Yksi askel liikaa

[Deleted]

//Kreivin kanssa sovittu peli//

Kopioituja mielikuvitusta villitseviä kuvia oli kymmenkunta, kaikki eri tapahtumista, eri aikakausilta. Galaxy oli tehnyt hyvää työtä. Andrea oli salaa pettynyt, että teki yhteistyötä miehen kanssa, jota ei ollut vieläkään nähnyt omin silmin. Nainen ajoi yksin kohti Cardiffia, häntä sapetti se, että edellispäivänä Tom oli miltei asunut pelihallissa. Parhaillaan Birminghamissa olisi mitä ilmeisimmin nettipokerin vuoro. Andrean kännykkä alkoi soida ja hän vastasi siihen ripeästi handsfree-ohjeistuksista huolimatta. "Kyllä, minulla on kaikki lähettämäsi kuvat! Niin, kiitos vinkistä... Osoite johdattaa minut suoraan vanhuksen luo. Ei tässä mitään menetä, olen pian perillä. Palataan asiaan..." Andrea lopetti lyhyen puhelun, Galaxy oli soittanut tuttuun tapaan tuntemattomasta numerosta. Onneksi matkaa oli navigaattorin mukaan enää tovi. Andrea miltei pakahtui uteliaisuudesta istuessaan turvavyön vankina, hän oli luvannut yhteyshenkilölleen haastatella pitkästä aikaa uutta henkilöä Maan ulkopuolisista asioista. Edellinen oli ollut karvas pettymys; hysteerinen iäkäs vanha rouva, joka asui yksin ja oli nähnyt jotain taivaalla. Kyseessä oli ollut lopulta tuikitavallinen tähdenlento. Ehkäpä kuvissa esiintyvä mies olisi jättipotti tiedon kannalta!

Andrea ei ollut syönyt aamulla mitään, ruokahaluttomuus oli hänelle epätavallista. Nainen pysäköi sinisen auton vieraaseen pihaan ja sieppasi laukkunsa jalkatilasta. Tyylikkääseen persikanväriseen villapaitaan ja ihonmyötäisiin farkkuihin pukeutunut nainen astui autosta ulos ja läimäytti oven perässään kiinni. Hän katseli uteliaana maisemia ympärillään. Punainen talo oli komea. Kaikkien mahdollisten haastattelusääntöjen ja oman edustavan olemuksen vastaisesti Andrea joi kahdesti viskipullostaan. Edellispäivänä hän oli näennäisesti ollut aikeissa tehdä viskikakkua, mutta pullo oli päätynytkin laukkuun. Hän käveli viisi metriä lähemmäs, kunnes päätti polttaa yhden ainoan tupakan, olihan meneillään sentään Andrean lauantain vapaapäivä ja kello vasta kaksitoista. Vastuutaan siinä kohtaa miettimättä tupakantumppi jäi maahan muuten niin roskattomalle seudulle. Pian nainen jo harppoi kohti ovea. Tämän oli oltava mystisen Walkerin talo, hän ajatteli koputtaessaan rohkeasti ovea.

[Kreivi]

//Anteeksi kesto//

Andrean olisi kannattanut varmistaa sopikovierailun ajankohta, sillä Walker ei ollut kotona. Itseasiassa hän oli Lontoossa ostamassa itselleen hattua. Ikävää kyllä, yksikään tuosta laadukkaasta puodista löytyvä päähine ei tuntunut sopivan Miehen harmaan aamutakin kanssa, ennen kuin hän käveli läheiseen massavaatekauppaan ja osti itselleen harmaan hipsteripipon. Suunnatessaan läheiselle baagelikojulle ostamaan välipalaa hänen riipuksensa alkoi värähtelemään. Walker näpätti riipusta kuullakseen mitä Evianalla oli sanottavaa(nykyään Eviana oli ruvennut kerjäämään huomiota, mutta myös Walker oli heltynyt huomioimaan tardiksensa seurankipeyden). "Sitä vaan että ovellasi on joku (minulle) tuntematon, nuori, sievä nainen. Onko tuttuja? Päästänkö sisään?" Evianan kysyi telepaattisesti. Tätä nykyä Walkerin kotiovi ja ovisilmä olivat yhdistetty hänen tardiseensa, joten Eviana saattoi kontrolloida ketkä pääsivät sisälle taloon. `Ei näytä tutulta. Lähdetään katsomaan kohta. Maksan vain baagelini niin lähdetään.´ Walker vastasi telepaattisesti, ja irrotti otteensa riipuksestaan, otti vastaan vaihtorahat, nyökkäsi kiitokseksi ja lähti kävelemään kulman taakse, missä avasi riipuksensa ja hyppäsi Tardiksensa valkoiseen ohjaamoon ja otti suunnakseen olohuoneensa.

Punaisen talon ovi avautui tehden tietä muutamia minuutteja odottamaan joutuneelle Anrealle. "Käy sisään", Walker mutisi. Nainen ei vaikuttanut uhkaavalta, ja vaikka olisikin ollut, ei hän olisi mahtanut paljoa Aikasodan veteraanille. "Millä asialla liikut?" vanhus kysyi kuivakasti asettuen nojatuoliinsa istumaan.

[Deleted]

Yhtäkkiä alkoi sataa, Andrea oli miltei sivuuttanut sadepilvien läsnäolon taivaalla. Hän seisoskeli ovella, kunnes valtava pettymys valtasi hänen mielensä. Häntä harmitti ja ärsytti yhtä aikaa, sillä hän oli tottunut saamaan haluamansa. Olisihan se pitänyt arvata, ei ketään kotona! Kellonaika ja ajankohta oli sittenkin sopimaton suoraan kontaktiin. Juuri kun hän oli perääntynyt Walkerin ovelta, alkoi tapahtua. Ovi avautuikin ja uteliaana Andrea käänsi katseensa kohti avaajaa. Innostuksen pilkahdus heräsi hänen sisällään uudestaan, juuri se sama tunne kuin autossakin oli ollut. Andrea sai mutinasta selvää, että häntä pyydettiin peremmälle ja juuri niin hän tekikin. Katse kierteli varovaista uteliaisuutta täynnä pitkin eteistä. Vanhus kysyi heti hänen tarkoitusperiään. Kaikeksi onneksi mies ei vaikuttanut ylivarovaiselta, vaikka Andrea olikin etsiytynyt hänen kotiovelleen. Vanhus vaikutti hyvinkin tyyneltä, sen kaltaisen ensivaikutelman Andrea sisäisti.

"Hyvää päivää! Olen Andrea Lewis ja sinä olet varmasti tämän talon asukas herra Walker?" Kohteliaisuus oli aina kaikki kaikessa, hän halusi antaa itsestään hyvän vaikutelman heti alkuun. Hän tuli rauhallisesti lähemmäs nojatuolissa istuvaa vanhusta ja mietti, miten päin asiansa asettelisi. "Menen suoraan asiaan. Olen saanut käsiini kuvia, ensimmäinen on vuodelta 1888 ja viimeisin tältä vuodelta. Kuvat herättivät heti mielenkiintoni, ja varmasti sinäkin haluat nähdä ne, koska ne tavallaan liittyvät sinuun? Etsin vastauksia."

Nainen hipelöi laukkuaan ja istahti lupaa kyselemättä lähimmälle tuolille. Hän otti katsekontaktin ja hymyili. "Oikeastaan ystäväni Ga... ystäväni löysi kuvat minua varten ja hän sattui mainitsemaan, että kirjastossa joku punkkarin näköinen mies vihjasi hänelle muutamia löytöjä. Kuinka vain, mutta hänelle on syytä olla kiitollinen." Andrea piilotti viskipullon laukun pohjimmaiseksi ja otti esiin nipun kuvia. Hän kuitenkin piteli niitä käsissään kuvapuoli alaspäin. Ottaisiko Walker hänen asiansa suopeasti vastaan? Hän halusi kiihkeästi saada vastauksia.