Aikuinen on terve kun se leikkii

[Fizdu]

Mukana: 10. Tohtori & Tharga
Juoni: Tharga on järjestänyt lehdistötiedotukseksi naamioidun väijytyksen paikalliseen messukeskukseen. Tarkoituksena on mestata mahdollisimman monta paikalle saapunutta kuulijaa virusta levittävien ja väkivaltaisten cuddlesome-pehmolelujen avulla. Jähtäväksi nää, saako paikalla oleva 10. Tohtori pelastettua ihmiset.

---

Tätä päivää oltiin suunniteltu jo viikkoja, ja nyt kun se viimein valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, kaikki näytti täydelliseltä. Vuokrattu messuhalli oli pitänyt lupauksensa ja mahduttanut sisälleen reilut sata kävijää - vaikka se oli vasta alku lisääntyvästä ihmismerestä, sekin oli reilusti enemmän mitä tarkoitukseen alun perin suunniteltu lelukauppa olisi sietänyt. Halli vetäisi kokonaisuudessaan kolmisensataa ihmistä, ja päätellen siitä miten kasvoton massa liikehti ja pakkasi itseään tiiviimmäksi kokonaisuudeksi, väkeä saapui koko ajan. Pian se ympäröisi keskellä salia olevan lavan ja pehmoleluilla täytetyt hyllyrivistöt sen takana. Aivan salin kaukaisimmalta nurkalta löytyivät kassat, mutta ne olivat lähinnä hyödytöntä rekvisiittaa. Kenenkään ei ollut tarkoitus maksaa ostoksistaan millään muulla tavalla kuin hengellään.

Lapsia ei ihmisvilinän keskellä näkynyt ollenkaan, ja sekin kuului Thargan suunnitelmiin. Kyseessä oli aikuisille suunnattu lehdistötilaisuus, ja suurin osa väestä oli joko toimittajia, valokuvaajia, saman alan harjoittajia tai muita yritystoiminnasta kiinnostuneita yksityishenkilöitä. Kaikki olivat seuranneet heidän laajaa mainoskampanjaansa, joka oli pyörinyt niin telkkarissa, radiossa kuin katujen mainoskylteissäkin. Kyseessä oli iso uutinen, sillä moni aikuinen muisti mainostetun cuddlesomen vuosien takaa. Cuddlesome kuului monen paatuneen työntekijän rakkaimpiin lapsuusmuistoihin, ja nykyisessä vintagea rakastavassa yhteiskunnassa se nousisi nopeasti suosituimpien muotivillitysten joukkoon. Ketään ei aavistaisi että tämä erä olisi samalla tavalla pahuudella pilattu kuin edellinenkin, kauan sitten lanseerattu tuotemerkki - sen oli tarkoitus levittää tappavaa virusta. Uudistettuna versiona mainostettu tuote lupasi pehmeämpää turkkia ja parempaa puhekykyä kuin aiemmin, mutta todellisuudessa uudessa versiossa muuttunutta oli vain virus. Nyt sen pitäisi tappaa muutamissa minuuteissa tai tunneissa aikaisemman vuorokauden sijaan. Tartuntatapaan Tharga ei ollut saanut uusia vaihtoehtoja, vaan se tapahtui yhä puremakontaktin kautta. Näiden suloisten tappokoneiden pitäisi tehdä selvää heidän messukävijöistään.

Suuri nalle tuijotti uhrejaan mustat lelusilmät kiiluen. Jännityksen takia huonosti nukuttu yö ei haitannut hänen oloaan - sisälle patoutunut stressi ja innostus riittivät pitämään keskittymiskykyä yllä. Hän oli optimistisella mielellä, sillä ei uskonut kenenkään voivan tuhota hänen suunnitelmiaan. Ketään ei tiennyt hänen aikeistaan, ja siinä vaiheessa kun ihmiset saisivat suunnitelman selville, olisi jo liian myöhäistä. Tänään hän parantaisi maailmaa tuhoamalla leijonanosan kaupungin asiakkaista.

Lukuisat lamput valaisivat lavalla olevaa pöytää, jonka päältä hän seurasi maailmaa. Hänen oli tarkoitus toimia näytekappaleena, joten hän istui paikoillaan hievahtamatta. Vain silmät kääntyivät hetkittäin, mutta muuten hän oli aivan kuten ne muut lukuisat pehmonallet, jotka olivat hyllyrivistöillä heidän takanaan.
Robert seisoi hänen vierellään ja näpräsi hermostuneena sormiaan. Julkiset puheet eivät olleet miehen erikoisalaa, joten oli luontevaa että tuo pelkäsi pian alkavaa puheenvuoroaan. Tharga oli kirjoittanut hänelle vuorosanat valmiiksi, joten miehen tehtäväksi jäi ainoastaan selvitä hengissä sanojen lukemisesta paperilta. Tiedotustilaisuuden pitäisi alkaa kymmenen minuutin sisällä, joten aikaa valmistautumiseen oli vielä hetki.

Thargan katse kohtasi hetkeksi yksittäisen naisen kanssa. Häntä lohdutti suunnattomasti tietää, että pian tuokin kuvotus olisi kuollut.

[ITheWolvesI]

10. Tohtori

Tämä päivä oli tylsä. Tohtori oli taas yksin ja istui aluksensa penkillä. Tardisin moottori oli päällä ja se piti pientä ääntä, vaikkei ollut vielä liikkeessä. Tardis oli luultavasti ainut seura mitä Tohtori nyt pystyi saamaan. Mies nojautui penkkiin ja sulki silmänsä. ''Vauhtia, vauhtia! Edes jotakin!'' Tohtori sanoi ja avasi silmänsä, katsoen kohti aluksen monitoria. Samaa tylsää kuvaa se näytti. Tohtori odotti ja odotti, että joku pyytäisi apua tai jotain muuta. Mies sulki silmänsä taas ja jatkoi nojaamista tuoliin. Tardis leijui keskellä avaruutta, Tohtori mukanaan. Mitä nyt voisi tehdä?

Tohtori nojasi tuoliinsa ja piti silmänsä kiinni. Hetken hän nojaili siinä ja mietti paikkoja missä voisi olla. ''Ehkä Rooma!'' Hän sanoi itselleen äkisti ja avasi silmänsä. ''Ei, ei..'' Mies jatkoi ja sitten katseli kohti aluksensa moottoria. ''Jotain uutta! Niin tietysti!'' Tohtori huudahti ja nousi seisomaan. ''Mitä sanot? Luku 3000?'' Hän kysyi alukseltansa. ''Ethän sinä voi vastata, miksi edes kysyn?'' Mies sanoi aluksellensa. Kyllä, mies oli niin tylsistynyt, että puhui aluksellensa. Tohtori kirjoitti numerot monitoriin ja sitten käänsi vivun alas. Alus alkoi pitää normaalia ääntänsä ja lähti keikkumaan eri suuntiin.

Lämpimän ja aurinkoisen päivän keskelle ilmestyi pikku hiljaa sininen laatikko, josta tuli mies ulos. ''Ei, ei! Ei tämä ole 3000-luku!'' Mies sanoi, kun katsoi ympärilleen. Tohtori avasi aluksensa oven, mutta pysähtyi. ''Onko jokin syy miksi toit minut tänne?'' Hän kysyi itseltään ja päästi ovesta irti, samalla sulkien sen. Mies nosti kätensä otsallensa ja sitten liikutti sen hiuksiin. Tohtori laski kätensä alas ja otti äänimeisselinsä esille, painean nappia. Hän liikutti sitä ympäriinsä ja sitten avasi sen, katsoen tietoja. ''Vain ihmisiä, tai siis hetkinen!'' Hän huudahti ja katsoi sitä uudestaan. ''Eliö joka ei kuulu tänne?'' Mies kysyi itseltään ja lähti kävelemään kohti tietä.

Kun Tohtori saapui tielle, hän näki kauempana väkijoukon kävelemässä kauppaan. Hän katsoi sinne hetken ja lähti itsekkin siihen suuntaan. ''Oi anteeksi!'' Sanoi nainen, joka vahingossa tönäisi Tohtoria. ''Ei mitään.'' Tohtori vastasi ja nainen nyökkäsi, lähtien kävelemään kohti kauppaa myös. ''Odotas! Tiedätkö mitään tuosta ihmisjoukosta?'' Mies sanoi nopeasti naisen perään. Nainen käänsi katseensa takaisin Tohtoriin. ''Messukeskuksessa on lehdistö tilaisuus cuddlesome-pehmoleluille.'' Nainen sanoi ja jatkoi sitten matkaansa. ''Pehmoleluille? Rakastan pehmoleluja! Siis joskus.'' Tohtori sanoi omalla innostuneella äänensävyllensä ja lopun sitten normaalisti. Nainen ei vastannut vaan jatkoi matkaansa kohti kauppaa. Tohtori hölkkäsi naisen rinnalle. ''Etsin sitä paikkaa juuri.'' Hän sanoi naiselle. ''Hyvä, että voin olla avuksi.'' Nainen sanoi ja jatkoi kävelyä Tohtorin kanssa oville.

Kaupassa oli meteli ja ihmiset yrittivät kaikki saada mahdollisimman hyvän paikan sisällä. Keskellä hallia oli iso lava, jossa oli pöytä ja pehmolelu. Tohtori katsoi ovesta sisään ja ihaili valoistusta. Hän käänsi päänsä ihmisiin ja yksi heistä puristi Tohtorin kättä ja sanoi. ''Päivää, olen herra Singon. Kukas te olette?'' Tohtori käänsi katseensa mieheen ja vastasi, miettien samalla mitä sanoa. ''Olen John Smith. Eri.. Erikois lelutarkastaja.'' Hän nosti psyykkisen paperin ja näytti sen miehelle. ''Onnitellut, hyvä herra. Mutta en usko, että täällä tarvitaan mitään turvatarkastajia.'' Mies vastasi ja naurahti. ''Ei, ei. Olen pelkkä tarkastaja, että.. lelut myyvät hyvin!'' Tohtori keksi nopeasti jotakin ja sitten yritti kävellä ihmisjoukon poikki, lähemmäksi lavaa. Hetken hän väisteli ihmisiä, kunnes oli tarpeeksi lähellä lavaa nähdäkseen kaiken hyvin. Hän katsoi nallea, joka oli lavan päällä. ''Katsos kunka hieno!'' Tohtori sanoi jollekkin ja mies nyökkäsi.






//En ole roolipelannut vähään aikaan.. Anteeksi jos on lyhyt/Huono. //

[Fizdu]

//Hyvä se oli //

Kävijämäärän vakiinnuttua sali hiljennettiin kolmella mikrofoniin luodulla koputuksella. Ihmismeri seisahtui levottomien liikkeiden jälkeen paikoilleen ja sadat silmäparit tuijottivat hermostuksissaan hikoilevaa Robertia, jonka kiharat hiukset olivat liimaantuneet märkinä otsalle. Tarkasti suunnatut spottivalot saivat miehen näyttämään kalpealta ja riutuneelta, ja kumara ryhti alas luotuine katseineen terästivät koomisen kömpelöä vaikutelmaa. Hän ei ollut esiintyvä julkkis tai vaikutusvaltainen poliitikko, vaan tavallinen lelukaupan kauppias - kipeästi hän toivoi ihmisten tajuavan sen. Hänen oloaan olisi helpottanut huomattavasti mikäli salin yleistä valaistusta ei olisi himmennetty, mutta Thargan tuttu läsnäolo auttoi häntä rauhoittumaan. Napaten otteen nallen pehmeästä tassusta Robert nosti katseensa arvioivia silmäpareja kohti ja rykäisi. "Öhöm...Tervetuloa." Hätkähtäen ihmismies tajusi äänensä kantavan aivan liian huonosti, joten häpeissään tuo irvisti, rykäisi uudelleen ja aloitti alusta. "Tervetuloa, ja kiitos lämpimästi halustanne tulla paikalle. Me...tai siis.." Harmillinen lipsahdus monikkoon, josta Tharga olisi halunnut moittia kumppaniaan, mikäli olisi saanut siihen mahdollisuuden. Hän halusi kaikkien luulevan, että Robert työskentelisi ainakin toistaiseksi yksinään. "..minä olen kuluttanut paljon aikaa saadakseni cuddlesomit taas markkinoille. Se on ollut pitkäaikainen unelmani. Uskon cuddlesomien olleen suuri osa teidänkin lapsuuttanne, ja me kaikki tiedämme, kuinka suuri kulttuurinen merkitys niillä on ollut ympäristöömme. Maamme on ollut köyhä ja vaillinainen ilman niitä - kylmä ja rakkaudeton. Cuddlesomien avulla haluan palauttaa lapsille sen lämmön ja välittämisen, mitä meillä aikoinamme oli. Me, ja ensisijaisesti lapsemme, tarvitsevat rakkautta."

Robert kääntyi paremmin Thargan puoleen ja sipaisi hänen päätään. Yksinkertaisen eleen myötä mies tuntui saavan lisää ryhtiä olemukseensa ja voimaa äänensä. Hän alkoi uppoutua intohimoonsa - rakkauden välittämiseen lapsille. "Uskon cuddlesomien ilmentävän tätä rakkautta täydellisesti. Mihin lapsemme turvautuvat silloin kun teemme pitkää työpäivää ja he ovat yksin? Pehmoleluihin. Cuddlesomeihin. Cuddlesomet antavat heille sitä turvallisuutta, läsnäoloa ja puheseuraa silloin kun me emme siihen pysty. Vietin pitkän aikaa parannellessani cuddlesomien puheenlahjoja: nyt ne pystyvät omistajansa tunnistamisen lisäksi myös vastaamaan reaaliajassa yksinkertaisiin vuorovaikutustilanteisiin, kuten vastaamaan kysymykseen, rakastaako tämä jotakuta." Nyt Robert nosti Thargan ylös syliinsä ja näytti sitä maailmalle. "Rakastatko sinä minua? Rakastaako minua kukaan?"
"Rakastan sinua, Robert", Tharga vastasi samalla teeskennellyn kimeällä äänellä, jota cuddlesomit käyttivät. Se ei ollut hänen luontainen äänensä, mutta hän osasi matkia sitä.

Yleisöstä pääsi ihastunut huokaisu, ja Robert hymyili. "Näettekö? Tuttuun tapaansa ne myös halaavat." He halasivat, ennen kuin Robert laski rikostoverinsa takaisin pöydälle. "Ne ovat rakastavia kumppaneita. Toisin kuin me, ne eivät koskaan kohdista vihaansa tai tyytymättömyyttään lapsiin. Ne tukevat lapsiamme jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Emmekö jokainen halua lapsellemme tällä tavalla parasta?"

Ihmisen silmiä koristi innostunut tuike, joka toistui myös Thargan silmissä. Aika alkoi olla käsillä. Tällä hetkellä muutama pehmolelukätyreistä oli jo lukitsemassa messukeskuksen ovia. Ketään ei pääsisi ulos ilman minuuttien kamppailua. "Tehdään yhdessä tästä maailmasta parempi. Tehdään tästä lasten paratiisi."

Se oli hetki, jota he olivat odottaneet. Nyt hyllyiltä alkoi kuulua rapinaa, kun cuddlesomit kömpivät ulos kauniista pakkauksistaan ja tömpsähtivät lattialle. Lukuisten pehmeiden jalkojen töminä täytti salin, kun pehmolelut kömpivät kohti vieraita. "Antakaa meille hali...antakaa hali...rakastamme teitä." Yksittäiset lausahdukset karkasivat lelujen huulilta. Ne olivat söpöjä siihen asti, kunnes ensimmäinen niistä saavutti ihmismassan - cuddlesome loikkasi eteenpäin ja puri epäonnista miestä jalkaan. Verta vuotava purema saattoi vaikuttaa harmittomalta yhden yksilön tekemänä, mutta toista oli silloin, kun yhä useammat cuddlesomet hyökkäsivät kerralla päälle.

Samassa valot menivät pois päältä ja yksittäiset kirkaisut täyttivät jännitystä täynnä olevan ilman.
Hyökkäys oli alkanut.

[ITheWolvesI]

10. Tohtori

Tohtori tutkaili ympäristöä hetken. Ihmis määrä aiheutti hälinää ja pian sen lopetti mikrofooniin koputus. Mies puhui ensin hiljaa, mutta sitten paransi ääntänsä. Eturivissä oleva Tohtori katseli pöydällä olevaa pehmolelua. Mies sanoi jotakin meistä, mutta sitten korjasi asian ja sanoi, että siis hän. Kuvaajat kameroineen ottivat kuvia Robetista ja näytekappaleesta. Mies selitti lapsista ja rakkaudesta. Pian hän kosketti karhua ja kertoi, että niitä lapset tarvitsevat. Tohtori yllättyi, kun kuuli, että hän oli saanut niihin asennettua äänen, joka vastaisi kysymykseen. Mies nosti karhunsa ja kysyi ketä se rakasti. Karhu vastasi ja ihmisistä kuului ihailevia huokaisuja. Mies kertoi, että ne myös halaavat ja karhu ja ihminen halasivat, kunnes mies laittoi sen pöydälle.

Tohtori käänsi päänsä hyllyihin joista alkoi kuulua ääniä. Nalleja alkoi tippua hyllyiltä alas ja ne lähtivät kohti ihmisiä. Jotkut ihmiset ihailivat niitä, mutta sitten alkoivat kiljua, kun yksi niistä hyökkäsi mieheen. Yhtäkkiä valot sammuivat ja saliin tuli hämärää ja ehkä jopa pimeää. Alkoi kuului naisten kiljumista ja ihmiset yritystä päästä ovesta ulos. Tohtori katsoi ympärillensä ja sitten kohti lavaa. Sieltä pystyi erottamaan ihmisen seisomassa. ''Mitä ihmettä teet! Päästä ihmiset ulos!'' Tohtori huusi hänelle ja näki yhden karhun lähestymässä. Mies otti minkä nyt käteensä saikin ja piti sillä karhua kauempana. Karhu yritti hypätä, mutta tohtori piti asiaa niin, että karhu ei voinut kuin työntää. 

Tohtori katsoi ympärilleen ja jätti miehen lavalla rauhaan hetkeksi. Hän tönäisi karhua kerran ja lähti sitten kohti sivuhuonetta. Sivuhuone oli lukossa ja mies otti esille äänimeisselinsä ja avasi sillä oven. Huoneen sisällä oli siivous tarvikkeita. Hän veti ne ulos ja otti ämpärin niiden seasta. Hän otti hanasta siihen, vettä ja juoksi ulos sivuhuoneesta sen kanssa. Tohtori heitti ämpäristä vettä yhden karhun päälle, toivoen, että vesi rikkoisi sen.

[Fizdu]

Robert hämmentyi saamastaan huomiosta. Mies ei pystynyt paikantamaan hänelle huutanutta henkilöä, mutta yritti vilkuilla tuota hätääntyneen väkijoukon keskeltä - kuten teki Thargakin. "Parannan maailmaa", ihminen vastasi hämillään. Hän oli niin aivopesty Thargan näkemyksillä, ettei ymmärtänyt tekojensa vääryyttä. Eikö tämä ollutkaan ihmiskunnan parhaaksi? "Niin kuin sanoinkin. Miksi minun pitäisi päästää ihmiset pois? Miten se hyödyttäisi lapsia?"

Tharga oli odottanutkin tämänkaltaista vastarintaa, muttei ottanut sitä vielä vakavissaan. Aikuiset huusivat ja uhosivat aina, mutta toistaiseksi ketään ei ollut tehnyt mitään mikä estäisi hänen aikeensa. Hän kuuli lyöntejä, potkuja ja juoksuaskelia, mutta ainut niiden aikaansaama hyödyke oli prosessin hidastuminen. Ilman pakoreittiä ihmiset kuolisivat ennen pitkää, mikäli altistuisivat puremalle eivätkä saisi siihen hoitoa. Ja nyt näytti siltä että ihmiset itse tekisivät tilanteesta paljon helpomman: väkijoukko joutui paniikkiin ja alkoi hätänsä keskellä talloa toisiaan alleen. Kaikki rynnistivät kohti ovia vain todetakseen pakoreittien olevan kiinni.

Nalle venytteli ja hyppäsi alas pöydältään. Robert vilkaisi häneen ja pyysi häntä hiljaisella äänellä olemaan varovainen - tingha ohitti sen tassunheilauksella. Hän halusi oman osansa huvista, ja vaikkei hän kyennytkään levittämään virusta, hän voisi repiä muutaman rasittavan aikuisen kappaleeksi. "Ihmiset rauhoittukaa!" Robert yritti lievittää vallitsevaa paniikkia turhaan. Mies kurkotteli lavalta riehuvaa ihmisjoukkoa kohden, muttei uskaltanut laskeutua alas turvapaikaltaan. "Ei ole tarvetta pelätä tai vastustella! Tämä on luonnollista!"

Tharga avitti muutamaa pehmolelua saamaan paremman otteen uhristaan, kunnes pysähtyi kohdatessaan hälyttävän näyn. Hämärässä näytti siltä, että tuuheatukkainen mies olisi heittänyt yhden cuddlesomin päälle ämpärillisen vettä; muutama pisara siitä räiskyi tinghankin päälle. Hän mulkaisi miestä kulmat kurtussa ja koitti järkeillä mistä tuo oli saanut käsiinsä vettä. Kaikkien ovien piti olla lukitut - mistään tästä salista ei löytynyt vesihanaa. Ainoa vastaus täytyi olla, että jokin ovista oli jäänyt auki...tai avattu.

Tohtorin haastama cuddlesome horjahti ja perääntyi taaemmas. Vesi hidasti sen liikkeitä, mutta pehmo lähti silti uuteen hyökkäykseen, kunnes vesi onnistui tunkeutumaan sisään sen saumoista. Pehmolelut toimivat yksinkertaisesti pattereilla - nyt kastunut patteri kangistui, taisteli hetken aikaa ja menetti sitten tehonsa. Cuddlesome oli poissa pelistä.

Tingha puolestaan kihisi kiukusta. Miten tämä oli mahdollista?! Murahtaen Tharga viittoi kymmentä lähistöllä olevaa cuddlesomea käymään yhtaikaa Tohtorin kimppuun. Ne hylkäsivät silloiset ajatuksensa ja yhdessä tuumin saartoivat Tohtorin. Tharga halusi seurata miten mies selviäisi siitä.

Hänen taas puolestaan pitäisi selvittää veden arvoitus...harmistuneena hänen piti pyytää kätyreitään järjestämään valot takaisin päälle. Pimeä oli ollut hyvä tapa naamioitua ja lietsoa paniikkia, mutta nyt hänen tarvitsi nähdä. Ja kyllä vain, kun ensimmäiset lamput syttyivät, hän näki: siivouskomero oli auki. Se oli ollut lukossa jo heidän saapuessaan messuhallille, joten nyt hän tiesi, ettei se ollut jäänyt aukinaiseksi ainakaan vahingossa.

Hän ei ollut vielä valmis luopumaan naamioinnistaan vapaaehtoisesti, joten hän ei puhutellut Tohtoria, vaikka mieli teki. Sen sijaan hän käyttäytyi kuten muut cuddlesomet ja liittyi Tohtoria saartavaan joukkoon. Tätä miestä piti seurata, mikäli tuo oli ollut tarpeeksi nerokas avatakseen lukitun oven. Tai tarkemmin sanottuna, mies piti saada pois päiviltä.

Tohtoria yritettiin ajaa kohti seinää, kauemmas siivouskomeron luota. Pehmolelut tekivät tuota kohden hyökkäyksiä yrittäen purra ja raapia ajanherraa.

[ITheWolvesI]

10. Tohtori

Tohtori tuijotti pehmolelua, minkä päälle oli heittänyt vettä. Se kaatui lattialle ja Tohtori innoisaan sanoi itselleen. ''Niin tietysti! PATTERIT! Sinä typerän typerä mies!'' Samalla mies iski itseään kädellä otsaan ja hän katsoi ylös valoihin. Valot syttyivät ja Tohtori näki kuinka yksi karhuista alkoi viittoa muita pehmoleluja saartamaan häntä. Itse apua pyytänyt karhu jäi hetkeksi kauemmaksi, mutta sitten liittyi muihin pehmoleluihin. Tohtorin päässä pyörivät taas seuraavat liikkeet, syyt ja muut niinkuin aina. Karhut alkoivat saartaa Tohtoria nurkkaan. ''Seis seis! Minulla on vielä vettä! Ettekai halua sitä teidän päällenne?'' Hän sanoi ja nosti ämpäriä korkeamalle. Siinä oli onneksi vielä vettä ja sillä pystyi ainakin pari karhua sammuttamaan. Jos karhut olivat järkeviä he tajuaisivat jäädä hieman kauemmaksi. ''Okei, nyt rauhoitutaan. Tuo mies on teidän johtajanne eikö?'' Hän kysyi, eikä odottanut, että kukaan niistä vastaisi. 

Tohtori tuojotti karhuja ja piti ämpärin heitto valmiudessa. Pikku hiljaa hän peruutti taakse päin ja sitten pysähtyi seinän kohdalle. ''Vielä yksi asia! Älkää antako minun puhua!'' Mies sanoi omalla, viekkaalla äänellänsä ja painoi sähkökatkaisijaa. Valot sammuivat taas ja Tohtori käytti tilaisuuden hyväkseen ja hypääsi parin karhun yli, lähtien kohti lavaa.

Hän väisteli ihmisiä ja yritti pitää veden ämpärissä. Hän juoksi lavalle ja sitten alkoi kiivetä ylöspäin. Kun hän pääsi ylös asti hän avasi suunsa ja puhui vakavasti miehelle. ''Mitä ihmettä teet? Päästä ihmiset pois!'' Tohtori muisti miehen sanoneen, että tämä on luonollista ja sitten hän taas sanoi. ''Tämäkö on luonollista? Pehmolelusi tappavat ihmisiä! Mitä varten?'' 

[Fizdu]

Miehellä olikin vielä vettä, vaikka Tharga oli luullut ämpäriä tyhjäksi. Se sai tinghan epäröimään, ja epäröinti tarttui pehmoleluihin. Ne eivät luovuttaneet, mutta harkitsivat hetken ennen kuin jatkoivat uhkauksen jälkeen eteenpäin. Tämä mies oli selkeästi ongelma, joka osasi käyttää aivojaan ja pelata järkevästi - toinen säästeli vettä, mikä piti etulyöntiasemaa vahvasti voimassa. Ja mikä pahempaa, toinen ei näyttänyt pelkäävän laisinkaan päätellen siitä, mitä tahtia tuon suu kävi. Mies puhui itsekseen, vaikka yksi kysymyksistä suunnattiinkin epäsuorasti heille. Tharga kurtisti kulmiaan entistä hämmentyneempänä - mikä oli tämä mies? Ulkonäkönsäkään puolesta toinen ei tuntunut sopivan muiden reporttereiden tai ammattilaisten joukkoon. Olemus oli liian erilainen - tämä mies oli energinen ja huoleton. Omituiset ja vaaralliset tilanteet eivät saaneet toista hämilleen, vaan näyttivät tuottavan jopa mielihyvää. Se ei kuulunut tavallisen sanomalehtireportterin työnkuvaan - varsinkaan, kun toisella oli kaiken lisäksi myös älliä.

Tharga oli ollut liian uppoutunut kuuntelemaan toisen jorinoita ja miettimään tuon alkuperää, ettei kyennyt estämään Tohtorin pakenemista, vaikka mies siitä etukäteen varoittikin. Valot sammuivat jälleen ja vain kiireiset juoksuaskeleet kertoivat uhrin paenneen. Tharga tunsi olonsa nolatuksi ja aavisteli toisen pitävän heitä suorastaan pilkkanaan, mikä pisti hänet raivoihinsa. Vikkelästi hän lähti toisen perään ja huolestui paikantaessaan tuon Robertin luota. Robert oli tärkeä hänen selviytymiselleen, ja hänellä oli huolehtimisvelvollisuus myös kauppiaan hyvinvoinnista - hän ei uskonut Robertin selviävän yksinään. Mies oli niin heikko ja hömelö, että voisi ajaa heidät vielä suurempiin ongelmiin.

Robert puolestaan näytti suorastaan pelkäävän hyökkäävällä kannalla olevaa seuralaistaan. Mies otti epäröivän askeleen taaemmas ja teki rauhoittavia eleitä. Tuon hien saattoi selkeästi haistaa. "Parempaa maailmaa varten", kauppias piipitti hätääntyneenä. "Lasten hyvinvointia ajatellen. Suojelemme maailman rauhaa - eivätkö uutisetkin ole täynnä sankarikertomuksia, missä armeija tuhoaa vallassa olleet terroristit? Tämä on sama asia." Robert vilkuili hätääntyneenä ympärilleen, ja kun ei parempaakaan asetta löytänyt, tarttui mikrofonin telineeseen ja heilautti sitä hyökkäysasennossa Tohtoria kohti. Hän perääntyi taas askeleen, mutta yritti parhaansa mukaan näyttää tulistuneelta ja rohkealta. "Ymmärrän, ettet välttämättä näe itseäsi terrosistina..eihän pahat koskaan näe itseään pahoina. Mutta alistatte lapsia väkisin tahtoonne. Pahoinpitelette heitä. Käytätte heitä hyväksenne. Tuotatte mielipahaa ja teette heistä onnettomia. Tapatte heidän viattomuutensa. Olette ty-ty-tyranneja!" Robert alkoi hermostuksissaan änkyttää. "O-olen valmis taistelemaan lasten puolesta! Anna tulla! Mutta jos olisit mies, säästäisit maailman kaltaiseltasi pahuudelta ja antautuisit kohtaloosi!"

Tällä välin Tharga onnistui taiteilemaan itsensä lavalle. Kiipeäminen oli hänelle liian hankalaa, joten hänen oli tarvinnut kiertää kauempaa portaiden luota. Nyt hän lähestyi kaksikkoa ja siirtyi lopulta Robertin ja Tohtori väliin. Robert näytti saavan hänen läsnäolostaan jälleen voimaa ja tarttui omituiseen aseeseensa lujemmin. "Näetkö? Olet alakynnessä. Meitä on liikaa. Suurin osa on varmaan saanut jo tartunnan. He kuolevat joka tapauksessa. Kuolisit sinäkin." Samassa kauppias yritti heilauttaa telinettään Tohtoria kohti, mutta onnistuikin osumaan telineen toisella päällä vain omaan päähänsä. Yllättyneenä mies parahti ja meinasi kompuroida omiin jalkoihinsa yrittäessään paeta tuntematonta hyökkäystä.

Silmiään pyöräyttäen Tharga viittoi kumppaniaan siirtymään taaemmas. Juuri tämän takia hän oli tullut paikalle. Ellei Tohtori tarkoituksellisesti vahingoittaisi Robertia, mies tekisi sen ennen pitkää itse. "Peräänny kauemmas, Robert", tingha murahti ja paljasti samalla oikean luontonsa Tohtorille. Ajan herraa tuijotettiin pistävästi silmiin. "Hoidan tämän itse."

[ITheWolvesI]

10. Tohtori

Tohtori tuijotti hikistä ja hieman pelokasta miestä. Hän selitti, että asiaa voisi verrata terroristeihin. "Jos kerran aikuiset ovat terroristeja, etkö sinäkin ole?" Tohtori kysyi vakavasti ja näki kun pelokas mies tarttui mikrofonin telineeseen. Tohtori perääntyi hieman, kun mies heilautti telinettä. "Luuletko, että tämä auttaa? Monet vanhemmat rakastavat lapsiansa! Ilman aikuisia ei olisi lapsia!" Mies sanoi ja tuijotti Robertia vakavasti.

Tohtori huomasi, kun yksi karhuista lähti kiipeämään ylös ja sitten saapui paikalle. Hän meni Tohtorin ja Robertin väliin. Mies sanoi, että Tohtori on alakynnessä ja heilautti telineen otsaansa.

Nyt itse karhu alkoi näyttää inhimillisiä eleitä. Se viittoi miestä kauemmaksi ja puhui."Niin tietysti! Ei tuo mies siihen itse pysty!" Tohtori huudahti itselleen ja naurahti innostuneesti. "Kysymys kuuluu, mikä olet?" Mies kysyi karhulta. "Liian viisas robotiksi." Hän selitti itselleen. "Kenties muodonmuuttaja? Ei, ei.." Tohtori taas kysyi ja alkoi miettiä. "Niin! Tingha! Karhu, joka rakastaa lapsia ja on inhimillinen! Sinä viisas mies!" Tohtori huudahti taas ja sanoi lopun itselleen.


//Ropesin kännykällä.. sori jos on virheitä.//

[Fizdu]

// Mäkin ropetan nykyään aika paljon kännykällä Oon sen verran laiska. //

Tohtori esitti hyviä argumentteja, mutta ne kaikki menivät hukkaan. Robert oli liian syvällä hulluudessaan tajutakseen väitteiden paikkansapitävyyttä, ja ymmärsikin Tohtorin selitykset siksi vain provosoivaksi pilkaksi. Todellisuudessa kaikki mielipiteet olivat Thargan näkemyksiä, ja heidän kahden välinen psyykkinen linkki oli niin luja, ettei Robert erottanut niitä omistaan. Thargan mielestä Robert olikin vain yksi säälittävä terroristi, mutta koska he olivat kasvaneet yhdessä ja Robert piti häntä hengissä, hänen oli pakko sietää toista. Missään tapauksessa aikuisesta eroon hankkiutuminen ei olisi ollut hankalaa. Ja vaikka aikuiset olivatkin ainoa keino jonka avulla saatiin uusia lapsia, se ei mitenkään ollut tarpeeksi hyvä syy oikeuttamaan kaikkea sitä vääryyttä. Lapsen tekemiseen menisi yhdeksän kuukautta - jäljelle jäisi sen jälkeen noin kuusikymmentä myrkyllistä ja vahingollista vuotta.

Muukalainen naurahti ja lähti miettimään hänen lajiaan. Omituista kyllä mies arvasi sen oikein ja tuntui jopa tietävän hänestä yllättävän paljon - se pelästytti ja hämmensi häntä. Koskaan ennen ketään ei ollut tunnistanut hänen olomuotoaan, hädin tuskin edes osannut aavistaa hänen olevan maapallon ulkopuolelta. Sen täytyi tarkoittaa ettei muukalainenkaan ollut tältä planeetalta. Se selittäisikin yllättävän paljon siitä, miksi mies ei käyttäytynyt kuten muut. "Kuka olet?" Hän ärähti, tuntien ensimmäistä kertaa maapallolla ollessaan olonsa uhatuksi. "Tiedät liikaa ollaksesi tältä planeetalta."

Häntä ärsytti, ettei osannut nimetä toisen lajia. Ihmiset olivat olleet ensimmäinen humanoidilaji johon hän oli törmännyt matkallaan etsiessään sopivaa isäntää. "Voin ymmärtää, miksi välität heistä - näytät samalta kuin he. Mutta universumi on iso. Hanki itsellesi toinen planeetta. Minä olen nähnyt tämän planeetan kärsimyksen enkä aio antaa sen jatkua. Tuhoan sinut mielelläni, mikäli asetut vastaan - olet ällöttävän samankaltainen kuin nuo muut. Kuvotat minua."

Tharga otti uhkaavan askelen lähemmäs ja kovensi katsettaan. "Haisetkin samanlaiselta kuin he. Olet selkeästi elänyt jo pitkään. Luovutatko suosiolla, vai kuoletko thingalaisen karhun kynsiin? Miten edes kuvittelit pelastavasi heidät?"

[ITheWolvesI]

10. Tohtori

Tohtori kuunteli karhun uhkaavalla äänellä kysytyn kysymyksen. Miehen kasvoilla näkyi innostunut virne, niinkuin aina. "Et tiedä mistä olen?" Tohtori kysyi ja kumartui karhua lähemmäksi. Karhu kertoi, että oli nähnyt tämän planeetan kärsimyksen. "Kyllä! Avaruusolentoja, sairaala kuussa.. Tämä planeetta onkin vaarassa kadota!" Tohtori sanoi ja avasi kätensä ja pyörähti kierroksen ämpärin kanssa, kääntyen sitten takaisin karhuun.

Sitten karhu kutsui Tohtoria kuvottavaksi ja samanlaiseksi kuin ihmiset. "Kiitos, olenkin yrittänyt saada tukkani näyttämään ihmismäiseltä." Tohtori sanoi ja virnisti taas.

Karhu otti uhkaavan askeleen eteenpäin ja pyysi luovuttamaan. "Noo voisihan sitä, mutta ajanherran tehtäviin kuuluu pitää asiat oikein." Tohtori sanoi ja jatkoi. "Minä olen Tohtori ja tämä on minun planeettani!" Mies huudahti virne kasvoillansa. Näissä parissa puheenvuorossa karhu sai tietää kuka hän oli.

[Fizdu]

Tohtoriksi esittäytynyt mies oli suorastaan ärsyttävä. Muukalaisesta löytyi hieman sitä lapsenkaltaista iloa ja innostusta mistä Tharga piti nuoremmissa osapuolissa, mutta sekin ilo oli paketoitu ylpeyteen, röyhkeyteen ja pilkkaan - se oli aikuisuuden myrkyttämää. Muukalainen ei ottanut häntä tosissaan vaan ivasi häntä, heitti omituisia piruetteja ja leikitteli hänen kanssaan pitkään ennen kuin paljasti lajinsa ja nimensä. Yhtä omituinen nimi kuin lajikin, eikä Tharga pitänyt niistä kummastakaan. "Selkeästikään tämä ei ole sinun planeettasi", nalle ärähti toisen omiessa planeettaa. "Olet vain samanlainen pröystäilevä narsisti kuin muutkin - annat vallan nousta päähäsi ja kuvittelet omivasi sellaista omaisuutta, joka ei koskaan voisi olla sinun. Egosi on suurempi kuin omatuntosi. Jos kerran teet asiat oikein, hylkää tämä planeetta ja anna se takaisin ihmisille. He varmasti arvostaisivat sitä enemmän kuin sinunlaisesi hujopin läsnäoloa, joka valheellisesti väittää omistavansa heidät ja heidän planeettansa väärin perustein. Oletko sanonut sen heille suoraan? Hyväksyvätkö he sen? Ovatko he mielellään pieniä lemmikkejäsi?"

Tharga vilkaisi pikaisesti väkijoukon suuntaan. Hämärässä oli vaikea sanoa varmasti, mutta hän kuvitteli näkevänsä jo muutaman ruumiin. Ainakin ihmisiä makasi lattialla, ja siellä missä heitä oli vielä pystyssä, vallitsi edelleen kirkaisujen ja epätoivoisen itkemisen sekamelska. "Lemmikkiparkasi", hän hymähti ja hymyili pienesti näkyä katsellessaan. "Näinkö pidät heistä huolta?" Samassa ihmiset näyttivät hoksaavan, ettei lavalla ollut toistaiseksi taistelua. Nopeasti eloonjääneet alkoivat joukolla kiivetä lavan päälle turvapaikan toivossa, ja tila heidän ympärillään väheni. Cuddlesomit lähtivät kuitenkin oitis seuraamaan perässä, vaikka niitä olikin helppo torjua alas portailta ja lavan reunoilta.

Tharga läheni taas Tohtoria hyökkäyksen aikeissa, mutta muutti viimehetkellä suunnitelmaansa. Sen sijaan että hän olisi iskenyt kyntensä Tohtoriin, hän iskikin ne läheiseen naiseen ja heitti kuoleman kourissa taistelevan ihmisen Tohtorin jalkoihin. Nainen haukkoi henkeään, koetti verta valuvaa kaulaansa ja yritti sitten tarrautua ajanherran lahkeisiin. "Auta...", tuo krohisi ja pulpautti verta suustaan. Kauniin vihreät silmät olivat kauhusta ja kivusta lasittuneet. "Auta...älä anna...minun kuolla..." Yksinäinen kyynel vierähti alas. "Minua pelottaa..."

Tingha ei odottanut sen kauempaa vaan nappasi seuraavan uhrin otteeseensa. Tämäkin oli nainen, mutta tätä hän ei heti tappanut. Piti vain paikoillaan valmiina tekemään kuoliniskun. Tämä hyökkäystapa oli riskittömämpi kuin suoraan Tohtorin kimppuun käyminen. "Oletko valmis katsomaan, kun tapan heidät yksitellen? Toisaalta voisin jättää teidät vain kitumaan tänne, mikäli voisin olla varma, ettet pilaa asioita. Mutta haluaisin kovasti nähdä sinun kärsivän."

[ITheWolvesI]

10. Tohtori

Tohtori kuunteli nallea ja hänen loukkauksiaan. "Jätän tämän planeetan rauhaan jos sinä teet niin." Mies vastasi karhulle ja kuunteli miten tämä jatkoi. "Noo.. En oikein usko, että he haluavat minut pois." Tohtori sanoi ja nosti kätensä niskaansa. "Kun kerran melkein 2000 ihmistä kuoli."

Karhun ja Tohtorin luokse saapui ihmisiä. Karhu heitti yhden miehen jalkoihin. Nainen pyysi apua. Tohtori kyyristyi naisen luokse ja sanoi. "Älä pelkää." Sitten karhu otti toisenkin ihmisen kouriinsa ja puhui. Tohtori nousi seisomaan ja otti askeleen lähemmäksi karhua. "Luulet, että kun tapat nämä ihmiset voisit auttaa lapsia? Väität, että aikuiset ovat hirviöitä, lapsien elämän pilaavia hirviöitä? Ilman aikuisia ei ole lapsia ja jos katsot itseesi olet samanlainen kuin ne. Jos lapsi näkisi sinut nyt, olisit hänen silmissään hirviö." Tohtori sanoi karhulle ja katsoi häntä suuriin mustiin silmiin.

Tohtori kääntyi ympäri, kohti ovia. Hän heitti äänimeisselin ilmaan ja otti kopin. "Robert, eikö se ollutkin? Lainaatko mikkiä?" Tohtori kysyi ja kääntyi häneen. Mies oli ottanut telineen ja Tohtori otti sen nyt itselleen. Hän irotti mikin ja heitti telineen takaisin miehelle. "Annatteko karhujen pomottaa?" Tohtori kysyi mikin kautta ja jatkoi. "Tiputtakaa karhut alas lavalta!" Ihmiset, jotka eivät olleet saaneet vielä puremaa he yrittivät potkia karhut takaisin lattialle. "Ne toimivat paristoilla, joten haetaanpas vettä!" Mies puhui taas mikkiin ja hyppäsi alas lavalta, parin kaatuneen karhun yli.

Tohtori tiputti mikin lattialle ja juoksi kohti sivuhuonetta. Karhut olivat lavan kimpussa, joten oli helppoa juosta takaisin sivuhuoneelle. Taas mies alkoi repiä tavaroita siivoustarvike kasasta. Siellä oli rättejä, ämpäreitä, moppeja ja puhdistus aineita. Hän otti niin monta kuin sai ja vei ne hannalle. Hän laittoi hanan päälle ja odotti, että ne kaikki kastuvat ja ämpärit täyttyvät.

[Fizdu]

"Aikuisia vastaan taistellessaan täytyy sortua heidän tasolleen. Miten muuten voisin ikinä voittaa?" Syytökset hirviöstä osuivat arkaan paikkaan, mutta toisaalta Tharga oli valmistautunut niihin. Hän oli hirviö, mutta tällaiseksi maailma oli hänet pakottamalla ajanut. Muuten hän ei ikinä kykenisi muuttamaan vallallaolevaa vääryyttä. Sentään hän pyrki parhaansa mukaan piilottamaan oman pimeän puolensa lapsilta, ja tavallaan häntä lohdutti myös tieto, että ennen pitkää hän hylkäisi hirviömäiset vuotensa. Heti silloin, kun viimeisimmätkin aikuiset olisivat tältä planeetalta tuhottu.

Molempien lähteminen maasta olisi sekin ollut reilu sopimus, mutta siihenkään tingha ei ollut valmis taipumaan. Hän ei hylkäisi lapsiaan. Hän puristi käsissään olevaa naista lujemmin ja odotti Tohtorin luovuttavan halutessaan säästää tämän yksittäisen ihmisen hengen. Niin ei vain käynytkään, sillä mies siirtyi heittelemään omituisen näköistä vehjettä käsissään ja marssi seuraavaksi Robertin luo. Tällä olennolla ei todellakaan ollut rajoja käytöksessään! Jos toisen omatunto salli tällä tavalla yksittäisen ihmisen kuoleman muiden pelastamiseksi, hänen oli turhaa uhkaillakaan sillä. Hänen strategiansa oli ollut hyödytön, ja näin jälkiviisaana nalle toivoi että olisi sittenkin yrittänyt suolistaa Tohtorin heti kättelyssä, vaikka se riskialttiimpaa olisi ollutkin. "Hän kuolee sinun takiasi!" tingha ärähti Tohtorin perään eikä enää säästellyt naista. Ihminen lyhistyi pian samalla tavalla maahan kuin edeltäjänsä, samalla aikaa kun Tohtori huusi jo mikrofoniin. Robert näytti olevan tilanteesta aivan liian peloissaan tehdäkseen mitään - mikin luovutettuaan mies oli perääntynyt viimeisimpään nurkkaan ja yritti kädet kasvoillaan selviytyä väkijoukon joukossa. Hänen saattoi kuulla hiljaa kuiskivan mantraa siitä, miten kaikki järjestyisi ja olisi pian ohi.

Ajanherra kehoitti ihmisiä ajamaan pehmot pois ja heittämään niiden päälle vettä. Mikäli kaikki eloonjääneet innostuisivat tekemään sitä yhdessä, se saattaisi hyvinkin olla Thargan suunnitelmien loppu. Liian moni cuddlesome tuhoutuisi, ja ihmisten määrä voisi käydä ylivoimaiseksi. "Ei!" Hän huudahti ja kirosi heti perään. Perhanan siivouskomero! Miksei hän ollut käynyt lukitsemassa sitä uudelleen silloin, kun siihen oli tilaisuus? Hän oli jälleen ollut liian varma onnistumisestaan, ettei ollut osannut ajatella tällaisten ongelmatilanteiden päälle.

Cuddlesomeja tippui yli laidan, ja Tharga koitti kuumeisesti miettiä, miten pelastaisi tilanteen. Useampi ihminen läheni uhkarohkeudessaan häntäkin, ja hänellä ei heti ollut tilaisuutta lähteä Tohtorin perään. Hän taisteli vastaan, muttei voinut lopulta ylivoimalle mitään. Hän putosi lavan reunalta ja kolautti päänsä ikävästi lattiaan samalla, kun lavan päällä yllyttiin hurraamaan.

Joku ihmisistä seurasi Tohtorin touhuja, ja pari heistä ilmestyi auttamaan tuota. "Miten sait tämän oven auki?" Ilmestyi kysymyksiä. "Onnistuisitko saamaan muutkin?"
"Näitä luuttuja voi käyttää hätätilanteessa aseena!" Oli seuraava oivallus, jonka puolesta lähdettiin vetämään luuttuja ulos komerosta.
"Onko siellä ikkunaa?" Huudettiin lavalta. "Tai ilmastointikanavaa? Jotain, minkä kautta osa meistä voisi päästä ulos?"
"Se ja sama, tapetaan nämä perkeleet! Minä en ainakaan pakene, ennen kuin joku kostaa tämän verilöylyn!"

Päätään hieroen Tharga katsoi epäuskoisena tapahtumia. Poissa oli se pelokas ihmismassa, jota he olivat aluksi kiusanneet. Nämä alkoivat Tohtorin innoittamana laittamaan kunnolla vastaan, ja tilanne vaikutti huonolta. Varsinkin, kun väkijoukko hoksasi Robertin. "Hei, täällä on se kauppias! Köytetään se pirunperkele! Etsikää joku jotain, millä sitoa!"

Nyt Thargaa jo pelotti melkein yhtä paljon kuin suututti. Hänellä ei näyttänyt olevan muita mahdollisuuksia kuin yrittää purkaa vihaansa vielä niin moneen kuin mahdollista ja odottaa sopivaa tilaisuutta korjata laskukurssille ajautunut projektinsa. Ensimmäistä kertaa vaikutti siltä, että pakokin saattoi olla vaihtoehto.

[ITheWolvesI]

10. Tohtori

Tohtori huomasi kuinka ihmisiä liittyi auttamaan häntä. Mies naurahti innosta. ''Ai niin! Äänimeisseli, unohdin sen! Sinä täytä nämä ämpärit täyteen ja ala heittelemään vettä pehmolelujen päälle ja sinä herra taas tunge niille moppi suuhun!'' Tohtori huudahti innostuneesti ja antoi ämpärit ja mopit kahdelle ihmiselle. Ihmisiltä tuli lisää kysymyksiä ja ehdotuksia. ''Avataan etuovet! Mutta ensin sammutetaan lelut!'' Hän sanoi ihmisille, jotka kysyivät ja ehdottivat. Nainen, jolle Tohtori oli antanut ämpärin lähtikin jo heittämään vettä lelujen päälle ja mies alkoi kastella leluja mopilla.

Tohtorin suulla näkyi iso virne, mutta sitten se loppui kun hän tajusi jotakin. Se ihminen, jonka Thingha oli ottanut oli jäänyt huomiotta. Mies löi itseään otsaan ja puristi päätänsä. ''Sinä idiootti!'' Hän sanoi itselleen. Kesken itsensä parumisen, hän muisti sähkökatkaisijan. Hän tuli ulos sivuhuoneesta ja lähti juoksemaan seinälle, jossa valokatkaisin ole. Hän painoi siitä ja valot syttyivät taas. Hurraa huutoja kuului lavalta ja muualta. Nyt he voivat nähdä mitä tehdä kunnolla.

Tohtori katsoi kohti ovia ja lähti juoksemaan sinne, äänimeisselin kanssa. Mies huomasi kuinka yksi pehmolelu yritti hyökätä Tohtorin jalkaan, mutta nainen kaatoi siihen vettä ja Tohtori pääsi jatkamaan matkaa. Kun hän saapui ovelle hän painoa nappia ja oven lukko aukeni.

[Fizdu]

Messuhalli oli pian täynnä tohinaa. Ympäriinsä läiskyvä vesi teki lattiasta liukkaan kun Tharga yritti taistella tietään sen läpi Robertin luo - hänen entisestäänkin kömpelö käyntinsä oli nyt vielä kömpelömpää. Matkallaan hän uhkasi saada useaan otteeseen luudanvarresta, mutta päälle ryntäävä vesi ei onneksi tehonnut häneen. Märkänä ja vihaisena hän töni ihmisiä kauemmas ja puri niitä mitä kykeni. Ihmiset eivät onneksi olleet vielä löytäneet sidontatarvikkeita Robertia varten, ja nalle kykeni kiipeämään takaisin lavalle ja asettumaan Robertin ja ihmisten väliin. "Katsokaa! Tämä nalle puolustaa sitä!" Joku huudahti samalla, kun Tharga hyökkäsi ensimmäisen Robertia uhkaavan ihmisen kimppuun. Ihmiset hämmentyivät, kun samat taistelukeinot eivät tepsineetkään häneen. Tharga jatkoi taisteluaan vedestä ja lyönneistä huolimatta, ja se sai väen perääntymään. Tämä nalle oli vaarallisempi kuin muut, ja kauppias ei ollut tämänkaltaisen riskinoton arvoinen. Ei nyt, kun valot olivat tulleet päälle ja monet saattoivat nähdä pääovien auenneen. He voisivat päästä ulos!

Thargaa kismitti joutuessaan taistelemaan Robertin puolesta. Hän ei rakastanut miestä tarpeeksi tehdäkseen tätä, mutta hänen oli pakko. Robert ei kyennyt puolustautumaan itse, ja nyyhkytettyään ensin itkuisia vastalauseita mies oli pian menettänyt tajuntansa saatuaan vihamielisen iskun naamaansa. Yksi reporttereista oli lyönyt häntä, ja miehellä tulisi epäilemättä olemaan komea mustelma seuraavana aamuna. Niimpä Tharga joutui puolustamaan tajutonta ruumista samalla aikaa kun ensimmäiset ihmiset pakenivat ovesta. Näky oli surullinen - suurin osa hänen cuddlesomeistaan makasi jo toimintakyvyttömänä lattialla. Vain muutama sipsutteli vielä ihmisten perään, mutta nekin rikottaisiin todennäköisesti pian. Ainoa lohtu oli, että ihmisruumiita löytyi kosolti, ja että uhrien kokonaismäärä voisi vielä kasvaa paosta huolimatta. Hän ei ollut päässyt haluamaansa tavoitteeseen, mutta oli sentään saavuttanut jotain.

Tietäessään nyt mitä virheitä varoa tulevaisuudessa, Tharga nappasi Robertin hartioilleen ja loi vielä yhden murhaavan katseen Tohtoriin. Tilanne oli liian pitkällä, jotta hän olisi kyennyt tekemään enää mitään. Ehkä hän myöhemmässä elämässä voisi saada kostonsa, mutta nyt nalle hyppäsi alas lavalta ja pakeni mies hartioillaan kohti takahuonetta - hänen ei kannattanut jäädä vihollisten kynsiin, jos joku vielä päättäisi toimittaa hänet oikeuden eteen. Robertille oltiin luovutettu messuhallin yleisavaimet, joten he pääsivät takahuoneisiin ja sitä kautta ulos rakennuksesta.

Nalle laski Robertin heidän autonsa sisälle, mutta kiersi itse vielä kurkistamaan talon etupuolelle. Hän tuijotti tuimana pakenevia ihmisiä ja toivoi omistavansa aseen, jolla olisi voinut ampua nuo yksitellen. Eniten hän silti toivoi näkevänsä vielä vilauksen Tohtorista ja saavansa jotain vihiä siitä, mihin tuo menisi seuraavaksi tai mitä tekisi. Ehkä avaruusaluksen tuntomerkkejä, jos alus olisi lähellä. Jos hän saisi tarkempia tietoja tuosta omituisesta muukalaisesta, hän voisi ottaa yhteyttä yhteistyökumppaniinsa ja estää yhdessä hänen kanssaan Tohtorin sekaantumisen asioihin enää toiste. Hän oli aloittanut yhteistyöt Ram-nimisen slitheenin kanssa muutama viikko sitten. Hänen oli tarkoitus nytkin lähettää tapahtumasta aiheutuneet ruumiit Ramille. Messuhalli siivottaisiin, eikä verilöylystä jäisi muita todisteita kuin selviytyneiden sekavat, epäuskottavat kertomukset.

Tingha katsoi aikansa ja kääntyi sitten ympäri palatakseen Robertin luo ja paetakseen.Tämä ei ollut ollut hänen unelmiensa arvoinen päivä, mutta se oli silti tarjonnut hänelle kultaakin kalliimman opetuksen.