkain henkilö maailmassa, valkenee.
”AAAaaaaaaaaaaahhh!” Huuto hiljenee suomujen lävitse purskahtavan veren mukana, ja Safa nostaa hoikat sormensa kurkulleen. Karana on päästänyt siluriaanista irti ja tuijottaa häntä nyt kauhuissaan. Miksi? Saihan tyttö sen mitä tuo oli halunnutkin, tuo oli saanut murhattua pelätyn Unionin lähes tarunomaisen johtajan… Jotenkin kaukaa Safa tajuaa että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, ettei tuon Karanan vatsasta pilkistävän verisen terän olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla siinä. Mutta mitä tapahtui, Safa ei vain ymmärtänyt… Siluriaani valahtaa lattialle sormet yhä kaulansa peittona kun yksi palvelijattarista kiskaisee seinältä ottamansa miekan irti Karanan ruumiista ja pudottaa sen lattialle. Teräs räsähtää, kun itse vuorostaan petetty amaraanijohtaja kaatuu naamalleen aivan Safan ruumiin vierelle. Heidän verensä sekoittuvat yhteen ja siluriaaninaisen kurkusta kuuluu hiljaista kurlutusta tuon yrittäessä turhaan vetää henkeä. Viimeinen asia jonka Safa näkee ennen maailman pimenemistä on, kun tuo samainen palvelijatar polvistuu hänen viereensä aitoa huolta kuvastavilla kasvoillaan. Palvelijatar repii vaalean pukunsa helmaa irrottaen siitä kaistaleen kangasta. Mitä tuo aikoi sillä tehdä…? Miksi amaraani…? Safa tuntee jotain outoa kurkussaan, hän ei saa henkeä. Pakokauhu sykkii siluriaanin sydämessä mutta kaikki pimenee. Hän olisi halunnut taistella, Safa oli aina kuvitellut kuolevansa reilusti ylivoimaista vihollista vastaan jossakin epätoivoisessa sodassa. Hän ei halunnut joutua toisten armoille! Ei tämä voinut loppua näin!
Kaikki pimenee.
Palvelijatar painaa liinan tiukasti Safan kaulan ympärille.
// Aikahyppy 30 minuuttia
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Apr 12, 2016 14:54:32 GMT
Chumarinkin asiat muuttuivat pian lähdön jälkeen. Jyrkkiä kierreportaita kiivetessään hän havaitsi amaraanijohtajan olemuksen muuttuvan aavistuksen; tuntui kuin siitä olisi kadonnut se liioiteltu määrätietoisuus ja jäykkyys. Jännityksen sulaessa liikkeet ja eleet vaihtuivat lievästi rennommiksi ja koko mies tuntui vapautuvan. Tämä oli kummallinen reaktio, ja vaikka se herätti ihmetystä, Chumar ei osannut varoa sitä sen enempää. Sen saattoi tulkita pelkäksi ystävällisyydeksi, vaikka todellisuudessa rentoutuminen oli vastareaktio todellisen johtajan läheisyydestä poistumisesta. Kharnax oli rentoutunut päästessään pois Karanan valvovan silmän alta - mies oli stressannut siitä asti, kun vieras alus oli laskeutunut planeetalle. Hänellä oli ollut vaativa tehtävä, ja nyt viimeinkin hänestä tuntui siltä, että hän oli suoriutunut tehtävästään mallikkaasti. Vastapuoli ei tiennyt todellisesta johtajasta mitään, ja nyt hänellä oli hoidettavanaan vain tämä yksinäinen, hento miehenalku. Sitä olisi helppo vahtia. Hänellä tuskin oli enää tarvetta pelätä rangaistusta huonosti hoidetuista tehtävistä. Hän oli pelännyt johtajaansa niin kauan kuin muisti.
Hallintahuone oli kerrotun mukaan hyvin ahdas ja sekava. Pyöreähkön huoneen seinät olivat täynnä vipuja ja nappuloita, joiden yltä avautui laaja näkymä kaupungin ylle. Suojamuurin saattoi erottaa täältä pienenä kimmellyksenä horisonttia vasten. Kirkas aurinko paistoi häikäisevästi Chumarin silmiin ja häiritsi miehen näkökykyä huomattavasti. Hän erotti Kharnaxin vain tummana siluettina, sillä aurinko paistoi suoraan tuon takaa. Silmiään siristellen hän koitti arvioida nappuloita ja kehitellä toimintasuunnitelmaa. Uskaltaisiko hän painella niitä umpimähkään ja toivoa, että jokin niistä toimisi toivotun mukaisesti?
He ehtivät vaihtaa vain muutaman muodollisen sanan, ennen kuin asiat lähtivät vyörymään vauhdilla. Karana oli tässä vaiheessa jo juossut pois Safan luota ja jakanut muutamia käskyjä - tämä päätyi siihen, että hallintahuoneen ovesta tultiin sisälle voimalla. Ovi paukahti lujaa kun yksinäinen amaraanisotilas kampesi sisälle ja välitti tilannekohtaiset tiedot Kharnaxille. Ei kulunut aikaakaan kun yllätetty Chumar oltiin tönäisty vasten seinää ja saarrettu siihen. Tämän Chumar osasi kuitenkin paremmin kuin minkään muun - hänet oltiin koulutettu taistelemaan ja reagoimaan yllättävään uhkaan. Reaktiot tulivat häneltä luontaisesti jo ennen kuin aivot olivat ehtineet käsitellä tilannetta lävitse. Hän hävitti loogisen ajattelun ja keskittyi vain toimimaan.
Hän karkotti hyökkäävän amaraanin kauemmas tarkasti suunnatulla potkulla. Saavutetun aikalisän turvin hän tarkkaili vastustajiaan paremmin ja arvioi mahdollisuuksiaan. Hänellä ei ollut paljon mahdollisuuksia... Paitsi että tilanne oli tullut yhtä yllätyksenä Kharnaxille kuin hänellekin. Mieheltä oli mennyt yhtä kauan toipua yllättävästä käänteestä kuin hänelläkin... Ja nyt hän käytti sitä hyväkseen. Hän hyökkäsi miestä päin ja yritti käyttää tuon hämmennystä hyväkseen, mutta onnistui vain puoliksi. Hän kyllä horjutti miehen tasapainoa, sai välitettyä yhden hyvän lyönnin ja meinasi päästä ovelle, mutta toinen amaraani saapui pian paikkaamaan ensimmäisen heikkoudet. Kolme henkilöä kietoutui väkivaltaiseksi sotkuksi, jossa jokainen otti vuorotellen iskuja vastaan.
Tappelu oli ankara ja kesti useamman minuutin. Sen seurauksena tapahtui kuitenkin se, mitä Chumar oli ajanut takaa: he paiskautuivat useamman kerran nappeja ja vipuja vasten, ja yhdellä kerralla kävi tuuri. He käynnistivät ensin kasan turhanpäiväisiä toimintoja, kunnes suoja meni pois päältä. Kaupunki oli toistaiseksi suojaton.
Lähikamppailu päättyi siihen, kun ovesta tullut amaraani paiskautui ikkunalasia vasten ja lensi siitä ulos Chumarin työnnön seurauksena. Tässä vaiheessa hänen oma nenänsä vuosi verta, vasen jalka ontui lievästi ja silmäkulmaan oli kehittymässä mustelma. Nämä tuntuivat kuitenkin pieneltä siihen verrattuna, miten amaraani putosi nyt huutaen kohti maata. Tämä ei ollut kuitenkaan ainut huuto mikä kuului - pian kuului tuskainen huuto myös alhaalta.
Chumar ja Kharnax jähmettyivät molemmat kuuntelemaan. Huutaja oli nainen, mutta kumpikaan ei tiennyt, oliko huutaja jompikumpi johtajista vai joku muu. Edes Chumar ei tunnistanut Safan ääntä, sillä ei ollut kuullut yhtä tuskaista huutoa toiselta aiemmin. Siluriaani katsoi Kharnaxia ja antoi katseensa kertoa, että toinen menisi pian kaverinsa perässä, ellei luovuttaisi. Hänellä ei ollut vieläkään tietoa siitä, miksi taistelu oli alkanut niin pian, muttei aikonut tuhlata aikaa sen kyselemiseen. Kun kumpikaan ei perääntynyt, taistelu alkoi uudelleen, mutta keskeytyi jälleen pian. Nyt kuului kovaääninen huuto ovelta.
"Seis!" Miehet vilkaisivat ovelle sivusilmällään, mutta Chumar oli se, jota näky järkytti. Ovella oli amaraaninainen Safan verinen hahmo käsivarsillaan. Se heitti sotilaan pois raiteiltaan ja antoi Kharnaxille etulyöntiaseman - siluriaani taltutettiin nyt helposti maahan. Hänetkin oltaisiin isketty tajuttomaksi, ellei amaraaninainen olisi jatkanut. "Kharnax, lopeta! Karana on kuollut. Sinun ei enaa tarvitse. Olemme vapaita." Naisen kasvoilta kuvastui toivo ja huoli. Kharnax oli epäuskoinen eikä päästänyt Chumaria otteestaan, mutta kuunteli. Safa laskettiin varovaisesti lattialle. "Miten?"
"Sain yllatettya hanet taman vieraan ansiosta, mutta sille ei ole nyt aikaa." Hän lukitsi oven. "Kaikki eivat ole kuin me. Kaikki eivät koe tata hyvana. Meidan taytyy kehittaa suunnitelma..." Katseet kääntyivät Chumariin, joka nyt rimpuili päästäkseen Safan luo. "He voisivat ehka auttaa, jos uskallamme luottaa heihin. Tai vaikkemme voisi, han kayttaytyy varmaan kunnolla niin kauan, kun tama nainen on haavoittuvainen. Mutta tarvitsemme suojaa..."
Chumarin aivot kävivät vauhdilla. Nainen puhui totta sanoessaan, että hänen oli pakko käyttäytyä toisten toiveitten mukaisesti, jotta Safa säilyisi hengissä. Vaikka toisen haava oli vakava, hän kuvitteli näkevänsä hennon hengityksen. Safa olisi aivan liian helppo tappaa juuri nyt. Niimpä hän päätti, että toisten mukana pelaaminen hyödyttäisi toistaiseksi häntäkin. "Suojakenttä", hän kähähti Kharnaxin alta. "Saatteko pienennettyä sitä kattamaan vain tämän huoneen tai rakennuksen?"
Hetkeksi tuli hiljaista, kun kaikkien aivot tekivät töitä. Nainen kuitenkin nyökkäsi hyväksyvästi, vaikka Kharnax toi huolensa ilmi. "Se onnistuisi teoriassa, mutta en tieda kaytannosta. Kuten itsekin varmasti huomasit, sekoitimme juuri suurimman osan suojan kayttojarjestelmista. Voi menna aikaa, ennen kuin saan sen kaynnistymaan uudelleen. Mikali se onnistuu ollenkaan ilman systeemin uudelleenohjausta."
"Yrita", nainen rohkaisi Kharnaxia ja antoi pienen suukon toisen otsalle. Samalla Chumar ymmärsi tilannetta hieman paremmin - tässä oli ilmeisesti pari, joka oli suunnitellut vallankaappausta jo pidemmän aikaa. "Ja jata heidat kaksi minun hoiviini. Annetaan miehelle tilaisuus hoitaa kumppaniaan."
Ja niin Chumar pääsi Safan luo. Koitti ranteesta tuon pulssia ja kuiskasi tuon nimen hiljaa. Rukoili että nainen heräisi, jotta he voisivat selvitä yhdessä tästä tilanteesta ulos. Hän ei uskaltanut jättää ympäristöä vahtimatta, muttei toisaalta myöskään liikkua Safan viereltä. Tämä tehtävä oli yksi fiasko...
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on May 23, 2016 6:51:17 GMT
-Palvelijatar-
Heidän täytyisi päättää nopeasti, mitä tehdä. Oli päivänselvää että ensiksi heidän tulisi saada kilpi suojaamaan palatsia, mutta mikäli se ei onnistuisi… Heidän täytyisi keksiä varasuunnitelma jolla saataisiin ulos ainakin Kharnax. Hänellä itsellään ei ollut väliä eikä ulkomaalaisista välittänyt kukaan. Palvelijatar vilkaisee kuitenkin hieman pahoitellen siluriaanijohtajaa, joka makaa kovalla kivilattialla kurkku auki viillettynä. Ei ollut tuon vika että oli joutunut heidän välienselvittelyjensä uhriksi. Siluriaanin ansiosta hän oli kuitenkin päässyt yllättämään Karanan ja muilta uhreilta vältyttiin. Toinen siluriaaneista oli polvistunut naisen vierelle ja palvelijatar vilkaisee rakastaan. Välittäisikö toinen yhtä paljon jos hänen kurkkunsa olisi viilletty auki?
Kilpi saatiin toimimaan jälleen, vaikkakin vain palatsin ympärille. He eivät olisi turvassa kauaa, ja siitä kertoi jo punainen valo monitoreissakin. Kilven toimintasäde pieneni koko ajan, hitaasti mutta silti. Kahdessa tunnissa siitä ei olisi jäljellä enää mitään. Puolessatoista se olisi kutistunut tämän huoneen kokoiseksi. Palvelijatar tiesi ettei aikaa ollut hukattavana ja vilkaisi uudemman kerran maassa makaavaan naiseen ja siluriaaninuorukaiseen joka yritti auttaa johtajaansa.
”Teidat taytyy saada ulos taalta, hanta taytyy hoitaa.” Palvelijatar sanoi hiljaa ja siirtyi ovelle. Hän jätti sanomatta että kaikki oli todennäköisesti jo myöhäistä vaikka he pääsisivätkin jonnekin missä olisi kunnollisia laitteita. Mutta omansa ja Kharnaxin turvallisuuden vuoksi he voisivat auttaa kaksikkoa ainakin hetken. Mutta jos tilanne vaikeutuisi, ei palvelijatar epäröisi jättää kaksikkoa oman onnensa nojaan.
Hän katsoi säälien siluriaaninaista. Tuo hengitti vielä, joskin korahtelevasti ja jokaisella hengenvedolla kaulaa peittävä liina kastui uudelleen. Ihon suomut olivat himmenneet ja niiden väri oli jokseenkin haalistunut. Täytyisi olla ihmeellisen voimakas jos tuosta selviäisi elossa… ”Oletteko valmiita?” Palvelijatar kysyy, käsi oven kahvalla. ”Sinun taytyy kantaa hanta jos haluatte ulos taalta.” Hän vielä huomautti ja vilkaisi Chumaria.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on May 24, 2016 8:22:38 GMT
Nuori siluariaanimies taivutti päänsä yksinkertaiseen nyökkäykseen. Hän vältti turhaa puhumista, sillä hänen kurkkunsa oli kuiva kuin saharan autiomaa, ja minimalistisella kommunikoinnilla säästettiin kallisarvoista aikaa. Kädet etäisiltä ja voimattomilta tuntuen Chumar ujutti kämmeniään Safan alle ja pyrki nostamaan johtajansa hellästi käsivarsilleen. Hänestä tuntui kuin olisi katsellut toimintaansa lasin takaa tai elokuvateatterin kankaalta - nämä eivät olleet hänen kätensä, ne olivat jonkun muun. Ne toimivat kuin itsestään, ja hän vain hämärästi ohjasi niiden toimintaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vakavat haavat, uhkaavat tilanteet ja stressi vaikuttivat Chumarin toimintakykyyn. Hän oli tottunut sietämään niitä aiemmissa taisteluissaan, mutta vasta nyt hän tunsi itsensä konkreettisesti uhatuksi. Vasta nyt hänellä oli jotain tärkeää menetettävää. Vasta nyt hän oli vaarassa menettää jonkun itselleen tärkeän, ja tieto siitä söi häntä sisältä päin.
Keskittyminen vaati ylimääräisiä ponnisteluja, mutta poika onnistui saamaan itsensä ja idolinsa lähtövalmiiksi. Vasen jalka vihoitteli lievästi ylimääräisestä painosta, mutta tuntui kuitenkin kestävän. Palvelijatar väänsi ovenkahvaa ja aukaisi heille tien vapauteen. Palatsin sisällä saattaisi olla vielä muutama vastarinnanhaluinen, mutta Chumar luotti heidän selviävän niistä, mikäli tämä amaraanipari jatkaisi heidän auttamistaan jatkossakin.
He juoksivat jälleen alas portaita. Safan kaulaa peittävä liina kastui kastumistaan ja uhkasi alkaa vuotamaan. He jättäisivät todennäköisesti pian verisen jäljen taaksensa, ja sitä pitkin heitä olisi helppo seurata erityisesti silloin, jos he pääsisivät palatsista ulos.
Ketään ei näyttänyt olevan varma siitä, mihin suuntaan kannattaisi edetä. Amaraanit kuiskuttelivat kiivaasti keskenään ja Chumarin oli pakko tyytyä noiden arviointikykyyn. Hän ei tiennyt missä täällä olisivat lähimmät mahdollisuudet ensiaputarvikkeisiin. Olisiko niitä edes?
”Etelasiivesta saisimme siteita”, kuului palvelijattaren kuiskuttelu. ”Ja sielta paasemme huoltoalueen lapi nopeasti kaupungin pikkukujille, mikali suoja pettaa ja joudumme lahtemaan etuajassa. Voisimme paeta kaupungin rajalle, kerata joukkomme ja palata ottamaan kaupunki haltuumme sitten, kun tilanne on rauhoittunut.” Kaksikko jäi hiomaan omia suunnitelmiaan, kun Chumaria alkoi kismittää. Amaraanit eivät palanneet enää Safan hoitamiseen, eivätkä noiden mainitsemat siteet missään nimessä riittäisi. Safa oli menettänyt jo paljon verta, ja siteet auttaisivat korkeintaan vähentämään tai ehkä lopettamaan vuodon. Naisen pitäisi kuitenkin saada lisää verta menetetyn tilalle, mikäli haluaisi jäädä henkiin.
”Verta”, Chumar tiuskaisi ja yritti saada kuivan kurkkunsa toimimaan luonnekkaammin. ”Hän tarvitsee verta. Siteet eivät riitä.” Nyt panikoimisesta lamaantuneet aivotkin yrittivät kehitellä toimintasuunnitelmaa. ”Voitte ottaa sitä minusta.” Takuita veren yhteensopivuudesta ei ollut, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Oli pakko yrittää ja toivoa, että veri sopisi ja paikasta löytyisi edes alkeelliset tarvikkeet veren siirtämiseen. ”Mikäli aloitamme heti, voimme selvitä toimenpiteestä juuri ja juuri ennen kuin suoja katoaa… Ja koska verta tarvitaan jo huomattava määrä, saatan itsekin menettää osan toimintakyvystäni.”
Tämä oli pelottavin kohta suunnitelmassa. Mikäli verenluovutus ajaisi hänetkin heikkoon kuntoon, he olisivat täysin amaraanien armoilla… Minkä takia hänen piti kehitellä jotain, minkä takia kaksikolla olisi syytä välittää heistä jatkossakin. ”Sen takia tarvitsemme teitä siirtämään meidät rajalle, minne omat joukkomme saapuvat todennäköisesti siihen mennessä. He suojelevat siinä tapauksessa teitäkin. Mutta ennen kaikkea voitte käyttää meitä rekvisiittana rajalle pääsemiseen. Mikäli koko kaupungin väki ei vielä tiedä teidän osuuttanne tapahtuneeseen, voitte syyttää meitä hyökkäyksestä ja olla vievinänne meitä putkaan tai mestattavaksi tai mikä ikinä teidän kulttuuriinne sopikaan. Voisitte näytellä vastapuolta suhteellisen vakuuttavasti.”
Suunnitelmaa ei tyrmätty ainakaan heti. Siinä oli omat mahdollisuutensa, ja toistaiseksi se voitiin pitää harkinnan alla. Ja kuten palvelijatar aiemminkin oli ajatellut, he voisivat hylätä kaksikon oman onnensa nojaan heti, jos tilanne sitä vaatisi. Matka jatkui eteläsiipeä kohti, sillä se oli edelleen otollisin paikka myös verensiirron harkitsemiseen.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Jul 3, 2016 15:37:15 GMT
-Palvelijatar-
He olivat jo lähes eteläsiivellä, kun palatsissa heidän takanaan alkoi kuulua meteliä. Se ei olisi enää turvallinen paikka, ei enää vaikka suunnitelmissa oli ollut jäädä vielä hetkeksi ja paeta vasta sitten kujille. Verensiirron täytyisi odottaa, nyt oli tärkeintä saada ainakin kolme heistä elossa kaupungista ulos, läpi amaraaniyhteisön ja sitten vielä sisään aluksiin. Palvelijatar johti heitä eteläsiivestä ulos, paikka oli hieman syrjässä ja sieltä he pääsisivät livahtamaan kujille.
”Sinun taytyy jattaa hanet. Et voi juosta tarpeeksi nopeasti paastaksesi aluksillenne jos kannat hanta...” Palvelijatar sanoi osoittaen Safan velttoa hahmoa ja vilkaisi Kharnaxiin. Nyt olisi oiva aika päästä kummastakin eroon, he voisivat aina sanoa muille etteivät tienneet mitä vierasmaalaiset olivat puuhanneet sen jälkeen, kun oletettu johtaja oli tapettu.
”Meidan taytyy jattaa palatsi ja lahtea. Emme voi odottaa...” Palvelijatar alkaa hermostua, vilkuillen sinne tänne, kuin peläten jostain ilmestyvän väkeä tukkimaan heidän tiensä.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jul 6, 2016 18:47:21 GMT
"Ei, en voi." Vastaus tuli Chumarin huulilta automaattisesti. Safa oli hänen elämänsä. Hän ei voisi jättää tätä. Millainen olisi sotilas, joka hylkäisi johtajansa? Häntä rankaistaisiin siitäkin huolimatta, että Safa kuolisi ja jäljelle jäisi vain muu ryhmittymä. Säännöt ja Unionin päämäärä eläisi varmaan kauan vielä Safan ajan jälkeenkin. "Jos hänen täytyy jäädä kuolemaan tänne, jään minäkin."
Palvelijatar pyöräytti turhautuneena silmiään ja vilkuili entistä levottomampana ympärilleen. Heillä ei ollut aikaa tuhlattavana. Takaata lähestyvät äänet eivät antaneet vaihtoehtoa: he pakenivat kaikki kadulle. "Olet liian suuri riski meille!" Chumaria moitittiin. "Jos jatkat hanen suojelemistaan, me lahdemme! Emme voi riskeerata omaa henkeamme, eika kannattaisi sinunkaan. Han on mennytta, uskoisit sen jo. Meilla saattoi olla mahdollisuus pelastaa hanet aiemmin, muttei enaa. Paasta irti."
Chumar pudisti yksinkertaisesti päätään. Se ei tulisi kuuloonkaan. Niimpä heidän reittinsä erosivat ainakin toistaiseksi, ja amaraanikaksikko kiristi vauhtiaan niin, että Chumar jäi pakostakin jälkeen. He olivat sanoneet vain kuivat hyvästit, ennen kuin jättivät siluriaanin pakenemaan vihollisia yksinään.
Sotilas mutkitteli kujia pitkin ja onnistui hävittämään takaata kuuluvat äänet kannoiltaan. Siitä ei kuitenkaan ollut paljoa hyötyä, sillä nyt kaupungissa ääniä kuului kaikkialta. Mikään niistä ei kuulunut läheltä - vielä - mutta joka suunnasta, mihin Chumar meinasi mennä, kuului lopulta puhetta, kenkien kopsetta tai kolistelua. Kaupunki oli täynnä elämää näin pikkukujillakin, ja Chumar tajusi hiljalleen sen, että amaraani oli ollut oikeassa. Loukkaantunut henkilö käsivarsilla oli miltei mahdotonta kulkea tarpeeksi huomaamattomasti ja nopeasti. Lisäksi hänellä oli vain hämärä käsitys oikeasta suunnasta.
Hän jatkoi silti eteenpäin. Se oli parempi vaihtoehto kuin pysyä paikoillaan.
--
Chumarin kulkiessa huhut alkoivat levitä ympäri kaupunkia. Tieto heimon johtajan kuolemasta saavutti siviilitkin ja sai kaupunkilaiset tunneryöpyn valtaan. Luotettavaa lähdettä murhatyön tekijästä ei ollut, vaan osa sanoi sen olevan ne uudet vierailijat, ja osa jonkun omasta joukosta. Kaupunkilaiset jakaantuivat kahtia mielipiteiden mukaan, ja tappeluita syntyi omienkin keskuudessa. Niitä, ketkä väittivät tappajan olleen amaraani, syytettiin petoksesta omia vastaan, ja hakattiin joukolla. Nämä tappelut auttoivat Chumaria pysymään jonkin aikaa huomaamattomana, vaikkakin niiden seurauksena syntyi myös suurempia etsintäpartioita.
Samaan aikaan Unionin alus oli lähtenyt liikkeelle ja lähestyi kaupunkia. Siltä menisi muutama minuutti saapua paikalle ja reagoida tilanteeseen.
--
Safa... Chumar ajatteli. Jos olet hengissä, anna minulle joku merkki. Hän oli huolissaan johtajastaan. Ei hän varsinaisesti odottanut toisen heräävän, mutta huolestui silti, kun elintoiminnot olivat niin vähäiset. Välillä hän pelkäsi sydämen lopettaneen lyömisen, kun ei tuntenut sitä hetkeen.
Ajan myötä hän löysi aukean, josta näkyi kaupungin rajalle. Kerrankin hänen suuntavaistonsa oli ollut oikeassa, ja onni oli sallinut hänen tulla tähän asti. Mutta tämän pidemmälle hän ei pääsisi. Aukea oli täynnä porukkaa, ja muutama silmäpari näytti jo huomanneen hänet. Amaraanit olivat suorastaan odottaneet hänen astelevan paikalle.
Chumar tarttui tiukemmin Safaan. Tilanne enteili taistelua, mutta hän epäröi myös laskea Safaa maahan. Toinen tallottaisiin taistelun tohinassa aivan liian herkästi.
|
|