Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Dec 30, 2016 20:18:42 GMT
// Noniin, tässähän tämä ryhmäpeli olisi. Eli Tarutuulia Zoen ja Mursunviiksi Jackin kanssa hopsista! // Omikron, tuo metallinen avaruuden oma soturi rullasi rauhalliseen tahtiin eteen päin. Olento oli vastikää siirtynyt uudelle planeetalle ja nyt tuon yksinäisen suden silmävarsi tähyili ympärilleen. Vaikka planeetta oli autio ja hiljainen hiekkakenttä päällisin puolin, dalekin hirmuisen rodun edustaja tiesi, että täällä oli siviilisaatio. Hän oli käynyt täällä ennenkin. Muinoin muiden dalekien kanssa. Dalekit olivat pyrkineet valloittamaan paikan, mutta epäonnistuneet - Tämä sai Omikronin hyvin vihaiseksi. Oli takaisin maksun aika. Omikron tunsi vastenmielisyyttä ja suurta häpeää sen puolesta, että joku vaivainen kansakunta kaukana kaikesta oli rökittänyt dalekien mahtavan ja joskus niin kukoistavan rodun. Sellainen ei käynyt päinsä. Hän kykeni jo kuvittelemaan miltä tuntuisi pyyhkiä tämä kurja planeetta pois universumin päiväkirjasta. Tämä planeetta oli niin mitätön Omikronin suuren ja mahtipontisen olemuksen rinnalla. Dalekit muistivat vääryyden. Muistivat aina. Omikron pysähtyi yllättäen aloilleen. Tuo kuuli jotain. Oli täysin varma siitä. Jossakin päin - eikä ehkäpä niin kaukanakaan - oli kuulunut rasahdus. Se sai kalmarimaisen olennon metallikuoren sisällä virnistämään tyytyväisenä. Pedon vaistot heräsivät. Oli aika aloittaa saalistus.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Dec 31, 2016 20:57:10 GMT
Zoe kiisi ajan halki pienessä lipunmyynti kojussaan. Se heilui hieman, mutta se ei matkustajaa haitannut. Tyttö päätti pysähtyä nopeasti aution näköiselle planeetalle. Planeetta koostui melkein kokonaan hiekasta ja muistutti Zoen mielestä erämaata. Ajanherra luuli saavansa olla hetken rauhassa ja levähtää, mutta tämä osottautui mahdottomaksi, kun Zoe astui ulos Tardisistaan. Kaukaisuudessa kyyhötti pieni pilkku. Uteliaana ajanherra muutti Tardisinsa näkymättömäksi ja haki samalla aseensa. Pieni sinisenä hohtava ajanherrojen meisseli. Sitten Zoe lähti kävelemään lähemäs pillkua. Mitä lähemmäs tämä pääsi sitä varvemmaksi hän tuli. Se oli Dalek. Yllättäen se pysähtyi ja kääntyi kohti tyttöä. Tämä piiloutui valtavan hiekka lohkareen taakse ja rukoili ettei otus huomaisi tätä. Tyttö ei jaksaisi juuri nyt tapella. Huonoksi onnekseen Zoe siirsi huomaamattaan proteesiaan, joka päästi kovan äänen raahatessaan maata.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Jan 1, 2017 19:08:30 GMT
Tummatukkainen 5000-luvun ihminen seisoi keskellä avaruuden outbackia, hiekkakenttää, jossa ainoa ainoa näkyvä liike muodostui kun kevyt tuuli sai jyväset liikahtelemaan kärsimättöminä paikoillaan. Planeetalla ei ollut yhtään mitään, ei mitään muuta kuin kellertäviä hieakanjyviä. Tumma muukalainen löi vielä kerran rannettaan puristavaa laitetta hermostuneena. Hänen tyyni ulkokuorensa alkoi pettämään tietoisuuden vallatessa hänen mielensä. Tietenkin vortex manipulatorin oli pakko hajota juuri keskelle ei-mitään, missä avusta ei ollut tietoakaan. Missä Tohtori oli silloin kun häntä tarvittiin? Siniharmaat silmät katsahtivat ylös ranteesta Jackin hyväksyessä kohtalonsa. Hän joutuisi tosissaan viettämään jonkin aikaa tuossa avaruuden pölyisessä kolkassa. Apua ei näkynyt vielä missään, mutta Jack ei ollut valmis heittämään toivoaan. Hän saattaisi törmätä johonkuhun avuliaaseen tuntemattomaan kulkijaan, joka voisi heittää hänet lähimmälle planeetalle. Nyt oli Jackin aika ryhtyä liftariksi. Tummatukka katsahti vielä ympärilleen nopeasti, mutta nähdessään kaikkialla vain hiekkaa ja tyhjyyttä, Jack otti ensimmäiset harppaukset kohti satunnaisesti päätettyä suuntaa. Pitkän takin liepeet hulmuten miehen jaloissa hän kulki päättäväisesti eteenpäin.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Jan 3, 2017 19:33:08 GMT
Dalekin silmävarsi haravoi ympäristöä. Saalistamisen tunteen tuoma kiihtymys sai sen myhäilemään tyytyväisyyttään suojakuorensa sisällä. Omikron liikkui eteen päin. Hitaasti, varmin elein. Olento tiesi, että jotain oli lähettyvillä. Mikäli olennolla olisi ollut sydän, tuo olisi takuuvarmasti tuntenut sen pamppailevan sisällään.
Dalek liukui hitaasti suuren hiekkalohkareen juurelle. Se pysähtyi. Oli aivan hiljaista. Dalek hillitsi mielensä. Oli oltava kärsivällinen. Kohde - olkoonkin se mitä tahansa - kyllä paljastuisi aikanaan. Silmävarsi kiersi metallisen rungon ympäri. Mitään ei näkynyt missään. Se alkoi turhauttamaan, mutta kalmarimainen olento pysyi sitkeänä. Malttia, vain malttia. Vaan Omikron oli huono hillitsemään itsensä. Yllättäen alkoi kuitenkin tapahtumaan. Omikronin toiveisiin oltiin vastattu! Silmävarsi kääntyi sekunnissa äänen suuntaan, metallisen kolahduksen kuuluessa. Se paikansa äänen kohteen nopeasti vaikka ei vielä toistaiseksi ollutkaan varma, kuka sen aiheutti. "TUHOTAAN!", dalek huusi ja ampui suoraan lohkaretta kohden. Ympäristön täytti hetkeksi savupilvi.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Jan 4, 2017 17:57:55 GMT
Kaiken mellastuksen ja hiekan keskellä Zoe kuitenkin pysyi järjissään. Savupilven haihduttua tyttö aseistettuna tukevassa. Tämän meisseli osoitti uhkaavasti suoraan Dalekiin. Syntyi jännittynyt hiljaisuus. "Mitäs sinä täällä teet?" Zoe kysyi kylmän viileästi, vaikka ei ollut varma osasiko olio antaa kunnollisen vastauksen. Hän ei ollut perehtynyt Dalekeihin. "Hmm?" ajanherra hymähti kysyvästi ja astui askeleen lähemmäs oliota. Meisseli hohkasi sinisenä ja tyttö oli valmiina käyttämään sitä minä hetkenä hyvänsä. Zoe vihasi Dalekeita yhtä paljon, kuin ne vihasivat häntä. Tyttö oli tullut tunnetuksi niiden keskuudessa tuhotessaan yhden niiden hyökkäysaluksista yksikseen. Samalla tämä menetti jalkansa ja sai paljon vihamieheiä. Dalekit vihaavat häntä enemmän, kuin yleensä eikä Zoe tiedä tähän syytä. Olihan aikasodassa suurempiakin sotasankareita. Mutta kuitenkin hän on tunnettu Dalekien keskuudessa, eikä ole siitä oikein mielissään.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Jan 5, 2017 20:17:37 GMT
Hiekkaa, hiekkaa ja lisää hiekkaa. Jack ei ollut saavuttanut yhtäkään elävää olentoa pöllyävän, aution maaston keskeltä. Hiekanjyvät olivat saaneet miehen kengät ja housunlahkeet sekä takinliepeen pölyisen harmaiksi. Pöly tuntui myös kuivattavan miehen kurkun - tai sitten Jackin oli saanut janoiseksi vain uuvuttava yritys tarpoa hiekassa. Tummatukka riisui takkinsa, jotta se ei kuumentaisi häntä yhtään sen enempää. Suoritus tosiaankin vaati veronsa, vaikka Jack ei ollut mitenkään huonokuntoinen. Tummatukka oli hieman huolissaan siitä, kuinka kauan hänen oikeastaan pitäisi viettää tuolla planeetanpahasella. Kuolla hän ei voinut, mutta sellainen ympäristö tuottaisi paljon tuskaa ja kärsimystä. Tokihan Jack oli elämänsä aikana kokenut monta kertaa oman kuolemansa, tuntenut kivun ja ottanut vastaan iskut, mutta se ei todellakaan tuottanut nautintoa. Jackilla ei ollut muuta keinoa, kuin löytää joku, joka veisi hänet pois kaiken sen tyhjyyden keskeltä.
Jack luuli jo aivan silmänräpäyksen pituisen hetken kuulleensa omiaan tunnistaessa kauempaa kuuluvan, tutun metallisen äänen, jota hän niin vihasi. Tummatukka kuitenkin uskoi sen todeksi vasta kun hän näki välähdyksen ja hiekan pöllyävän hieman kauempana itsestään. Siellä oli dalek ja luultavasti jotakin, mikä oli saanut olennon huomion ja murhanhimon heräämään. Eihän se tosin vaatinut paljoa, sillä Jack tiesi kyllä ihan hyvin, että dalekien aivot toimivat siten, että jos joku, mikä ei ole dalek, liikkuu, se on tuhottava. Vastoin järkeviä luonnollisia vaistoja, mies suuntasi kohti vaaraa. Jack ei koskaan voinut vastustaa kunnon toimintaa. Varoen mies lähestyi dalekia ja sen uhria, yrittäen välttyä siltä, että dalek huomaisi hänet.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Jan 28, 2017 5:10:15 GMT
Dalek ei totisestikaan vastannut kohteensa kysymykseen. Se ei osannut proressoida kysymystä, mutta toisaalta se ei myöskään viitsinyt alentua uhrinsa kysymyksiin. Dalekit olivat ylpeitä otuksia, eikä Omikronkaan tehnyt tässä poikkeusta. Meisselin ilmestyessä Omikronin silmävarteen, metallisoturi ei tiennyt mikä se oli. Hän oli nuorempaa dalekien sukupolvea, joka luotiin Aikasodan jälkeen, mutta yhtä kaikki hän silti tunnisti sen jonkinlaiseksi aseeksi. Tieto siitä herätti Omikronissa syvää vihaa. Dalekin synkässä mielessä hän koki, että äänimeisseli oli puhdas sodan julistus. Uhri olikin tavanomaista sisukkaampi. Tavallisesti nuo juoksivatkin vain karkuun. Siitä Omikron piti. Peto saalisti saalistaan.
"Osoita nöyryytä dalekeille ennen kuolemaasi", se sähisi metallisella äänellään ja lähestyi naista. Silmävarsi tarkkaili herkeämättä olentoa ja tuo skannattiin samalla. Tieto sai metallisen suden yllättymään. Oliko toinen ajanherra? Mutta kuinka se oli mahdollista? Lajihan oli jo kuollut! Elle sitten.... Ajatus sai Omikronin tunteet kuohahtamaan täyteen raivoonsa. Se ampui kohti. "Kuole, Tohtori! Kuole, Tohtori!", se alkoi hokemaan, liikkeiden muuttuen nyt päättäväisemmiksi. Toinen oli takuuvarmastti Tohtori! Vain Tohtori oli ainoa jäljellä oleva ajanherra! Omikron kiihdytti vauhtiaan. Hän tuhoaisi tuon lieron ja tulisi nauttimaan siitä suuresti.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Jan 29, 2017 13:02:13 GMT
Zoe naurahti ivallisesti ja hyppäsi sivuun ennen, kuin ammukset osuivat häneen. Dalek huusi tohtoria. Tämä nauratti Zoeta yhä enemmän. Tyttö otti tukevan asennon ja hyökkäsi kohti Dalekia äänimeisselillään. Tyttö ei nähnyt osuiko hän kohteeseensa, kun tämä jo väisti uuden Dalekin laukauksen. Zoe kuuli yllättäen ääntä takanaan ja katsoi olkansa yli. Parin metrin päässä hänestä seisoi mies. "Päivää" Zoe huikkasi ennen, kuin hyökkäsi taas kohti Dalekia. Hänelle alkoi tulla kuuma ja tytön keuhkot täyttyivät tomusta. Hänen proteesinsa laahasi inhottavasti maata ja piti aikamoista ääntä antaen Dalekile etulyönti aseman.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Feb 16, 2017 11:33:06 GMT
Päästyään lähemmäs taistelevaa kaksikkoa Jack näki nuo kunnolla. Nuori, siro nainen uhmasi hänen edessään seisovaa dalekia. Jack hymyili näylle, hän arvosti vahvoja ihmisiä, jotka osasivat pitää puolensa, vaikka hän kuinka rakastikin leikkiä ritaria vaarassa oleville neidoille ja herroille. Hetken aikaa Jack seurasi tilannetta kauempaa, toivoen, ettei dalek huomaisi häntä. Tummatukan kulmat painuivat kurttuun kun dalekin metallinen ääni toisti sen seurassa olevan naisen olevan Tohtori. Oliko mahdollista, että tuo nuori nainen oli tosiaan yksi Tohtorin regeneraatioista? Kiharahiuksisen kädessä oleva äänimeisseli viittasi ainakin siihen suuntaan. Neidon oli pakko olla ajanherra tai ainakin tekemisissä yhden kanssa. Kauan ei Jack saanut aikaa ajattelemiseen kun nainen olikin jo selin häneen, dalekin säteet lennellen uhkaavasti kohti. Jack oli kokenut kuoleman dalekin kädestä useammankin kerran, eikä se koskaan ollut miellyttävä tunne. Siispä Jack väisti, hän ei todellakaan halunnut jäädä sivulliseksi uhriksi dalekin ja ilmeisen ajanherran taistelussa. Mies suuntasi kohti naista, joka juuri oli huikannut tavallisesti päivää Jackille, aivan kuin he olisivat tavanneet kadulla, kuin mitään hengenvaaraa ei olisikaan. Lähestyessään siroa neitoa Jack piti katseensa tarkkaan dalekissa, joka oli varmastikin huomannut tunkeilijan. Tummatukan kasvoille ilmestyi kevyt virne. Hänen sydämensä sykki, levittäen adrenaliinia hänen kehoonsa jokaisella pumppauksella. Vaarallisten tilanteiden huuma sai Jackissa aina aikaan reaktion, jota hän rakasti. "Miten sinä tällaiseen tilanteeseen itsesi olet saanut?" Jack kysyi naiselta hymyillen aavistuksen verran kun hän oli päässyt kuuloetäisyyden päähän.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Feb 21, 2017 20:21:05 GMT
Omikronin sisällä kuohahtu ajanherran ivallisen naurahduksen myötä. Metallinen soturi tunsi sen halventavana. Arvoa alentavana. Ja se tunne aiheutti suurta vihaa. Hetken Dalek menetti itsensä hallinnan ja vain ampui sinne tänne sattuman varaisesti, vain toivoen, että tuo iljettävä ajanherran kuvatus sattumoisin jäisi hänen tulituksensa alle. Omikronille ei naurettu - tai nauramisesta tuli maksaa kallis hinta!
Yllättäen kuvioihin astuikin täysin uusi henkilö. Sekunnin sadasosaksi dalek hämmentyi ja kohdensi silmävartensa vieraaseen. Hän ei ollut aistinut toista. Hyvin pian olento tosin kokosi itsensä ja samainen häijy hymy nousi kalmarimaisen olennon suupieliin metallikuoren alla. Tässähän kävi paremmin kuin hyvin, hänellähän oli nyt kaksi uhria, se tuumi ilkeässä mielessään.
"Kuinka te kehtaatte olla vielä hengissä?", Omikron sähisi metallisella ja tökkivällä äänellään vastakysymyksen tunkeilijan avattua suunsa. Ääni aiheutti vihaa. Hänen aikaanaan kukaan ei puhunut ilman lupaa! Sota sai luvan jatkua.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Feb 26, 2017 18:13:08 GMT
Zoe vastasi muukalaisen kysymykseen seuraavasti: "Päätin valita random ajan ja planeetan ja sitten tuo hyökkäsi kimpuun, luulee tohtoriksi" ajanherra kertoi kireällä äänen sävyllä. Hilpeily oli loppunut, kun Dalek oli osunut yllättävn lähelle. Yllättäen Dalek alkoi puhua pölpöttää, mutta Zoe ei saanut mitään selvää tämän puheista. Tyttö oli taistelun huumassa. Sitten jotain yllättävää tapahtui. Yksi Dalekin ammuksista osui Zoeen. Tyttö kiljaisu, mutta tajusi, että olio oli osunut hänen proteesiinsa. "VÄÄRÄ JALKA ROMUKASA!" tyttö huusi niin lujaa, kuin pystyi. Hän halusi varmistaa, että olio kuulisi.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Apr 11, 2017 6:32:49 GMT
Samalla kun Jack kuunteli naisen vastausta, hän katsoi dalekia, joka näytti kiihtyvän taistelun huumasta. Tummatukka oli oppinut kantapään kautta, ettei vihollisesta kannata kääntää katsettaan. Ennen kuin mies ehti edes prosessoida naisen sanomaa, dalek oli osunut nuorta neitoa jalkaan. Jostain kumman syystä naiselle ei kuitenkaan käynyt mitään, vaikka hän päästikin ilmoille kiljaisun, joka hyyti Jackin sielua. Tummatukka huojentui kun nainen olikin kunnossa, sillä vaikka neiti oli hänelle tuntematon, ei hän siltikään pitänyt viattomien ihmishenkien menetyksestä. Jack katsahti naiseen päin ennen kuin ajatteli sitä, mitä tuo oli juuri sanonut. Neito oli siis ajanherra, mutta ei Tohtori. Hänellä ilmeisesti oli oma tardis. Nainen siis saattoii hyvinkin olla Jackin pääsylippu pois tuolta helvetin hiekkaplaneetalta. Siis kunhan he vaan ensin pääsisivät kauas dalekin tähtäimestä. Jos päsisivät. Jackin mieleen ajautui nälkäkuolema. Miten ihmeessä hän muka pystyisi selviämään ilman ruokaa ja juomaa? Hän kuihtuisi aavikolle, vain herätäkseen uudelleen kuolemaan. Oliko hänelle edes mahdollista kuolla niin? Mitä jos nälkä, jano ja uupumus painaisivat miestä niin kauan kun hän olisi tuolla planeetanpahasella? Pudistaen nuo ajatukset päästään Jack keskittyi edessään olevaan peltikasaan. Mikäli hän antaisi ajatustensa häritä itseään, hänellä ei olisi mitään mahdollisuutta päästä pakoon murhanhimoiselta dalekilta.
|
|
Heta
(Administrator)
Posts: 814
|
Post by Heta on Jul 16, 2017 15:52:59 GMT
Romukasaksi nimittäminen oli kuin pyhäinhäväistys Omikronille. Ilkeämielinen kalmarimainen olento siristi silmiään raivoissaa metallisuojansa alla. Hän kykeni jo kuvittelemaan kuinka nautinnollista toisen tappaminen tulisi olemaan. Vaikka dalekit eivät kyenneetkään kovinkaan monimutkaiseen keskusteluun, ei Omikron aikonut jäädä hiljaiseksi. "TUHOAN!", se huusi ja jälleen uusi ammus lähti kulkemaan kohti kohdettaan.
Seuraavaksi Omikron käänsi katseensa uuteen tulokkaaseen. Mies oli hänelle entuudestaan tuntematon, ja vaikka toistaiseksi tämä ei ollutkaan käyttäynynyt dalekille uhkaavasti, aiheutti tuon olemus metallisoturissa raivoa. Kaikki elävä aiheutti. Mitään sanomatta Omikron aloitti tulituksen nyt myös miestä kohti. Hän tunsi suurta iljetystä molempia kohtaan - Mies oli takuuvarmasti naisen jonkinsortin apuri. Ja apurina olosta hän tulisi maksamaan kovan hinnan.
|
|
|
Post by tarutuulia03 on Nov 14, 2017 20:15:42 GMT
//olen todella pahoillani pitkän välin vuoksi ja toivon, että jaksatte vielä jatkaa peliä, ymmärrän kyllä jos ette//
Zoe pätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ilmassa tuoksuivat savu ja hiki. Aurinko poltti tytön poskipäitä ja nenänvartta. Jalkaan särki ja keuhkot täyttyivät planeetan tomusta, mutta nyt ei ollut aika valittaa. Dalek viimein keskittyi johonkin muuhun, kuin Zoeen. Mahdollisuus seisoi suorana hänen edessään. Tyttö ei ajatellut muuta, kuin päämääräänsä. Hän halusi tuhota tuon romukasan. Tyttö tähtäsi ja samalla hetkellä ilmaan ryöpsähti tomupilvi peittäen miehen ja dalekin. Ehkä dalek oli osunut hiekkaan Zoe ei ollut varma, mutta hän oli jo laukaissut meisselistään ohjuksen. Se katosi tomupilveen ja paniikki iski Zoeen. Hän piiloutui hiekkakasan taakse. Hän ei tiennyt osuiko dalekiin, hiekkaan vai tuohon tuntemattomaan mieheen. Ja tyttö toivoi sydämestään ettei osunut mieheen. Omatunto puristi Zoen rintaa, kun hän aivan hiljaa pelosta jähmettyneenä odotti vastausta rukouksiinsa.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Nov 28, 2017 17:55:27 GMT
Jack kavahti paikaltaan dalekin vihaa tihkuvan huudon seurauksena. Peltilaatikko oli selkeästi aikeissa, noh, tuhota. Ensimmäisen ammuksen kuitenkin sai nainen, mutta Jack tiesi, mitä hänelle oli luvassa kun dalek käänsi päänsä hänen suuntaansa. Parhaansa mukaan tummatukka väisteli Dalekin ammuksia. Hänelle kohtaamiset dalekin kanssa eivät olleet uusia asioita, mutta ne olivat kieltämättä pirun liukkaita otuksia ammustensa suhteen.
Yllättäen dalekin ammus osui maahan, mikä aiheutti pölypilven nousemisen. Jack älähti kun seuraava dalekin ammus meni vain pari senttiä hänestä ohi. Hänen pitäisi olla varovaisempi, mutta ongelmana oli se, ettei hän hetkeen nähnyt missä dalek oli. Sen vihan vallassa ammutut säteet viuhuivat sinne tänne. Jackilla oli puhtaasti tuuria sen suhteen, etteivät ammukset osuneet häneen.
Seuraava sekunti kuitenkin muutti kaiken. Aivan täysin yllätyksenä joku Jackin edessä räjähti. Paineaalto kaatoi miehen kumoon hiekalle. Ihme kun hän oli vielä tajuissaan, saati sitten ehjänä kappaleena. Hänen korvissa soi ja päässä heitti, mutta hän yritti silti puskea itseään takaisin jaloilleen. Jackin oli pakko päästä ylös. Hän ei kuolisi jälleen dalekin kädestä.
|
|