Jenova
Aug 31, 2015 15:56:09 GMT
Post by Javert on Aug 31, 2015 15:56:09 GMT
Hahmo:
Nimi: Jenova
Ikä: 16
Skp & seks.suunt.: bi
Laji: määrittelemätön humanoidilaji
Ammatti & asema: orja, isännät tuntemattomia
Aseet: Jenovalla ei varsinaisia aseita ole, tuon herrat eivät usko että kukaan koskaan eksyisi tietokoneen ja sen käyttäjän luo, eivätkä näin ole myöskään asentaneet minkäänlaisia aseita tietokoneeseen tai tytön ulottuville. Pelkoa se saattaa myös olla, sillä Jenova voisi käyttää niitä itseään vastaan.
Silti, vaikkei normaaleita aseita ole, kykenee Jenova tietokoneensa virtapiirejä hyväkseen käyttämällä aiheuttamaan sähköisiä impulsseja, jotka aiheuttavat valtavaa kipua, kun eri värähtelytaajuudet iskeytyvät uhrin tärykalvoihin.
Liiallinen tietomäärä voi myös aiheuttaa hulluutta, mutta tämä koskee enemmänkin vain Jenovaa, joka on kytkettynä tietokoneeseen. Ei sitä kukaan muu osaisi käyttääkään.
Totta kai myös fyysiset hyökkäykset on otettava lukuun, eihän niitä sovi unohtaa. Jenova, kuten kuka tahansa, kykenee hyvin kuristamaan, lyömään tai puremaan, jos joku nyt sattuisi eksymään siihen kovin yksinäiseen paikkaan, jossa Jenova asuu. Viattomien kimppuun ei yleensä hyökätä, mutta sen varaan ei voi laskea Jenovan ollessa kyseessä.
Ulkonäkö: Jenova on traagisella tavalla kaunis. Mikäli tuo olisi saanut elää normaalin elämän, olisi häntä luultavasti kutsuttu kaunottareksi. Nyt tuo kauneus on muuttunut kammottavaksi, nuoren tytön muotoiseksi hirviöksi.
Jenovalla on kirkkaat, vihreät silmät ja vaaleat silmäripset. Hänen kasvonsa ovat opaalinmuotoiset, ja suu muodoltaan kaunis. Vitivalkeat hiukset ulottuvat maahan saakka, eikä niiden loppua näe, koneen peittäessä näkymän. Katse Jenovalla on tarkentumaton, eikä tuo siksi näe kunnolla esimerkiksi yksityiskohtia. Jenovaa onkin täten helppo huijata esim, vaihtamalla vaatteita henkilöiden yllä ja pitämällä suu supussa. Kuulossa Jenovalla ei ole mitään vikaa, ja se onkin näköaistin täydellisyyden puitteissa tullutkin loistavaksi.
Jonkinlaiset silmälasit tuo varmaan tarvitsisikin, mutta ne taitavat suurimmalta osin olla Maapallon väen ikiomaa hömpötystä, eikä täten Jenovan ulottuvissa vaikka tyttö Maapallolla asuukin.
Jenova on lähes alasti. Peitteenään tuolla on valkoinen, nilkkoihin asti ulottuva läpinäkyvä hame. Reunasta hame on hieman jo rispaantunut ja likainen, mutta sitä tuskin näkee, niin vähäistä tuo kuluminen on. Yläosaa tuolla ei ole, jos sellaista edes tarvittaisiin, ja hiukset toimivat hienoisena peittona alueille, jos niin ovat asiat. Jenova ei kuitenkaan ole turhan tarkka tästä pikkuasiasta, sillä harvoin saa vieraita, ja viettääkin lähestulkoon koko elämänsä yksin. Asu on myös ainoa, jonka hän muistaa, joten parempaa ei osata toivoa.
Rinnat Jenovalla ovat pienet, mutta muuten täydellisesti kehittyneet. Molempien yläpuolella on kaksi viiltohaavoja muistuttavaa kidusta, joilla tyttö hengittää, tavallisten keuhkojen puuttuessa tytöltä. Tämä on ehkä erottuvin merkki siitä ettei tyttö ole ihminen, joskaan ei kovin näkyvä. Iho on lähes alabasterinvalkea ja kidusten ympärillä on verisuonista muodostunut punertavan sininen seittiverkosto.
Suurin piirtein polvien kohdalta, tai hieman alempaa, on tyttö upotettu tietokoneeseen. Jalat ovat eräänlaisissa pitkissä tuubeissa, joiden seinämät on vuorattu elintärkeällä geelillä, joka ruokkii Jenovaa ihon lävitse, sillä tuon suu ei pysty hengittämään eikä syömään. Suussa Jenovalla ei ole tarvittavia lihaksia ja hän pelkääkin kaikesta eniten sitä, jos joku itse syö jotakin hänen lähellään, tai lähestyy tyttöä (yleensä hyvää tarkoittavalla) aikeenaan antaa tuolle ruokaa. Hän pystyy kuitenkin puhumaan mainiosti, ja ääni onkin hyvin naisellinen – kirkas, korkea ja kauniisti soinnukas. Se sotii räikeässä ristiriidassa Jenovan muutoin kaltoin kohdellun näköiselle ruumiille ja tytön elinpaikassa – tietokoneen sisuksissa.
Jenova ei muista nykyisessä elämässään olisiko koskaan astunut ulos tietokoneesta, jota hallitsee, tai pikemminkin joka häntä hallitsee. Pitkän ajan käyttämättömänä olevat jalat ovatkin mitä luultavimmin tuhoutuneet käyttökelvottomiksi, ja ainoa Jenovaa pystyssä pitävä onkin tietoverkosto pään ja selän kohdissa. Täten onkin juurtunut syvään pelko kävelyä kohtaan, jonka ovat tytön päähän istuttaneet hänen herransa, pelokkaina tytön tahdonvoiman voimakkuudesta.
Kädet ovat lähes jatkuvasti syvällä tietokoneen sisällä, hieman samaan tapaan kuin jalatkin, mutta niille on kaksi mahdollista paikkaa missä pitää: Lepoasennossa seistessään tuon kädet ovat maata kohti, etsien tietoa syvältä tietokoneen uumenista. Mutta toisin kuin jalat, on Jenovan mahdollista halutessaan nostaa molemmat, tai vain toinen käsi pois, ja liittää ne yllään oleviin tietokoneen osiin, jolloin tietoa kulkee eri tavoin kuin ennen. Kukaan ei ole onnistunut todistamaan sitä, kuin ehkä ne, jotka Jenovan kytkivät, mutta niin on tieto kulkenut eteenpäin, että kun toinen käsi on alhaalla, ja toinen nostettu ylös koneesta, välittää tyttö tietoa sille jollekulle, joka konetta vastaanottaa. Täten Jenova ei aina välitä tietoa, ja välillä vain imee sitä itseensä, riippuen aivan tytön senhetkisestä mielentilasta. Vaikka Jenova onkin oman mielensä orja, ei tuo ole täysin sokea omalle tahdolleen.
Tiedonkeruu onkin loppumatonta työtä, sillä uutta tietoa, ja vanhaa selattavaa on jatkuvasti olemassa, eikä lepotaukoja sallita monesti. Jenovan täytyy siis olla jotain hyvin kestävää humanoidilajia, sillä välillä lepotauot sallitaan vain usean kuukauden välein.
Jenova on fyysisesti lyhyt, ja juuri ja juuri normaalimittaista hieman pidempi tietokoneessa, johon hänet on kytketty, sen nostaessa korkeutta varsin näyttävästi.
Sormet Jenovalla ovat pitkät ja elegantit, kynnet hauraan valkeat ja pitkät.
Hyvin nopea Jenova on myös liikkeissään niin tahtoessaan, vaikkakaan taitojen esittelyyn ei ole tullut tilaisuutta pitkään aikaan. Jenova rakastaa hätkäytellä ihmisiä poikkeuksellisuudellaan, mikäli nuo sattuvat eksymään tytön luo, eivätkä kupsahda heti säikähdyksestä.
Tietokone on massiivinen laite, jossa ei ole näkyviä ohjauslaitteita eikä yksityiskohtia, paitsi Jenovan ympärillä. Tyttö ohjaa tietokonetta ihokosketuksen avulla. Se on väriltään hyvin ankean rusehtava, kuin ruoste. Keskellä seisoo Jenova, erikoisessa pesässään. Tämä pesä, tai vankila kuten jotkut sitä voisivat kutsua (vaikkei Jenova sitä itse muistakaan, ei hän alun perin ollut tahtovainen laitteen orjaksi), ympäröi tyttöä joka puolelta, sivuilta, ylhäältä ja alhaalta muttei edestä taikka takaa. Täsmälleen yläpuolella Jenovan päätä on puolikuuta muistuttava kupu, josta pystyy myös halutessaan lähettämään tietoja. Kuvulla on myös toinen, hieman synkempi puoli. Alkuvaiheessa, silloin kun Jenova oli vasta asennettu, eivätkä kaikki hänen muistonsa olleet vielä kadonneet, kupua käytettiin eräänlaisena rangaistuksena – kun se tavoitti Jenovan pään, aiheutti se hänelle kipuaaltoja, jotka saivat silmät vuotamaan verta, ja koko kehon tärisemään, aiheuttaen muutaman minuutin toimintakyvyttömyyden. Tämän vuoksi Jenovalla on edelleen jonkinlainen syvään iskostunut pelko kupua kohtaan, eikä tuo käytä sitä kuin äärimmäisissä tilanteissa, jos tietoa täytyy saada siirrettyä nopeasti, ja kädet ovat poissa pelistä. Tästä huolimatta tyttö ei epäröi käyttää mitään, mikä edistäisi tiedon välitystä, vaikka se satuttaisi häntä itseään.
Tällaisia futuristisia, ja joidenkin silmään kivuliailta ja tarpeettomilta näyttäviä laitteita on jos jonkinlaisia ympäri Jenovaa. Myös selkäpuolella on samantyyppinen laite kuin päähän istutettava kupu, mutta sitä käytetään pääasiassa jo seulotun tiedon ymmärtämiseen, ja järkevän lopputuloksen lähetykseen eteenpäin. Tämä onkin myös ainoa, joka aiheuttaa Jenovalle fyysisiä jälkiä, vaikkei niiden aiheuttamaan kipuun reagoidakaan. Ei ole selvillä, onko Jenova täysin immuuni fyysiselle kivulle, vai poistaako tietokone kivun suojellakseen käyttäjäänsä liialliselta rasitukselta. Tämä voisi selittää myös unen vähäisen tarpeellisuuden. Laitteessa on piikkejä, jotka selkään istutettaessa myötäilevät Jenovan selkärankaa. Passiivista tietoa lähetetään myös Jenovan lepohetkinä, mutta yleensä tämä esine on vedetty sivummalle, juuri käden ulottuville.
Tietokone on kooltaan suuren hallin kokoinen, ja on sijoitettu valtavaan maanalaiseen verkostoon, jonka suurimmassa huoneessa sijaitsee tämä erikoisuus. Tunnelit ovat kooltaan valtavia ja niiden pituus saattaa kattaa koko Suuren Mantereen, mutta tätä olettamusta ei ole koskaan pystytty osoittamaan todeksi. Kukapa olisikaan? Yllättävän näkyvällä paikalla sijaitsee kuitenkin Jenovan piilopaikka. Se on lähempänä maanpintaa kuin voisi olettaa, vain muutaman kymmenen metrin kalliota estäen tytön pääsyn ulkomaailmaan. Voisi kuitenkin sanoa että tunnelit ovat kuin suuri labyrintti – sinne kerran eksyttyään on mahdotonta löytää ulos.
Toivo heitä, hukkaa järkesi – lyyhisty luovuttaneena seinän viereen, ajattele perhettäsi ja paina pääsi heikkouden osoituksena. Kuule kaukaa musiikkia ja kohtaa turmiosi naisen kauniin muodossa.
Luonne: Luonteeltaan Jenova on äärimmäisen uskollinen. Hän tottelee vastaan sanomatta, eikä kyseenalaista saamiaan ohjeita vaikka ne olisivat kuinka oudot tahansa. Mutta mitäpä kovin outoa voisikaan pyytää – enintään etsimään ohjeen mustikkapiiraaseen. Ja senkin tyttö tekisi mielellään, saaden suurimman tyydytyksen tunteen auttamisesta, ja siitä että voi olla jollekulle hyödyksi. Jenova onkin hyvin tehokas ikuisuustyössään, osaamatta kyseenalaistamaan tekemäänsä työtä. Tyttö ei edes välitä tietää kuka hänen herransa on – kuka istuu vastaanottamassa hänen tiedonvälitystään, ei mitään tästä. Empatiakyky toisia (mahdollisia) kaltaisiaan kohtaan Jenovalla on heikko, eikä tuo osaa asettua muiden asemaan, kenties pitkän yksinolonsa vuoksi.
Suuttua Jenova ei osaa, ainakaan vielä. Tuon elämässä ei ole ketään, jolle suuttua sillä tyttö on yksin, yksin ja hyvin yksinäinen. Tosin, eipä paremmastakaan, kuten niin monessa muussakaan asiassa, osata haaveilla. Jos tällainen tunne sattuisi yllättämään, voisi olla varma että tyttö menisi hyvin, hyvin hämilleen. Mikä oli tämä tunne, jota ei ennen oltu tiedetty olevan olemassakaan? Joitain vanhoja muistoja entisestä elämästä kenties saattaa nousta pinnalle, tai ehkä vain vaikeasti määriteltävä surullisuuden tunne. Tämän tunteen aiheuttamia reaktioita ei Jenova tiedä, koskaan oppinut eikä rehellisesti sanottuna ole asiasta lainkaan kiinnostunutkaan.
Pääasiassa tyttö on kuitenkin vain tehokas työntekijä, juurikaan osaamatta ajatella mitään, tehden vain mekaanisesti hänelle uskotut hommat, jatkaen sitä päivästä toiseen. Tuttavuuksien vähyys onkin tehnyt Jenovasta hiljaisen, mutta myös omaa rauhaa arvostavan persoonan. Tuo harvoin kokee tarvetta puhua, vielä vähemmän naurulle, sillä omituinen hohotus tekee Jenovasta vain pahoin säikähtäneen, sitä ennen kuulematta. Mitä on tuo omituinen ääni, jota ihmiset tekevät aukinaisella suullaan? Se on mysteeri, jota Jenova ei osaa selvittää.
Yksi Jenovan salaisista puuhista on vakoilla ihmisiä, joista hän onkii tietoja tietokoneellaan. Hän tietää ulkomaailmasta paljonkin, mutta se on kuin kaukainen uni, jota on mahdoton tavoittaa vaikka sen kanssa olisi tekemisissä joka päivä, joka hetki ja silmänräpäys. Tämä johtunee hiljaisen tarkkailijan asemasta, johon tyttö on joutunut. Mahdottomana puuttua asioihin on Jenova oppinut vain seuraamaan tapahtumia, osaamatta itse vaikuttaa niihin millään tavalla, tai edes ajattelematta mahdollisia vaihtoehtoja. Se, mikä tapahtuu on totuus. Muuta ei ole. Jenova ei myöskään kaipaa ulkomaailmaan, ajatellen vain työtään tietokoneen orjana. Se on hänen elämänsä, kaikkensa.
Menneisyys, asuinpaikka & perhe: Jenova ei muista menneisyydestään mitään. Ainoa, mitä tuo tietää, on kuuluvuus humanoidilajiin, joskaan siitäkään ei ole selvyyttä, mihin. Muita kaltaisiaan tyttö ei ole tavannut, mutta osaa tehdä erotuksen hallitsijoidensa ja itsensä välillä, vaikkei näistäkään selkeitä muistikuvia ole.
Jenova kytkettiin tietokoneeseen tuon ollessa 14. Tämä kytkentä oli väkivaltainen, eikä Jenovan mielipidettä kysytty asiassa. Hänet vain kytkettiin. Joitain viikkoja tytön muistot entisestä elämästä säilyivät, ainakin jotenkuten. Päähän istutettu kupu, ja karmea paikka kuitenkin imivät muistot hitaasti pois, turruttaen Jenovan. Oli parasta vain unohtaa, lakata huutamasta yöllä isää ja äitiä, lakata yrittämästä kiskoa itseään irti tietokoneesta.
Tästä lähtien Jenova onkin palvellut tietokonetta ja sen tietoa vastaanottavaa tahoa, mikä ikinä lieneekään. Jenovalla on vain hämäriä, hyvin hämäriä muistikuvia herroistaan, ja nuokin saatu lähinnä tietoja seulomalla. Omaa tahtoa tytöllä ei juurikaan ole, ainakaan työssä ja sen suorittamisessa. Jenova etsii automaattisesti tietoa, jota hänen valtiaansa haluavat, eikä tuo kykene omatoimiseen tiedonetsintään kuin harvoin, yleensä vaaran uhatessa. Jenova on tyytynyt elämäänsä, eikä osaa kuvitella sen koskaan enää muuttuvan.
Mitä ovat sanat hauskuus, ilo, leikki? Mikä merkitys niillä on? Jenova tietää kaiken maailmasta ja osaa luetella ulkoa kaikkien sanojen merkitykset muttei todella niitä ymmärrä. Tämä onkin ongelma tytössä – tuo on niin ehdollistunut elämäänsä ettei osaa muuta kuin rakastaa leikkiä sanoilla, kiusata varomattomia kulkijoita. Haluaako hän sitä vai tätä? Kaikki mahdollisuudet ovat Jenovalle avoinna, kunhan vain kuuntelee tietoa, jota etsii. Kuka voisi saada tytön ymmärtämään, todella ymmärtämään?
Muuta: Suurin piirtein ainoa iloinen asia Jenovan elämässä on musiikki – lepohetkinään suuri tietokone soittaa rauhallista klassista musiikkia hiljaa, juuri sellaista että tuo kykenee vaipumaan jonkinlaiseen horrostilaan, ennekuin on jälleen aika herätä ja jatkaa töitä. Näitä hetkiä Jenova odottaakin tiedostamattaan hyvin innokkaasti, ja saa nautintoa kuullessaan musiikin, joka on ehdollistettu rauhan ja levon tunteeseen. Jenova osaa myös hyräillä musiikin mukana, kaunis ääni tukee musiikin melodiaa, joka on irvokkaassa ristiriidassa tilaa vallitsevan valtavan laitteen ja elektronisen mielenvankilan kanssa. Juuri muuta ilon tunnetta aiheuttavaa ei Jenovan elämässä sitten olekaan. Ei sillä, ettäkö tyttö tuntisi mitä ilon sanoma tarkoittaa.
Tämän kaiken yhteensaattaen on tuloksena tyttö, hyvin voimakas tyttö halutessaan. Tuon mieltä on mahdoton muuttaa, eikä mielen järjestys horju kuin harvoin. Jenova tietää mitä valtiaat haluavat, ja on valmis uhraamaan kaiken sen toteuttamiselle. Maailman kohtalon annettaessa Jenovan käsiin, päätettäessä pelastuksesta vai tuhosta, on tyttö tuhoaja. Ymmärtämättömyyttä vaiko huvia – se nähdään vielä.
// Jatkan lomaketta tarvittaessa.
Nimi: Jenova
Ikä: 16
Skp & seks.suunt.: bi
Laji: määrittelemätön humanoidilaji
Ammatti & asema: orja, isännät tuntemattomia
Aseet: Jenovalla ei varsinaisia aseita ole, tuon herrat eivät usko että kukaan koskaan eksyisi tietokoneen ja sen käyttäjän luo, eivätkä näin ole myöskään asentaneet minkäänlaisia aseita tietokoneeseen tai tytön ulottuville. Pelkoa se saattaa myös olla, sillä Jenova voisi käyttää niitä itseään vastaan.
Silti, vaikkei normaaleita aseita ole, kykenee Jenova tietokoneensa virtapiirejä hyväkseen käyttämällä aiheuttamaan sähköisiä impulsseja, jotka aiheuttavat valtavaa kipua, kun eri värähtelytaajuudet iskeytyvät uhrin tärykalvoihin.
Liiallinen tietomäärä voi myös aiheuttaa hulluutta, mutta tämä koskee enemmänkin vain Jenovaa, joka on kytkettynä tietokoneeseen. Ei sitä kukaan muu osaisi käyttääkään.
Totta kai myös fyysiset hyökkäykset on otettava lukuun, eihän niitä sovi unohtaa. Jenova, kuten kuka tahansa, kykenee hyvin kuristamaan, lyömään tai puremaan, jos joku nyt sattuisi eksymään siihen kovin yksinäiseen paikkaan, jossa Jenova asuu. Viattomien kimppuun ei yleensä hyökätä, mutta sen varaan ei voi laskea Jenovan ollessa kyseessä.
Ulkonäkö: Jenova on traagisella tavalla kaunis. Mikäli tuo olisi saanut elää normaalin elämän, olisi häntä luultavasti kutsuttu kaunottareksi. Nyt tuo kauneus on muuttunut kammottavaksi, nuoren tytön muotoiseksi hirviöksi.
Jenovalla on kirkkaat, vihreät silmät ja vaaleat silmäripset. Hänen kasvonsa ovat opaalinmuotoiset, ja suu muodoltaan kaunis. Vitivalkeat hiukset ulottuvat maahan saakka, eikä niiden loppua näe, koneen peittäessä näkymän. Katse Jenovalla on tarkentumaton, eikä tuo siksi näe kunnolla esimerkiksi yksityiskohtia. Jenovaa onkin täten helppo huijata esim, vaihtamalla vaatteita henkilöiden yllä ja pitämällä suu supussa. Kuulossa Jenovalla ei ole mitään vikaa, ja se onkin näköaistin täydellisyyden puitteissa tullutkin loistavaksi.
Jonkinlaiset silmälasit tuo varmaan tarvitsisikin, mutta ne taitavat suurimmalta osin olla Maapallon väen ikiomaa hömpötystä, eikä täten Jenovan ulottuvissa vaikka tyttö Maapallolla asuukin.
Jenova on lähes alasti. Peitteenään tuolla on valkoinen, nilkkoihin asti ulottuva läpinäkyvä hame. Reunasta hame on hieman jo rispaantunut ja likainen, mutta sitä tuskin näkee, niin vähäistä tuo kuluminen on. Yläosaa tuolla ei ole, jos sellaista edes tarvittaisiin, ja hiukset toimivat hienoisena peittona alueille, jos niin ovat asiat. Jenova ei kuitenkaan ole turhan tarkka tästä pikkuasiasta, sillä harvoin saa vieraita, ja viettääkin lähestulkoon koko elämänsä yksin. Asu on myös ainoa, jonka hän muistaa, joten parempaa ei osata toivoa.
Rinnat Jenovalla ovat pienet, mutta muuten täydellisesti kehittyneet. Molempien yläpuolella on kaksi viiltohaavoja muistuttavaa kidusta, joilla tyttö hengittää, tavallisten keuhkojen puuttuessa tytöltä. Tämä on ehkä erottuvin merkki siitä ettei tyttö ole ihminen, joskaan ei kovin näkyvä. Iho on lähes alabasterinvalkea ja kidusten ympärillä on verisuonista muodostunut punertavan sininen seittiverkosto.
Suurin piirtein polvien kohdalta, tai hieman alempaa, on tyttö upotettu tietokoneeseen. Jalat ovat eräänlaisissa pitkissä tuubeissa, joiden seinämät on vuorattu elintärkeällä geelillä, joka ruokkii Jenovaa ihon lävitse, sillä tuon suu ei pysty hengittämään eikä syömään. Suussa Jenovalla ei ole tarvittavia lihaksia ja hän pelkääkin kaikesta eniten sitä, jos joku itse syö jotakin hänen lähellään, tai lähestyy tyttöä (yleensä hyvää tarkoittavalla) aikeenaan antaa tuolle ruokaa. Hän pystyy kuitenkin puhumaan mainiosti, ja ääni onkin hyvin naisellinen – kirkas, korkea ja kauniisti soinnukas. Se sotii räikeässä ristiriidassa Jenovan muutoin kaltoin kohdellun näköiselle ruumiille ja tytön elinpaikassa – tietokoneen sisuksissa.
Jenova ei muista nykyisessä elämässään olisiko koskaan astunut ulos tietokoneesta, jota hallitsee, tai pikemminkin joka häntä hallitsee. Pitkän ajan käyttämättömänä olevat jalat ovatkin mitä luultavimmin tuhoutuneet käyttökelvottomiksi, ja ainoa Jenovaa pystyssä pitävä onkin tietoverkosto pään ja selän kohdissa. Täten onkin juurtunut syvään pelko kävelyä kohtaan, jonka ovat tytön päähän istuttaneet hänen herransa, pelokkaina tytön tahdonvoiman voimakkuudesta.
Kädet ovat lähes jatkuvasti syvällä tietokoneen sisällä, hieman samaan tapaan kuin jalatkin, mutta niille on kaksi mahdollista paikkaa missä pitää: Lepoasennossa seistessään tuon kädet ovat maata kohti, etsien tietoa syvältä tietokoneen uumenista. Mutta toisin kuin jalat, on Jenovan mahdollista halutessaan nostaa molemmat, tai vain toinen käsi pois, ja liittää ne yllään oleviin tietokoneen osiin, jolloin tietoa kulkee eri tavoin kuin ennen. Kukaan ei ole onnistunut todistamaan sitä, kuin ehkä ne, jotka Jenovan kytkivät, mutta niin on tieto kulkenut eteenpäin, että kun toinen käsi on alhaalla, ja toinen nostettu ylös koneesta, välittää tyttö tietoa sille jollekulle, joka konetta vastaanottaa. Täten Jenova ei aina välitä tietoa, ja välillä vain imee sitä itseensä, riippuen aivan tytön senhetkisestä mielentilasta. Vaikka Jenova onkin oman mielensä orja, ei tuo ole täysin sokea omalle tahdolleen.
Tiedonkeruu onkin loppumatonta työtä, sillä uutta tietoa, ja vanhaa selattavaa on jatkuvasti olemassa, eikä lepotaukoja sallita monesti. Jenovan täytyy siis olla jotain hyvin kestävää humanoidilajia, sillä välillä lepotauot sallitaan vain usean kuukauden välein.
Jenova on fyysisesti lyhyt, ja juuri ja juuri normaalimittaista hieman pidempi tietokoneessa, johon hänet on kytketty, sen nostaessa korkeutta varsin näyttävästi.
Sormet Jenovalla ovat pitkät ja elegantit, kynnet hauraan valkeat ja pitkät.
Hyvin nopea Jenova on myös liikkeissään niin tahtoessaan, vaikkakaan taitojen esittelyyn ei ole tullut tilaisuutta pitkään aikaan. Jenova rakastaa hätkäytellä ihmisiä poikkeuksellisuudellaan, mikäli nuo sattuvat eksymään tytön luo, eivätkä kupsahda heti säikähdyksestä.
Tietokone on massiivinen laite, jossa ei ole näkyviä ohjauslaitteita eikä yksityiskohtia, paitsi Jenovan ympärillä. Tyttö ohjaa tietokonetta ihokosketuksen avulla. Se on väriltään hyvin ankean rusehtava, kuin ruoste. Keskellä seisoo Jenova, erikoisessa pesässään. Tämä pesä, tai vankila kuten jotkut sitä voisivat kutsua (vaikkei Jenova sitä itse muistakaan, ei hän alun perin ollut tahtovainen laitteen orjaksi), ympäröi tyttöä joka puolelta, sivuilta, ylhäältä ja alhaalta muttei edestä taikka takaa. Täsmälleen yläpuolella Jenovan päätä on puolikuuta muistuttava kupu, josta pystyy myös halutessaan lähettämään tietoja. Kuvulla on myös toinen, hieman synkempi puoli. Alkuvaiheessa, silloin kun Jenova oli vasta asennettu, eivätkä kaikki hänen muistonsa olleet vielä kadonneet, kupua käytettiin eräänlaisena rangaistuksena – kun se tavoitti Jenovan pään, aiheutti se hänelle kipuaaltoja, jotka saivat silmät vuotamaan verta, ja koko kehon tärisemään, aiheuttaen muutaman minuutin toimintakyvyttömyyden. Tämän vuoksi Jenovalla on edelleen jonkinlainen syvään iskostunut pelko kupua kohtaan, eikä tuo käytä sitä kuin äärimmäisissä tilanteissa, jos tietoa täytyy saada siirrettyä nopeasti, ja kädet ovat poissa pelistä. Tästä huolimatta tyttö ei epäröi käyttää mitään, mikä edistäisi tiedon välitystä, vaikka se satuttaisi häntä itseään.
Tällaisia futuristisia, ja joidenkin silmään kivuliailta ja tarpeettomilta näyttäviä laitteita on jos jonkinlaisia ympäri Jenovaa. Myös selkäpuolella on samantyyppinen laite kuin päähän istutettava kupu, mutta sitä käytetään pääasiassa jo seulotun tiedon ymmärtämiseen, ja järkevän lopputuloksen lähetykseen eteenpäin. Tämä onkin myös ainoa, joka aiheuttaa Jenovalle fyysisiä jälkiä, vaikkei niiden aiheuttamaan kipuun reagoidakaan. Ei ole selvillä, onko Jenova täysin immuuni fyysiselle kivulle, vai poistaako tietokone kivun suojellakseen käyttäjäänsä liialliselta rasitukselta. Tämä voisi selittää myös unen vähäisen tarpeellisuuden. Laitteessa on piikkejä, jotka selkään istutettaessa myötäilevät Jenovan selkärankaa. Passiivista tietoa lähetetään myös Jenovan lepohetkinä, mutta yleensä tämä esine on vedetty sivummalle, juuri käden ulottuville.
Tietokone on kooltaan suuren hallin kokoinen, ja on sijoitettu valtavaan maanalaiseen verkostoon, jonka suurimmassa huoneessa sijaitsee tämä erikoisuus. Tunnelit ovat kooltaan valtavia ja niiden pituus saattaa kattaa koko Suuren Mantereen, mutta tätä olettamusta ei ole koskaan pystytty osoittamaan todeksi. Kukapa olisikaan? Yllättävän näkyvällä paikalla sijaitsee kuitenkin Jenovan piilopaikka. Se on lähempänä maanpintaa kuin voisi olettaa, vain muutaman kymmenen metrin kalliota estäen tytön pääsyn ulkomaailmaan. Voisi kuitenkin sanoa että tunnelit ovat kuin suuri labyrintti – sinne kerran eksyttyään on mahdotonta löytää ulos.
Toivo heitä, hukkaa järkesi – lyyhisty luovuttaneena seinän viereen, ajattele perhettäsi ja paina pääsi heikkouden osoituksena. Kuule kaukaa musiikkia ja kohtaa turmiosi naisen kauniin muodossa.
Luonne: Luonteeltaan Jenova on äärimmäisen uskollinen. Hän tottelee vastaan sanomatta, eikä kyseenalaista saamiaan ohjeita vaikka ne olisivat kuinka oudot tahansa. Mutta mitäpä kovin outoa voisikaan pyytää – enintään etsimään ohjeen mustikkapiiraaseen. Ja senkin tyttö tekisi mielellään, saaden suurimman tyydytyksen tunteen auttamisesta, ja siitä että voi olla jollekulle hyödyksi. Jenova onkin hyvin tehokas ikuisuustyössään, osaamatta kyseenalaistamaan tekemäänsä työtä. Tyttö ei edes välitä tietää kuka hänen herransa on – kuka istuu vastaanottamassa hänen tiedonvälitystään, ei mitään tästä. Empatiakyky toisia (mahdollisia) kaltaisiaan kohtaan Jenovalla on heikko, eikä tuo osaa asettua muiden asemaan, kenties pitkän yksinolonsa vuoksi.
Suuttua Jenova ei osaa, ainakaan vielä. Tuon elämässä ei ole ketään, jolle suuttua sillä tyttö on yksin, yksin ja hyvin yksinäinen. Tosin, eipä paremmastakaan, kuten niin monessa muussakaan asiassa, osata haaveilla. Jos tällainen tunne sattuisi yllättämään, voisi olla varma että tyttö menisi hyvin, hyvin hämilleen. Mikä oli tämä tunne, jota ei ennen oltu tiedetty olevan olemassakaan? Joitain vanhoja muistoja entisestä elämästä kenties saattaa nousta pinnalle, tai ehkä vain vaikeasti määriteltävä surullisuuden tunne. Tämän tunteen aiheuttamia reaktioita ei Jenova tiedä, koskaan oppinut eikä rehellisesti sanottuna ole asiasta lainkaan kiinnostunutkaan.
Pääasiassa tyttö on kuitenkin vain tehokas työntekijä, juurikaan osaamatta ajatella mitään, tehden vain mekaanisesti hänelle uskotut hommat, jatkaen sitä päivästä toiseen. Tuttavuuksien vähyys onkin tehnyt Jenovasta hiljaisen, mutta myös omaa rauhaa arvostavan persoonan. Tuo harvoin kokee tarvetta puhua, vielä vähemmän naurulle, sillä omituinen hohotus tekee Jenovasta vain pahoin säikähtäneen, sitä ennen kuulematta. Mitä on tuo omituinen ääni, jota ihmiset tekevät aukinaisella suullaan? Se on mysteeri, jota Jenova ei osaa selvittää.
Yksi Jenovan salaisista puuhista on vakoilla ihmisiä, joista hän onkii tietoja tietokoneellaan. Hän tietää ulkomaailmasta paljonkin, mutta se on kuin kaukainen uni, jota on mahdoton tavoittaa vaikka sen kanssa olisi tekemisissä joka päivä, joka hetki ja silmänräpäys. Tämä johtunee hiljaisen tarkkailijan asemasta, johon tyttö on joutunut. Mahdottomana puuttua asioihin on Jenova oppinut vain seuraamaan tapahtumia, osaamatta itse vaikuttaa niihin millään tavalla, tai edes ajattelematta mahdollisia vaihtoehtoja. Se, mikä tapahtuu on totuus. Muuta ei ole. Jenova ei myöskään kaipaa ulkomaailmaan, ajatellen vain työtään tietokoneen orjana. Se on hänen elämänsä, kaikkensa.
Menneisyys, asuinpaikka & perhe: Jenova ei muista menneisyydestään mitään. Ainoa, mitä tuo tietää, on kuuluvuus humanoidilajiin, joskaan siitäkään ei ole selvyyttä, mihin. Muita kaltaisiaan tyttö ei ole tavannut, mutta osaa tehdä erotuksen hallitsijoidensa ja itsensä välillä, vaikkei näistäkään selkeitä muistikuvia ole.
Jenova kytkettiin tietokoneeseen tuon ollessa 14. Tämä kytkentä oli väkivaltainen, eikä Jenovan mielipidettä kysytty asiassa. Hänet vain kytkettiin. Joitain viikkoja tytön muistot entisestä elämästä säilyivät, ainakin jotenkuten. Päähän istutettu kupu, ja karmea paikka kuitenkin imivät muistot hitaasti pois, turruttaen Jenovan. Oli parasta vain unohtaa, lakata huutamasta yöllä isää ja äitiä, lakata yrittämästä kiskoa itseään irti tietokoneesta.
Tästä lähtien Jenova onkin palvellut tietokonetta ja sen tietoa vastaanottavaa tahoa, mikä ikinä lieneekään. Jenovalla on vain hämäriä, hyvin hämäriä muistikuvia herroistaan, ja nuokin saatu lähinnä tietoja seulomalla. Omaa tahtoa tytöllä ei juurikaan ole, ainakaan työssä ja sen suorittamisessa. Jenova etsii automaattisesti tietoa, jota hänen valtiaansa haluavat, eikä tuo kykene omatoimiseen tiedonetsintään kuin harvoin, yleensä vaaran uhatessa. Jenova on tyytynyt elämäänsä, eikä osaa kuvitella sen koskaan enää muuttuvan.
Mitä ovat sanat hauskuus, ilo, leikki? Mikä merkitys niillä on? Jenova tietää kaiken maailmasta ja osaa luetella ulkoa kaikkien sanojen merkitykset muttei todella niitä ymmärrä. Tämä onkin ongelma tytössä – tuo on niin ehdollistunut elämäänsä ettei osaa muuta kuin rakastaa leikkiä sanoilla, kiusata varomattomia kulkijoita. Haluaako hän sitä vai tätä? Kaikki mahdollisuudet ovat Jenovalle avoinna, kunhan vain kuuntelee tietoa, jota etsii. Kuka voisi saada tytön ymmärtämään, todella ymmärtämään?
Muuta: Suurin piirtein ainoa iloinen asia Jenovan elämässä on musiikki – lepohetkinään suuri tietokone soittaa rauhallista klassista musiikkia hiljaa, juuri sellaista että tuo kykenee vaipumaan jonkinlaiseen horrostilaan, ennekuin on jälleen aika herätä ja jatkaa töitä. Näitä hetkiä Jenova odottaakin tiedostamattaan hyvin innokkaasti, ja saa nautintoa kuullessaan musiikin, joka on ehdollistettu rauhan ja levon tunteeseen. Jenova osaa myös hyräillä musiikin mukana, kaunis ääni tukee musiikin melodiaa, joka on irvokkaassa ristiriidassa tilaa vallitsevan valtavan laitteen ja elektronisen mielenvankilan kanssa. Juuri muuta ilon tunnetta aiheuttavaa ei Jenovan elämässä sitten olekaan. Ei sillä, ettäkö tyttö tuntisi mitä ilon sanoma tarkoittaa.
Tämän kaiken yhteensaattaen on tuloksena tyttö, hyvin voimakas tyttö halutessaan. Tuon mieltä on mahdoton muuttaa, eikä mielen järjestys horju kuin harvoin. Jenova tietää mitä valtiaat haluavat, ja on valmis uhraamaan kaiken sen toteuttamiselle. Maailman kohtalon annettaessa Jenovan käsiin, päätettäessä pelastuksesta vai tuhosta, on tyttö tuhoaja. Ymmärtämättömyyttä vaiko huvia – se nähdään vielä.
// Jatkan lomaketta tarvittaessa.