Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 2, 2015 16:03:42 GMT
// Midnight ja Psi Krusnan seuraksi, olkaa hyvät :3 // Mikään muu planeetta ei olisi voinut vastata paremmin mäyrän mieltymyksiä. Hybridi viihtyi tämän tummanvihertävän taivaan alla täysin - hän oli kaukana alkuperäisestä kodistaan ja aikakaudestaan, ja vain harvat asiat muistuttivat häntä normaalista. Täällä kaikki oli uutta, erilaista ja jännittävää, ja mikä parasta, kulttuuri oli osoittautunut vauhkoksi ja meneväksi. Huonokuntoisilla kaduilla haahuilevat kansalaiset olivat arvaamattomia ja tiesivät tismalleen miten pitää hauskaa - vakavuus ja terveet elämäntavat tuntuivat olevan suorastaan kirosanoja andrealiinia rakastaville persoonille. Krusna oli saapunut heidän keskuuteensa vajaat kaksi päivää aikaisemmin, eikä ollut nukkunut vielä hetkeäkään. Hän oli tylsistynyt kuoliaaksi salamatkustaessaan tänne kauppa-aluksen mukana, ja nyt useiden päivien toimeettomuus ja kerääntynyt energia piti kuluttaa kertaheitolla pois. Hän oli kiertänyt katuja ja baareja, tutustunut ihmisiin, vetänyt aivan liikaa piristeitä ja jopa osallistunut yhteen suureen mellakkaan. Nyt mäyrän tummia silmiä jo hieman väsytti ja pää tuntui tahmealta, mutta suuri nenä nuuskutti vielä pirteästi eteenpäin. Hänellä oli tekemistä - hänellä oli etsittävää.
Hengitys vinkuen olento kiipesi ruosteisen aidan yli ja tunkeutui sisälle öiseen, kahden kuun valaisemaan huvipuistoon. Kuut valaisivat uinuvat laitteet kellertäviksi ja saivat mäyrän näyttämään kalpealta ja aavistuksen sairaalta. Vaikkei hän varjoja etsinytkään, nielaisivat ne hänet välillä sisäänsä - Krusnan saattoi vielä erottaa varjojenkin keskeltä, mutta hänen ainaisia seuralaisiaan ei. Vinhaa vauhtia vipeltävät rotat seurasivat hänen perässään, nuuskivat ympäristöä ja katosivat välillä laitteiden alle. Ne auttoivat häntä, tutkivat sieltäkin mihin hänen ei onnistunut katsoa. Hänen ei olisi helppo löytää etsimäänsä, sillä huvipuisto oli niin iso, hänen yönäkönsä oli surkea, eikä hän ollut saanut tarkkoja koordinaatteja. Hänen ostoksensa oltiin käytännössä saatettu piilottaa mihin vain. Varma hän saattoi olla vain siitä, että ne olivat jossain varmassa tallessa. Niin varmassa, ettei kenenkään muun niitä pitäisi löytää. Toivottavasti.
Sosiaalisilla taidoillaan hän oli onkinut esille laitapuolen kauppiaita. Hän oli kuullut paperista, joka näytti tuntemattomille sitä, mitä he halusivat nähdä. Mutkan jos toisenkin kautta hän oli onnistunut ostamaan kyseisen tuotteen itselleen - mutta koska kauppa oli tehty laittomasti, hän ei voinut käydä kauppaa kauppiaan kanssa kasvokkain, vaan tuote oli haettava täältä. Piilotettuna muovipussiin, joka päältä päin näytti sisältävän pelkästään vanhentuneita arpalippuja. Vain pieni punainen x olisi merkittynä pussin kulmaan osoituksena oikeasta kappaleesta. Mikäli hän löytäisi sen, hän voisi tähdätä suurempiin ryöstökeikkoihin, sillä naamioitumisesta tulisi sen avulla entistä helpompaa.
Niin, enää se pitäisi vain löytää.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 3, 2015 8:20:30 GMT
"Qatorz Ula Spez V-8", oli kyyditsijä sanonut päästessään eroon tuttavastaan. Hölmö nimi niin kauniille planeetalle, jossa Psi oli ollut ennenkin. Vaikka kyseessä oli ollut eräänlainen ystävänpalvelus, tunsi hän itsensä silti kurjaksi liftariksi. Nihkeän asenteen kaveri lähti tiehensä saman tien ja Psi tiesi, että saattaisi jäädä jumiin tälle planeetalle joksikin aikaa. Hän ei pistänyt sitä pahakseen. Mitä vikaa planeetassa muka oli? Hän oli tullut takaisin ja meno näytti olevan tuttuun tapaan riehakasta jopa yöaikaan. Kerran aurinkoisena päivänä hänellä oli ollut onni myötä; kaikki yksityiskohdat olivat olleet varkaan puolella ja ehkäpä mies vielä kertoisi onnettaren suosimasta tapauksesta jollekulle, tarkemmin vielä joskus... Psi oli jätetty ilman uteliaita kysymyksiä suoraan huvipuiston kohdalle. Syrjäisempi takaportti oli ainoastaan tyydytty lukitsemaan. Ketään ei näkynyt lähistöllä, mies tiirikoi lukon auki, veti sen perässään kiinni ja astui varjoisaan pimeyteen.
Edellisestä kerrasta oli vasta kuukausi, mutta Psi epäili, ettei ehkä löytäisikään omaisuuttaan. Hän oli joutunut lähtemään kiireessä ja kätköpaikka oli ollut epätavallisen onnettomasti valittu. Paikassa oli jotain karmivaa. Päiväsaikaan lapset olivat nauraneet huvipuistossa liian kovaa, aikuiset kyynelehtineet liikuttuneina katsellessaan jälkikasvuaan ja hattarakin oli maistunut oudolta. Yöllä kaikki kaksinkertaistui, vaikka ketään ei paikalla ollutkaan. Psi lampsi kuitenkin rehvakkaasti pidemmälle paikan uumeniin ja vilkaisi maata, joka oli täynnä hylättyjä karkkipapereita. Psi muisteli itsekseen naurahtaen kouluaikojen roskaamisen vastaista valistusta. Mies jähmettyi paikalleen.
Lemmenjoki-alueen kaikki joutsenveneet oli yhdessä jonossa ketjuin sidottuina paikallaan. Psin mieltä syyhyttävä muhkea ryöstösaalis olisi hyvinkin laajan ja tilavan joutsenveneen syvässä jalkatilassa, jonne moni ei viitsinyt vilkuilla. Joutsen oli ollut yksi harvoista punaisista, joukossa oli tuolloin ollut myös valkoisia ja jopa vihreitä. Nyt joka ikinen oli valkoinen. "Voi paska!" Huudahti Psi turhautuneena. Oliko joutsenveneet vaihdettu kokonaan uusiin, tehty pelkkä värivaihdos, ja olisiko suljettu muovikassi vielä tallella? Valkoisia joutsenia oli ainakin 40. Juuri silloin mies erotti liikettä kauempaa varjoissa. Joku oli liikkeellä samaan aikaan! "Kuka siellä?" Psi kysyi tuimasti mutta kuuluvasti. Tuliko joku haahuilija nyt sekoittamaan hänen suunnitelmansa? Miksi kukaan muu olisi huvipuistossa yöllä? Taparikollinen oli jäänyt kiikkiin luvattoman läsnäolon puitteissa, mutta yövartijalta kaukana oleva hahmo ei kuitenkaan näyttänyt.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 3, 2015 16:59:58 GMT
Kosteisiin sieraimiin eksyi hien ja makean hattaran tuoksu - mäyrä saattoi haistaa paikalla vietetyn ilonpilon vetäessään ilmaa syvälle keuhkoihinsa. Kulkiessaan hän oli yhtä levoton kuin nenänsäkin, sillä kapea ruumis heilahteli puolelta toiselle ja suuntaa vaihdettiin pikaisilla äkkiliikkeillä. Hän ei saanut vainua etsimästään, mutta luotti vahvasti kykyihinsä eksyä sen luo ajan kanssa. Kasvoille viriävä viileä tuulahdus innoitti hybridin iloiseen viheltelyyn, jonka myötä muuten aavemaisen hiljainen ympäristö sai itseensä eloa. Vihellyksen lisäksi ainoa mäyrän korvin kuultava asia oli karkkipaperien rapina kenkien alla ja rottien hiljainen narskutus. Suurempaa tarvetta piiloutumiselle ei ollut, sillä hän ei olettanut kenenkään tulevan vastaan.
Ei ennen kun joku loi kysyvän huudahduksen yön keskeltä. Kuka siellä? Mäyrän olemus valpastui ja eläimellinen pää nousi kumarasta pystyyn ja vilkuili maltillisesti ympärilleen. Hän oli juuri ollut tunkemassa päätään yhteen sopivalta vaikuttavaan tynnyriin, mutta vain huomatakseen sen olevan täynnä roskia. "Kuka siellä?" Hän huusi kysymyksen takaisin, virnisti pienesti omalle kommentilleen ja etsi mystistä seuralaistaan. Lopulta hän paikansikin tumman kuvajaisen lemmenjoen toiselta puolelta, muttei vaivautunut lopettamaan etsintöjään moisen takia - vaikka toisen äänensävy olikin ollut tiukka, vaikutti toinen vielä toistaiseksi vaarattomalta. Rennolla otteella hybridi hylkäsi roskiksen ja siirtyi tutkimaan suurempaa vajaa, joka ilmeisesti oltiin tarkoitettu työntekijöiden varastoksi ja korjaamoksi. Kroisos vilahti nopeasti hänen jalkojensa välistä ja eteni peremmälle varastoon, mikä tuntui olevan täynnä kaikenlaista krääsää. Istuimia, koneenosia, muovisia nukkeja, työkaluja, muttereita... Perällä näkyi vielä yksi punainen joutsenvene. Se oltiin ilmiselvästi haluttu vetää pois käytöstä yksinkertaisen virheen takia - sen pää oli irronnut jonkinmoisen tapaturman sivutuotteena. Varmaankin yhden känni-illan riehakkaissa menoissa, arveli Krusna.
Nyt kuitenkin uteliaana mäyrä vilkaisi vielä taakseen. Mitä joku teki täällä keskellä yötä lemmenjoella seisomassa? "Hylkäsikö deittisi sinut?" hän murjaisi jutustelutuulella uudelle kumppanilleen. "Älä turhaan enää odota, kuomaseni - hän on jo aikoja sitten häipynyt toisen miehen syliin. Turhaan vain jäädytät täällä muniasi. Mene hankkimaan niille parempaa tekemistä." Krusna katosi vajan sisään, mutta vain huomatakseen, ettei nähnyt juurikaan mitään. Kuut valaisivat loistavasti vajan ulkopuolella, mutta täällä, kun ikkunoita oli vain niukasti... täällä erotti vain muotoja ja alkeellisia värisävyjä. Oli pakko edetä lähinnä tuntoaistin voimin. Intuitio sanoi, että täällä olisi voinut olla jotain...
Silti seurallisen luonteensa ansiosta mäyrän oli pakko jatkaa puhumista, vaikkei enää ollutkaan varma, kuuliko tuo joku häntä. Samalla hän tunnusteli pöytiä, kurkotteli koloihin, availi laatikoita... toistaiseksi tuloksetta. "Se on aika kamalaa se, munien jäätyminen", hän tokaisi. "Oletko koskaan ollut pohjoisimmilla planeetoilla, siellä missä lähimmät tähdet ovat useamman tunnin matkan päässä?" Pikainen vilkaisu ovea kohti. "Jollet, älä menekään. Voit olla varma ettet löydä pallejasi enää viikkoon. Yhdenkään elävän olennon ei pitäisi joutua asumaan siellä - varsinkaan mikäli haluaa säilyttää kykynsä lisääntyä."
Samassa kuului rapinaa. Kroisos taiteili punaisen joutsenveneen päällä ja repi peräänsä jotain, mikä vaikutti muovipussin alulta. Mutta se, oliko se kumman miehen etsimä muovipussi vai jokin aivan muu, ei ollut varmaa. Luodessaan katseensa siihen Krusna tiesi vain, että se saattoi olla hänen etsimänsä. "Kappas..."
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 4, 2015 16:18:54 GMT
Suositussa ja valtavassa huvipuistossa tuskin edes oli minkäänlaista yövartijatoimintaa. Valvontakameroita, niitä oli nykyisin planeetasta riippumatta miltei kaikkialla. Psi tosin ei ollut havainnut ensimmäistäkään. Toinen matki Psin kysymystä, eikä mies saanutkaan suoraa vastausta. Hiljaisuuden vallitessa ryöstäjä lähti kävelemään lähemmäs. Levottomuus lävisti Psin kokonaan; hänen oli otettava selvää, kuka tuo toinen yöllinen kulkija tarkalleen oli! Ennen sitä hän ei saisi mielenrauhaa. Tehtävän onnistuminen oli yhä kaikki kaikessa.
Tuntematon oli jo kadonnut varastolta näyttävään pieneen paikkaan. Ovi oli puolittain auki ja Psi kuuli monologin. Kyllä, toinen oli ehdottomasti miespuolinen. Psi potkaisi oven sepposen selälleen ja rykäisi vielä ilmaisten läsnäolonsa. Psi näki heti paljon tarkemmin ja lähempää toisen erikoisen ulkomuodon. Tyyppi näytti etsivän kuumeisesti jotain. Psi oli nähnyt monenkirjavaa väkeä missä milloinkin ja hän yritti muodostaa fiksua sanottavaa niinkin yllättävässä tilanteessa.
Hiipparilla täytyi olla selkeä motiivi, olivathan he molemmat samaan aikaan samassa paikassa! Psi ei rohjennutkaan astua lähemmäs, tuntemattomallahan saattaisi olla vaikka millaisia aseita, kykyjä ja voimia. Vaistomaisesti mies otti yhden askelen taaemmas katsellessaan lyhyempää henkilöä. "Mitä ihmettä sinä etsit täällä keskellä yötä?" Psin suusta lipsahti vaativalla äänellä ja mies tajusi heti kuulostaneensa äidiltään. Nopeasti hän paikkasi tilanteen itsetietoisena: "Olen tallentanut kaiken huvipuiston tiedon ja tunnen tämän paikan pienintäkin piirtoa myöten."
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 6, 2015 15:43:41 GMT
Lemmenjoen rakkaudeton kulkija teki näyttävän sisääntulon hänen perässään. Ovi potkaistiin auki ja yksinäinen rykäisy ilmoitti läsnäolosta vielä kertaalleen, mikäli aiempi ilmiselvä vihje ei olisi ollut tarpeeksi voimakas herättääkseen vastapuolen huomion. Mäyrä heitti kysyvän vilkaisun kulkijaa kohtaan, ja toinen astui askeleen taaemmas - hieman ristiriitaisia viestejä mäyrän näkökulmasta. Hän oli pitänyt itsevarman teatraalisesta tavasta astua sisään, mutta toisaalta hän olisi toivonut toisen tulevan yhtä määrätietoisesti myös peremmälle. Toisen osoittama itsesuojeluvaisto oli kyllä hyvä ja kunnioitettava piirre, mutta pidemmän päälle erittäin ikävystyttävä sellainen. Krusnalla oli tunne, ettei tämä mies ollut paikallisia.
Hybridi väräytti taas nenäänsä, haisteli muukalaista nyt lähempää. Ohuet viikset heiluivat ja värisivät, mutta hän ei haistanut pelkoa, eikä muutakaan järin mielenkiintoista. Toinen uteli häneltä taas, ja tälläkin kertaa äänensävy oli vaativa - toisella taisi sittenkin olla jotain muitakin suunnitelmia kuin kadonneen heilan odottaminen. Ketään juuri jätetty hiippari ei olisi näin kiinnostunut toisesta yöllisestä hiipparista. Mutta mäyrän mielenkiinto miestä kohtaan oli vain rajallinen - Kroisoksen repimä muovipussi kiinnosti häntä paljon enemmän, ja hän käänsi miehelle selkänsä. Muovipussi oli aivan liian painava rotan raahattavaksi, joten lemmikin urheat yritykset olivat tuhoon tuomitut. Nyt jo repaleinen pussi makasi edelleen veneen sisällä, jonne Krusnakin pian taittoi itsensä. Vain yksi nopea vilkaisu pussin kylkiin oli tarpeellinen - ei äksää. Se ei ollut hänen pussinsa. "En ainakaan tätä", Krusna huokaisi selkeän pettyneellä äänellä. Olisikin ollut liian helppoa löytää se näin nopeasti.
Seuraavaksi hänen silmänsä kirkastuivat, sillä muukalainen sanoi jotain erittäin mielenkiintoista. "Todellako?" hän uteli ja onnistui pitämään katseensa miehessä jopa viitisen sekuntia, ennen kuin levottomuus otti voiton ja olento kumartui jälleen veneen sisälle. Vaikkei pussi ollutkaan hänen, siellä voisi silti olla jotain muuta mielenkiintoista - ja jollei, hän sai ainakin esitellä upeaa takamustaan tuolle tuntemattomalle. "Jos sitten leikitään, että etsisin vaikka isoäitini itsekutomia kalsareita, jotka olisi tungettu suurinpiirtein..." Hetken hiljaisuus, kun mäyrä etsi sopivaa vertauskuvaa esittämälleen asialle. Pari kulunutta saapasta heitettiin turhautuneena lattialle Psitä kohti, ennen kuin Krusna päätyi nostamaan aiemmin tutkimaansa muovipussia. Se oli ehkä hieman liian iso, mutta muuten kelpo. "...tämän kokoiseen pakkaukseen, mikä olisi tietojesi mukaan paras paikka etsiä sitä? Rakastaisin näes isoäitini kalsareita hyvin paljon, enkä haluaisi kenenkään muun käyttävän niitä. Se olisi pyhäinhäväistys isoäitini taitoja kohtaan. Olisin siis piilottanut kalsarit johonkin varmaan paikkaan, josta muut eivät sitä löydä, mutta silti jonnekin, mistä minun on helppo noutaa ne. Jonnekin tänne puiston eteläpuolelle. Sanooko mitään?"
Kroisos kiipesi veneen laidalta hänen olkapäällensä ja jäi narskuttaen tuijottamaan Psitä. Kinan olinpaikka oli vielä tuntematon. Krusnan katse muuttui tutkivaksi, kun hän kääntyi ympäri Psitä kohti. "Vaikutat ulkopaikkakuntalaiselta. Miten ulkolainen tietää tästä puistosta niin paljon?" Ensimmäistä kertaa hän läheni Psitä. Eläimellistä päätä kallistettiin puolelle ja toiselle, kun mäyrä yritti katsoa tuttavuuttaan jokaisesta kulmasta. Ihminen, tai ainakin lähellä sitä. Yksityiskohtia hän ei vieläkään erottanut kunnolla tässä valossa. Hän tunki kiusallisen lähelle, ujutti nenänsä vain muutaman sentin päähän toisen kasvoista, mikäli toinen ei perääntyisi taaemmas. Kostea kieli käväisi ulkona kuin maistamassa ilmaa. Mikäli Psi olisi tarpeeksi lähellä, hän käyttäisi kieltään myös Psin posken nuolaisemiseen. "Et taidakaan olla täällä vain jäädyttämässä pallejasi. Olet vilpillisiä miehiä, voin suorastaan maistaa sen." Ilme tiukkeni hetkeksi, ja mustien nappisilmien ympärille ilmestyi kasa ryppyjä. Hetken aikaa ilmassa oli säkenöivää jännitystä, kunnes mäyrä hihkaisi iloissaan, venytti suunsa koko hammaskaluston paljastavaan leveään virnistykseen ja kohotti kättään ylävitosta pyytökseen. "Tähän käteen, kuoma! Etsitkö sinäkin kalsareita?"
Samassa kävi ilmi, ettei Medavekin kädessä vieläkin ollut muovipussi ollut tehty pidempiaikaiseen kantamiseen. Aika oli mitä ilmeisimmin haurastuttanut sitä, ja nyt se repesi ja vuodatti sisältönsä hurjaa vauhtia miesten jalkoihin. Yllättäen heidän välissään oli iso kasa kultaa, kolikoita ja koruja. Hämmentynyt katse käväisi aarteissa ja palasi sitten Psin kasvoihin. "...vaiko tätä? Älä sentään tätä. Vaikuttaa toisarvoiselta rihkamalta. Voit ruokkia sillä korkeintaan puluja. Tai ehkä varata puuduttavan matkalipun sinne pohjoisimpaan kolkkaan, jos olet onnekas, mutta kuten jo sanoin, en suosittele sitä."
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 7, 2015 14:42:17 GMT
Mistähän päin saappaidenviskoja mahtoi olla kotoisin? Psi ei välittänyt tiedustella, vastahan he olivat kohdanneet toisensa. Esittäytymätön penkoi punaista joutsenvenettä. Toinen jauhoi kalsareista, mutta Psi ajatteli itsekkäästi vain omaa suunnitelmaansa. Vaikenemisellaan hän kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Oli ilmiselvää, että jotakin tyypille arvokasta lymyili edelleen tässä samaisessa huvipuistossa. Psi ajatteli, oliko ollut virhe kertoa niin pian, että hän tunsi huvipuiston läpikotaisin? Ei, miestä oli syyhyttänyt sanoa se ääneen. "Rotta!" Hän sitten huudahti ja astui kuin astuikin lähemmäs monta askelta. Psi oli aina pitänyt rotista, vaikkei koskaan ollut saanut pitää lemmikkejä. Yökulkija aavisti, kuinka hän alkoi herättää mielenkiintoa läsnäolollaan.
"Niin. En todellakaan ole kotoisin tältä planeetalta", Psi myönsi sitten suoraan, kertomatta enempää lisätietoja. Hän tunsi olevansa tutkivan katseen alla, mutta ei antanut sen häiritä. Tuijottivathan myös Maan ihmiset häntä jatkuvasti. Tuntematon tuli hyvin likelle ja rikollinen pysyi järkähtämättömästi paikoillaan. Toisen näkö oli ilmiselvästi huono yöaikaan, se saattaisi kääntyä vielä eduksi... Psi tunsi kielen poskellaan ja mies yritti peittää negatiivisen reaktionsa parhaansa mukaan. Hän oli aina hyvin tarkka siitä, kuka häneen sai koskea ja kuka ei. Viimeksi häntä oli nuolaissut eräs Jennifer tyystin toisenlaisissa tunnelmissa.
Psi tuijotti vastapuolen hampaita, toinen näyttikin ainoastaan ilahtuneelta. Psi läpsäytti kättä haluttomasti, koska läsnäolija sitä näytti toivovan. "No, mikä sinun nimesi on?" Hän halusi tietää kireän tunnelman ollessa turvallisesti ohi. Juuri silloin miehen jo aiemmin havainnoima ja liian tutun näköinen muovikassi repesi. Tummiin pukeutuneen pitkäaikaisissa ajatuksissa se oli ollut isompi. Hän oli suurennellut kokonaisuutta. Kyseessä oli silti tismalleen sama ryöstösaalis, mitä hän oli etsinyt! "Voi Luoja!" Psi huudahti, vaikkei uskova ollutkaan. Koko ryöstösaalis oli heidän välissään, juuri se, mitä hän oli niin pitkään haikaillut. "Älä sinä kuule arvostele!" Psi suutahti mutta oli myös oudon hyvillään siitä, että aarre oli pysynyt varmassa tallessa tähänkin saakka. "Tähän liittyy oikea hyvän onnen tarina. Sitä paitsi, tämä on hyvä alkusysäys isäni syöpähoitomaksuihin", Psi improvisoi luontevasti ja välittömästi. Oikeasti hän antaisi sen hirmuhallitsijan kuolla, mikäli ukko sattuisi syöpää sairastamaan. Psi avasi takkinsa laajan taskun ja veti esiin ison säkin. Mies kyykistyi nopeasti ja alkoi keskittyneenä haalia omaisuutta säkin sisään, hitaasti jokaista korua ja kolikkoa myöten, aivan kuin olisi yksin tilanteessa. "Yöaikaan pitäisi nukkua... kaikkien valehtelijoiden kuten sinun", Psi tylytti.
Pian kaikki olikin kerätty talteen ja hän kuuli äkkiä ääniä ulkopuolelta. Ovi oli edelleen auki ja valppaan mielen hälyttäneet äänet kuuluivat suoraan jostain itäpuolelta. "Kuuletko?" Psi kysäisi kuiskaten. "Se on vielä kauempana, en saa tarpeeksi selvää... Se voi olla kuka tai mikä tahansa", mies kuiskasi taas. Hankalissakin paikoissa kovaksi keitetty Psi nautti jännityksen tuomasta tunteesta täysin siemauksin ja alkoi hymyillä.
//Toivottavasti tapahtumien järjestys meni suunnilleen kohdalleen, helposti tulee pitkiä pelivuoroja//
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 8, 2015 19:02:24 GMT
Mies vetäytyikin yllättäen kuoreensa eikä suostunut kertomaan ajatuksiaan hänen kätköpaikkansa sijainnista. Ohikiitävä huolestuneisuus käväisi mäyrän kasvoilla - kuten Psikin parhaillaan mietti, hänkin pohti tehneensä virheen kertomalla liikaa. Koska hän oli tekemisissä toisen vilpillisen olennon kanssa, oli olemassa hyvä mahdollisuus että toinen käyttäisi omia, yksityiskohtaisempia tietojaan ja kähveltäisi hänen ostoksensa... Mutta toisaalta toinen seisoi tukevasti paikoillaan, mikä tuki enemmän sitä väitettä, ettei toinen ollut kiinnostunut tavoittelemaan hänen omaisuuttaan ainakaan kovin nopealla aikataululla. Ja Krusna oli tottunut luottamaan omankaltaisiinsa - rehelliset miehet ne vasta vaarallisia olivatkin. Niistä ei ikinä tiennyt, milloin ne tekisivät jotain arvaamatonta.
Psi kiinnostui rotastakin, mikä ilahdutti Krusnaa. Hän piti lemmikkeihinsä kohdistuvasta ihailusta melkein yhtä paljon kuin omastaan, ja oli kyllä valmis antamaan anteeksi senkin, mikäli Kroisoksen läsnäolo oli saanut muukalaisen unohtamaan velvollisuutensa vastata. Eihän hän edes välttämättä vastausta tarvitsisi - hän selviäisi etsintäretkestään yksinkin. Ja toisaalta hänellä oli niin paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää, ettei hän jaksanut jäädä harmittelemaan toisen puhumattomuutta. Olihan tämä tilanne mielenkiintoinen!
Ihminen vastaili hyvin lyhyesti ja osallistui innottomasti hänen ylävitoseensa. Krusna loi toiseen aavistuksen pettyneen ja moittivan katseen, sillä oli oman ilonsa keskellä odottanut toiselta enemmän. Varkaaksi toinen oli liiankin vetäytyvä ja sisäänpäinkääntynyt - ilo kaltaisensa rötöstelijän kohtaamisesta alkoi laimeta. Heillä ilmiselvästi oli erilaiset motiivit työnteolleen, mikä selvisi pian muovipussin repeämisenkin myötä. Saalis ei ollut Krusnan kriteereiden mukainen, ja toinen kertoi vielä sydäntäriipaisevan tarinan isästään. Toinen rötösteli näemmä pitääkseen huolta perheestään - ja hän hauskanpidon takia. Maailmat olivat erilaiset, mutta Krusnan oli pakko myöntää toisen aatteiden olevan jalot.
Nimen kertominen oli unohtunut muovipussin repeämisen aiheutuneeseen hämmennykseen, ja nyt mäyrä irvisti toisen syytöksille. "Hyvin koskettavaa", hän myönsi ja seurasi miten toinen keräsi saalistaan lattialta. "Varmasti isäukkosi arvostaa tuotakin vähää. Annat hänelle yhden noista korvakoruista, niin hän voi ainakin kuolla nättinä." Musta huumori oli kenties hyvin riskialtista tässä tilanteessa, mutta mäyrä ei aina kyennyt hillitsemään kieltään. Se laittoi sanoja ilmoille ennen kuin hän ehti edes ajatella. Kun toinen saarnasi hänelle nukkumisesta ja valehtelemisesta, Krusna puolestaan naurahti. "Kait sinäkin olet jo tajunnut, että nukkuminen on tylsää", hän hymähti silmää iskien, vaikka Psillä oli kyllä pointtinsakin. Hän oli valvonut liian kauan ja kaipasi unta. Muttei vielä... "Se on niille, joilla ei ole elämää."
Kuuluvat äänet saivat hybridin jälleen valpastumaan, ja virittivät tuohon uudenlaista energiaa. Psi alkoi kuiskata, ja pian toisen huulille ilmestyi myös hymy, joka tarttui Krusnan huulille. Hymy tuntui enteilevän jotain hyvää - ehkä tästäkin sisäänpäinkääntynestä veikosta saataisiin vielä jännitystä janoava toveri. Toinen vaati ehkä vain aikansa lämmetä. "Kuuletko nuo matalat pulputukset?" Krusna innostui ja kohotti päätään haistellakseen ilmaa paremmin. Mäyrän ruumis oli valpas ja valmiina lähtemään liikkeelle - sydän pamppasi taas lujempaa, sillä tämä oli mieluisa ja jännittävä yllätys. "Kuulostaa aivan... oletko törmännyt niihin kolmipäisiin, siivellisiin skorpiooneihin? Miksi niitä sanottiin...ter....tersk...terla...teskaaneiksi? Niihin, jotka lamauttavat verenkiertosi, jos pystyvät pitämään katsekontaktin tarpeeksi pitkään ? Eikö tuo kuulosta aivan siltä?" Krusnan silmät alkoivat säkenöidä. Teskaanit olivat vaarallinen, mutta erittäin harvinainen ja suuresti arvostettu laji. Sitä pidettiin arvossa jo myrkkynsä takia, mistä saatettiin johtaa monia huumauttavia tai lääkitseviä aineita, mutta olennot olivat käypää riistaa myös sodankäynnin puolella väkivaltaisen luonteensa takia. Pelkkä suuri kokokin herätti kunnioitusta - teskaanin sanottiin yltävän jopa viiden metrin korkeuteen. "En arvannut, että sellainen voitaisiin tuoda tänne...jonkun täytyy kuljettaa sitä tänne jo nyt...täällähän oli gladiaattorinäytös huomenna, eikö ollutkin?"
Krusna pyrki innostuksissaan tarttumaan Psitä hartioilta ja ravistelemaan tuota leikkisästi. "Onko sinulla hajuakaan, kuinka paljon tienaamme, jos varastamme sen ja myymme markkinoilla? Pelkästään jo sen myrkystä tienaisimme satoja! Sillä rahalla herättäisimme jo raihnaisen isäpappasikin henkiin!" Mäyrä ei tuhlannut aikaa, vaan lähti juoksemaan ulos varastosta ääntä kohti. "Tule!" hän kuiski Psin perään ja viittoi tuota mukaansa. "Me varastamme sen!" Innostunut nauru karkasi hänen huuliltaan. "Eihän meidän tarvi tehdä mitään muuta kuin pysyä hengissä!"
Juostessaan Krusna vilkuili vielä kertaalleen toverinsa perään. Kroisos puristi hänen olkapäätänsä kynsillään ja näytti närkästyneeltä. "Jos kuolet, ilmoitan teini-ikäisen wannabetietokoneen saaneen surmansa, ok? Näytät meinaan ihan siltä! Toivon todella, ettei isäsi ollut vanhanaikainen pöytätietokone!" Huonoja vitsejä oli vaikea lopettaa toiminnankaan keskellä. "Jos taas saan surmani, voit kutsua ruumistani Krusnaksi."
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 10, 2015 12:45:12 GMT
He molemmat pitivät vielä kiinni eräänlaisesta salamyhkäisyydestä oman etunsa takia. Hybridi vaikutti olevan läpeensä huumorimies kaiken yön pimeyden keskellä. Yrittikö hän keventää tunnelmaa, vai tuliko sellainen luonnostaan? Psi ei ollut täysin varma asiasta. Ryöstösaaliin määränpää oli mennyt läpi ja Psi oli tyytyväinen. Mäyrämies näytti olevan selvästi kokeneempi, toinen oli varmasti saanut hämärähommien lahjat synnyinlahjakseen tai jo äidinmaidosta. "Teskaani? Se jää nähtäväksi!" Psi sanoi epäilevästi ja punnitsi kokeilevasti säkkiä kädessään. Hän olisi varma vasta kun omin silmin näkisi mikä ulkona odotti. "Niin, täällä on yhtä sun toista tapahtumaa. Väkeä tulee taas pilvin pimein", Psi myönsi. Hän oli tutkinut huvipuiston seuraavan päivän tapahtumia jo ennalta. Hengenheimolainen näytti olevan täpinöissään ja hän tulikin ravistelemaan leppoisasti hartioista. Seuraavaksi hybridi jo kiiruhti toisaalle. Mitä ikinä hän olikaan etsimässä, mahdollinen teskaani näytti vievän voiton sillä hetkellä. Psi totteli käskevää kuiskausta, hän oli saanut omansa ja janosi nyt yhtä lailla toimintaa.
"Ole sinä vain innovatiivinen mutta minä olen järjen ääni, jotta saan pidettyä töppösesi maan tasalla. Meillä on aikaa toimia tasan kaksi tuntia ennen kuin huvipuisto taas avataan", ihminen huomautti täynnä uutta energiaa. Kauniin ja erikoisen planeetan huvipuistolla oli paikallisten makuun sopivat aukioloajat. Psi piti aarresäkin mukanaan mutta totesi nopeasti: "Kätken tämän toistaiseksi, niin käteni ovat täysin vapaat." Mies työnsi säkin nopeasti tuuheaan puskaan, jonka takana loisti kärpässienen näköinen katulamppu. Kätketty säkki olisi helppo hakea pois ennen lopullista lähtemistä. Hän ei voinut missään nimessä kilistä ja helistä kolikkojen ja korujen takia. Johtuen joko kutkuttavasta jännityksenpoikasesta tai toisen tietokonemurjaisusta, Psi nauroi ääneen mutta hillitysti asiattoman oleskelun olosuhteisiin nähden. Terveen varovaisuuden rippeet alkoivat murentua kovaa vauhtia, mies oli löytänyt kaltaisensa! Öisessä huvipuistossa ei moraalinvartijoita kaivattu.
Krusnaksi esittäytynyt ansaitsi myös kuulla totuuden. "Minä olen Psi", paljasti rikollinen kiirehtiessään Krusnan kannoille. Hän oli jo varastossa ajatellut uudestaan, miksi oli valinnut juuri sen yön. "Syntymäpäivä..." Varjoihin sulautuva Psi kuiskasi miltei äänettömästi itse itselleen. Krusnakin oli tarttunut hänen nuoreen ulkonäköönsä, kuten niin monet ennenkin. Vanhemmissa äijäporukoissa Psi kuuli aina olevansa "se poika" ja ikäistensä seurassa hän oli kuulemma liian teräväpäinen ja itsetietoinen. Psi huokaisi hiljaa ja päätti pitää täsmällisen ikänsä edelleen vaiettuna juttuna. Syntymäpäiviä tuli ja meni, ja hän ei vielä hiiskahtaisi sellaisesta sanaakaan.
Pian hiippailija pysähtyi paikoilleen. Kauempana todella näkyi jotakin suurta, jota kiskottiin pitkin laajaa kojuaukiota. Kolme päätä oli peitetty tiukasti ja otus liikahteli epävarmasti. Näköhavainto riitti. "Ne pelkäävät vettä", Psi sanoi äkkiä varmana lajin heikkouksista. Mies kääntyi katsomaan seuralaistaan. "Voisin iskeä tuon tyypin tajuttomaksi. Hän on selvästi ainoa liikkeellä", Psi totesi Krusnalle mietteliäänä, koska kaikki väkivalta oli hänen mielestään aina yhtä epämiellyttävää. Jo se oli erikoista, että niin hintelän näköinen mies oli laitettu teskaani-asialle. Otus oli selvästikin huumattu siirtoa varten. Muita mahdollisia läsnäolijoita ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut missään yön pysähtyneessä maisemassa.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 15, 2015 13:50:09 GMT
Mäyrän luonnolle oli tavanomaista tämänkaltainen spontaanius ja asioista toiseen hyppiminen - alkuperäisistä suunnitelmista kiinni pitäminen oli tuolle useimmiten miltei mahdottomuus. Elämä johti hänet niin usein tämänkaltaisille sivuraiteille, että oli jopa ihme jos hän joskus sai tehtävänsä loppuun selkeästi ja häiriöittä. Monesti ne jäivät mielenkiintoisempien asioiden alle ja vaipuivat unholaan, mutta tämänkin elämäänsä häiritsevän sekasotkun keskeltä Krusna vielä aikoi lunastaa ostoksensa. Teskaani oli upea ja loistava haaste, mutta psyykkinen paperi auttaisi heitä sen myymisessä. Sekin piti löytää. "Mihin tässä järkeä tarvitaan?" Krusna kysyi nauraen ihmistoveriltaan ja vilkaisi tuohon huvittuneena. Onneksi ihminen näytti kulkevan pimeässä paremmin kuin hän, sillä toisen kulku näytti tasaiselta ja vaivattomalta. Krusna hoippui ja törmäili asioihin hieman, mutta siihen vaikutti toisaalta jo väsymyskin. Hän olisi varmaan hoippuroinut valoisallakin. "Meinaatko vain puhua teskaanille järkeä, hm? Saat sen tulemaan mukaamme, jotta se saa oman osansa saaliista ja voi maksaa veronsa ja lähteä viideksi viikoksi kanarialle?" Mäyrä nauroi itsekseen. "Ei, ei sillä ole järjentajua. Miksi olisi meilläkään - jos haluamme napata järjettömän olennon, meidän täytyy alentua sen tasolle. Joten heitä jo ne ylikäytetyt aivosi pellolle!"
Kaksi tuntia oli aika, jonka sisällä he nappaisivat teskaanin ja kuljettaisivat sen pois, mutta epäselvää oli riittikö se psykopaperin löytämiseen. Se huolestutti Krusnaa lievästi samalla kun hän katsoi Psin piilottavan saaliinsa puskaan. Hänellä ei ollut vielä saalistaan, mutta hän laski Kroisoksen kärpässienen näköisen lampun juurelle. Rottia oli liian uskaliasta ottaa lähelle kyseistä petoa, ja hän ei voisi kuvitella elävänsä ilman noita siimahäntiä. Tytöistä oli liian paljon apua, ja nytkin hän kehoitti Kroisosta paikantamaan lajitoverinsa ja jatkamaan etsintöjä. Ehkä psykopaperi olisikin jo tallessa kun hän palaisi Psin kanssa takaisin.
Psin nauru tarttui Krusnaan uudestaan, ja mäyrä vilautti hymyn toverilleen heidän jatkaessaan matkaa. "Todellako?" Hän kysäisi kuullessaan toisen nimen. "Et ole tosissasi. Nimesikin kuulostaa jo joltain tietokoneen vialliselta virtapiiriltä!"
Teskaani ilmestyi heidän näköpiiriinsä ja näkyi tummana siluettina taivasta vasten. Krusna teki saman huomion kuin Psikin - olento vaikutti huumatulta, mutta siltikin oli outoa, että vain yksi hintelä mies oltiin laitettu taluttamaan sitä. Siinä oli joko jotain erittäin mätää, tai erittäin huolimatonta. Suuri skorpioni näytti haluttomalta kulkemaan eteenpäin ja pidätteli epävarmoja askeliaan. Mies kiskoi sitä köysi kireällä eteenpäin, mikä ärsytti talutettavaa entisestään. Skorpioni yritti vaihtaa suuntaa ja paeta vetävää voimaa, mutta törmäsi viereiseen kojuun ja sai sen katon murenemaan. "Hmm", Krusna mietti ja kuunteli Psin pohdintoja. "Hyvä idea", hän myöntyi. "Järjestän sinulle harhautuksen - kajautat häiskän unten maille, ja minä yritän napata talutusnarusta."
Odottamatta Psin vastausta mäyrä katosi pujottelemaan lähemmäs aukiota. Hän kyyristeli varjoissa ja piilotteli kojujen ja laitteiden takana pysyäkseen näkymättömissä. Taas hän etsi jotain, minkä avulla herättää taluttajan huomio nopeasti ja helposti, ja löysikin sen pian virtalukon muodossa. Aukion reunalla olevaan suureen karuselliin oli jätetty avain paikalleen, ja innosta hihkuen Krusna kurottautui vääntämään siitä. Tuloksena oli hetken hiljaisuus, ennen kuin karuselli lähti hiljalleen pyörimään ja keräämään vauhtia. Vauhtia saatuaan syttyivät lukuisat vilkkuvalot ja iloinen karnevaalimusiikki alkoi soimaan kaiuttimista. Kontrasti pimeään ja hiljaiseen ympäristöön oli valtava - yllättäen huvipuisto täyttyikin eri värisistä, kirkkaista ja liikkuvista valoista. Se oli kuin disko konsanaan, jossa diskopallon sijalla oli yksinäinen karuselli.
Krusna huudahti riemusta ja hyppäsi karusellin leikkihevosen päälle huitomaan. Piilottelun aika oli ohi. Hän teki kohteliaan tervehtimiseleen teskaanin taluttajalle ja käänsi katseensa sitten itse petoon, joka erottui nyt valojen ansiosta paljon paremmin. Hän vihelsi sille kutsuvasti. "Tulehan, peto! Ystäväni haluaa puhua sinulle järkeä! Lomamatkasi Kanarialle odottaa."
Harhautus onnistui, muttei tuottanut aivan halutunlaista lopputulosta. Taluttajan huomio kääntyi oitis karuselliin ja Krusnaan, ja tuo pelästyi - mutta niin pelästyi myös teskaani. Yllättävät äänet ja siteidenkin läpi näkyvät valonvälähdykset järkyttivät jo ennestään epävarmaa teskaania, ja nyt jos koskaan tuo tappeli taluttajaansa vastaan tosissaan. Hintelä mies pudotti säikähdyksissään narunsa ja teskaani pääsi vapaaksi. Olento pulputti lujempaa ja skorpioonin häntä iskeytyi lujaa vauhtia maahan. Se perääntyi ja alkoi mielivaltaisesti iskeä kaiken kimppuun, mikä sattui sen tielle. Mitään se ei nähnyt, mutta jokainen kiinteä esine tuntui uhalta. Useampi koju tuhoutui, ennen kuin peto paikansi karusellin äänen perusteella, päätti sen pahimmaksi uhakseen ja syöksyi karusellia kohti.
Mikäli Psi oli saanut jo hoidettua hintelän miehen pois häiritsemästä, tuokin saisi oitis alkaa keksiä keinoja villiintyneen teskaanin rauhoittamiseksi. Huumausaineet kuluttaisivat sen varmasti nopeasti loppuun ja estäisivät sitä iskemästä kovin tarkasti, mutta siltikään se ei ollut aliarvioimisen arvoinen vastustaja.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 15, 2015 17:38:06 GMT
Psi jätti huomiotta Krusnan jutustelevan sävyn nimeensä liittyen. Sillä nimellä hän oli kautta aikojen toiminut! Oli aika ajatella paljon tärkeämpiä asioita. Psi itse oli ottanut esille väkivaltaisen teon, joten Krusna näytti päättävän asian olevan sillä selvä. Mies tiesi, että hänen olisi oltava sanojensa mittainen, tai joutuisi vielä naurunalaiseksi. Epäröiden hän tähyili ympärilleen ja hämmästyi pian näkemästään. Kaikki tapahtui kuin alitajuntaisesta tilauksesta, yhden suljetun kojun ulkopuolelle oli unohtunut tai yksinkertaisesti jätetty iso kori täynnä vankkatekoisia pesäpallomailan kaltaisia välineitä. Psi nappasikin saman tien yhden kättä pidemmän ja hiipi äänettömästi ja huomaamattomasti teskaanimiehen taakse.
Psi oli saada kohtauksen, kun musiikki alkoi raikua aiemman hiljaisuuden äkisti täyttäen. Mikä harhautus, ihminen ajatteli tyrmistyneenä. Liikkeelle lähteneen karusellin valot ja liike herättäisivät kenen tahansa huomion koko tienoon alueella...! Miestä häiritsi Krusnan valitsema harhautus, sillä se saattaisi tuoda odottamattomia harmeja paikan päälle alta aikayksikön, kuin nälkäisen piraijalauman. Impulsiivisen oloinen hybridi heilui karusellissa. Teskaanin taluttaja pysähtyi. Enempää aikailematta Psi kalautti miestä voimakkaasti mailalla päähän. Mies kaatui maahan ja jäi liikkumattomana siihen paikkaan. Psi päästi välittömästi irti mailasta, kuin olisi tehnyt vähintään murhan. Oliko isku ollut riittävän voimakas? Hän ei ollut tullut huvipuistoon murskaamaan ventovieraiden kalloja! Tyyneytensä keräten mies nappasi mailan maasta, ettei todistuskappaleita jäisi lojumaan.
Teskaani oli villiintynyt ja pitelemätön mutta se vaihtoi äkkiä suuntaa horjahdellen karusellista sivummalle. Teskaani eteni sokkona kohti valtavaa rakennusta. Se puikahti onnen kaupalla suoraan pilkkopimeään peilisaliin. Psi tunsi huvipuiston ja peilisalirakennuskin oli helposti tunnistettava. Hän tiesi ennestään, että koko rakennus oli tehty äärimmäisen kestäväksi, eikä mikään tulisi särkymään noin vain. Rikollinen etsi seuraavaksi Krusnaa katseellaan. "Pian nyt! Kohta täällä on koko lähiseudun väki lainvalvojia myöten!" Psi sihahti levottomana.
Krusnaa varsinaisesti odottamatta Psi sukelsi nopeasti ja uhkarohkeasti rakennuksen ovettomasta sisäänpääsyaukosta sisään. Käsikopelolla hän etsi valokatkaisimia ja katosi näkyvistä syvälle säkkipimeään. Hän oli arvellut punaisen joutsenen löytyvän niin nopeasti, ettei mies ollut vaivautunut ottamaan taskulamppua mukaan huvipuistoon. Peilisalissa oli oudon hiljaista siihen nähden, että kolmipäinen huumattu jättiskorpioni lymyili siellä jossakin.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 16, 2015 14:23:51 GMT
Mäyrä kohotti peukkunsa hyväksynnän merkiksi Psin kalauttaessa taluttajan tajun kankaalle. "Niin sitä pitää!" hän hihkaisi ja seurasi vierestä, miten teskaani vaihtoi kurssiaan ja eksyi peilisaliin. Hän oli kurotellut kohti karusellia sivuttavaa olentoa saadakseen kiinni tuon talutusnarusta, mutta olento oli ollut liian nopea ja Krusnan sihti liian heikko. Nyt mäyrä keikkui tasapainonsa äärirajoilla ja joutui ottamaan tukea yhdestä kattoa kannattelevasta pylväästä, jottei olisi pudonnut alas ratsastamansa posliinihevosen satulasta. "Tullaan!" hän huikkasi Psille, joka jo juoksi peilisaliin, ja hyppäsi alas kunniapaikaltaan. Ennen peilisaliin siirtymistään hän kurottautui poistamaan avaimen karusellin virtalukosta ja kurkistamaan tainnutetun henkilön taskuihin. Ei mitään kiinnostavaa - työntekijä oli todellakin tainnut olla vain alhaisin tallirenki tai viimetingassa palkattu sijainen.
Peilisalin hiljaisuus otti Krusnankin korviin. Tarkoittiko melun puuttuminen sitä, että peto oli rauhoittunut? Vai odottiko se vain saalistaan pimeässä? "Kai tajuat, että se voi lamaannuttaa meidät myös peilin kautta, mikäli se saa siteet irti?" Krusna kuiskasi Psille ja yritti hetken peilata itseään lähimmän peilin pinnasta. Se oli turhaa - oli aivan liian pimeää. Kuiden heikko valo riitti valaisemaan heikosti peilisalin muutaman ensimmäisen metrin, mutta syvemmällä oli turha toivoakaan näkevänsä mitään. Ja kuten Psilläkään, Krusnalla ei ollut taskulamppua, tulitikkuja tai muutakaan vastaavaa. "Nokkela peto.."
"Meidän pitäisi hajaantua", seuraavaksi mietittiin. "Tai mikäli tämä on ainoa uloskäynti peilisalista, jomman kumman pitäisi jäädä tähän vahtimaan ja varmistamaan, ettei se pääse ulos. Se kumpi havaitsee teskaanin ensimmäisenä, hihkaisee. Siinäkin tapauksessa että se on saanut siteet pois silmiltään, meillä pitäisi olla pari minuuttia aikaa pelastaa toisemme ennen totaalista lamaantumista. Olettaen tietenkin, ettei teskaani katkaise päitämme jo heti silloin, kun vauhtimme alkaa hidastua."
Krusna haisteli ilmaa. Hän vaistosi olennon olevan lähistöllä, mutta hajuaistinkaan perusteella oli mahdotonta jäljittää tarkkaa sijaintia. "Tai voimme yrittää saada sen tahallaan hyökkäämään tänne ja paljastamaan itsensä. Kenties, mikäli tämän talon katossa on sprinklerit, voisimme saada ne laukeamaan, jolloin teskaani luontaisesti haluaa poistua märästä ympäristöstä. Sitten ainoa ongelmamme onkin vain saada se kiinni ja rauhoitettua niin, että saamme kuljetettua sen markkinoille. Tiedän hyvän paikan - ehkä jopa jo mahdollisen ostajankin."
Yllättävä älynväläys ilmestyi Krusnan aivoihin. "Psi...", tuo kuiskasi ensin hiljaa ja löi sitten riemuissaan käsiään yhteen. Eläimelliset kasvot levisivät riemulliseen ja innostuneeseen ilmeeseen. "Meidän täytyy irroittaa siteet! Jos saamme teskaanin katsomaan itseään peiliin, se lamaannuttaa itse itsensä hyväksi aikaa!"
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 17, 2015 20:39:29 GMT
Psi oli jo ennen Krusnan huomautusta ollut aavistuksen huolissaan peilien suomasta uudesta elementistä, ne ympäröivät heitä kaikkialla. "Tässä paikassa ei ole sprinklerijärjestelmää", Psi tokaisi vaimealla äänellä. Mitä ikinä he päättäisivätkään, he olivat varmasti tuhlanneet jo kokonaisen kymmenminuuttisen. "Olen tottunut tiukkoihin aikatauluihin pankkiryöstöissä, mutta äkillisessä yhteistyössä hölmösti nimetyllä planeetalla yöaikaan nimenomaan peilisalissa, vieläpä teskaani niskassamme, miltei täysin uutta minulle..." Psi avautui Krusnalle paikallaan kuiskuttaen.
Krusnan päässä tuntui olevan selvät sävelet, mutta Psin mieleen jysähti odottamaton epäröinti. Ensi kertaa hän todellakin epäröi upean mahdollisuuden äärellä! Entäpä, jos Krusna käyttäisikin häntä hyväkseen teskaanitapauksessa, raivaisi hänet pois tieltään ja käärisi voitot itselleen? Monen hyväntuulisen hemmon kuoren alla piili usein salattu, jopa vaarallinen kerros. Entäpä jos terävähampainen hybridi oli etsiskellyt huvipuistosta kaiken aikaa jonkinlaista uudenaikaista asetta täydentääkseen varastojaan? Mitäpä jos he eivät jakaisikaan mahdollista teskaanilopputulosta eli käteistä millään tavalla? Miksi Psi luottaisi Krusnan sanaan?
"Niin, hajaannutaan", Mies päätti määrätietoisesti ja lähti hitaasti kohti itäistä puolta. Mustiin pukeutunut pysyi hiljaa siitä, että tunsi peilisalin uloskäynnit. Hän päätti antaa Krusnan hikoilla, päätellä itse. Hän eteni tunnustellen pintoja. Psi katosi hiljaa pimeyteen, lähelle toista uloskäyntiä, joka sijaitsi monen mutkan takana. Varauloskäynnin kaikille avoin lukitsematon ovi näytti vaatimattomalta ilman kylttejä tai planeettainvälisiä symboleja. Psi mietti kaikkia seurauksia; mitä jos hän ottaisi hatkat ja unohtaisi koko teskaanin? Mies kuulosteli Krusnan mahdollisia askeleita. Jos hän jäisi huvipuistoon pidemmäksi aikaa, vaara joutua liemeen kasvaisi entisestään.
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 18, 2015 19:17:49 GMT
Mäyrä oli onnellisen tietämätön kumppaninsa aikeista hylätä tehtävä taakseen. Hän tiedosti toisen avautuvan omista kokemuksistaan, muttei osannut yhdistää sitä epäröintiin. Pelko oli hybridille tuntematon sana, ja siksi hänen olikin mahdotonta ymmärtää, miten teskaanin kohtaaminen saattoi olla toiselle varkaalle liikaa. "Pankkiryöstöissä? Hm, kiinnostavaa", hän mutisi hyvin hajamielisesti. Hänen aivonsa olivat liiaksi keskittyneet teskaanin vangitsemiseen, jotta hän olisi tajunnut Psin kertomuksen keskeisintä asiaa. Sanat menivät ohi hänen korviensa - ja mikäli hän olisikin kuunnellut niitä kunnolla, hän olisi riemuissaan todennut toisen saavan lisää kokemusta. Miten tämä voisikaan olla mitään muuta kuin uusi, innostava mahdollisuus?
Psi valitsi määrätietoisesti heidän hajaantumisensa, minkä Krusna oletti kertovan toisen innostuneisuudesta tarttua toimeen. Ihminen katosi pimeän salin sokkeloihin ja mäyrä otti päinvastaisen suunnan kulkureitikseen. "Muista olla kuolematta!" Hän muistutti toisen etääntyvälle hahmolle, ennen kuin pimeyden verhoama hiljaisuus laski hänen ympärilleen ja kulkemisessa piti turvautua enemmän tunnustelemiseen kuin näkemiseen. Psin askeleet kuuluivat vielä hetken peilirivistöjen takaa, mutta hävisivät pian. Toistaiseksi he olivat erillään.
Peilipinnat tuntuivat kylmiltä ja liukkailta hybridin sormia vasten. Seinä niiden välissä oli rosoinen ja epätasainen - mäyrä kumartui vähän väliä, sillä sokkelon korkeuserot tuntuivat vaihtelevan dramaattisesti. Salissa ei luotettu pelkkään peilien heijastamaan illuusioon, vaan vaihtelevat pinnanmuodot toivat tilaan lisää epätodellisuuden tuntua. Tämä reitti tuntui sellaiselta, mitä pitkin teskaani ei kykenisi kulkemaan - jos Krusnakin hipoi kumartuessaan välillä käsillään lattiaa, monimetrinen skorpiooni ei ikinä mahtuisi tästä. Mutta kuten aiemminkin todettu, Krusna ei tuntenut huvipuistoa tai salia tarkemmin. Vaikka todennäköisempää oli että skorpiooni oli kulkenut Psin valitsemaa reittiä, mahdotonta ei ollut sekään, että se olisi löytänyt kiertoteitä pitkin Krusnan reitille. Tai kuten Psi osasi aavistaa paremmin, pahimmassa tapauksessa ehkä toista uloskäyntiä pitkin ulos.
Odottamaton onni hipaisi Krusnaa tuon reitillä. Hybridin käsi oli hipomassa lattiaa, eksyttänyt itsensä siinä olevaan ahtaaseen halkeamaan etsiessään parhainta reittiä jatkaa eteenpäin. Käteen osui jotain muovista - esiin vedettiin muovipussi. Pimeydessä oli mahdotonta erottaa maalattua ruksia, mutta Krusna ujutti kämmenensä pussin sisään: läjä paperista silppua ja suorakulmion mallinen läpyskä! Tämän täytyi olla hänen psykopaperinsa! Mäyrä hihkaisi riemuissaan ja tunki pussin nopeasti rintataskuunsa. Jos hän saisi vielä teskaaninkin napattua, tämä reissu olisi todellakin sen kaiken kauppa-aluksessa lojumisen arvoista.
Uhkarohkeudessaan mäyrä vihelsi kerran kutsuvasti. "Tänne, poika", hän mutisi itsekseen, vaikkei todellisuudessa tiennyt mitään skorpioonin sukupuolesta. "Tulehan näyttämään kauniita silmiäsi."
Teskaanin pulputus kaikui kerran sokkelon seinistä. Skorpiooni kuuli kahden kulkijan mekastuksen ja alkoi jälleen aavistaa, ettei se ollut yksin. Hetken yksinäisyys oli lohduttanut sen mieltä, mutta toisaalta lisännyt myös sen taistelutahtoa. Kumpi miehistä ilmestyisikään ensiksi sen tielle, saisi todistaa sen intohimoista halua elää vapaana. Se taivutti pitkää häntäänsä ja valmisti myrkkypiikkiään jälleen iskemään.
|
|
Deleted
(Deleted User)
I was deleted!
|
Post by Deleted on Dec 19, 2015 14:59:59 GMT
Epäröivät kädet sulkivat varauloskäynnin oven toistaiseksi kiinni. Psi hapuili pimeässä pitkin seinäpintaa, kunnes tutkivat sormet osuivat johonkin kiinteään mutta erilaiseen. Kuului napsahdus ja peilisalin superkirkkaat valot rävähtivät päälle. Kesti ohikiitävä hetki tottua valaistukseen, mutta kun hän sitten tottui, oli huudahdus lähellä. Teskaani! Valtava skorpioni jökötti paikoillaan suoraan kolme metriä vasemmalla. Otus oli jo vaistonnut ihmisen läsnäolon, hengityksen, ominaishajun. Se otti ison askelen lähemmäs ja iski piikillään. Psi horjahti taaemmas, isku oli mennyt ohi ja hän katseli tarkasti teskaanin sitein peitettyjä päitä.
Nuori mies ei ehtinyt ajatellakaan varoittavansa salissa harhailevaa Krusnaa. Teskaani liikahteli, kunnes pysähtyi paikallistaakseen tunkeilijan sijaintia ilman näköhavaintoa. Psi oli niin lähellä ja teskaani oli kyyristynyt alemmas... Hän päätti kokeilla ideaa ja hypähti. Psi riuhtaisi voimakkaasti yhden pään vapaaksi. Teskaani vaikutti häkeltyneeltä kaikessa valaistuksessa peilien keskellä. Saman tien mies peitti oman päänsä samaisella kankaalla ja rynnisti henkensä edestä kohti varauloskäyntiä. Hän ei halunnut itse lamaantua otuksen katsekontaktin edessä. Hän törmäsikin kipeästi peilipintaan ennen kuin pääsi pakenemaan käsikopelolla kohti oikeaa ovea, vain yhden kerran vilkaisten oikeaan suuntaan. Hetkellisestä helpotuksesta huokaisten rikollinen paiskasi oven takanaan kiinni. "Ei tule ikävä, kammotus!" Psi huudahti nojaten vielä selällään suljettuun oveen. Lamaannuttaisiko otus itse itsensä pikapuoliin? Varas ei jäänyt sitä katsomaan. Hän hoippui ulos ja heitti kankaan menemään juosten kohti tuttua puskaa kauempana.
Tyytyväisyyttä uhkuen ja Krusnan mielestään pois työntäen Psi noukki aarresäkin parempaan talteen. Kauempaa kuului raskaita askelia. Krusna saattaisi olla piilevän petollisen sijaan puhtaasti suunnitelmastaan innokas, yhtä rahanahne kuin Psi, miksi muuten hybridi olisi huolinut miehen mukaan rahakkaaseen juoneen? Krusna tarvitsi hänen asiantuntevaa apuaan ja oli mukaan hyväksynyt teskaanijahtiin. Katumus käväisi miehen mielessä; hetken hän oli jo ollut valmis pelastamaan ainoastaan oman nahkansa! Kuinka Krusna sisällä mahtoi pärjätä? Hyväkuntoinen Psi juosta pyrähti aukion poikki takaisin kohti varauloskäynnin ovea. Hän havaitsi kahden lihaksikkaan miehen saapuvan ripeää kävelytahtia kaiken aikaa lähemmäs. Psin kolkkaama taluttaja lojui vielä aukiolla. Kiireesti aikaa vastaan taistellen Psi kävi raahaamassa edelleen tajuttoman miehen lähimmän kojun taakse. Hän jätti säkin taakseen maahan, ettei kiinnittäisi itseensä epätoivottua huomiota.
"Hei, te siellä! Teskaani pääsi irti ja suuntasi kohti pääsisäänkäynnin portteja!" Psi huusi lähestyville miehille ja huitoi kiivaasti peilisalista kohti toista ilmansuuntaa. "Idiootti! Se pitää saada heti kiinni! Perään!" Ärähti kalju mies. Toinen paikan päälle käskytetty mies ja teskaanin tilannetta varmistamaan saapunut mulkaisi mustiin pukeutunutta epäluuloisesti, mutta kiirehti juoksujalkaa ja sanaa sanomatta kaljupään perässä vastakkaiselle suunnalle. Oikea teskaanin taluttaja saisi toipua rauhassa näkösuojassa, samaan aikaan kun Psi ryntäsi sisään takaisin peilisaliin saaliinsa kera. Kaikki oli saanut uudet mittasuhteet ja aika oli kortilla. Mies hymyili, hän ottaisi sittenkin tämän riskin vastaan avosylin. Kukapa ei riskejä elämässään ottaisi? "Krusna, aika loppuu! Tiedän, mitä teemme jäämättä kiinni!" Psi huusi ja toivoi teskaanin hoidelleen itse itsensä peilien kautta.
//Pitkähän tästäkin tuli. Krusna jonkin aikaa omillaan, hetkeksi pari sivuhenkilöä ja Psin mielessä muhiva idea...//
|
|
Fizdu
(Senior Member)
Posts: 451
|
Post by Fizdu on Dec 20, 2015 11:24:45 GMT
Teskaani ei vastannut hänen kutsuunsa, mutta valot sen sijaan vastasivat. Kirkkaat lamput rävähtivät päälle ja saivat lattialla hiipivän hybridin pelästymään: mäyrä hätkähti ja pelästyksissään kolautti päänsä lähimpään peilipintaan kavahtaessaan sivummalle. Pimeään tottuneet silmät näkivät hetken aikaa puhdasta valkoista ja säilyttivät kirkkaan täplän keskellä näkökenttää vielä kauan sen jälkeenkin, kun muutoksesta loukkaantuneet näköelimet lakkasivat särkemästä ja vuotamasta. Peilisali oli ollut äskenkin aisteja hämmentävä, mutta nyt se sai uuden tason hämmentävyyteensä, kun peilit heijastivat yksinäisen kulkijan moninkertaisena joka puolella. Se olisi saattanut olla ahdistavaakin, mutta tämä olento vetäisi henkeä ihastuksesta ja jämähti hetkeksi paikoilleen ihmettelemään.
"Hyvältä näyttää edelleen", mäyrä hymähti kyetessään vihdoin näkemään itsensä peilistä. Omahyväisyys pakotti hybridin tekemään pari ihailevaa pyörähdystä, ennen kuin keskityttiin jälleen tehtävään. "Psi?" Tuo huikkasi kysyvästi päätään hieroessaan, muttei saanut vastausta. Psin oli täytynyt sytyttää valot, mutta missä päin toinen varas sitten olikaan, tuon täytyi olla kuutoetäisyyden ulkopuolella. Hänen täytyi edelleenkin jatkaa matkaansa yksin.
Pimeän keskellä oli ollut helpompi suunnistaa, sillä nyt peilien heijastaessa samaa ympäristöä suunnasta ja toisestakin Krusna huomasi menevänsä helposti hämilleen. Useaan kertaan hän huomasi kävelevänsä umpikujaan luullessaan takaata heijastuneen käytävän olleen reitti eteenpäin. Aikansa hän harhaili ympäriinsä ja onnistui vihdoin eksyttämään itsensä salin tilavampaan osaan. Tämä vaikutti jo sellaiselta ympäristöltä missä teskaanikin kykenisi olemaan - ja kuin tilauksesta Krusna huomasi tumman varjon lankeavan päälleen heti kyseisen asian tajuttuaan. Nostaessaan katsettaan ylemmäs Krusna näki teskaanin päärykelmän tuijottavan häntä yläilmoista. Nimen omaan tuijottavan - yksi siteistä oli irronnut, ja nyt pistävän keltainen silmäpari oli naulittuna häneen.
Psi oli muutamaa hetkeä aiemmin paennut viereisestä uloskäynnistä, mutta Krusna ei sitä tiennyt. "Ai, siinähän sinä", oli yksinkertainen toteamus, joka karkasi mäyrän huulilta. "Yh...silmäsi harottavat." Hän tunsi jo teskaanin voiman alkavan vaikuttaa, vaikka näköyhteys oli ollut vasta niin lyhyt. Hän ei tuhlannut aikaa: hänen oli pakko siirtyä jo senkin takia, että skorpiooni yritti iskeä häneen hännällään. Liikkeet olivat hitaita ja tahmeita, mutta mäyrä onnistui silti pakenemaan lähimmän kulman taakse. Saman tien hän tunnusteli seiniin kiinnitettyjä peilejä, nyt pitäisi keksiä jotain, ennen kuin teskaani näkisi hänet taas tullessaan kulman takaa...
Yksi pienemmistä, suurin piirtein Krusnan sylin kokoisista peililaatoista suostui irtoamaan. Krusna veti sen irti seinästä juuri kun teskaani ilmestyi näkyviin. Hän vetäytyi seinää vasten, odotti teskaanin syöksyvän häntä kohti ja hyppäsi juuri kun se oli hänen kohdallaan...ja onnistui kiipeämään tiensä teskaanin selkään. Sieltä hän taiteili tiensä kohti päitä, peilin roikkuessa hänen toisesta kädestään. Yhdellä kädellä oli vaikea pitää tasapainoa heittelehtivän teskaanin selässä, mutta suunnitelma onnistui: hän sai laitettua peilin teskaanin silmien eteen. Nyt sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katsoa itseään, ja enää oli kyse vain ajasta. Muutaman minuutin kuluttua teskaani alkoi rauhoittua, ja Psin äänen kuuluessa käytävästä se lysähti lattialle. Peto oli tainnutettu.
Pedon päällä virnistelevä Krusna käänsi katseensa paikalle saapuneeseen Psihin. Peili pudotettiin ja miestä katsottiin riemuiten. "Mahtavaa, eikö?" Hän kysyi teskaaniin viitaten. Vasta nyt hän tajusi unohtaneensa huutaa teskaanin nähdessään, niin kuin alun perin oli sovittu. "Hyvää työtä! Aavistin, että sinä onnistuit laittamaan valot" hän kehaisi ja haki kohotetulla kädellään jälleen ylävitosta. "Harmi, ettet ollut paikalla. Tällä ratsastaminen on hauskempaa kuin millään vuoristoradalla ikinä. Mitä keksit?" Kavutessaan alas skorpioonin selästä Krusna odotti mielenkiinnolla, mitä ihminen ajatteli. Psi oli ollut harvinaisen oikeassa sanoessaan ajan olevan tiukoilla, sillä ihmisen harhauttamat miehet alkoivat päästä selville kyseessä olevasta huijauksesta. Pääporteille saapuessaan he alkoivat aavistaa, ettei teskaani ollut käynyt siellä päinkään - ja ainoa epäilty oli tuo aiemmin nähty mies, joka oli neuvonut heille suuntaa. Ei menisi kauaakaan, kun he kääntyisivät ympäri ja lähtisivät jäljittämään Psitä ja teskaania uudelleen.
|
|