|
Post by ITheWolvesI on Jan 3, 2016 13:49:52 GMT
10.Tohtori
Salissa oli valtava meteli. Nalleja kaatuili lattialle ja ihmiset huusivat ja kannustivat tuhoamaan ne. Tohtori nauroi ja hymyili. Ihmiset olivat turvassa nyt. Osa ihmisistä huomasi oven olevan auki ja he lähtivät juosten kohti sitä. Tohtori katsoi kohti lavaa ja näki karhun, tämän oikean olennon ajamassa ihmisiä pois. Sitten karhu nappasi Robertin ja lähti kantamaan tämän pois.
Tohtori lähti kävellen heidän peräänsä, mutta pysytteli ihmisjoukon seassa piilossa. "Kiitos!" Joku ihmisistä sanoi hänelle ja lähti juoksemaan ulos. Ulkoa kantautui jo poliisiautojen ja ambulanssien sireenien ääntä. Mies jatkoi kävelyä märällä lattialla ja näki, kun karhu poistui takaovesta. Tohtori jatkoi heidän seuraamista ja jäi kierrätysastioiden taakse, kun karhu laski miehen autoon. Karhu kävi vielä katsomassa kaupan etuosaa ja sinä aikana Tohtori tuli esille melkein auton viereen.
"Thingha, lapsirakas olento." Tohtori sanoi ja jatkoi. "Mutta miksi ihmiset? Miksi he? He ovat jo vaarassa kaikenlaisten olioiden takia ja sinä yrität pahentaa asiaa?" Mies katsoi nyt karhua ja odotti vastausta. Hän kyyristyi hieman, jotta olisi karhun pituinen. "Voin viedä sinut takaisin." Tohtori sanoi ja nousi sitten takaisin seisomaan. Jos karhu sanoisi ei, Tohtori ei nappaisi häntä, vaan antaisi armoa. Jos karhu taas sanoisi kyllä, hän veisi hänet alukseensa ja karhun planeetalle.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jan 3, 2016 19:09:16 GMT
Yllätys odotti häntä, kun hän pääsi autolle. Tohtoria ei ollut näkynyt talon etupuolella, joten hän oli odottanut tehtävänsä epäonnistuneen ja Tohtorin lähteneen paikalta, mutta ajanherra olikin hänen autollaan. Aivan liian lähellä Robertia! Säikähtäen nalle puristi tassunsa nyrkkiin ja yritti uhkaavin askelin lähestyä toista. "Toivottavasti tulit joko kuolemaan tai luovuttamaan", hän ärähti. "Voitit jo - mitä muuta minulta haluat?" Tämä Tohtori olikin liian älykäs ja tietävä ongelma. Toinen ilmestyi silloin, kun sitä vähiten odotti, ja näytti toistuvasti löytävän keinot tuhota suunnitelmat. Miten toisesta oikein pääsisi eroon?
Toinen aloitti kyselemään taas ihmisistä. "Hyvä vain, että ovat vaarassa", hän murahti vastaukseksi. "Kuolevatpa nopeammin. Mitä hyvää ihmisissä ikinä on ollut? Mitä hyvää he kertaakaan ovat tehneet galaksimme hyväksi? Tuhoavat ja roskaavat ja mellestävät. Kuvittelevat olevansa parempia kuin me muut." Tohtoriin luotiin ikävä mulkaisu. "Etkä sinäkään, valitettavaa kyllä, näytä olevan yhtään sen parempi. Ainoastaan lapset ovat näyttäytyneet minulle elämän arvoisina. Harmi vain, että tuhoatte heidänkin lyhyet elämänsä."
Seuraavaksi Tohtori kumartui hänen tasolleen, ja tuon ehdotus oli yllättävä. Omien luo palaaminen? Ajatus hämmensi ja kiehtoi Thargaa. Hän kaipasi omiensa pariin ja oli joskus unelmoinutkin siitä. Ehkä hän silloin voisi saada omia jälkeläisiään...mutta ei. Se oli mahdotonta - hänen oli pakko jäädä tänne. Hän oli liian kiintynyt tuntemiinsa lapsiin, että kituisi ikuisesti omantuntonsa tuskissa, mikäli hylkäisi heidät tällä tavalla yllättäen. Hän oli luvannut pelastavansa heidät. Hän ei voisi pettää heitä. Eikä Robert sitä paitsi pärjäisi uudella planeetalla. Miehen täytyisi jäädä maapallolle, ja ottaen huomioon millaiset vaarat tuota vaanisivat varsinkin tämänpäiväisen jälkeen...ihmisen hylkääminen olisi riskialtista hänellekin. Olivathan he niin tiiviisti yhdistettyjä toisiinsa. Thargan päätös oli jyrkkä - hän ei voisi lähteä.
Kaipaus kenties näkyi nallen silmistä, mutta silti tuo pudisti päätään. "Ei", tuo kielsi. "Paikkani on täällä. Lasten luona. Jos lähtisin, ketä suojelisi heitä?"
Hän perääntyi autolleen. Robert tokenisi varmasti pian, ja he voisivat ajaa pois. "En pidä sinusta edelleenkään", hän totesi Tohtorille. "Näkemyksemme ovat liian erilaiset. Voisin tuhota sinut, ellen olisi alakynnessä. Toivon, ettet tule suunnitelmieni tielle enää toiste."
"Kuuntele sydäntäsi", hän kehoitti vielä. "Ehkä voisit olla ensimmäinen iljetys, joka muuttaa näkökantaansa ja todistaa olevansa luottamuksen arvoinen."
|
|
|
Post by ITheWolvesI on Jan 3, 2016 20:37:01 GMT
10.Tohtori
Tohtori kuunteli vihaista karhua. Hän selitti, että ihmiset ovat pelkkiä roskaavia olioita. "Ihmiset.. He ovat niin kärsimättömiä. Heidän sisällään on aina se, että heidän on pystyttävä parempaan.. He ovat kokemattomia. He ovat niin.." Tohtori puhui ja jatkoi pienen tauon jälkeen. "Ihmisiä." Suurin osa, ketkä ovat tavanneet Tohtorin, pitävät häntä ehkä jopa hullunrohkeana. Tässä hän nyt seisoi, puhui karhulle, joka yritti tappaa sata ihmistä.
Karhun reaktio kotiinpaluun innostuksesta näki hänen silmistänsä, mutta karhu vastasi ei. Karhu sanoi, ettei vieläkään pitänyt hänestä. Mikä yllätys? Juurihan Tohtori pelasti monen ihmisen hengen ja pysäytti karhun murhasuunnitelman. Karhu jatkoi ja kehotti Tohtoria kuuntelemasn sydäntänsä. "Joskus kuuntelen liiankin hyvin." Mies mumisi itselleen ja sitten katsoi Robertiin. "Tämä mies parka on tuhonoma ja se johtuu sinusta." Tohtori kääntyi ympäri kohti kaupan etupuolta. Poliiseja alkoi mellakoida ulkona ja he keräsivät tietoa ihmisiltä. "Teidän on parasta mennä jo ja pyydän.. Pelasta tuo mies, älä käytä häntä." Tohtori sanoi, kun poliisit alkoivat lähestyä paikkaa missä he olivat. Pian koko alue on tutkittu ja jos rikostoverit eivät ehtisi pois, heille olisi luvassa ongelmia.
Tohtori lähti kävelemään kohti ihmisjoukkoa. Jotkut ihmiset muistivat Tohtorin ja tulivat kiittelemään, mutta mies ohitti ne ja jatkoi matkaansa kauemmaksi. Hän käveli hetken ja sitten kääntyi sivukujalle. Hän tarkisti, ettei kukaan seurannut häntä. Sitten hän astui aluksensa sisälle ja katosi pikkuhiljaa, kunnes jäljellä oli enää hämärä kuja.
//Tämä on minun viimeinen postaus tähän ropeen. Kiitos!//
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Jan 4, 2016 6:55:47 GMT
Nalle käänsi katseensa Robertiin Tohtorin sanojen myötä. Tuhon oma? Mielestään hän oli hoitanut Robertia hyvin. Mies eli sellaista elämää kuin ihmiset yleensäkin - olisiko hänen pitänyt paapoa tuota ja antaa tuolle enemmän? Ei. Robert ei ollut sen arvoinen, olihan tuo loppujen lopuksi vain yksi inhottava aikuinen muiden joukossa. Mutta aikuismaisen elämän hän oli toiseĺle antanut. Kaikki ne tässä maailmassa olivat tuhoon tuomittuja, eikä hän kieltänyt sitä. Robertin henkeä hän sentään suojeli.
Hän ei osannut tuntea katumusta Robertin elämän ohjailemisesta. Olihan se vain luonnollinen symbioosi. "Olen pelastanut hänet jo monta kertaa", hän murahti. "Ainoa, miltä en voi häntä pelastaa, on hän itse. Hän ei aikuisesta muuksi muutu, vaikka kuinka yrittäisin."
Tohtori kehoitti heitä lähtemään, ja karhu otti siitä vaarin. Robertkin näytti osoittavan heräämisen merkkejä ajanherran juostessa pois - heidän ajaessa pikaisesti pois paikalta Tharga jäi miettimään omaa onneaan. Miksi Tohtori oli osoittanut armoa häntä kohtaan? Se näytti olevan toisen heikkous. Heikkous, joka kannattaisi varmasti pitää mielessä, mikäli he kohtaisivat vielä toiste.
// Kiitoksia! ^^ //
|
|