Inglorious Sinnerman and his Savior

[Kreivi]

//Heta ja !!. Tohtori//

Yhdysvaltain salaisen tutkimuskeskuksen alapuolella olevan vielä salaisemman tukimuskeskuksen vartiomiestä oli viikkotolkulla vaivannut työpäivien ajan eräs kakofoninen korvamato, jota ei ollut saannut tunnistettua suurista ponnisteluistaan huolimatta. Kyseinen kappale oli hänen tietämättään Maan 60-luvun progresiivista rockia edustava 21st Century Schizoid Man, King Crimsonin alkuperäis versiona, ja sen oli tämän epäonnisen miehen päähän istuttanut nimeä Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn totteleva, joskin Area 51:n tutkijoiden keskuudessa paremmin Hyytelönä tunnettu tutkimuskohde, joka yritti epätoivoisesti keksiä keinoja viihdyttää itseään telepaattisen hätäkutsun lähettämisen lomassa.
Hyytelönä tunnettu entinen ajanherra ja nykyinen piipohjainen huomattavan älykäs ja epävakaa elämänmuoto oli ollut U.S.Armyn tutkittavana noin viiden vuosikymmenen ajan, ja oli iimein päättänyt lähteä. Kun Hyytelö oli ehdottanut sitä tutkijoille, nämä olivat ainoastaan säikähtäneet päässään kuuluvaa ääntä, ja pistäneet pystyyn telepatiaa käsittelevän tutkimuksen, joka oli ollut harvinaisen epämiellyttävä. Mutta telepaattinen pelastussingaali oli kulkenut avaruuden jo hyvän tovin, ja tämä päivä vaikutti juuri sellaiselta, jolloin saataisi tapahtua jotain.

[Heta]

Signaali oli toden totta tavoittanut jonkun. Tohtori oli roikkunut Tardiksellaan avaruussumun keskuksessa, ihastellen sen mystistä kaunetta, kun yllättävä hätäkutsu oli saapunut viimein siihen ainoaan alukseen, joka tässä maailmankolkassa apua tarvitsevista vielä välitti. Ei lienyt ihmekään, että matkaanhan sitä oltiin lähdetty; Seikkailua hän oli juuri kaivannutkin.

Area 51 oli Tohtorille varsin tuttu paikka. Vaikka se olikin yksi Maapallon varjelluimmista ja salaisimmista paikoista, oli tuo avaruuden oma Peter Pan seikkaillut monissakin muodoissaan siellä. Nyt sitä jälleen seistiin alueen lähistöllä, 11. muotonsa tyytyväisesti virnistellen ja arvioiden näkymää. Vaikka Area 51 olikin hänelle tuttu paikka, tiesi Tohtori myös sen, että hätäsignaalin lähettäminen suoraan Tardikseen alueelta oli melko epätavallista. Maasta hänelle useinmiten vain soitettiin. Siksi lähettäjän täytyi olla joku muu kuin puhdas ihminen. Rusetin tyytyväisesti suoristaen sitä astuttiin tutkimuskeskuksen porteista sisälle.

Koska Area 51 oli tunnettu sen lukuisista tarinoista maan ulkopuolista elämää käsittelevistä tutkimuksista, ei alueelle kuka tahansa kyennyt tepastelemaan. Näin ollen ei liennyt ihmekään, että myös Tohtori pysäytettiin varsin pian.
"Hei poika, kädet ilmaan ja eikä mitään temppuja! Olet valtion yksityisalueella eikä sinulla ole lupaa olla täällä!", ilmaan kajahti terävä, käskevä ääni erään sotilaan huomatessa hullunkurisesti pukeutuneen miehen. Tohtori säpsähti selkänsä takaa kuuluvaa ääntä ja kääntyi kannoillaan notkeasti ympäri. Vastassa häntä oli vahvasti aseistautunut mies ja uhkaava piipun osoitus sai ajanherran nostamaan kädet varsin vauhdikkaasti ilmaan. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt häntä.
"Oh, olen pahoillani. Tässä on täytynyt tapahtua massiivinen - suorastaan määrittelemättömän valtava - väärinkäsitys. Tehän nimenomaa kutsuitte minut tänne", se ei ollut varsinaisesti valhe, ajanherran puhuessa nopeaan sävyyn ja kaivaessa oikeanpuoleisella kädellä takkinsa taskusta psykopaperin esiin. Vasen käsi kuitenkin edelleen ilmassa pysyen, Tohtori lähestyikin vartijaa, "...siispä oletan, että voin jatkaa tästä matkaani, hmh? Tunnen työnantajasi ja oikeastaan hänen isoisoisänsäkin enkä pidä viivyttelystä, saatika pakotetuksi tulemisesta, sillä minulla on tässä parempaakin tekemistä, kuin valistaa keltanokkia kulkuluvistani. Tuliko selväksi, poika?", kovistelu ei varsinaisesti sopinut Tohtorin imagolle ja vaikka ääntä korotettiinkin loppulauseessa terävän auktoriteettisesti, sai ajanherra silti näyttämään itsensä lähinnä vain naurettavalta. Tästä huolimatta - psykopaperin tarkkaan lukekeena - vartija kuitenkin päästi Tohtorin pälkähästä, miehen mutistessa ensin jotain vierailijoista radioonsa. Ihmisen silmät kuitenkin tarkkailivat rusettikaulaista ajanherraa epäileväisesti, mutta Tohtori itse vastasi häijyyn tuijotukseen vain tyynenrauhallisesti hymyillen, näyttäen lähinnä vain viattomalta pikku pojalta.

Episodin jälkeen virallinen kulkulupa oltiin kuitenkin saatu ja liikkuminen tutkimuskeskuksessa muuttui astetta helpommaksi. Vaikka Tohtori tunsikin aika-ajoin tarkkaavaisesti ja häntä tiiviisti seuraavat tuijotukset alueen vartijoilta niskassaan, ei rusettialien antanut asian siltikään haitata. Hän seurasi tällä hetkellä intuutiotaan, ja vilkaisten välillä hitaasti vilkkuvaan äänimeisseliinsä, joka oltiin piilotettu sopivasti takin sisätaskuun. Vierasta teknologiaa ei ollut varsinaisesti kovin fiksua esitellä Area 51 kaltaisessa paikassa. Mitä edemmäs Tohtori kuitenkin liikkui, sen voimakkaammin äänimeisseli kuitenkin vilkkui.

Hän tiesi olevansa lähellä.