Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
Dec 13, 2015 20:57:34 GMT
Post by Heta on Dec 13, 2015 20:57:34 GMT
"Eivätkö nuo ole melkein synonyymejä keskenään?", Tohtori päätyi kysymään, Walkerin puolustauessa näyttävänsä vanhalta. Toinen oli todentotta vanhentunut ulkoisesti reippaasti ja muutos oli radikaali, vaikka terävä kieli näyttikin pysyneen entisellään. Tohtori vilkaisi nopeasti mieheen tuon siistiytyessä, mutta lopulta katse ajautui tarkemmin tutkimaan Evianan sisältöä. Nyt kun ei ollut enää mihinkään kiire ja hänen rakas Tardisinsa oltiin saatu pelastettua, heräsi Tohtorin sisällä uteliaisuus päästä näkemään Eviana tarkemmin. Olihan viime aikakoneen näkemisestä kulunut jo liian pitkä aika! Toisaalta jo pelkkä tieto toisen ajanherrojen aikakoneen olemassaolosta oli silti omituisella tapaa lohduttava.
Walkerin astuessa takaisin ulkoilmaan, seurasi Tohtori opettajansa perässä kuin kiltti koulupoika konsanaan. Katse käväisi nopeasti hänen omassa Tardisissaan rakastavasti; Se näytti nyt huomattavasti terveemmältä.
"Kiitoksia kun autoit meitä, Walker", Tohtori käveli lähemmäksi vanhempaa ajanherraa ja ojensa kättään. Rusettikaulaisen katseessa oli tällä kertaa aitoa kiitollisuutta ja lämpöä. Tämän jälkeen ajanherra käveli rauhallisesti takaisin poliisikoppinsa luokse, avaten sen puisen oven. Mies kuitenkin vielä kääntyi takaisin Walkerin puoleen, nojaten samalla aikakoneena ovenkarmiin. "Emmekä aiheuttaneet edes aurinkokunnan räjähdystä!", tämä naurahti vielä kevyesti ja vilkaisi sen jälkeen rannekelloonsa. Näytti siltä, että hänen tulisi jatkaa matkaansa.
"Mutta ehkä seuraavalla kerralla, kuka tietää. Eräs sanoi minulle joskus, että tutkimattomat ovat ajanherrojen tiet", sanojensa jälkeen Tohtori veti kämmenensä lähelle ohimoa ja heilautti sitä sotilaaliseen tervehdykseen. Ne eivät olleet kuitenkaan jäähyväiset vaikka Tohtori olikin päättänyt jälleen jatkaa matkaansa. Hän tulisi vielä joskus palaamaan entisen opettajansa luokse. Tämän jälkeen ajanherra katosi takaisin siniseen boxiinsa ja niin Tardis lähti lentoon.
// Kiitoksia oikein mukavasta pelistä! Otetaan joskus uudestaan Tohtorin ja Walkerin välinen peli. //
Walkerin astuessa takaisin ulkoilmaan, seurasi Tohtori opettajansa perässä kuin kiltti koulupoika konsanaan. Katse käväisi nopeasti hänen omassa Tardisissaan rakastavasti; Se näytti nyt huomattavasti terveemmältä.
"Kiitoksia kun autoit meitä, Walker", Tohtori käveli lähemmäksi vanhempaa ajanherraa ja ojensa kättään. Rusettikaulaisen katseessa oli tällä kertaa aitoa kiitollisuutta ja lämpöä. Tämän jälkeen ajanherra käveli rauhallisesti takaisin poliisikoppinsa luokse, avaten sen puisen oven. Mies kuitenkin vielä kääntyi takaisin Walkerin puoleen, nojaten samalla aikakoneena ovenkarmiin. "Emmekä aiheuttaneet edes aurinkokunnan räjähdystä!", tämä naurahti vielä kevyesti ja vilkaisi sen jälkeen rannekelloonsa. Näytti siltä, että hänen tulisi jatkaa matkaansa.
"Mutta ehkä seuraavalla kerralla, kuka tietää. Eräs sanoi minulle joskus, että tutkimattomat ovat ajanherrojen tiet", sanojensa jälkeen Tohtori veti kämmenensä lähelle ohimoa ja heilautti sitä sotilaaliseen tervehdykseen. Ne eivät olleet kuitenkaan jäähyväiset vaikka Tohtori olikin päättänyt jälleen jatkaa matkaansa. Hän tulisi vielä joskus palaamaan entisen opettajansa luokse. Tämän jälkeen ajanherra katosi takaisin siniseen boxiinsa ja niin Tardis lähti lentoon.
// Kiitoksia oikein mukavasta pelistä! Otetaan joskus uudestaan Tohtorin ja Walkerin välinen peli. //