Skeleton tree, nothing is for free
Nov 22, 2017 17:20:57 GMT
Post by Deleted on Nov 22, 2017 17:20:57 GMT
//tarutuulia03 ja Zoe mukaan!//
Bhatarsaigh, Skotlanti klo: 23.30
Joku oli seurannut häntä. Joku oli vakoillut häntä. Joku oli lähettänyt Chiekolle kirjeen hänen täsmällisellä osoitteellaan. Chieko oli lähtenyt matkaan, vaikkakin ensin vasten tahtoaan, mutta lopulta puhdas uteliaisuus voitti. Ja siinä hän seisoi, retkireppu selässään Skotlannin maaperällä. Viima kävi ja Chieko mietti kaipauksella repun pohjimmaisena olevaa villapaitaa. Chieko oli saapuessaan saanut puhutuksi itselleen yösijan. Nainen, joka niin oli luvannut oli vaikuttanut lievästi kajahtaneelta, mutta päällisin puolin jokseenkin kunnolliselta. "Voi, kunpa et olisi saapunut tänne, ulkopuolinen. Täällä ei ole turvallista! Täällä sattuu ikäviä. Liian moni on menettänyt henkensä. Joku voisi verrata tätä seutua siihen Japanin Aogi... Aoki..." Yösijan luvannut Mary takelteli. "Aokigahara?" Chieko ehdotti synkästi. Kukapa ei olisi kuullut Japanin surullisenkuuluisasta itsemurhametsästä. "Juuri niin! No, fakta on tyttökulta, ettei täällä ole turvallista. Asioita tapahtuu täällä", Mary teroitti toistamiseen. "Olen vain käymässä pikaisesti", Chieko totesi vastahakoisesti repussa oleva kirje mielessään. "Kukaan ei ole vain läpikulkumatkalla. Tämä on saari, ja moni tänne myös jää", Mary totesi ääni raskaana ja huokaisi. Chieko sai tarpeekseen.
Mary poltteli vielä tupakkaa, kun Chieko tömisteli sisään uuteen majapaikkaansa ja veti kirjeen esille vasta yksin huoneessa. Käsiala oli yllättävän siistiä, samanlaista kuin äidillä oli ollut. Virheettömällä japanin kielellä. Chieko, tule luokseni Skotlannin Bhatarsaighiin. Lämpimin terveisin äitisi Wakana. Kirjeen sisältö oli saanut Chiekon pään sekaisin. Äitihän oli kuollut yhtäaikaa isän kanssa Espanjan Toledossa, kun Chieko oli ollut vielä 15-vuotias! Silti jokin oli pakottanut nuoren naisen liikkeelle. Kyseessä oli puhtaasti vinksahtanut huijari mutta kuka niin julmasti pilaili hänen kustannuksellaan? Chieko oli ilmoittanut Lontoossa Carmelitalle lähtevänsä ystävänsä luo konserttiin kokonaan toiseen kaupunkiin ja saattaisi viipyä vielä pitkään. Hyväuskoinen Carmelita oli uskonut kaiken ja antanut hänen mennä menojaan. Chieko etsisi käsiinsä kirjeen kirjoittajan ja tutkisi kaiken pohjamutia myöten!
Mary tulla kolisteli sisään mutisten itsekseen jotakin käsittämätöntä. Chieko katseli oudon haikeana huoneen seiniä kuvakehyksineen. Kehyksissä hymyili iso joukko väkeä; oudon Maryn oli täytynyt elää hyvinkin läheisrikasta elämää. Tuttu unettomuus vaivasi naisen mieltä ja hän pukeutui lämpimästi lähtien salaa ikkunasta ulos tutkiakseen saarta lähemmin. Tehokas taskulamppu mukanaan olo ei ollut liian turvaton. Chieko pysähtyi valtavan puun alle, kun hän äkkiä koki epämiellyttävän tuntemuksen, aavistuksen, kuin joku tuijottaisi häntä.
Bhatarsaigh, Skotlanti klo: 23.30
Joku oli seurannut häntä. Joku oli vakoillut häntä. Joku oli lähettänyt Chiekolle kirjeen hänen täsmällisellä osoitteellaan. Chieko oli lähtenyt matkaan, vaikkakin ensin vasten tahtoaan, mutta lopulta puhdas uteliaisuus voitti. Ja siinä hän seisoi, retkireppu selässään Skotlannin maaperällä. Viima kävi ja Chieko mietti kaipauksella repun pohjimmaisena olevaa villapaitaa. Chieko oli saapuessaan saanut puhutuksi itselleen yösijan. Nainen, joka niin oli luvannut oli vaikuttanut lievästi kajahtaneelta, mutta päällisin puolin jokseenkin kunnolliselta. "Voi, kunpa et olisi saapunut tänne, ulkopuolinen. Täällä ei ole turvallista! Täällä sattuu ikäviä. Liian moni on menettänyt henkensä. Joku voisi verrata tätä seutua siihen Japanin Aogi... Aoki..." Yösijan luvannut Mary takelteli. "Aokigahara?" Chieko ehdotti synkästi. Kukapa ei olisi kuullut Japanin surullisenkuuluisasta itsemurhametsästä. "Juuri niin! No, fakta on tyttökulta, ettei täällä ole turvallista. Asioita tapahtuu täällä", Mary teroitti toistamiseen. "Olen vain käymässä pikaisesti", Chieko totesi vastahakoisesti repussa oleva kirje mielessään. "Kukaan ei ole vain läpikulkumatkalla. Tämä on saari, ja moni tänne myös jää", Mary totesi ääni raskaana ja huokaisi. Chieko sai tarpeekseen.
Mary poltteli vielä tupakkaa, kun Chieko tömisteli sisään uuteen majapaikkaansa ja veti kirjeen esille vasta yksin huoneessa. Käsiala oli yllättävän siistiä, samanlaista kuin äidillä oli ollut. Virheettömällä japanin kielellä. Chieko, tule luokseni Skotlannin Bhatarsaighiin. Lämpimin terveisin äitisi Wakana. Kirjeen sisältö oli saanut Chiekon pään sekaisin. Äitihän oli kuollut yhtäaikaa isän kanssa Espanjan Toledossa, kun Chieko oli ollut vielä 15-vuotias! Silti jokin oli pakottanut nuoren naisen liikkeelle. Kyseessä oli puhtaasti vinksahtanut huijari mutta kuka niin julmasti pilaili hänen kustannuksellaan? Chieko oli ilmoittanut Lontoossa Carmelitalle lähtevänsä ystävänsä luo konserttiin kokonaan toiseen kaupunkiin ja saattaisi viipyä vielä pitkään. Hyväuskoinen Carmelita oli uskonut kaiken ja antanut hänen mennä menojaan. Chieko etsisi käsiinsä kirjeen kirjoittajan ja tutkisi kaiken pohjamutia myöten!
Mary tulla kolisteli sisään mutisten itsekseen jotakin käsittämätöntä. Chieko katseli oudon haikeana huoneen seiniä kuvakehyksineen. Kehyksissä hymyili iso joukko väkeä; oudon Maryn oli täytynyt elää hyvinkin läheisrikasta elämää. Tuttu unettomuus vaivasi naisen mieltä ja hän pukeutui lämpimästi lähtien salaa ikkunasta ulos tutkiakseen saarta lähemmin. Tehokas taskulamppu mukanaan olo ei ollut liian turvaton. Chieko pysähtyi valtavan puun alle, kun hän äkkiä koki epämiellyttävän tuntemuksen, aavistuksen, kuin joku tuijottaisi häntä.