Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Aug 14, 2018 14:32:53 GMT
Aloitettu: 14.elokuuta 2018 Mukana: 12.tohtori ja Jenova
Jenova~
Luola oli syvällä maan alla, paikassa jonne ei vähäisinkään auringonsäde loistanut. Kovaan kiveen hakatut lukuisat käytävät olivat pelkkää kylmää kiveä, johtaen yhtä kylmiin huoneisiin. Siellä täällä oli huoneita jotka näyttivät siltä kuin niitä olisi joskus voitu käyttääkin, mutta jotka olivat olleet jo kauan poissa käytöstä. Osa huoneista oli sortunut, käytävän johdatellessa varomatonta kulkijaa yhä syvemmälle kivisen labyrintin sisälle. Poispääsyä ei ollut. Kaikki tänne eksyvät kuolivat ennemmin tai myöhemmin, ja vain harva oli onnistunut löytämään maanalaisen labyrintin ainoan elävän asukkaan, ja vielä harvempi oli kyennyt poistumaan tuon tapaamisen jälkeen.
Vihreät silmät sulkeutuvat hitaasti, niiden loisteen himmetessä ympärillä loistavien neonvalojen rinnalla. Kädet roikkuivat rentoina sivuilla ja vaalea pää oli painunut alas hiljaisen musiikin soidessa taustalla. Valkeat hiukset roikkuvat nukkujan ympärillä kuin kotelo, peittäen tuon alastonta vartaloa kuin toinen ihokerros. Epätavallisen tytöstä teki sen, että tuo oli kahlittu jättimäiseen tietokoneeseen. Tietokone peitti hyvinkin puolet valtavasta huoneesta, tai pikemminkin hallista ja sen moninaiset valot välkkyivät hämäryydessä saaden aikaan yksinäisen ilotulitusten näytöksen. Huoneen lattia oli vihreän homekasvuston peitossa ja siellä täällä valojen välkähdellessä saattoi erottaa valkeaksi kalutun luun hohteen kun huoneeseen joskus eksyneet olivat saaneet kuolettavan annoksen sähköiskua ja kuolleet niille sijoilleen. Vähintään yhtä paljon huoneessa oli kuitenkin myös vanhoja kalloja ja luunkappaleita, jotka homekasvusto ja sammal olivat peittäneet alleen, muodostaen lattiasta kuhmuraisen ja muhkuisen.
|
|
|
Post by mustapelto on Aug 14, 2018 19:21:03 GMT
12. Tohtori~
Tohtori seisoi Tardisin ohjaushuoneessa mietteliäänä. Hän oli juuri lähtenyt Lexiari-planeetalta, missä hän oli auttanut planeetan asukkaita suojautumaan vain kerran kymmenessä tuhannessa vuodessa esiintyviltä äärimmäisiltä ja maailmanlaajuisilta rankkasateilta, jotka olivat lähellä huuhtoa koko heidän sivilisaation meren alle. Kaikkia asukkaita hän ei kuitenkaan onnistunut pelastamaan, mutta laji toipuisi tästä menetyksestä. Suorituksestaan varsin uupuneena hän olisi mielellään levännyt vähän aikaa. Nyt hän pohdiskeli, olisiko jotain voinut tai pitänyt tehdä toisin, että olisi saanut pelastettua enemmän henkejä. Hän oli ottamassa sähkökitaransa käteen (se aina auttoi häntä ajattelemaan paremmin), kun yhtäkkiä Tardis lähti itsestään liikkeelle, niin kuin se joskus teki kun oli havainnut jotain mielenkiintoista. "Mitä nyt taas on?" Tohtori sanoi vähän tuohtuneena.
Tardis laskeutui, ja Tohtori avasi varovasti etuovet. Ulkona oli pitkä, kivinen käytävä, jossa ainoana valonlähteenä oli himmeästi hehkuva öljylamppu käytävän päässä. Hämärästi näkyi, että käytävän seinissä oli lukuisia ovia, ja siitä lähti sivukäytäviä säännöllisin välein. Tohtori puki takkinsa päälle, laittoi ääniaurinkolasit silmille ja lähti ulos tutkimaan käytävää. Ääniaurinkolasien avulla hän pystyi näkemään pimeässä jonkun verran paremmin, mutta valoisaa ei siltikään tullut. Oli kylmää, ja koko paikka antoi varsin luotaantyöntävän vaikutelman. Sitten Tohtori havahtui: ikään kuin jostain kaukaa kuuluisi musiikkia. Se oli kaunista, mutta myös vähän surullista. Mitä tällainen musiikki teki tällaisessa ympäristössä? Oli pakko selvittää tarkemmin. Tohtori lähti kävelemään eteenpäin, yrittäen päästä musiikin lähteen luo.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Aug 14, 2018 19:26:53 GMT
Jenova~
Tohtorin kävellessä eteenpäin musiikin ääni voimistuu, mutta ei kuitenkaan ylitä koskaan rauhoittavaa äänitasoa. Kivilattian vetinen kosteus muuttuu pikku hiljaa homeeksi ja sammal-kasvustoksi ja tunkkainen haju voimistuu huomattavasti. Jonkin ajan kuluttua alkaa myös kuulua piippauksia, jotka ovat niin vaimeita että niitä voisi luulla musiikkiin kuuluvaksi elementiksi elleivät ne olisi niin epäsäännöllisiä. Tohtorin kaikuvat askeleet hiljenevät sammaleelle astuttaessa.
|
|
|
Post by mustapelto on Aug 14, 2018 23:01:21 GMT
12. Tohtori~
Tohtori yhä enemmän ihmetteli, mistä musiikki voisi tulla, kun tämä paikka vaikutti olevan kauan sitten hylätty. Mutta jonkunhan oli pakko käydä täyttämässä polttoainetta öljylamppuihin - vai??
Musiikki voimistui ja Tohtori tiesi, että oli oikealla reitillä. Nyt alkoi kuulua myös jotain muita ääniä - ihan kuin jonkun koneen piippauksia? Tohtori katsoi ympäriinsä ääniaurinkolaseja käyttäen, jos pystyisi havaitsemaan mistä nämä äänet on peräisin. Ja signaalia siihen tulikin - täällä oli jotain valtavaa, jotain teknologiaa, mutta mitä se oli, ei pystynyt vielä sanomaan. Mutta siellä oli myös jotain muuta. Tohtori ei ollut vielä aivan varma, mutta ihan kuin siihen teknologiaan olisi kytkettynä jotain elävää... ja nimenomaan tämä signaali tuli juuri siitä suunnasta, mistä tuo ihmeellinen musiikkikin kuului. Olikohan niillä jotain tekemistä keskenään?
Samalla kun Tohtori jatkoi matkaansa kohti musiikkia, hän alkoi miettiä missä hän täällä oikein oli. Tardis ei kertonut minne oltiin menossa. Vahva tunne kuitenkin Tohtorilla oli, että hän oli käynyt tällä samalla planeetalla ennenkin - ja useammin kuin kerran. Mutta mikä planeetta se oli? Eihän vain taas ollut Skaro? Se olisi viimeinen paikka (ehkä Gallifreyn jälkeen) minne Tohtori nyt olisi halunnut mennä. Mutta tämä paikka ei näyttänyt, eikä tuntunut ollenkaan dalekien teknologialta... enemmän... ihmismaiselta? Oliko hän jollain ihmisten asuttamalla planeetalla? Mutta mikä planeetta? Ja mikä aika? Niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia...
Vähän aikaa näin käveltyään Tohtori kääntyi isoon käytävään, jonka toisessa päässä ei näkynyt täältä asti juuri mitään, melkein kuin siellä olisi tyhjää tilaa. Sieltä päin se musiikki tuli, se oli nyt ihan selvää. Tohtori laittoi taas lasinsa päälle. Tuo ihmeellinen signaali oli täällä paljon vahvempi, ja se tuli suoraan edestä päin. Hän lähestyi sitä, ja saapui vihdoin isolle oviaukolle, jonka toiselta puolelta hehkui neonvaloja. Nyt signaali oli niin voimakas, että se rupesi kiertämään äänilaseissa ja niistä alkoi kuulua voimakas vinkuva ääni, joka loppui äkkiä sihinään ja kipinöintiin - laseista oli palanut virtapiiri. Tohtori otti lasit pois päästään ja katseli ympäriinsä hänen edessään avautuvaan huoneeseen.
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Aug 14, 2018 23:18:15 GMT
Jenova~
Valkeahiuksinen pää nousee ja haurasta ruumista peittävät hiukset liikahtavat hiukan paljastaen tytön toisen rinnan. Vaalea olento ei kuitenkaan näytä välittävän siitä laisinkaan, vaan avaa silmänsä ja kohdistaa rävähtämättömän vihreän katseensa huoneen oviaukossa seisovaan mieheen. Silmät eivät räpäytä kertaakaan sinä aikana kun ne ovat kohdistuneet Tohtoriin, mutta lähtevät jälleen sulkeutumaan kun rauhoittava musiikki voimistuu aivan kuin aistien tytön heräämisen. Musiikin teho ei kuitenkaan vaikuta aivan riittävästi, sillä hennon olennon silmät pysyvät auki, joskin niiden katse pian lipuu pois oviaukosta ja siellä seisovasta miehestä.
Tietokoneen neonvalot välkkyvät ja epäsäännöllinen piipitys muuttuu kimakaksi yhtäjaksoiseksi ääneksi, joka kuuluu jostakin vaalean olennon ympärille rakennetusta massiivisesta tietokoneesta. Kimitys ei kuitenkaan ehdi jatkua kauaa, ennen kuin vihreät silmät avautuvat puolihorteestaan ja vaalean olennon nytkähdys lopettaa äänen. Nytkähdys saa hiukset vetäytymään tytön kasvoilta, jolloin Tohtorilla on parempi näköyhteys traagisella tavalla kauniiseen olentoon.
|
|
|
Post by mustapelto on Aug 18, 2018 9:46:04 GMT
12. Tohtori~
Tohtori katseli valtavaan huoneeseen rakennettua laitetta, vielä ymmärtämättä mitä se oli. Hän seurasi välkkyviä valoja ja piipitystä yrittäen löytää niistä jotain säännöllisyyttä tai ymmärtää niiden tarkoitusta. Kun yhtäkkiä kuului kimakka yhtäjaksoinen ääni, Tohtori suuntasi katsettaan huoneen keskelle, missä oli havainnut jonkun liikkuvan. Hän vihdoin huomasi vaaleaihoisen ja -hiuksisen tytön keskellä laitetta - näky, mitä hän ei olisi millään voinut odottaa. "Mitä tämä on? Tyttö, ja vielä ihmisen näköinen?" Hän niin mielellään olisi osoittanut äänilasinsa tyttöön päin selvittääkseen tämän lajin, mutta nehän oli juuri mennyt rikki. Olikohan tässä se elävä, mitä hän oli aiemmin lasiensa avulla havainnut?
Hän ei kuitenkaan vielä tajunnut, että tyttö olikin osa konetta. Hän näki vain kauniin ja hauraalta vaikuttavan tytön, joka oli varmaan vahingossa eksynyt tänne koneluolaan, ja saattoi olla vaarassa kun ei mitenkään voinut tietää mitä tuo kone tekee. Hän huusi: "Hei! Mitä sinä siellä teet? Pois sieltä, se voi olla vaarallista! Miten sinä ylipäätään tänne pääsit?"
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Aug 18, 2018 12:53:16 GMT
Jenova~
Tohtorin huudahdus kaikuu huoneessa, sanojen kimpoillessa seinistä ja katosta pehmeän sammaleiseen lattiaan, joka viimein nielaisee sanat. Yksi sanoista kuitenkin kiinnittää hauraan olennon huomion, ja se henkäisee syvään niin, että rintojen alapuolella olevat kidukset avautuvat ja sulkeutuvat hengityksen tahtiin ennen kuin nostaa jälleen päätään.
“Mestarit toivat minut…” vastaus on kuin tuulenhenkäys, joka lähes peittyy musiikin alle. “Mikä sinä olet, en näe sinua kunnolla, tule lähemmäs, tule lähemmäs, tule lähemmäs…”
|
|
|
Post by mustapelto on Aug 18, 2018 18:20:24 GMT
Tohtori katsoi olentoa tarkemmin ja huomasi nyt ensimmäistä kertaa sen rintakehässä olevat kidukset. Eli ei kuitenkaan ihminen... tai sitten jollain tavalla muokattu sellainen. Jossain hän muisteli nähneensä jotain vastaavaa, mutta ei tullut millään nyt mieleen missä se olisi ollut. Hän alkoi astua varovasti lähemmäs, sammaleen peittämän lattian päälle, yksi askel kerralla. Miten typerä hän oli ollut kun ei huomannut ajoissa äänilasien ylikuormituksen! Ilman niitä hän oli kuin ritari ilman haarniskaa - tärkein suojakerros puuttui, kun ei pystynyt tutkimaan minkälaiseen vaaraan hän saattoi olla astumassa. Mutta hän oli jo ensinäkymästä kuin lumottu - oli pakko selvittää kuka tämä oli, ja miten hän oli yhteydessä tähän outoon koneeseen ja rakennukseen.
"Mestarit? Kenen mestarit he on? Mitä he haluaa? Ei tämä ole mikään paikka sinun ikäiselle tytölle! Mitä sinä ylipäätään syöt täällä alhaalla?"
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Aug 18, 2018 20:58:28 GMT
Jenova~
Tohtorin kävellessä eteenoäin sammaleen peittämän lattian halki, hän onnistuu astumaan pienen kohouman päälle ja sammaleen peittämä kallo rasahtaa rikki, levittäen valkeita sirpaleita sammaleelle. Rasahdus saa hennon olennon pään liikahtamaan äänen suuntaan ja tyttö rypistää hienoisesti kulmiaan, “Mestarit ruokkivat minut…” vastaus on tuskin kuiskausta kuuluvampi.
|
|
|
Post by mustapelto on Aug 19, 2018 17:19:05 GMT
12. Tohtori~
Astuessaan sammaleen alla piiloutuneen kallon päälle Tohtori jäi hetkeksi seisomaan paikkoilleen ja katseli taas ympärilleen. Nyt hän vasta huomasi, että lattialla olikin lukuisia samanlaisia kohoumia. Mitä täällä oli oikein tapahtunut? Oliko nämä näkymättömät 'mestarit' jotenkin tehneet tämän? Ja sitten hänellä välähti: sammal oli ollut täysin ehjä ennen kuin hän oli astunut huoneeseen. Tyttö ei ollut voinut liikkua tuosta koneesta pois pitkään aikaan, kuukausiin tai jopa vuosiin - jopa tuo kevyen näköinen tyttö olisi jättänyt jotain näkyvää jälkeä sammalpeitteeseen. Eikä täällä alhaalla siis ollut käynyt kukaan muukaan. Tyttö oli täällä aivan yksin, ja tämä oli jatkunut kauan. Liian kauan Tohtorin mielestä. Tohtori ei tiennyt, olisiko tyttö jotenkin pelastettavissa tästä, mutta hän ei voinut lähteä pois yrittämättä.
"Hyvä! Siitä on hyvä lähteä. Kerro minulle lisää mestareista! Miksi he toivat sinut tänne? Mikä on sinun tarkoitus täällä?"
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Aug 20, 2018 4:54:05 GMT
Jenova~
“Tule lähemmäs…” Tietokoneeseen kytketty tyttö kuiskaa huomatessaan Tohtorin jääneen seisomaan paikoilleen, “Tule lähemmäs…” hän kutsuu uudelleen, hennon äänen hiipuessa sanojen loppua kohti lähes kuulumattomiin. “Minun tarkoitukseni on palvella Mestareitani, tule lähemmäs…?” Nyt musiikki on hiljentynyt taustalle, mutta huoneen hiljaisuuden täyttää suuren tietokoneen humina, sen välkkyvät valot ja jostain alkaa kuulumaan matalaa piippausta, joka on ristiriidassa aiemmin kuuluneen kimeän piipityksen kanssa.
|
|
|
Post by mustapelto on Aug 21, 2018 15:15:42 GMT
12. Tohtori~
"Mitä tapahtuu jos tulen lähemmäs?" Uusi ääni oli alkanut sen jälkeen, kun Tohtori oli astunut kallon päälle - oliko tässä joku turvamekanismi käynnistynyt? Tohtoria alkoi epäillyttää - ettei vain ollut lopulta niin, että tyttö ei ollutkaan heistä se, joka oli vaarassa? "Millä tavalla palvelet Mestareita?"
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Oct 8, 2018 21:54:24 GMT
Jenova~
“Tule lähemmäs…” yksinäinen kyynel vierähtää Jenovan poskelle, “En näe sinua kunnolla, tule lähemmäs…” ääni on tuskin henkäystä kuuluvampi ja se on täynnä kaipausta. Matala piipittävä ääni kuuluu edelleen jostakin tietokoneen uumenista. “Tule lähemmäs?” tyttö pyytää.
|
|
|
Post by mustapelto on Oct 9, 2018 12:12:33 GMT
12. Tohtori~
Tohtorin oli yhä vaikeampi vastustaa tytön pyyntöä. Äänessä oli jotain niin surullista, yksinäistä... hänen oli pakko tietää tarkemmin, mitä täällä oli tapahtunut. Hitaasti ja varovaisin askelein, tarkkana ettei astuisi uudelleen jonkun päälle, Tohtori meni lähemmäs tietokoneen keskusta ja siinä seisovaa tyttöä. Koko ajan hän kuunteli tietokoneesta kuuluvaa ääntä - muuttuiko se jotenkin uhkaavammaksi? Vai kuvitteliko hän vain siksi, että ei ollut vieläkään mitenkään vakuuttunut siitä, että tämä paikka oli hänelle turvallinen? Oli miten oli, lähemmäs hän meni, ja sanoi: "No niin, tein niin kuin pyysit. Mitä sinä tahdot?"
|
|
Javert
(Senior Member)
Posts: 352
|
Post by Javert on Oct 17, 2018 13:47:45 GMT
Jenova~
Jenova hymyilee Tohtorille lempeästi, samalla kun piipitys lakkaa kuulumasta. “Minun Mestarini käskevät sinun kuolla”, tyttö henkäisee.
|
|