|
Post by tarutuulia03 on Dec 2, 2017 18:47:35 GMT
//Mursuviiksi ja William tänne! Tuli hieman traagisempaa tekstiä. Voin muuttaa jos on liian raju//
Hannah käveli kotiin koulusta ja alkoi kaivaa avaimiaan taskustaan. Hän otti ne kättensä ja avasi kotinsa oven. Tyttö astui sisään lämpimään ja sulki oven perässään. Se piti pientä narinaa, mutta ei se ketään haitannut. Tyttö riisui kenkänsä, mutta jätti rakkaan takkinsa päälleen. Hän asteli keittöön ja päätti syödä hieman välipalaa. Jääkaappi oli täpöten täynnä tavaraa ja hetken pohdiskelun jälkeen Hannah valitsi lihapiirakat. Tyttö istuutui pöydän ääreen ja alkoi mutustaa tuota herkullista lihapiirakkaa, kun toisesta huoneesta alkoi kuulua laukausten ääniä ja jännittävää musiikkia. Hannah laski piirakkansa pöydälle ja kuunteli. Ääni kuului yläkerrasta. Max oli taas pelaamassa jotain sotapeliä. Hannah nousi ylös ja suuntasi kohti ääntä. Hän kiipesi harmaat rappuset ylös ja näki Maxin pelaamassa. Poika oli hien peitossa ja pelasi näköjään hyvin intensiivistä peliä. "Kuole, Kuole, KUOLE!" poika huusi. "Max" Hannah huusi musiikin yli. "Max laita hiljemmalle!" ei vastausta. "Max!" tyttö yritii uudestaan tuloksetta. Hetken huutamisen jälkeen Hannah käveli Maxin luo ja täpäytti tämän olkapäätä. Poika heilautti käden välinpiämättömästi pois. Hannah täpäytti uudestaan. Max katsoi tätä, mutta sillä hetkellä televisiosta kuului räjähdys ja pojan silmät laajenivat kauhusta. "MÄ KUOLIN, MÄ KUOLIN SUN TAKIA!" poika alkoi huutaa ja nousi uhkaavasti seisomaan. Hannah tiesi, että Maxillä oli jonkinlaisia vihanhallinta ongelmia ja osasi jo tunnistaa, kun kohtaus oli tulossa. Tyttö alkoi perääntymään kädet edesään suojana. Hannahin henki ei kulkenut kunnolla ja syke alkoi nousta. Hän tunsi itsensä uhatuksi. Kukaan aikuinenkaan ei ollut kotona.
Max heilautti kättään Hannahia kohti ja iski nyrkillä tytön käsivarteen. "Au, Max lopeta!" Hannah huudahti ja kyyneleet nousivat tämän silmiin. Max alkoi huutaa vihan sokaisemana ja Hannah juoksi alakertaan kyyneleet silmissä. "apua apua, puhelin, missä puhelin" tyttö mutisi paniikissa päästyään alakertaan. Hän ei ehtinyt tehdä mitään, kun Max oli jo hänen kimpussaan. "Mä kuolin sun takia senki ämmä, mä en jaksa sua!" Max huusi. Hannah pääsi jotenkin livahtamaan veljensä otteesta ja juoksi käytävälle. Mutta Max tuli perässä ja iski kätensä tytön kurkkuun. Hannah tunsi, kuinka hänen jalkansa nousi maasta, kun hänet painettiin vasten selkää.
Tytön ei saanut happea ja alkoi rimpuilemaan. Hän yritti pakokauhun vallassa irrottaa Maxin otetta, mutta hänen voimansa alkoivat hiipua. Hannah kuuli hänen koiransa haukkuvan aitauksesaan, kun se yritti tulla auttamaan tyttöä. "sä oot orpo ja kukaan ei haluu sua, siks oot täällä pilaamassa mun elämän ja pilaamassa kaikkien muittenki elämän!" Max huusi. Tytön pelon tunteeseen sekoittui jotain muuta. Joitan aivan uutta. Sanoin kuvaamatonta vihaa. Hän oli niin vihainen, että olisi huutanut, jos happi olisi riittänyt. Hannah oli vihainen Maxille, vihainen vanhemmilleen, jotka eivät olleet auttamasa häntä nyt, vihainen kuolleille vanhemmilleen, jotka olivat kuolleet ja vihainen itselleen.
Aivan, kuin Hannahin päässä olisi napsahtanut. Hän nosti kättään ylös, kuin tottumuksesta. Piti ranteensa rentona ja sormensa jäykkänä. Hän toimi tasan tarkkaan vaistojen varassa. Hannah puristi kätensä nyrkkiin ja hänet valtasi hyvin tuttu ja ahdistava tunne, kuin hän olisi tehnyt jotain todella pahaa. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, eikä tyttö tahtonut pysyä kärryillä. Oikealla seinällä roikkuva suuri peili hajosi suuriksi lasin sirpaleiksi. Tyttö avasi kätensä nyrkistä. Taittoi etusormestaan vain pään pitäen muun sormen suorana. Nosti sormeaan ylös. Lasin sirpaleet nousivat ilmaan. Hannah rentoutti kätensä ja heilautti sitä oikealta vasemmalle käyttäen siihen jokaista kätensä lihasta. Lasin sirut singahtivat ilman halki ja upposivat Maxiin, joka kaatui lattialle.
Hannah putosi maahaan ja haukkoi paniikissa happea. Koira oli lopettanut haukkumasta. Oli hiiren hiljaista. Ahdistavan hiljaista. Tyttö katsahti maassa makaavaan poikaan ja alkoi itkea karhealla äänellä lohdutonta itkua. Hän yritti kiljua ja huutaa, mutta hänen kurkustaan kuului vain pientä pihinää. Tyttö raahasi itsensä mahdollisimman kauas Maxistä. Suu kätensä edellä Hannah avasi koiransa häkin. Otti sen syliinsä ja juoksi ulos talosta.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 2, 2017 22:15:54 GMT
William oli lähtenyt Lontoon laitamille hoitamaan asioita. Kuuleman mukaan siellä olisi ollut joku joka kaipasi apua, mutta tapaamispaikalle ei ollut tullut ketään sovittuun aikaan. William oli odottanut tunnin verran, mutta ketään ei kuulunut mistään. Tuo oli kovin omituista. Niin oli käynyt vain muutaman kerran sen aikana, kun William oli hoitanut enkeleiden uhrien elämiä kuntoon. Nuo kerrat jaksoivat aina ihmetyttää. Harvemmin hänen kontaktit ottivat häneen turhasta yhteyttä, mutta toisaalta olihan mahdollista, että enkelin uhri pakenisi vieraita. Olivathan he aivan toisella aikakaudella, tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. Vähempikin saisi ihmisen olemaan luottamatta satunnaisiin muukalaisiin, jotka sanoivat tahtovansa auttaa.
Siispä William oli kävelemässä takaisin Lontoon keskustaan päin. Hänen täytyi käydä hankkimassa muutama asia ennen hotellille palaamista. Vaikka Williamilla ei ollut aikomustakaan kävellä koko matkaa, hän tahtoi nauttia tilaisuudesta rauhaisaan kävelytaukoon täysin rinnoin. Jossain vaiheessa hän voisi ottaa taksin ja matkata sillä keskustaan. Tuona hetkenä hän vain nautti omasta vapaudestaan ottaa hetken taukoa työelämästään. Viimeiset vuodet olivat olleet hotellille kiireisiä. Sen suosio oli kasvanut huimasti, joten myös työmäärä oli lisääntynyt ja rikkonut aikaisemman huippunsa. Autettavia oli ollut muutama, niiden seassa eksynyt androidi. Se oli ollut Williamille jotain uutta, mutta tilanteesta oli selvitty, vaikka siltä ei aina ollut näyttänyt. Ajanherra oli kuitenkin tyytyväinen siihen, miten oli tilanteen saanut hallintaan.
Yhtäkkiä Williamin matkan katkaisi kadulle hätäisen näköisenä juossut tyttö. Ajanherra miltei törmäsi tähän, mutta hän pysähtyi niille sijoilleen huomatessaan tytön, välttäen yhteentörmäyksen. Nuoren kyyneleiset kasvot herättivät Williamissa huolta. “Mikä hätänä?” William kysyi suurisilmäiseltä tytöltä. Vanha herra hymyili tytölle mahdollisimman ystävällisesti. Hänen suojeluvaistonsa ihmiskuntaa kohtaan heräsivät ja viattoman näköisen nuoren tytön ahdinko sai liekin palamaan vahvemmin. William tahtoi saada tytön mielen kohenemaan, oli kyse sitten mistä tahansa.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Dec 2, 2017 22:35:39 GMT
Hannah oli peloissaan. Hän ei ollut koskaan ollut niin peloissaan, kuin nyt. Hän pelkäsi jokaista liikettään. Mitä jos hän puristi käsiään liian luja? Mitä jos tämä liike saa asiat lentämään? Tyttö oli aivan paniikissa ja niin oli myös Hikka hänen takkinsa suojissa. Koira tärisi kauttaltaan.
Hannah juoksi tien yli, kun hänen takaansa kuului vanhan miehen lempeä ääni. Miten Hannah voisi vastata. Lennätin lasia ilmassa! Veljeni kuristi minua! Rikoin äidille rakkaan peilin! "Mä tapoin...mä taisin....tappaa Maxin" tyttö viimein sopersi heikolla ja raakkuvallla äänellä. Hän ei pystynyt pysymään paikoillaan ja katseli kokoajan ympärilleen täysin paniikin vallassa.
Tytön kaulalle oli alkanut syntyä kirjavia mustelmia. Hänen päähänsä sattui ja Hannah oli uuvuksissa. Aivan, kuin hänestä olisi imetty energiaa, kuin patterista. "Lasin sirut...ne lensi ja mä...mun kädet" Hannah yritti jatkaa, mutta happi tuntui loppuvan kesken.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 2, 2017 22:54:21 GMT
Williamin otsa rypistyi tytön epäselvän selostuksen myötä. Huoli tihkui ajanherran olemuksesta kun hän kumartui tytön puoleen. Oliko tuo tosiaankin tappanut jonkun? William ei olisi voinut uskoa tuota tytöstä, mutta hänen pitkä ikänsä oli opettanut hänet siihen, ettei kaikki todellakaan aina ollut sitä, miltä näytti. Tyttö vaikutti kuitenkin järkyttyneeltä, joten William päätteli, että jos tyttö oli tosiaankin tappanut jonkun, oli tapahtuman oltava vahinko. Kukaan tappaja ei koskaan kykenisi moiseen näytökseen. Tyttö vaikutti olevan oikeasti järkyttynyt, eikä William uskonut, että niin nuori tyttö olisi oikeasti kylmäverinen murhaaja, joka olisi suunnitellut jonkun murhan. "Rauhoitu ja vedä henkeä", William ohjeisti tyttöä. "Haluatko tulla mukaani? Tarjoan sinulle teetä. Rauhoitut ensin ja kerrot sitten mitä tapahtui. Kuulostaako hyvältä? Tiedän, ettei tuntemattomiin kannata luottaa, mutta tämän kerran?" Ajanherran ääni pysyi koko ajan lempeänä ja pehmeänä, rauhoitellen tyttöä. Tytön järkyttäminen oli viimeinen asia, minkä William olisi juuri tuolla hetkellä tahtonut saada aikaan. Tilanne oli tosiaan mielenkiintoinen ja vaikutti siltä, että tapahtumassa oli mukana jotain muutakin kuin lasinsirujen aiheuttamaa vahinkoa. Tytön kaulan jäljet kertoivat jo omaa tarinaansa, eivätkä särkyvän lasiesineen sirpaleet yleensä lentäneet niin lujaa, että ne pystyisivät tappamaan jonkun. Ja mitä tyttö oikein höpisi käsistään? Tilanne vaikutti hämmentävältä, ja William oli määrätietoinen sen suhteen, että auttaisi tyttöä.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Dec 2, 2017 23:13:43 GMT
Hannah mietti hetken. Mies oli tuntematon, mutta tämä oli hätätilanne. Mutta voisiko tyttö luottaa mieheen? Hannah joutuisi pahoihin vaikeuksiin jos poliisi kuulisi. Tyttö kääntyi Hikan puoleen ja katsoi pientä ranskan bulddoggia silmiin. Poloinen tärisi kauhusta.
Viimein Hannah nyökkäsi arasti ja yritti keskittyä hengittämään. Kyynel virtaa hän ei saanut loppumaan. Hänen silmänsä vuotivat, kuin vesiputoukset. Hannah oli yhä peloissaan, mutta mitä hänellä oli menetettävää?
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 2, 2017 23:29:58 GMT
Ajanherra hymyili kauhistuneelle tytölle surkeana yrityksenä valaa tuohon hieman luottamusta ja toivoa. Kaikki olisi vielä kääntymässä parhain päin, vaikka William ei edes oikeastaan tiennyt mitä oli tarkalleen ottaen tapahtunut. Hän oli kuitenkin varma siitä, että hän ottaisi asioista selvää ja kääntäisi kaiken hyväksi, oli asiat sitten kuinka nurinperin tahansa. William oli ekspertti siinä, jos missä, joten tilanne ei todellakaan ollut vielä menetetty, vaikka tytöstä olisi kuinka tuntunut siltä. Ajanherra oli varma sitä. William pysäytti sattumalta ohi ajavan taksin kätensä heilautuksella. Musta auto pysähtyi tiensivuun ja Brook avasi takapenkin oven. Hän kehotti tyttöä kiipeämään sisään kevyellä kosketuksella tuon lapaluulle. Toivottavasti taksikuski ei välittäisi koirasta. Jotkut kun olivat niin tarkkoja autojensa kanssa, etteivät päästäneet pienintäkään elukkaa matkustamaan mukana. Kyseinen taksikuski onneksi kuitenkin vaikutti siltä, ettei hän sanoisi tytölle mitään koirasta. Ehkä vaikutuksen teki tytön kyynelehtivä olemus. Oli asia niin tai näin, William oli kiitollinen siitä.
Kun tyttö oli päässyt sisään taksiin, William sulki oven ja kiersi toiselle puolelle autoa istahtaakseen sisään. Hän antoi osoitteen kuskille ja kun auto ajautui mukaan liikenteen virtaan, William katsahti kadulta poimimaansa tyttöön. Hän tunsi kovasti velvollisuutta sanoa tytölle jotakin, ja vakuuttaa, että asiat tulisivat järjestymään. Tytöllä oli ainakin oikeus saada kuulla kenen mukaan hän oli lähtenyt. "Olen muuten William. Autan ihmisiä, jotka vaikuttavat olevan pulassa. Sen takia otin sinut mukaan", William valaisi asiaa tytölle.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Dec 3, 2017 6:21:37 GMT
//tein tekstin heti herättyäni aivan unenpöpperössä, niin korjailin ja lisäilin siihen hieman tekstiä//
Auto kiisi pitkin Lontoon katuja yrittäen selvitä ruuhkasta. Hannah istui aivan ikkunan vieressä ja katseli ohi ajavia autoja. Taksissa tuoksui vanhat karanmellit ja kauan sitten poltettu tupakka. Oli myöhä iltapäivä ja tytön vanhemmat olivat varmaan juuri nyt kotona. He luultavasti näkisivät poikansa kuolleena lattialla ja soittaisivat poliisit. Hannahista tulisi etsintäkuulutettu. Hän oli pettänyt Winstonit, jotka niin hyvin pitivät hänestä huolta. Kaiken sen jälkeen mitä he Hannahin eteen olivat tehneet ja Hannah tappoi heidän ainoan poikansa. Hannah ei voisi enää koskaan palata kotiin. William alkoi puhutella tyttöä, joten hän heräsi ajatuksistaan ja kääntyi miehen suuntaan.
Tyttö antoi miehen puhua loppuun ja alkoi miettiä tämän sanoja. William oli poliisi? Se oli ainoa selitys Hannahin päässä.Mikä muu ammatti muka noin vain ottaisi lapsia mukaan ja auttaisi heitä. Ja tyttöhän kertoi Williamille tappaneensa Maxin. Nyt hän olisi liemessä. Tyttö yritti koota itsensä ja vastata mahdollisimman rauhallisella äänellä. "Mä oon Hannah" hän mutisi katsoen jalkoihinsa. "Ook sä poliisi?" Hannah kysyi. Hikan länsäolo rauhoitti tyttöä. Hän tunsi olevansa turvassa koiran lähellä ja se antoi Hannahille rohkeutta puhua tuolle muukalaiselle. Mutta siitä huolimatta Hannah alkoi katumaan päätöstään lähteä miehen mukaan. Mitä jos William oli vaarallinen? Tai veisi hänet vankilaan? Tyttöä alkoi pelottaa ja hän kysyi ääni väristen: "Minne me siis ollaan menossa?" Hannah yritti katsella ikkunoista ulos, mutta ei tunnistanut missä he olivat. Hän alkoi tosissaan olla peloissaan ja alkoi suunnitella miten pääsisi pois autosta.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 3, 2017 10:57:47 GMT
Hannahiksi esittäytyneen tytön kysyessä Williamilta oliko tämä poiliisi, ajanherra ei voinut muuta kuin naurahtaa epäuskoisena. Hannah oli yllättävän epäluuloinen, mutta toisaalta nuorempien mielikuvitus saattoi joskus olla hieman villi. Ties mitä vaihtoehtoja tytön päässä oli jo käynyt. "Ei, en todellakaan ole. Sanotaan vaan, että olen huolestunut kansalainen, joka kyllästyi sivusta katsomiseen", William totesi lempeästi hymyillen. Hän ei tahtonut aiheuttaa tytölle turhaa huolta, sillä Hannahilla näytti olevan liikaa päänvaivaa jo entuudestaan. "Olemme matkalla hotellilleni. Siellä voin kertoa vähän enemmän siitä kuka olen ja mitä teen", ajanherra lupasi tytölle. Hän toivoi, että sanat olivat tarpeeksi vakuuttamaan Hannahin siitä, ettei William tahtonut pahaa. Vaikka kuinka vanhemmat aina jankuttivat sitä, kuinka vieraiden mukaan ei saanut lähteä, jotkut vieraat olivat hyväntahtoisia. William oli yksi niistä.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Dec 3, 2017 11:39:01 GMT
Hannah nyökkäsi ja jatkoi mietiskelyä. Tytöllä ei ollut paikaa minne mennä. Hän oli pettänyt perheensä. Mitä hänellä oli menetettävää? Ei mitään. Tytön taskussa alkoi väristä. Se oli puhelin. Miten hänen taskussaan oli puhelin? Hän ei varmaan ollut sitä paniikissa etsiessään huomannut. Pitäisikö hänen vastata? Se oli luultavasti hänen äitinsä, joka soitti tai jopa poliisi. Tärinä kävi ahdistavaksi ja painostavaksi. VASTAA! se huusi. Mitä kauemmin puhelin tärisi sitä pelokkaammaksi Hannah tuli. Pelko ja ahdistus meinasivat tukehduttaa tytön ja happi ei meinannut kulkea. Viimein Hannah otti puhelimen hitaasti käteensä ja katsoi näyttöä. Äiti. Paniikki otti hänestä vallan. Eikö hänet voitu paikantaa puhelimen avulla? Hän rullasi taksin ikkunan auki ja heitti puhelimen ulos. Mitään miettimättä, pakokauhun vallassa. Sitten Hannah kääntyi Williamin puoleen muistaen tämän olevan autossa. Kyyneleet alkoivat taas valua pitkin tytön poskia. "Se oli äiti" tyttö pihisi. Hän ei keksinyt muuta sanottavaa. Sen jälkeen Hannah oli hiljaa koko loppu matkan.
Hetken kuluttua taksi pysähtyi ja Hannah nousi autosta. Hänen edessään olis hotelli josta William oli puhunut. Hän jäi odottamaan Williamia, sillä ei uskaltanut mennä yksin sisään.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 3, 2017 11:56:25 GMT
Tilanne vaikutti monimutkaisemmalta kuin William olisi uskonut ensinäkemältä. Tytön heitettyä puhelimensa ulos ikkunasta, Williamille selvisi, että tyttö oli tosiaankin pulassa. Ajanherra ei kuitenkaan tahtonut painostaa tyttöä enempää yhtään mihinkään, joten kysymykset saivat jäädä myöhemmälle. William kuitenkin pelkäsi, ettei asia olisi hänen hallintansa alueella. Jos asiaan sekaantuisi poliiseja, William ei voisi suojella tyttöä kauan. Mies ei nimittäin tahtonut tekemisiinn poliisien kanssa, sillä vaikka hänen yrityksensä olikin laillinen, hän itse oli mysteeri laillisella puolella. Satoja vuosia eläneenä Williamilla olisi hieman selitettävää siitä, miksi hänen henkilöllisyyspaperinsa olivat väärennettyjä. Lisäksi hän majoitti muutamia laittomin paperein eläviä ihmisiä hotellissaan ilmaiseksi. Hän ei varmaankaan pääsisi tilanteesta ilman tutkintaa. Hän ei siis pystyisi piilottelemaan epäiltyä ainakaan kovin kauaa.
Loppumatka houtui hiljaisuudessa. Kummallakaan ei ollut sanottavaa, molemmat aivan ajatuksissaan. Hotellille päästyä William maksoi taksikuskille ja nousi itse kadulle Hannahin perässä. Hän viittoi tyttöä seuraamaan ja he kulkivat hotellin sisään, suunnaten hiljaiseen huoneeseen. Kun William avasi oven, hän päästi tytön ensin pujahtamaan ovesta sisään ennen kuin itse astui huoneeseen. Tyhjillään oleva hotellihuone oli pieni, mutta hyvin sisustettu ja mukava. "Otatko teetä tai kaakaota? Limuakin on", William viittasi huoneen yhdellä seinustalla sijaitsevan minibaarin suuntaan. Hän tahtoi saada tytön olon mukavaksi ennen kuin oli aika puhua vakavista asioista. Kysymyksiä hän ei esittäisi ennen kuin Hannah olisi niille valmis.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Dec 3, 2017 12:17:47 GMT
Tyttö tutki hetken huonetta ja istuutui sitten baari jakkaralle. Hän mietti hetken. "Saisinko kaakaon?" Hannah yritti olla kohtelias tälle kiltille miehelle. Olihan William tuosta vain napannut hänet taksiin ja vielä maksanut matkan. Hän jopa tarjosi juotavaa. Tyttö niiskautti ja hänen teki mieli pyyhkiä nenänsä hihaan, mutta ei uskaltanut liikuttaa käsiään. Hän pelkäsi, että jokainen liike saisi tavarat lentämään. Hikka oli nukahtanut hänen käsivarsilleen ja tuhisi unissaan. Tyttö niiskautti taas, mutta piti kätensä koiran ympärillä.
Hannahin huomasi kaulansa olevan todella kipeä. Tytön oli vaikea liikuttaa sitä. Aivan, kuin olisi nukkunut yön huonossa asenossa, mutta kivuliaampaa. Kirjavat mustelmat ei vät myöskään auttaneet asiaa yhtään.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 3, 2017 12:50:50 GMT
William nyökkäsi tytön vastaukseen. Hän katsoi hetken verran pöydälle asetettuja kaakaojauhepusseja. Veteen sekoitettu kaakao oli Williaminkin mielestä laihaa ja mautonta. Sellaista ei voisi tarjota tytölle eihän? "Pyydänpä keittiöstä sinulle kunnollisen kaakaon", ajanherra sanoi lopulta. Hän nosti huoneen pienellä työpöydällä lepäävän puhelimen luurin korvalleen ja soitti huonepalveluun. Tilattuaan kaakaon tytölle William veti esiin huoneen toisen ja ainoan tuolin työpöydän takaa. Hän istahti sille, nyökäten tytön vierellä olevalla pöydällä lepäävien suklaapatukoiden suuntaan. "Ota siitä jos tahdot", William kehotti. Tyttö saisi ottaa mitä tahtoi, sillä hyväntahtoinen ajanherra halusi auttaa keinolla millä hyvänsä. Vaikka syötävä ja juotava olivat laihoja lohtuja vakavassa tilanteessa, olivat ne silti lohtuja. Siispä niiden vaikutusta ei pitänyt mennä aliarvioimaan.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Dec 3, 2017 13:10:20 GMT
Tyttö empi. Hänen kätensä olivat jähmettyneet koiran ympärille ja niiden liikuttaminen oli ahdistava ajatus. Mitä jos hän satuttaisi Williamia? Mitä jos hän satuttaisi Hikkaa? Mutta suklaa näytti niin herkulliselta. Hannah irrotti hitaasti vasemman kätensä Hikan ympäriltä ja alkoi kuljettamaan sitä varovasti kohti patukkaa. Hänen kätensä tärisivät, kun hän tarttui patukkaan ja toisen lähemmäs. Hannah avasi suklaapatukan kääreen hyvin varovasti. Suklaan tuoksu sai veden tytön kielelle ja Hannah haukkasi palan. Sulkaa suli hänen suuhunsa luoden mahtavan maku elämyksen. Hän ei ollut koskaan syönyt niin hyvää suklaata ja tyttö nautti joka sekunnista. Hetken kuluttua oli suklaapatukka kadonnut tytön vatsaan. Huonepalvelu toi tytölle kaakaon. Kaakaosta nousi höyryä pieninä kiekuroina ja siinä kelluvat vaahtokarkit kulkivat ympyrää tytön sekoittaessa kaakaota varovasti lusikallaan. Hän hörppäsi lämmintä juomaa ja tunsi, kuinka se laskeutui alas hänen vatsaansa.
Hannah ei voinut lopettaa vilkuilemasta ympärilleen. Hän oli todella vainoharhainen. Pieninkin ääni säikäytti hänet ja jokainen liike mitä hän teki oli hidas ja harkittu. Tyttöä kauhistutti ajatus, että jokin esine liikahtaisi. Hän siemaili kaakaonsa loppuun ja laski sen varovasti pöydälle hätkähtäen ääntä, jonka lusikka loi kolahtaessaan mukin pintaan. Tyttö vain istui hiljaa paikoillaan ja asetti kätensä täysin samaan asentoon koiransa ympärille, kuin aikaisemmin. Mikään ei liikahtanut. Tyttö hoki itsellensä.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 3, 2017 13:31:53 GMT
William antoi tytön olla rauhassa tuon syödessä ja juodessa. Hän sen sijaan kaivoi takkinsa taskusta puhelimensa ja alkoi kirjoittamaan sähköpostia kontaktille, jonka kautta hän oli saanut tämänpäiväisen tapaamisen. Häntä yhäkin ihmetytti se, miten sovittu tapaaminen oli mennyt toiselta osapuolelta täysin ohi. Hän uteli kontaktiltaan naisesta, jonka hänen oli pitänyt nähdä. Josko jotain yllättävää olisi tapahtunut ja Williamin apua tarvittaisiin kuitenkin myöhemmin.
Kaakaomukin laskemisesta kuulunut ääni sai Williamin nostamaan katseensa kirjoittamastaan viestistä. Tyttö näytti säpsyvän kaikkea ja koiran ympärille kietoutuneet kädet viestivät epävarmuudesta. Ranskanbulldoggi näytti olevan tytön turvaköysi tuona hetkenä. "Kaunis koira. Mikä sen nimi on?" William kysyi tytöltä. Hän toivoi saavansa paremman kontaktin Hannahiin tuon koiran kautta. Se ainakin näytti olevan tärkeä tuki Hannahille.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Dec 3, 2017 13:47:05 GMT
"Kiitos, sen nimi on Hikka" Hannah vastasi ja vilkaisi nukkuvaa koiraa. Winstonit antoivat koiran hänelle lahjaksi heti, kun tyttö muutti uuteen kotiinsa. He halusivat antaa turvallisen ensi vaikutelman, joten hankkivat uudelle asukkaalle koiran. Ranskanbulldoggi oli heiluttanut häntäänsä innoissaan ja mennyt sitten heti nukkumaan. Mutta uni ei ollut kestänyt kauaa, kun pieni pentu oli herännyt saamaansa hikkaan. Se nauratti Hannahia ja Maxia niin, että tyttö nimesi koiransa Hikaksi. Muisto sai päivän tapahtumat nousemaan tytön mieleen joten hän päätti ajatella jotain muuta ja katsoi Williamia.
Kun mies otti puhelimen esille Hannahille heräsi heti epäilys. Kenelle mies laittoi viestiä? Vainoharhaisuus otti tytöstä vallan ja hän kysyi: "Kenelle viestität?" Hannah yritti nähdä ruutua, mutta epäonnistui. Mitä jos mies laittoi viestiä joillekin viranomaisille ja Hannah joutuisi jonnekin laitokseen? Tai jos William laittoi viestiä Hannahin äidille? Mitä äiti sanoisi? Hän ajaisi tytön ulos talosta. Aivan varmasti.
|
|