Skeleton tree, nothing is for free

[Deleted]

//tarutuulia03 ja Zoe mukaan!//

Bhatarsaigh, Skotlanti klo: 23.30

Joku oli seurannut häntä. Joku oli vakoillut häntä. Joku oli lähettänyt Chiekolle kirjeen hänen täsmällisellä osoitteellaan. Chieko oli lähtenyt matkaan, vaikkakin ensin vasten tahtoaan, mutta lopulta puhdas uteliaisuus voitti. Ja siinä hän seisoi, retkireppu selässään Skotlannin maaperällä. Viima kävi ja Chieko mietti kaipauksella repun pohjimmaisena olevaa villapaitaa. Chieko oli saapuessaan saanut puhutuksi itselleen yösijan. Nainen, joka niin oli luvannut oli vaikuttanut lievästi kajahtaneelta, mutta päällisin puolin jokseenkin kunnolliselta. "Voi, kunpa et olisi saapunut tänne, ulkopuolinen. Täällä ei ole turvallista! Täällä sattuu ikäviä. Liian moni on menettänyt henkensä. Joku voisi verrata tätä seutua siihen Japanin Aogi... Aoki..." Yösijan luvannut Mary takelteli. "Aokigahara?" Chieko ehdotti synkästi. Kukapa ei olisi kuullut Japanin surullisenkuuluisasta itsemurhametsästä. "Juuri niin! No, fakta on tyttökulta, ettei täällä ole turvallista. Asioita tapahtuu täällä", Mary teroitti toistamiseen. "Olen vain käymässä pikaisesti", Chieko totesi vastahakoisesti repussa oleva kirje mielessään. "Kukaan ei ole vain läpikulkumatkalla. Tämä on saari, ja moni tänne myös jää", Mary totesi ääni raskaana ja huokaisi. Chieko sai tarpeekseen.

Mary poltteli vielä tupakkaa, kun Chieko tömisteli sisään uuteen majapaikkaansa ja veti kirjeen esille vasta yksin huoneessa. Käsiala oli yllättävän siistiä, samanlaista kuin äidillä oli ollut. Virheettömällä japanin kielellä. Chieko, tule luokseni Skotlannin Bhatarsaighiin. Lämpimin terveisin äitisi Wakana. Kirjeen sisältö oli saanut Chiekon pään sekaisin. Äitihän oli kuollut yhtäaikaa isän kanssa Espanjan Toledossa, kun Chieko oli ollut vielä 15-vuotias! Silti jokin oli pakottanut nuoren naisen liikkeelle. Kyseessä oli puhtaasti vinksahtanut huijari mutta kuka niin julmasti pilaili hänen kustannuksellaan? Chieko oli ilmoittanut Lontoossa Carmelitalle lähtevänsä ystävänsä luo konserttiin kokonaan toiseen kaupunkiin ja saattaisi viipyä vielä pitkään. Hyväuskoinen Carmelita oli uskonut kaiken ja antanut hänen mennä menojaan. Chieko etsisi käsiinsä kirjeen kirjoittajan ja tutkisi kaiken pohjamutia myöten!

Mary tulla kolisteli sisään mutisten itsekseen jotakin käsittämätöntä. Chieko katseli oudon haikeana huoneen seiniä kuvakehyksineen. Kehyksissä hymyili iso joukko väkeä; oudon Maryn oli täytynyt elää hyvinkin läheisrikasta elämää. Tuttu unettomuus vaivasi naisen mieltä ja hän pukeutui lämpimästi lähtien salaa ikkunasta ulos tutkiakseen saarta lähemmin. Tehokas taskulamppu mukanaan olo ei ollut liian turvaton. Chieko pysähtyi valtavan puun alle, kun hän äkkiä koki epämiellyttävän tuntemuksen, aavistuksen, kuin joku tuijottaisi häntä.

[tarutuulia03]

Zoe rakasti arpomalla määrättyjä matkoja. Hän kaivoi karttapallon tardisinsa laatikoista ja istahti yhdelle nahkasohvista. Pallo alkoi pyöriä ja ajanherra iski sormensa siihen pysäyttäen liikkeen. Skotlanti.
"Kilttejä, säkkipilli musiikkia, vaikea aksentti ja taikausko" Zoe mutisi itsekseen. Viimeinen noista sanoista sai tytön nousemaan sohvalta ja käynnistämään tardisinsa.
Valkoinen lipunmyynti koju alkoi huojua, mutta vain hieman. Sen nurkat natisivat, kun se kiisi ajanhalki. Olihan se jo vanha ja kokenut. Viimein se pysähtyi ja nuori ajanherra astui ulos vain yksi kenkä jalassaan niin,kuin aina.
Hän oli parkkeerannut vehreälle kukkulalle ja alkoi nilkuttaa sitä päättäväisesti ylös. Päästyään sen päälle oli jalkaa jo alkanut särkeä. Pari kirosanaa karkasivat siinä vaiheessa Zoen suusta, mutta valitus keskeytyi, kun läheisen puun alle ilmestyi henkilö.
Zoe käveli hitaasti hahmon luo ja nojasi rennosti puuhun.
"Ulkona näin myöhään?" hän kysyi. Zoella oli vahva tunne ettei nainen ollut ulkona vain juhlimassa.

[Deleted]

Tuuli humisi ja äkkiä Chiekon eteen oli kävellyt tuntematon henkilö. Oliko juuri tulija tarkkaillut häntä kauempaa? Luultavasti. Toinen nojaili puuhun hyvinkin rennosti. Naispuolinen henkilö esitti kysymyksen mutta Chiekon huomio kiinnittyi vain nojailijan pitkiin hiuksiin. Chieko yritti arvella vastapuolen ikää ja tähtäsi epäkohteliaasti tehokkaan taskulampun valokiilaa kaksin käsin toisen kasvoihin. Chiekoa harmitti, että hän oli jättänyt rakkaan järjestelmäkameransa reppuineen Maryn kotiin. Ilman tavaroitaan hänen olonsa oli alaston. Chieko veti mustaa pipoa syvemmälle päähänsä ja havahtui vastaamaan. "No joo? Haukkaan vähän happea, siinä kaikki! Entäpä sinä, mistä päin oikein hiivit tähän puun alle?" Chieko tivasi tuimasti ja laski taskulamppua alemmas.

Kirjeen kirjoittaja oli jo kaukana naisen ajatuksista kun hän keskittyi edessään seisovaan tyyppiin. "Oletko paikallisia?" Chieko halusi tietää ja vilkaisi ympärilleen. He olivat puun alla vain kaksin. "Onko sinulla tupakkaa? Tai suklaata?" Hän tiedusteli äkkiä toiveikkaana.

[tarutuulia03]

Zoe katsoi naista päästä varpaisiin. Tämä näytti hätääntyneeltä osoittaessaan taskulampulla ajanherran silmiin. Zoe asetti kätensä kasvojensa suojaksi. Hän kaipasi seikkailua ja uskoi löytävänsä sen tämän tytön luota.
"Tulin tuolta" Zoe sanoi ja osoitti alas mäkeä mitä oli noussut.
"Äiti alkoi juomaan joten tulin tänne" Hän tiedosti näyttävänsä nuorelta tytöltä ja oli vuosien varrella oppinut esittämään teinitytön roolia.
"Olen kotoisin Amerikasta ja ei ole suklaata tai röökiä" Zoe jatkoi. Häntä silti arvelutti naisen säikky käytös.
Ajanherra tutki häntä hyvin tarkkaan.
"Sinä et taida olla häppihyppelyllä, eikö niin?"

[Deleted]

Vastauksia sateli Chiekon kysymyksiin. Kun tuntematon otti puheeksi juomisen, Chieko pysähtyi ajattelemaan. Hänen vanhempansa eivät olleet juoneet alkoholia koskaan. "Ai. Okei", nuori nainen sanoi säyseästi. Hänen mielensä kuitenkin synkistyi, kun hän kuuli ettei saisi suklaata tai edes röökiä. Molemmat olivat vähissä ja Chiekon rahat olivat menneet saarelle matkustamiseen. Chiekoa halutti kysyä, miksi tuo toinen oli päättänyt saapua saarelle. Utelun sijaan hän päätti esittäytyä. "Olen Chieko. Chieko Yamada. Ja totta, on tässä muutakin. Joku idiootti kusipää houkutteli minut tänne", hän paljasti äkillisessä luottamuksenpuuskassa. Chieko vajosi puun juurelle istumaan. Hän sammutti taskulamppunsa äkisti.

Hän päätti vaihtaa puheenaihetta. "Kuule, luin tänään lehteä. Saarella on kuollut kaikki, joiden etunimi alkaa A-kirjaimella. Ja sitten ne, joiden nimi alkaa B-kirjaimella. Seuraavaksi varmaan C? Karmivaa vai mitä?" Chieko kysyi. "Entä mikä sinun nimesi on?" 

[tarutuulia03]

Zoe istuutui Chiekon viereen puuhun nojaten.
"Zoe" hän vastasi kysymykseen nimestään. Hän alkoi miettiä murhia. Seuraavana olisi C. Joku oli houkutellut Chiekon saarelle. Tämä olisi seikkailu.
Siinä puun alla istuessaan Zoe päätti saada kiinni murhaajan. Hän myös estäisi Chiekon uhriksi joutumisen.
"Miten houkutteli?" Zoe kysyi. Hän ei halunnut udella, mutta selvittääkseen tämän mysteerin hänen pitäisi saada lisää tietoa kootakseen palaset. Ja sitä ajanherra rakasti eniten, palasten kokoamista.

Ilma alkoi käydä kylmäksi ja Zoe alkoi katua vain yhden kengän jalkaan laittoa. Vaikka toinen jalka olikin proteesi puntin alta pääsi ikävästi ilmaa sisään. Hän katseli, kuinka metalli kiilteli kuun valossa.

[Deleted]

Chieko ei pannut pahakseen sitä, että toinen istuutui hänen viereensä. Hän oli kaivannut seuraa. Yöt olivat toisinaan hyvin yksinäisiä unettomalle. Säätila muuttui purevammaksi, eikä se jäänyt Chiekolta huomaamatta, sillä hän hytisi. Nuori nainen ei huomannut Zoeksi esittäytyneen poikkeavaa jalkaa, sillä hänen mielensä askarteli massiivisessa puussa. "Tässä me ollaan liian näkösällä. Mennään tuonne!" Chieko osoitti kohti etäistä pistettä. Hän ei tuntenut saarta, puhui vain. Hän nousi pystyyn, otti tiukemman otteen taskulampustaan. "Joku kirjoitti minulle. Väittää olevansa äitini, mutta äiti kuoli isän kanssa kauan sitten..." Chieko puhkesi puhumaan. Hän halusi pian pois synkän puun alta ja kiiruhti siitä pois päin, seurasi Zoe häntä tai ei. Hän otti kirjeen taskustaan esille, kuin se voisi kertoa salaisuutensa heti. "Taitava jäljittelemään. Ihan kuin äidin käsialaa..." Chieko sanoi kulmat kurtussa ääneen. Hän vilkaisi viileästi ympärilleen, antamatta pelolle sijaa.

[tarutuulia03]

Zoe nousi ylös ja lähti seuraamaam Chiekoa. Hän nappasi kirjeen tämän kädestä lupaa kysymättä ja tutki sitä.
"Oletko varma,että vanhempasi kuolivat?" Zoe töksäytti. Ensin piti olla varma ettei kirjoittaja ollut hänen äitinsä. Mitä jos äiti oli lavastanut kuolemansa. Ei se ollut vaikeaa. Zoe päätti kysyä tätä mahdollisuutta Chiekolta.
"Jos he lavastivat kuolemansa, ei se ole niin mahdoton vaihtoehto, minäkin kerran tein niin" Zoe muisteli, kuinka oli kerran yhdellä seikkailullaan polttanut talonsa matalaksi päästäkseen jatkamaan matkaansa avaruuden ja ajan halki.
"Voidaanko me mennä jonnekkin sisälle, alkaa tulla todella kylmä" Zoe valitti ja katsoi Chiekoa tunkien tämän kirjeen taskuunsa. Hän tutkisi sitä vielä lisää myöhemmin.

[Deleted]

"Hei!" Chieko älähti kun Zoe sieppasi hänen kirjeensä töykeästi itselleen. Seuraavaksi toinen jo väläytti, että Chiekon vanhemmat olisivat saattaneet lavastaa kuolemansa. Se osui suoraan hermoon. "Kuules nyt, idiootti! Olin 15-vuotias kun äiti ja isä kuolivat tulipalossa!" Samalla epäilys alkoi kalvaa toden teolla. Chieko oli selviytyessään paennut paikalta. Olivatko kuolemat kiveen kirjoitettu? Seuraavaksi uusi tuttavuus valitti kylmyydestä. "Painutaan sen hullun Maryn luo. Sain häneltä yösijan", nainen sanoi tomerasti ja viittoi läheistä taloa kohti. "Minun pitää selvittää liian monta asiaa. Kuten se, kuinka monta C-kirjaimella alkavaa tällä saarella asuu!" Chieko ei ollut unohtanut tappajaa. "Mitä jos äitini todella on elossa??" Chieko henkäisi silmissään villi katse. Maryn luona he voisivat lämmitellä ja tutustua paremmin toisiinsa... "Nyt en ymmärrä enää yhtään mitään! Miksi lavastit oman kuolemasi? Otit kirjeeni, osaatko lukea japania?" Nuori mustiin pukeutunut nainen kyseli Zoelta.