Sipsejä ja murhasuunnitelmia
Oct 1, 2015 17:11:53 GMT
Post by Fizdu on Oct 1, 2015 17:11:53 GMT
Ram / Ramin asunto
------
Sipsipussi rapisi hyvin samaan tahtiin kuin radiossa soiva rap-musiikki, kun vihreäsorminen avaruusolio upotti lihavan kätensä sen uumeniin napatakseen kourallisen perunalastuja. Yksi kourallinen ei ollut hänelle suinkaan tarpeeksi, vaan sen kadottua kahdessa sekunnissa oli heti vuorossa jo toinen. Syödessään slitheen oli kuin automaattinen kone - ruokaa upposi sisään jatkuvalla syötöllä, eikä yksi sipsipussi yleensä kestänytkään kymmentä minuuttia kauempaa. Sipsien jälkeen oli vuorossa hampurilainen lisukkeineen, ja uunissa paistui vielä vuoallinen kanankoipia. Hän ei kerta kaikkiaan voinut auttaa itseään - ihmisten valmistama ylimausteinen ruoka oli niin taivaallisen hyvää.
Ruoasta oli kehittynyt myös tapa käsitellä tunteita. Hän söi ollessaan surullinen, vihainen, katkera, tai jopa iloinen. Olipa vapaahetki lähes millainen tahansa, hän mielellään söi. Nyt syynä olivat viimeviikkoiset tapahtumat; laboratoriossa paikan päällä vieraileet ihmisen ja koneiden sekasikiöt olivat paenneet hänen ovelasta ansastaan, ja nyt häneltä oli mennyt oiva tilaisuus ohi suun. Eikä siinä vielä ollut kaikki: hänen paikkojaan särki ja kolotti taistelun jälkimainingeista. Jalka ei vieläkään innostunut kävelemisestä ampumahaavan jälkeen. Oli yksinkertaisesti helpompaa istua, mässätä ja kihistä kiukusta ajatellessaan kostoa.
Yksinollessaan sai myös loistavan tilaisuuden olla omissa nahoissaan. Hän alkoi nykyään hikoilla aivan liian herkästi nahoissa ollessaan. Ei siinä muuten mitään, mutta työpaikalla oli pakko pitää siistiä etikettiä, ja hän vihasi suihkussa käyntiä yli kaiken. Saati sitten dödöt tai muut omituiset hygieniatuotteet mitä ihmiset olivat keksineet. Mikseivät nuo alempiarvoiset kaksijalkaiset yksinkertaisesti repineet neniään irti tai tukkineet niitä pumpulilla, jos haju niin häiritsi? Kaikkea hän ei ymmärtänyt.
Ram istui nyt jo kolmatta tuntia koneella näppäimistöä rasvaisilla sormillaan liaten. Hän oli koko sen ajan katsonut kissavideoita - yksi asia lisää, mikä lievitti hänen kurjaa ja vaivalloista oloaan - mutta nyt videon keskeytti sähköpostin viestiääni. Uutta postia. Ja vielä yksityissähköpostiin, jota hän käytti ainoastaan uhrien kanssa tutustumiseen ja näiden houkuttelemiseen paikalle. Mutta tämä ei ollut ihmiseltä, ei lainkaan.
Sipsipussi oli loppunut hetkeä aiemmin, mutta vaikka se olisikin ollut täynnä, slitheen olisi kerrankin pitänyt hetken tauon syömisestä. Viesti oli mielenkiintoinen, joskin aavistuksen levottomuutta herättäväkin. Lähettäjä tiesi hänen puuhistaan, vaikkei kertonutkaan lähteensä alkuperää. Toisaalta sillä ei ollut väliä - ihmisiä saattoi huijata helposti, mutta toista maapallolle ujuttautunutta alienia, joka yritti samalla tavalla pysytellä piilossa? Hyvin harvoin. Niin kuin ihmiset osasivat erottaa homot salaperäisen tutkansa avulla, heidän tutkansa useimmiten tunnistivat toisen ulkopuolisen.
Voin tarjota Teille helpon ja riskittömämmän tavan edistää tutkimuksianne. Teidän ei tarvitse hankkia koekappaleitanne yksin - voin toimittaa Teille erän kuukausittain. Hiljaa ja huomaamatta, valmiina käytettäväksi. Säästyisitte paljolta vaivalta, lisäisitte turvallisuuttanne ja saisitte mahdollisuuden edistää tutkimuksianne nopeammin, kun koekappaleet eivät lopu kesken.
Tuo oli viestin mielenkiintoisin kappale. Ajatus oli kieltämättä houkuttava - vaikka Ram pitikin uhriensa kanssa leikkimisestä, hänen täytyi myöntää, että vähintäänkin nyt hänellä ei ollut loukkaantuneena hyviä mahdollisuuksia hankkia niitä. Hänen täytyisi odottaa kunnollista paranemista, ja se hidastaisi kaikkea huomattavasti. Ja hän voisi käyttää ylimääräistä aikaa etsimällä jälkiä niistä kahdesta mänttipäästä, Annabelista ja Anguksesta. Ja jotain hänen pitäisi miettiä Unioninkin kiusaksi. Hän todellakin halusi slitheenit irti siitä huumorintajuttomasta käsilaukusta.
Lähettäjäksi paljastui saman maan sisällä työskentelevä tingha. Esitteli itsensä virallisesti Thargaksi - Ramin mielessä se taipui oitis tangeriiniksi. Hedelmäksi, josta hän ei liiemmin välittänyt, ja toisaalta tämä alienikin vaikutti liian asialliselta ja pätevältä hänen makuunsa. Mutta ilmeisesti tinghalla oli omat syynsä haluta tappaa aikuisia ihmisiä, ja sekö jos jokin kelpasi Ramille. Niimpä hän ei hylännyt ajatusta hetimmiten, vaan siirtyi kirjoittamaan pikaista vastausta viestiin. Nyt hampurilainen jatkoi jälleen sitä syömisriittiä, joka oli hetkeksi keskeytynyt. Ruokahalu palasi jälleen, kun mielessä oli kerrankin myös jotain huvittavaa ajateltavaa.
Tingha näytti olevan samaan aikaan linjoilla kun hänkin, ja osapuolten välille kehittyi pian pitkä ja kukoistava keskutestelu. Varmaa ei ollut, pitikö kumpikaan osapuoli vielä toisistaan tai syntyisikö heidän välilleen koskaan luottamussidettä, mutta ainakin he olivat hyvää vauhtia tutustumassa toisiinsa.
Ramin huulille leveni hymy. Hän voisi kokeilla tätä ainakin hetken, kunnes paranisi.
Ei jotain pahaa, etteikö tulisi jotain hyvääkin.
------
Sipsipussi rapisi hyvin samaan tahtiin kuin radiossa soiva rap-musiikki, kun vihreäsorminen avaruusolio upotti lihavan kätensä sen uumeniin napatakseen kourallisen perunalastuja. Yksi kourallinen ei ollut hänelle suinkaan tarpeeksi, vaan sen kadottua kahdessa sekunnissa oli heti vuorossa jo toinen. Syödessään slitheen oli kuin automaattinen kone - ruokaa upposi sisään jatkuvalla syötöllä, eikä yksi sipsipussi yleensä kestänytkään kymmentä minuuttia kauempaa. Sipsien jälkeen oli vuorossa hampurilainen lisukkeineen, ja uunissa paistui vielä vuoallinen kanankoipia. Hän ei kerta kaikkiaan voinut auttaa itseään - ihmisten valmistama ylimausteinen ruoka oli niin taivaallisen hyvää.
Ruoasta oli kehittynyt myös tapa käsitellä tunteita. Hän söi ollessaan surullinen, vihainen, katkera, tai jopa iloinen. Olipa vapaahetki lähes millainen tahansa, hän mielellään söi. Nyt syynä olivat viimeviikkoiset tapahtumat; laboratoriossa paikan päällä vieraileet ihmisen ja koneiden sekasikiöt olivat paenneet hänen ovelasta ansastaan, ja nyt häneltä oli mennyt oiva tilaisuus ohi suun. Eikä siinä vielä ollut kaikki: hänen paikkojaan särki ja kolotti taistelun jälkimainingeista. Jalka ei vieläkään innostunut kävelemisestä ampumahaavan jälkeen. Oli yksinkertaisesti helpompaa istua, mässätä ja kihistä kiukusta ajatellessaan kostoa.
Yksinollessaan sai myös loistavan tilaisuuden olla omissa nahoissaan. Hän alkoi nykyään hikoilla aivan liian herkästi nahoissa ollessaan. Ei siinä muuten mitään, mutta työpaikalla oli pakko pitää siistiä etikettiä, ja hän vihasi suihkussa käyntiä yli kaiken. Saati sitten dödöt tai muut omituiset hygieniatuotteet mitä ihmiset olivat keksineet. Mikseivät nuo alempiarvoiset kaksijalkaiset yksinkertaisesti repineet neniään irti tai tukkineet niitä pumpulilla, jos haju niin häiritsi? Kaikkea hän ei ymmärtänyt.
Ram istui nyt jo kolmatta tuntia koneella näppäimistöä rasvaisilla sormillaan liaten. Hän oli koko sen ajan katsonut kissavideoita - yksi asia lisää, mikä lievitti hänen kurjaa ja vaivalloista oloaan - mutta nyt videon keskeytti sähköpostin viestiääni. Uutta postia. Ja vielä yksityissähköpostiin, jota hän käytti ainoastaan uhrien kanssa tutustumiseen ja näiden houkuttelemiseen paikalle. Mutta tämä ei ollut ihmiseltä, ei lainkaan.
Sipsipussi oli loppunut hetkeä aiemmin, mutta vaikka se olisikin ollut täynnä, slitheen olisi kerrankin pitänyt hetken tauon syömisestä. Viesti oli mielenkiintoinen, joskin aavistuksen levottomuutta herättäväkin. Lähettäjä tiesi hänen puuhistaan, vaikkei kertonutkaan lähteensä alkuperää. Toisaalta sillä ei ollut väliä - ihmisiä saattoi huijata helposti, mutta toista maapallolle ujuttautunutta alienia, joka yritti samalla tavalla pysytellä piilossa? Hyvin harvoin. Niin kuin ihmiset osasivat erottaa homot salaperäisen tutkansa avulla, heidän tutkansa useimmiten tunnistivat toisen ulkopuolisen.
Voin tarjota Teille helpon ja riskittömämmän tavan edistää tutkimuksianne. Teidän ei tarvitse hankkia koekappaleitanne yksin - voin toimittaa Teille erän kuukausittain. Hiljaa ja huomaamatta, valmiina käytettäväksi. Säästyisitte paljolta vaivalta, lisäisitte turvallisuuttanne ja saisitte mahdollisuuden edistää tutkimuksianne nopeammin, kun koekappaleet eivät lopu kesken.
Tuo oli viestin mielenkiintoisin kappale. Ajatus oli kieltämättä houkuttava - vaikka Ram pitikin uhriensa kanssa leikkimisestä, hänen täytyi myöntää, että vähintäänkin nyt hänellä ei ollut loukkaantuneena hyviä mahdollisuuksia hankkia niitä. Hänen täytyisi odottaa kunnollista paranemista, ja se hidastaisi kaikkea huomattavasti. Ja hän voisi käyttää ylimääräistä aikaa etsimällä jälkiä niistä kahdesta mänttipäästä, Annabelista ja Anguksesta. Ja jotain hänen pitäisi miettiä Unioninkin kiusaksi. Hän todellakin halusi slitheenit irti siitä huumorintajuttomasta käsilaukusta.
Lähettäjäksi paljastui saman maan sisällä työskentelevä tingha. Esitteli itsensä virallisesti Thargaksi - Ramin mielessä se taipui oitis tangeriiniksi. Hedelmäksi, josta hän ei liiemmin välittänyt, ja toisaalta tämä alienikin vaikutti liian asialliselta ja pätevältä hänen makuunsa. Mutta ilmeisesti tinghalla oli omat syynsä haluta tappaa aikuisia ihmisiä, ja sekö jos jokin kelpasi Ramille. Niimpä hän ei hylännyt ajatusta hetimmiten, vaan siirtyi kirjoittamaan pikaista vastausta viestiin. Nyt hampurilainen jatkoi jälleen sitä syömisriittiä, joka oli hetkeksi keskeytynyt. Ruokahalu palasi jälleen, kun mielessä oli kerrankin myös jotain huvittavaa ajateltavaa.
Tingha näytti olevan samaan aikaan linjoilla kun hänkin, ja osapuolten välille kehittyi pian pitkä ja kukoistava keskutestelu. Varmaa ei ollut, pitikö kumpikaan osapuoli vielä toisistaan tai syntyisikö heidän välilleen koskaan luottamussidettä, mutta ainakin he olivat hyvää vauhtia tutustumassa toisiinsa.
Ramin huulille leveni hymy. Hän voisi kokeilla tätä ainakin hetken, kunnes paranisi.
Ei jotain pahaa, etteikö tulisi jotain hyvääkin.