Ei ikävä tapa vaikka se vähän kivuttaa

[Heta]

// @enrand ja Thelma! ^^ //

Pitkä koulupäivä oli tältä erää ohi ja Jessica Edmondson oli matkalla opinahjon lähistöllä olevaan kirjastoon. Koska tammikuun viima ja talven pakkanen oli saapunut Lontooseen kuin hiipien, kulki tyttö varsin rivakkaa tahtia kohti kohdettaan; kylmyys tuntui pureutuvan suorastaan luihin ja ytimiin. Hän ei ollut koskaan pitänyt talvesta ja pakkanen saikin tyttösen ikävöimään jälleen kesän aurinkoa ja lämpöä. Lontoon liikenne oli tavalliseen tapaansa vilkasta ja Jessica joutuikin vastentahtoisesti seisahtumaan muutamaan liikennevaloon. Painoa vaihdettiinkin jalalta toiselle ja kädet eksyivät nopeasti takin taskuihin lämpöä hakemaan; kudotut tumput olivat unohtuneet koululle ja ne saataisiin takaisin vasta huomenna. Tuuli puski maahan laskeutuvaa lunta kohti kulkijaa ja punapää joutuikin vetäisemään pitkän, raidallisen kaulahuivinsa kasvojensa suojaksi. Silmiä siristettiin ja violetti pipo tungettiin syvämmälle päähän. Miksi ihmiset eivät voisi nukkua vain talviunta? Tällä hetkellä kevät tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta, vaikka se toki aina ajallaan tulisikin. Lumi ja kylmyys ärsyttivät siltikin.

Oli onnea matkassa, että kirjasto oli lähellä. Rakennuksen sisätiloihin suorastaan hypättiin kylmyyttä piiloon ja rauhalliselle kirjaosastolle rynnättiin tuossa tuokiossa, portaat määrätietoiseti ylös marssien. Täysin syyttä ei Jessica kuitenkaan ollut kirjastoon saapunut; Vasta muutama päivä sitten nuori nainen oli päässyt tutustumaan kunnolla tähdenlentoihin. Eräänä iltana Jesica oli nähnyt kaukoputkellaan sellaisen ja taivaan ohi kiitävä tulipallo oli herättänyt taskuraketin mielenkiinnon laajemmin. Hän halusi lukea niistä enemmän. Tähdenlennot olivat kauniita ja niistä oli monta tarinaa olemassa - ne kiehtoivat uteliasta punapäätä.

Availlessaan ulkotakkia, Jessica käveli rauhalliseen tahtiin tähtitieteeseen erikoistuneen osaston lävitse. Tarkkaavainen katse luki kiihkeästi eri kirjojen nimiä läpi, ruskeiden silmien pysähtyen aina tasaisin väliajoin jotain satunnaista nimeä tarkemmin tutkimaan. Lopulta kaksi kirjoista valittiin tarkempaan tutkintaan. Tyytyväisyyttä puhkien, Jessica kiirehti portaat alas, nopeasti lukusaliin ja istahti lähimpään nojatuoliin, asettaen itsensä ja kirjansa mukavasti paikoilleen. Ruskeat silmät käväisivät salin nopeasti läpi ennen kirjan avaamista; paikalla ei ollut tällä hetkellä ketään. Useimmat ihmiset olivat luopuneet konkreettisista kirjoista, netin tarjotessa laajemman tiedon, mutta kirjaston tämän hetkinen rauha sopi Edmondsonille paremmin kuin hyvin. Hän ei tällä hetkellä kaivannut seuraa, sillä mieli puhkusi päästä jo lukemaan löydöksiään.

Ensimmäinen kirja avattiin ja niin nuori nainen oli valmis uppoutumaan tähdenlentojen mystiseen maailmaan.

[Deleted]

Thelma oli internetistä jo parhaansa mukaan yrittänyt etsiä tietoa valaanpyytämisestä, muttei hän saanut kovin kummoisia osumia vaikka minkälaisia hakusanoja laittoikaan. Hän oli tietenkin hieman pettynyt, muttei hän kyllä ollut odottanutkaan saavansa paljoa tietoa lypsettyä. Kirjaston tietokone hyrisi kuitenkin jo sen verran äänekkäästi, että Thelma olisi voinut vaikka lyödä vetoa että sitä vaivasi jokin. Hänen pari kaveriansa tulivat erittäin hyvin toimeen tietokoneiden ja muiden kojeiden kanssa kuten hänen entinen tyttöystäväkin, mutta kirjaston tietokoneista he eivät varmaan kauheasti välittäneet. Oma kone kullan kallis, Thelma päätteli ja asetteli tumman hattunsa hieman paremmin hiustensa päälle.

Hän yritti sen jälkeen löytää pari opusta kirjaston tietokannasta, jotka edes jossain määrin käsittelisivät valaita. Eihän hän edes kauheasti tiennyt mitään valaista tai oikeastaan vain sen mitä koulussa oli opetettu. Nyt tosin valaat ja valaanpyynti oli hänen kannalta erittäin tärkeitä, sillä se liittyi erääseen asiaan josta hän oli kuullut. Pitäisi tietenkin vielä pari faktaa tarkistaa tai pikemminkin itse perehtyä aiheeseen, kun hän oli yhdeltä tutultaan tuon tiedon saanut. Kirjaston kone sitten esitteli nimeltään pari kirjaa ja sen kirjailijat sekä tietenkin sen mistäpäin kirjastoa ne löytyisivät.

Uutteran ja aikaa vaatineen etsinnän jälkeen Thelma olikin löytänyt pari enemmän tai vähemmän valaita käsittelevää opusta ja suuntasi värikkäine lenkkareineen lukusaliin. Tähän aikaan paikalla ei yleensä ollut paljon ihmisiä, joten ehkä häntä onnistaisi ja hän saisi mukavan paikan. Kirjat punertavan anorakkinsa rintaa vasten painaen Thelma veti lukusaliin johtavan oven varovasti auki ja huomasi iloksensa että oli vielä monia hyviä istumapaikkoja vapaana.

Ilahtuneena hän sulkikin oven äänekkäämmin kuin sen oli avannut, muttei se varmaan häiritsisi kauheasti kun paikalla oli vain yksi henkilö. Thelma kyllä jo sisään astuessa pani merkille nuoren punertavat hiukset, mutta päästyään vasta oikein kunnolla lukusalin puolelle hän tunnisti tämän. Se oli Jess, Jessica Edmondson, hänen entinen tyttöystävänsä ja hänen mieleen tuli enemmän tai vähemmän tärkeitä nippelitietoja tuosta. Lukusalin ovi narahti hieman, kun joku toinen tuli sisälle ja vasta silloin Thelma huomasi jääneensä seisoskelemaan keskelle lukusalia katselemaan hieman Jessiä. Se oli kyllä ihan ymmärrettävää, kun hän ei ollut kauheasti nähnyt tätä sen jälkeen saatikka puhunut tämän kanssa.

”Hei Jess…. sica”, Thelma tervehti hieman hiljempaa Jessiä pitäen pienen tauon nimen keskellä. Jessica oli hänelle edelleenkin Jess, mutta koko etunimi oli ehkä paikallaan kun luoja yksin tiesi milloin he olivat viimeksi keskustelleet ja oliko hän käyttänyt silloin Jessiä vai Jessicaa. Ilman mitään erillistä pyyntöä tai kehotusta Thelma istahti kuitenkin tämän viereiseen nojatuoliin ja vilkaisi hieman mukaansa tarttuneiden kirjojensa kansia.

”Miten sinulla on mennyt?” Thelma lopulta kysyi keskustelevaan sävyyn, sillä häntä tosiaankin kiinnosti se. Olivathan he kuitenkin olleet joskus aika läheisiä.

[Heta]

Jessican kirkkaat silmät lukivat ahneesti ensimmäisen kirjan tekstiä ja käsi oli nojautunut poskea vasten. Vaikka tyttö oli vasta aloittanut kirjan, tiesi hän jo nyt tulevansa pitämään siitä; Alkutekstit olivat ainakin enemmän kuin lupaavia ja sisällysluettelon otsikot mielenkiintoisia. Jessica paransi asentoaan, valuen syvemmälle mukavaan tuoliinsa ja uppoutui tyystin kirjan lumoihin.

Vasta oven pamahtaessa normaalia lujempaa kiinni, heräsi taskuraketti takaisin tähän maailmaan. Ruskeiden silmien katse nousi hieman kysyvänä ylös, vain kohdatakseen ehkä jopa turhankin tutun hahmon. Tumma, paksu polkkatukka ja ruskeat silmät. Thelma. Thelma MacKenzie. Hänen entinen tyttöystävänsä. Jessica henkäisi hermostuneesti ja tunsi kuinka vatsassa muljahti ikävästi. Katse oli vähintäänkin epäuskoinen sillä exän näkeminen pitkästä aikaa oli vähintään yllättävää. Jopa kiusallista, sillä väistämättä tytön mieleen ilmestyivät eron hetket; Niin, ero oli ollut Jessicalle varsin raskas, vaikkakin toki oikea. Thelma oli mennyt kertomaan liian henkilökohtaisia asioita muille joille asiat eivät edes kuuluneet ja täten rakas tyttöystävä oli särkenyt luottamuksen.

Kun Thelma alkoi puhumaan, keräsi tyttö itsensä. Nimen lausuminen ääneen oli kuitenkin häiritsevää ja sai Jessican lähinnä hieman hermostuneeksi.
"Tässähän tämä. Pääsin juuri koulusta ja noh... etsin tietoa, eh... tähdenlennoista", soperrettiin jotain vastaukseksi, tytön vilkaistessa nopeasti vastapuoleen. Tunteet olivat ristiriitaisia. Periaatteessa Jessica ei ollut varma, halusiko ylipäätään puhua Thelmalle - hän oli edelleen loukkaantunut - mutta omituisella tapaa punapää oli silti mielissään. Sitä ei vain haluttu myöntää edes itselleen.
"Entäpä sinä?", sanat lipsautettiin oikeastaan ehkäpä vähän jopa vahingossa, mutta tyttö saikin huomata olevansa aidosti kiinnostunut Thelman kuulumisista. Vielä kaiken sen jälkeenkin. Niin, olivathan he olleet pari.

[Deleted]

Thelma nyökki ahkerasti Jessin sanoille ja tarkisti katseellaan tuon ottamat kirjat ennen kuin vilkaisi omiaan hieman hymähtäen. Olisihan pitänyt arvata, että Jess oli vieläkin kiinnostunut tuollaisesta tähtitieteellisistä jutuista, kun hän itse sitä vastoin oli ottanut hieman konkreettisempaa ilmiötä käsittelevän kirjan.
”Sepä kiva kuulla!” Thelma totesi vielä iloisesti ääneen voimakkuudella, joka ei ihan ollut se toivotuin, kun kirjaston lukusalissa oltiin. Hän kuitenkin huomasi itsekin sen ja painoi oitis toisen kätensä suunsa edelle. Thelma vilkaisi varovasti ympärillensä, ettei vain saisi muilta lukusalissa olevilta epämiellyttäviä mulkaisuja, mutta he eivät ainakaan näyttäneet siltä kuin olisivat huomanneet sitä. Uudestaan rentoutuen Thelma laski kätensä takaisin syliinsä ja hymyili hiukan Jessille.

”Mm… aika hyvin. Olen vasta vain kerran myöhästynyt luennolta. Mutta hei, oletko jo kuullut että Hambleton – vai tunnetko häntä edes? Niin hän oli se ruskeatukkainen lyhyt poika, joka kerran seurusteli sen tummatukkaisen Noran kanssa, niin hän siis väitti että entisen pääministerin serkku on sotkeentunut jotenkin valaanpyyntiin. Valaat ovat varmaan tosi kivoja eläimiä ja siksi päätin ottaa vähän selvää niistä. Valaanpyyntiä käsitteleviä kirjoja en ainakaan löytänyt, mutta satutko sinä tietämään jonitakin”, jakoi innokkaasti tietoansa Jessin kanssa välittäen oikeastaan hieman liian vähän siitä, että kiinnostiko Jessiä hänen asiansa vai ei. Thelma kuitenkin puhui tällä kertaa hieman hiljempaa ja oli kumartunut hieman lähemmäs tyttöä.
Thelma hymyili lopuksi vielä iloisesti nostaen sylissään olevan kahden kirjan kantta Jessin nähtäville, jotta toinen saisi edes jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälaisia valaskirjoja hän olikaan löytänyt. Ylipäätään oli tosi kivaa keskustella taas Jessin kanssa. Hän oli tosin kuullut jotain juttua siitä, että tämä olisi ottanut eron jotenkin raskaasti tai jotain, mutta ei tuo vaikuttanut nyt yhtään sellaiselta. Sitä paitsi Jesshän oli tainnut haluta eron, jos Thelma siis oli tuota silloin oikein ymmärtänyt.

[Heta]

Thelman tarkoitettua kovempaa laukaistut sanat saivat väkisin Jessicalle nopean, toispuoleisen hymyn huulille. Polkkatukan aito innostuneisuus oli ollut aina ihailtava piire Thelmassa ja sitä Jessica olikin aina arvostanut. Joka tapauksessa myös Jessican ruskeat silmät käväisivät nopeasti salin läpi Thelman esimerkkiä seuraten ja kun yksikään ei tuntunut paheksuvan Thelman kovaäänisyyttä, siirsi punapäinen silmänsä takaisin vastapuoleen hivenen hymähtäen.

Jessica ei varsinaisesti tuntenut Hambletononia, mutta tyttö syventyi silti kuuntelemaan Thelman puhetta. Tilanne ei ollut varsinaisesti uusi; Niin monet kerrat Jessica oli kuunnellut Thelman juttuja henkilöistä joita taskuraketti ei ollut koskaan edes nähnytkään. Valaanpyynti tapaus sai Jessican kuitenkin kurtistamaan kulmiaan.
"Eikö se ole laissa kiellettyä? Siis valaanpyynti. Muistan eräältä kurssilta, että ope kertoi valaiden olevan nykyisin todella uhanalaisia. Tuollainen on todella tyhmää ja julmaa. Ihmiset on niin julmia", Jessica myötäili Thelman sanoja ja päätyi jopa hetkeksi aidosti miettimään, osaisiko suositella mitään sopivaa kirjaa. Mitään ei kuitenkaan keksitty, sillä valaanpyynti ei kuulunut Jessican osaamisalueisiin. Tyttö kuitenkin keksi uuden suunnitelman.
"En keksi mitään kirjaa, jota voisit lukea, mutta miltä kuulostaisi jos auttaisin sinua etsimään sellaisen? Tai sitten voitaisiin selailla yhdessä netistä jotain tietoa, googletellaan vaikkapa?", kulmaa kohotettiin hieman ja ryhtiä parannettiin kysyvänä.

[Deleted]

Thelma nojautui myös hivenen taaksepäin Jessin esimerkkiä noudattaen tarkastellen Jessin kasvoja ja ilmeitä, hiuksiakin. Toinen ei kyllä osannut nimetä kirjaa, mutta ehdotti että he voisivat etsiä sellaisia kirjoja, ja se piristi Thelmaa entisestään. ”Joo kuulostaa hyvältä. Tietenkin”, Thelma innostui ja otti sylissään olevat kirjat hieman parempaan otteeseen. Hän katseli vielä alaspäin ja ympärillensä nopeasti ennen kuin ponnahti seisomaan.
”Nyt heti… Vai?” tummatukkainen kyseli kääntyen takaisin Jessin puoleen, sillä hän ainakin oli olettanut Jessin tarjoavansa apua nyt tällä sekunnilla, aivan heti.

”Yritin kyllä jo kirjaston koneella etsiä tietoa netistä, mutta se kone hyrisi liikaa Jess. Toivottavasti en rikkonut sitä ihan täysin”, Thelma katsoi tarpeelliseksi kertoa vielä tytölle, sillä olisi aika noloa jos he menisivät juurikin sille koneelle, jonka Thelma oli ehkä saanut epäkuntoiseksi. Hän kyllä hymyili vielä, sillä ei nyt yksi rikkinäinen kirjaston kone hänen maailmaa kaataisi, ehei.

[Heta]

Thelman suostuminen nostattu hakkerin huulille tyytyväisen hymyn. Vaikka naisenalku ei sitä varsinaisesti itselleen halunnutkaan myöntää, oli punapää silti varsin tyytyväinen viettäessään jälleen aikaa kunnolla Thelman kanssa. Aikaisempi kiusaantuneisuus päätettiin lyödä hetkeksi taka-alalle ja tyttö nousi reippaasti seisomaan, hyläten omat kirjansa lähellä olevalle, tyhjälle tasolle.

Toisen puhuessa, Jessica vilkaisi polkkatukkaan.
"Tietenkin, minulla ei ole muuta kuin vain aikaa. Loppupäivä on vapaata, joten voin auttaa sinua vaikka heti", selostettiin samalla kun punapää laski katseensa toisen sylissä olevaan kirjavuoreen. "Noita on aika pajon, voin auttaa kantamisessa. Voidaan etsiä samalla tietoa niistäkin", Jessica sanoi ja odottomatta ex-heilansa mielipidettä, otti tämä muutaman päälimmäisen kirjan hyppysiinsä. Kirjojen ottaminen aiheutti kevyen kosketuksen myös Thelmaan, mikä sai Jessican korvat hieman helottamaan. Tämä kuitenkin toivoi ettei polkkatukka huomaisi mitään. Silmät käväisivät nopeasti vastapuolen omissa. "Menään sitten", hoputettiin samalla kun neito kääntyi jo toiseen suuntaan.

"Sinulla on kyllä kummallinen taipumus hajottaa kaikki mihin liittyy vähänkään teknologiaa", Jessica naurahti hyväntahtoisesti ääneen, liikkuessaan eräälle, satunnaiselle tietokoneelle.
"Muistatko sen viime vuotisen kemian tunnin, kun meidän ja muutaman muun eri luokkalaisen piti tehdä se yksi esitelmä? Opettajan ilme oli enemmänkin kuin näkemisen arvoinen, kun tämä tajusi, että luokan parhain kone oltiin onnistuttu täyttämään viruksilla", Jessica höpötti samalla, kun istuutui tuolille, avaten kirjaston koneen. "John Pattinson tosin löi vetoa siitä, että tänä vuonna meidän koulussa tulisi hajoamaan kaksikin eri konetta."

[Deleted]

Thelma ei ehtinyt vastaamaan mitään, kun Jess oli jo ottanut pari kirjaa hänen sylistään pois. Ei se Thelmaa haitannut olihan se kivaa, kun ei tarvinnut itse kaikkia kirjoja raahata edes takaisin. Kirjojen kantaminen paikasta toiseen saattoi kyllä kasvattaa ehkä lihaskuntoa tai sitten ei, hänen pitäisi ottaa siitä selvää joskus kun taas muistaa. Tummatukkainen hymyili leveästi Jessille ja nyökkäsi vielä ennen kuin he kiirehtivät yhdessä ulos salista.

Thelma vain kohotti kulmakarvojaan muka kysyvästi entisen tyttöystävän huomautukselle hänestä ja tietokoneista. Punapää jatkoi vielä kertomalla siitä yhdestä kemian tunnista, joka oli Thelman mielestä ollut yksi parhaimmista joilla oli koskaan ollut.
”Hei! Voin vannoa lapsuuden kaverini kuolleen marsun ruumiin yli etten tehnyt silloin sille koneelle mitään”, tummatukkainen sanoi nostaen juhlallisesti vasemman kätensä pystyyn. Suljettuaan vielä teatraalisesti silmänsä Thelma hengitti rauhallisesti sisään ja ulos laskien viiteentoista ennen kuin avasi taas silmänsä ja vilkaisi Jessiin hieman huvittuneena. Valan vannomista jäljittelevän aktin jälkeen hän asetteli loput oikeassaan kädessään pitämät kirjat tietokoneen vierelle pöydälle. Nojaten itse Jessin tuolin selkänojaan.

”Kai joku sentään pisti ylös mitä hän tällä kertaa laittoi likoon. Sanoiko Pattinson muuten mitään siitä, että kuka ne hajottaa?” Thelma uteli, sillä vaikkei hän tietokonetaitojansa kauheasti kehuskellut oli olemassa sentään myös sellaisia jotka osasivat käyttää tietokoneja hajottamatta niitä, mutta kuitenkin hajottavat niitä. Hän pani merkille ettei tämä tietokone onneksi pitänyt niin kovaa meteliä kuin se edellinen, jolla hän oli ollut. Ehkäpä Jess saisi siitä jotain enemmän irti.

”No niin. Nyt se aukesi”, Thelma kommentoi tarpeettomasti, kun kirjaston koneen näyttöruutu näytti vihdoin oikealta.

[Heta]

Jes tyytyi vain naurahtamaan huvittuneesti vastapuolen nostaessa samaan aikaan vasemman kätensä pystyyn. Oikeastaan Jessican oli nyt myönnettävä ettei hän ollut edes muistanut, kuinka mukavaa Thelman seurassa olikaan aina ollut. Aikaisempi katkeruus ja vihanpito oli häivyttänyt kultaisia muistoja, mutta nyt viimein punapää sai jälleen huomata nauttivansa polkkatukan läsnäolosta. Oikeastaan hän oli jopa aika-ajoin kaivannutkin sitä - vaikkakaan ei ollut toki sitä itselleen varsinaisesti myöntänytkään.

"Kysyin Pattinsonilta asiasta, mutta hän tyytyi vain virnistämään sillä tavalla kuin se virnistelee aina, kun salailee jotain", Jessica sanoi oitis olkapaitaan hieman kohottaen, Thelman kysyessä John Pattinsonin terveisistä tarkemmin. "Toivottavasti vain sinä et ole sotkeentunut siihen soppaan!", taskuraketti lisäsi vielä nopeasti, vilkaisten entiseen tyttöystäväänsä leveästi virnistäen.

Kone hurahti yllättävän helposti käyntiin, joka oli ehkäpä erittäin harvinaista, mitä kirjaston muinaiskoneisiin tuli. Internetin yhteys sen sijaan takkusi ja Jessica joutuikin useampaan otteeseen käynnistämään sen uudelleen. Se aiheutti tytössä tyytymätöntä kulmien kurtistelua ja turhautunutta huokailua.
"Äh, ärsyttävät kirjaston, antiikin aikaiset romut... Aina nämä tekevät tätä", nuristiin samalla kun Jessica kokeili vielä viimeisimmän kerran nettiyhteyden muodostusta. Lopulta se aukesi. "No niin, nyt päästään hommiin", tarpeetonta selostusta, samalla kun tyttö avasi selaimen. Googleen hypättiin oitis ja Jessica vilkaisi Thelmaan. "Onko sinulla mitään hyviä hakusanoja mielessäsi?"

[Deleted]

Thelma seurasi katseellaan miten Jess sitten avasi tietokoneella yhden selaimen, jota hän itse oli myös toisinaan käyttänyt. Oikeasti hänelle oli miltei aivan sama mitä hakuselainta käytti, sillä kun oli tarpeeksi harhaillut linkkien viidakossa tuli yleensä edes yksi hyvä vastaan. Ei tietenkään aina, mutta Thelma vakaasti uskoi että nyt Jessin kanssa he löytäisivät ainakin yhden hyvän sivuston. Se että toinen manasi hieman kirjaston tietokoneita sai Thelman hyvälle tuulelle, sillä ehkä vika olikin viime kerralla vain ollut koneessa eikä hänessä ja hänen erittäin hyvissä tai siis pikemminkin kehnoissa taidoissa.

Thelma painoi mietteliäästi etusormensa alahuultaan vasten ja naputteli sitä hieman sitä vasten yrittäen samalla keksiä hyvä hakusanoja. Hänen ongelmanaan olivat yleensä liian pitkät hakusanat, joten hän yritti parhaansa mukaan keksiä nyt edes lyhempiä ja ytimekkäitä.
”Miten olisi ’entisen ministerin serkku ja valaanpyynti’. Ei, ei, ei se on liian pitkä”, Thelma ehdotti pudistaen kuitenkin oitis päätänsä niin että hiukset lensivät puolelta toiselle, mutta hattu pysyi, ihme kyllä, vielä päässä.

”No sitten vaikkapa ’valas ja valaanpyynti ja ministeri’”, hän yritti vielä uudestaan hieman tyytymättömänä kyllä omiin ehdotuksiinsa. Taidot olivat vähän ruosteessa.
”Jess, keksi sinä joku hyvä”, Thelma päätyi mankumaan entiseen tyttöystäväänsä vetoavasti katsoen.

[Heta]

Jess vilkaisi entiseen tyttöystäväänsä odottaen, tuon miettiessä sopivia hakusanoja. Jessica itse käytti kovin usein hakukoneita mitä ihmeellisimpiä asioita tutkiessa, mutta toisaalta punapäisen tytön ongelmaksi koituivat usein se, että tämä hairahtui usein täysin toisiin aiheisiin. Eräänkin kerran hän oli etsiskellyt lähiplaneetoista tietoa omaksi huvikseen, mutta lopulta ajautunutkin ihailemaan kiinalaisia teekannuja joihin oltiin sattumoisin vain maalattu planeettoja. Muisto sai Jessican hymähtämään mielessään.

Thelman ensimmäinen ehdotus sai Jessican hymyn levenemään huvittuneisuuttaan, mutta tuo ei kerennyt sanomaan asiaan mitään polkkatukan itsensä todetessa hakusanan olevan liian pitkä. Seuraava oli jo hieman parempi ja tämän johdosta punatukkainen käänsikin katseensa takaisin tietokoneen näytölle, asettaen sormensa näppäimistölle.
"Tuo on ihan hyvä, kokeillaan sitä, Thelma", punapää tokaisi, hoikkien sormien alkaessa näpyttämään sanoja ruudulle.

Jessica oli juuri painanut enteriä, kun lukusalin ovi kävi uudestaan. Tyttö vilkaisi automaattisesti tietokoneen yli oville, mutta näky sai taskuraketin kohottamaan kulmiaan. Hän ei ollu varsinaisesti asiasta varma, mutta sisään astui etäisesti tutun näköinen mies.
"Thelma, eikö tuo ole se itse ministeri?", Jessica kääntyi nopeasti polkkatukkaan päin, madaltaen äänensä kuiskauksen tasolle ja nytkäyttäen päätään tulokkaan suuntaan.

[Deleted]

Thelma katseli kuinka hakukoneeseen ilmestyi hänen ehdottamat hakusanat nopeasti ja varmasti sekä ilman kirjoitusvirheitä. Jess painoi enter –nappia ja sivu täyttyi erinäisiä sivustoja, joissa oli ainakin joitakin hakulausekkeessa mainittuja sanoja lihavoituna. Thelma silmäili sivustojen nimiä läpi kumartuen hieman eteenpäin nähdäkseen paremmin. Hän ei kiinnittänyt kauheasti huomiota siihen, että lukusalin ovi avautui ja sulkeutui vaan keskittyi tietokoneen näyttöön. Kun ensimmäisten ruudulla näkyvien kohdalla ei ollut Thelman mielestä mitään hyvää, hän kumartui näyttämään etusormella sivun laidassa olevaa palkkia, jotta Jess tajuaisi liikuttaa sitä niin että seuraavat vaihtoehdot tulisivat näkyviin.

Jessin mainitessa Thelman nimen, Thelma kääntyi katsomaan tätä ja seurasi sitten siihen suuntaan, johon tämä nyökkäili. Hän huomasi heti henkilön, joka tosiaan voisi olla se ministeri. Hieman kulmiaan kurtistaen Thelma yritti mielessään verrata ministerin kuvaa lukusalin ulkopuolella seisoskelevaan henkilöön, joka paraikaa katseli rannekelloaan.
”Ehkä”, hän vastasi vertailun jälkeen ja yritti miettiä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Oikeasti hattupää haluaisi mennä varmistamaan asia ja jututtaa tuota tyyppiä.
”Pitäisikö käydä varmistamassa?” Thelma lopulta kysyi vakavalla äänensävyllä, sillä hän todella mielellään kävisi varmistamassa sitten vaikka itse ministeriltä tämän serkusta liikkuvan huhun.

[Heta]

Jessica vilkaisi Thelmaan tuon ehdotuksen myötä ja puraisi huultaan. Uteliaisuus oli yksi punapään pahimmista vioista ja myös taskuraketin oli myönnettävä, että ajatus kutkutti myös häntä. Tyttö näpräsi hetken huomaamattaan kynsinauhaa ja hyvin nopeasti tuo päätyikin yhdenlaiseen lopputulokseen.
"Mennään, kysytään siltä suoraan", Jessica naurahti ehkä jopa turhankin innokkaasti ja nousi tuoliltaan, napataen Thelman käsikynkkäänsä. Vielä ovien lähistöllä seisova ministeri ei huomannut tyttöjä ja Jessica kipittikin kohteen luokse nopeasti.

"Anteeksi, mutta oletteko te sattumoisin se ministeri?", kysyttiin reippaaseen sävyyn, Jessican päästyä tarpeeksi lähelle. Leveä, valoisa hymy nousi tuon suupieliin, ruskeiden silmien tapittaessa vastapuolta uteliaasti. Mies ei kuitenkaan selvästi ymmärtänyt kysymystä, vaan rypisti kulmiaan.
"Kyllä minä olen arvoltani ministeri, mutta en tiedä, ketä te etsitte, neidit", vanhempi mies rykäisi virallisesti kurkkuaan, suoristaen hieman ryhtiään. Tuon eleet kertoivat selvästi ettei tämä varsinaisesti pitänyt nuorten tyttöjen ylimääräisesti tungettelusta.
"Hienoa! Minulla ja ystävälläni olisikin teille siis erittäin tärkeä kysymys!", punapää jatkoi sukkelaan tahtiin, välittämättä ministerin kylmäkiskoisuudesta. "Thelma, kysy siltä", kannustettiin polkkatukkaa.

[Deleted]

Thelma asteli lennokkaasti Jessin otteessa ministerin luo ja hymyili tälle sitten yhtä herttaisesti kuin Jess. Entisen tyttöystävän hoitaessa puhumisen näin alkuun Thelma korjasi hieman hattunsa asentoa ja yritti ottaa uteliaan ilmeensä lisäksi hieman asiallisemman suhtautumistavan tähän, niin kuin tämä olisi aivan arkipäiväistä hänelle, mitä se ei tietenkään ollut. Oli oikein hyvä, kun Thelma joutui vain nyökkimään ja seuraamaan sekä tulkitsemaan arvon ministerin ilmeitä, sillä hän oli oikeasti todella innoissaan ja ei oikeastaan tiennyt miten asiat pitäisi järkevästi esittää.

Voi luoja. Se oli itse ministeri, joka seisoi hänen ja Jessin edessä ja jolle Jess jutteli. Hattupää joutui hieman puremaan huultansa, jottei Jessin kehotuksen myötä esittäisi aivan väärää kysymystä tai toteaisi jotain todella typerää. Mitä hänen edes oli pitänyt kysyä ministeriltä? Liittyikö se millä tavalla ministeriin?
”Oletteko te oikeasti se ministeri?” Thelma päätyi kysymään hieman haastavasti vilkaisten miestä vielä tutkivasti päästä varpaisiin. Mies vastasi jotain mihin hattupää ei kiinnittänyt kauheasti huomiota, sillä hänen ajatusten rattaisto piti niin kovaa meteliä.
”Tai siis hiuksenne on aivan eri tavalla kuin muistelen. Saako kysyä, että onko tuo tupee?” Thelma päätyi kysymään ihan aiheen vierestä, sillä tämä kuitenkin tuntui tällä hetkellä ajankohtaisemmalta kuin ministerin sukulaisuussuhteet, jos siis kyseessä nyt oli edes se oikea ministeri. Turhaa olisi kysyä väärältä ministeriltä hänen tietojaan valaanpyynnistä. Thelma katseli hieman päätään kallistaen vielä ministeriä ennen kuin vilkaisi kysyvästi Jessiin.

[Heta]

Jessica ei voinut reaktiolleen mitään, mutta tytön huulilta karkasi kevyt naurahdus Thelman tupeeseen liittyvän kysymyksen myötä ja punapää vilkaisi entiseen tyttöystäväänsä huvittuneesti. Itse ministeri ei kuitenkaan näyttänyt ilahtuvan Thelman kysymyksestä, vaan näytti muuttuvan lähinnä entistä vaivaantuneemmaksi. Jessica ei saanut selvää, mitä ministeri oli Thelmalle epämääräisesti vastannut, mutta tytön innostuneisuus oli kehittänyt jo uusia kysymyksiä vanhemmalle miehelle. Nyt kun itse ministeri todella seisoi täällä, olisi tilannetta ennen kaikkea käytettävä hyväksi.

"Todellakin, ja minullakin olisi teille yksi lisäkysymys", taskuraketti aloitti, unohtaen jo valaat mielestään, "Onko se täysin totta, mitä roskalehdet ovat kirjoittaneet teistä? Muistan sen jutun, jonka mukaan te olisitte pettäneet vaimoanne jonkun nuoren porton kanssa. Pitääkö se paikkansa, ministeri?"
Ministeri valahti kalpeaksi ja miehen kädet nousivat nopeasti löysäämään tuon solmiota. Mitä ilmeisemmin hän olisi halunnut vain paeta paikalta ja hetken tuo näytti vain pukuun ahtautuneelta, punastelevalta porsaalta. "Tuohan on täysin yksityisasia, hyvät naiset", ministeri päästi huuliltaan epämääräistä mutinaa.