Alessandro Calvierri
Apr 9, 2015 13:14:59 GMT
Post by Javert on Apr 9, 2015 13:14:59 GMT
Lomake:
Nimi: Alessandro Calvierri
Kutsuma-/lempinimi: ei vielä olemassa
Ikä: ei varmuutta, useita satoja vuosia
Skp: mies
Laji: Saturnyn
Ammatti/asema: Perämies ja parantaja Ilmeniittien iloisessa joukkiossa
Aseet: Kaksi ohutta, röpelöteräistä sielunleikkaajaa, eli toisin sanoen pitkää miekkaa. Nämä ovat väriltään sinertäviä, tosin se, miten väri on saatu niihin, on täydellinen mysteeri. Huhutaan kuitenkin että terät olisi erästä hyvin harvinaista mutta sitäkin kuuluisampaa metallia, joka halkaisee minkä tahansa mihin koskee.
Ja mikäli lääkärinvälineet joista jotkut todellakin ovat kuin kauhukammiosta nostettuja, joita voi käyttää hyvän lisäksi myös pahaan, lasketaan mukaan on Alessandroksella varsinainen kokoelma pieniä ja tappavia aseita.
Perhe & menneisyys: Kauan, kauan sitten nämä myös kalavampyyreiksi kutsutut olennot laskeutuivat Maahan, Venetsiaan vuonna 1580. Korkea asema, ja hieno palatsi. Kaikki oli hyvin, mutta eräänä päivänä kaikki alkoikin mennä pieleen, kun Tohtori saapui tuhoten sisaret, jättäen muut nääntymään nälkään.
Alessandrolla ei ole minkäänlaista muistikuvaa äidistään, sisaristaan tai muista veljistään. Selviytymistaistelu oli kova, mutta lopulta tämä kyseinen yksilö voitti. Muut olivat nääntyneet nälkään, ja vuosisatoja kestäneen hiljaisen selviytymistaistelun aikana altaan vesi lähes kuivunut. Pahoin väsynyt ja ajan kulusta tietämätön Alessandro nousi vedestä, tavoitteenaan löytää toinen allas jossa kykenisi elämään ja selviytymään tässä julmassa Maassa.
Vaikka Alessandrolla ei olekaan muistikuvaa perheestään, tuo on löytänyt joitain, harvoja vanhoja teoksia kirjaston uumenista joissa perhe, oletettavasti Alessandron äiti ja sisarukset, mainitaan. Näissä kerrotaan myös heidän Maassa käyttöönsä ottama sukunimi – Calvierri. Muistoksi heistä Alessandro on ottanut käyttöön tämän vanhan sukunimen, joka muistuttaa myös siitä että jonain päivänä tälle Tohtorille olisi kostettava.
Renessanssiajan tyyliin pukeutunut (linkki: ak2.polyvoreimg.com/cgi/img-thing/size/l/tid/3497650.jpg ) mies herätti jonkin verran huomiota Venetsian kaduilla, ja myös kaupunkiin hetkeksi jääneet Ilmeniitit huomasivat tuon. Alien, eikä mikä tahansa maan ulkopuolinen elämänmuoto, vaan Saturnys, yksi kamalimmista verta imevistä olennoista joita galaksissa asuu!
Pian Alessandron värväyksen jälkeen (hän oli hyvin suostuvainen) Ilmeniitit nousivat jälleen avaruuteen eivätkä ole sen jälkeen Venetsiassa käyneet, vaikka Maassa kyllä useitakin kertoja. He rötöstelevät taivaalla, eikä missä tahansa taivaalla vaan itsessään Suurella Taivaalla – avaruudessa.
Vain muutamien vuosien jälkeen Alessandron kyvyt huomioitiin laajalti, ja tuo nostettiin sen hetkisen johtajan toimesta aluksen perämieheksi. Taitoineen tuo saturnys onkin hyvin kallisarvoinen, ja usein taidot pelastavatkin sosiaalisesti taidottomat. Kukapa nyt tahtoisi tappaa miehen, tai alienin, joka jonain päivänä pystyy pelastamaan henkesi?
Alessandron pakkomielteenä, suurimpana tavoitteena, on löytää tämä itseään Tohtoriksi kutsuva mies, joka tuhosi hänen alkamattoman elämänsä, ja tappaa tuo. Monia erilaisia suunnitelmia on tehty, ja se onkin yksi herran mielipuuhista, mutta toimivatko ne sitten… Sen kokeiluun ei valitettavasti ole saatu vielä mahdollisuutta.
Ulkonäkö: Ihmismuodossaan Alessandrolla on pituutta 165 senttimetriä, ja painoa 60 kiloa, joista suurin osa on lihasta. Hän pukeutuu mielellään varsin värikkäästi, renessanssin ajan tyylisiin pukuihin, onhan hän silti ajalta ”kotoisin”. Alessandrolla on mustat, hieman yli korvien yli ulottuvat hennoilla luonnonlaineilla olevat hiukset, pikimustat silmät ja sädehtivän kirkas hymy (jota tosin hieman laimentaa kulmista esiin pilkistävät terävät kulmahampaat, todellista vampyyriaineista!), hampaat ovat moitteettomassa suorassa. Kasvot ovat hieman kapeat, ja voisi sanoa että kaiken kaikkiaan mies on hyvin komea nuorukainen. Naamana toimii söpöäkin söpömpi Ben Barnes (linkki: cdn.collider.com/wp-content/uploads/Ben-Barnes.jpg )
Vaatteet Alessandrolla ovat tällaiset, joista jälkimmäisiä nuorukainen pitää pääasiassa juhlissa tai muissa tärkeissä edustustilaisuuksissa:
ak2.polyvoreimg.com/cgi/img-thing/size/l/tid/3497650.jpg
s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/2f/31/57/2f315789e62f29ee0ee3374e1d898eb4.jpg
Alessandrolla on ihmishahmonsa kasvoissa pieni tatuointi, ohimossaan. Se ei satunnaiselle katselijalle avaudu, mutta mikäli sattuisi osaamaan saturniaa, saisi tietää miehen nimen. Siispä hyvin yksinkertainen sana, mutta kauniisti koristeltu, ja näyttääkin hieman mustalta kukkaköynnökseltä.
Todellisessa muodossaan Alessandro kuitenkin on, noh, hirvittävä voisi kuvailla sitä varsin hyvin. Kalan, ravun, tuhatjalkaisen… Kaikkien näiden risteymä, ja vieläkin kamalampi. Mulkosilmät, sininen hyytelöpää ja vinksin vonksin olevat neulanterävät hampaat. Herran ollessa tässä muodossa häneen ei todellakaan haluaisi törmätä, sekin fakta että silloin tulisi silputuksi palasiksi… No jaa, pikkujuttu.
Luonne: Alessandro on lempeä ja hiljainen – tai sellainen mielikuva hänestä ainakin esinäkemällä syntyy. Parantajan toimet hyvin osaava herra tuntee myötätuntoa ja surua, mutta harvoin tunteet näkyvät ulospäin. Iloinen tuo usein on, ja silloin saatetaan laukoa jopa pari vitsiä, mutta pääasiallisesti lempipuuhaa on vain hiljainen tarkkailu. Kärsivällisyys onkin yksi herran hyveistä, ja erittäin käytännöllinen parantajan työssä.
Kuolettava suuttuessaan – onneksi niin tapahtuu kuitenkin varsin harvoin, ja useat erehtyvätkin väärinymmärtämään rauhallisen ulkokuoren ja sen sisäänsä kätkevän julmuuden. Sillä julma tämä saturnys on. Alessandro pitää hyvin paljon taistelemisesta, eikä osaa kuvitella elämälleen parempaa käyttöä, harjoiteltuaan vuosikymmeniä pelkkiä taistelutaitoja. Silti ajoittaiset hiljaisemmatkin hetket ovat tervetulleita, sillä silloin voi syventyä muihin asioihin, joita myös pitää arvossa.
Alessandro pitää erityisesti vedestä – onhan se lajin selviytymisen kannalta suorastaan elintärkeä. Äyriäisiä tuo ei voisi kuvitellakaan syövänsä, ne kun muistuttavat liikaa pikkusiskoja ja –veljiä. Silti niiden kerääminen on erittäin hauskaa puuhaa, ja Alessandro viettääkin, aina kun mahdollista, monia tunteja rannalla ja vedessä kahlaillen, poimien simpukoita ja pikkuisia rapuja Ilmeniittien iltapöytään. Myös erilaisten esineiden somistelu kuuluu herran lempipuuhiin, joskin tätä tehdään varsin harvoin, eikä siitä, hieman tyttömäisestä asiasta, laverrella muille. Alessandro osaakin tehdä täydellisiä rusetteja.
Myös päiväkirja on intohimo, jota Alessandro kirjoittaakin aina kun vain mahdollista. Sinne hän onkin tallentanut elämänsä joka hetken – tai ainakin aloittaen vuodesta 1580. Luulisi että tuona aikana olisi yksi kirja jo tullut täyteen, mutta kirja onkin valmistettu erityismenetelmin, eikä se koskaan lopu, eikä suurene. Se onkin varsinainen avaruuskirja, miehen historia kansiensa välissä, ja myös hengellä suojattu. Tätä kirjaa Alessandro kantaa aina mukanaan, eikä luovu edes öiksi. Se on hänelle hyvin tärkeä, ja mikäli tämä pikkuinen esine menetettäisiin, olisi se hyvin suuren surun aiheuttaja.
Sosiaalisissa taidoissa Alessandro on onnettoman tietämätön. Kyllä tuo puhuu, mutta keskustelunaiheet ovat usein varsin yksitoikkoisia ja pyörivät miehen itsensä ympärillä, tai aseissa. Kaiken kaikkiaan, Alessandro on hyvin mielenkiintoinen persoona
// Lisään, jos lisättävää
Nimi: Alessandro Calvierri
Kutsuma-/lempinimi: ei vielä olemassa
Ikä: ei varmuutta, useita satoja vuosia
Skp: mies
Laji: Saturnyn
Ammatti/asema: Perämies ja parantaja Ilmeniittien iloisessa joukkiossa
Aseet: Kaksi ohutta, röpelöteräistä sielunleikkaajaa, eli toisin sanoen pitkää miekkaa. Nämä ovat väriltään sinertäviä, tosin se, miten väri on saatu niihin, on täydellinen mysteeri. Huhutaan kuitenkin että terät olisi erästä hyvin harvinaista mutta sitäkin kuuluisampaa metallia, joka halkaisee minkä tahansa mihin koskee.
Ja mikäli lääkärinvälineet joista jotkut todellakin ovat kuin kauhukammiosta nostettuja, joita voi käyttää hyvän lisäksi myös pahaan, lasketaan mukaan on Alessandroksella varsinainen kokoelma pieniä ja tappavia aseita.
Perhe & menneisyys: Kauan, kauan sitten nämä myös kalavampyyreiksi kutsutut olennot laskeutuivat Maahan, Venetsiaan vuonna 1580. Korkea asema, ja hieno palatsi. Kaikki oli hyvin, mutta eräänä päivänä kaikki alkoikin mennä pieleen, kun Tohtori saapui tuhoten sisaret, jättäen muut nääntymään nälkään.
Alessandrolla ei ole minkäänlaista muistikuvaa äidistään, sisaristaan tai muista veljistään. Selviytymistaistelu oli kova, mutta lopulta tämä kyseinen yksilö voitti. Muut olivat nääntyneet nälkään, ja vuosisatoja kestäneen hiljaisen selviytymistaistelun aikana altaan vesi lähes kuivunut. Pahoin väsynyt ja ajan kulusta tietämätön Alessandro nousi vedestä, tavoitteenaan löytää toinen allas jossa kykenisi elämään ja selviytymään tässä julmassa Maassa.
Vaikka Alessandrolla ei olekaan muistikuvaa perheestään, tuo on löytänyt joitain, harvoja vanhoja teoksia kirjaston uumenista joissa perhe, oletettavasti Alessandron äiti ja sisarukset, mainitaan. Näissä kerrotaan myös heidän Maassa käyttöönsä ottama sukunimi – Calvierri. Muistoksi heistä Alessandro on ottanut käyttöön tämän vanhan sukunimen, joka muistuttaa myös siitä että jonain päivänä tälle Tohtorille olisi kostettava.
Renessanssiajan tyyliin pukeutunut (linkki: ak2.polyvoreimg.com/cgi/img-thing/size/l/tid/3497650.jpg ) mies herätti jonkin verran huomiota Venetsian kaduilla, ja myös kaupunkiin hetkeksi jääneet Ilmeniitit huomasivat tuon. Alien, eikä mikä tahansa maan ulkopuolinen elämänmuoto, vaan Saturnys, yksi kamalimmista verta imevistä olennoista joita galaksissa asuu!
Pian Alessandron värväyksen jälkeen (hän oli hyvin suostuvainen) Ilmeniitit nousivat jälleen avaruuteen eivätkä ole sen jälkeen Venetsiassa käyneet, vaikka Maassa kyllä useitakin kertoja. He rötöstelevät taivaalla, eikä missä tahansa taivaalla vaan itsessään Suurella Taivaalla – avaruudessa.
Vain muutamien vuosien jälkeen Alessandron kyvyt huomioitiin laajalti, ja tuo nostettiin sen hetkisen johtajan toimesta aluksen perämieheksi. Taitoineen tuo saturnys onkin hyvin kallisarvoinen, ja usein taidot pelastavatkin sosiaalisesti taidottomat. Kukapa nyt tahtoisi tappaa miehen, tai alienin, joka jonain päivänä pystyy pelastamaan henkesi?
Alessandron pakkomielteenä, suurimpana tavoitteena, on löytää tämä itseään Tohtoriksi kutsuva mies, joka tuhosi hänen alkamattoman elämänsä, ja tappaa tuo. Monia erilaisia suunnitelmia on tehty, ja se onkin yksi herran mielipuuhista, mutta toimivatko ne sitten… Sen kokeiluun ei valitettavasti ole saatu vielä mahdollisuutta.
Ulkonäkö: Ihmismuodossaan Alessandrolla on pituutta 165 senttimetriä, ja painoa 60 kiloa, joista suurin osa on lihasta. Hän pukeutuu mielellään varsin värikkäästi, renessanssin ajan tyylisiin pukuihin, onhan hän silti ajalta ”kotoisin”. Alessandrolla on mustat, hieman yli korvien yli ulottuvat hennoilla luonnonlaineilla olevat hiukset, pikimustat silmät ja sädehtivän kirkas hymy (jota tosin hieman laimentaa kulmista esiin pilkistävät terävät kulmahampaat, todellista vampyyriaineista!), hampaat ovat moitteettomassa suorassa. Kasvot ovat hieman kapeat, ja voisi sanoa että kaiken kaikkiaan mies on hyvin komea nuorukainen. Naamana toimii söpöäkin söpömpi Ben Barnes (linkki: cdn.collider.com/wp-content/uploads/Ben-Barnes.jpg )
Vaatteet Alessandrolla ovat tällaiset, joista jälkimmäisiä nuorukainen pitää pääasiassa juhlissa tai muissa tärkeissä edustustilaisuuksissa:
ak2.polyvoreimg.com/cgi/img-thing/size/l/tid/3497650.jpg
s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/2f/31/57/2f315789e62f29ee0ee3374e1d898eb4.jpg
Alessandrolla on ihmishahmonsa kasvoissa pieni tatuointi, ohimossaan. Se ei satunnaiselle katselijalle avaudu, mutta mikäli sattuisi osaamaan saturniaa, saisi tietää miehen nimen. Siispä hyvin yksinkertainen sana, mutta kauniisti koristeltu, ja näyttääkin hieman mustalta kukkaköynnökseltä.
Todellisessa muodossaan Alessandro kuitenkin on, noh, hirvittävä voisi kuvailla sitä varsin hyvin. Kalan, ravun, tuhatjalkaisen… Kaikkien näiden risteymä, ja vieläkin kamalampi. Mulkosilmät, sininen hyytelöpää ja vinksin vonksin olevat neulanterävät hampaat. Herran ollessa tässä muodossa häneen ei todellakaan haluaisi törmätä, sekin fakta että silloin tulisi silputuksi palasiksi… No jaa, pikkujuttu.
Luonne: Alessandro on lempeä ja hiljainen – tai sellainen mielikuva hänestä ainakin esinäkemällä syntyy. Parantajan toimet hyvin osaava herra tuntee myötätuntoa ja surua, mutta harvoin tunteet näkyvät ulospäin. Iloinen tuo usein on, ja silloin saatetaan laukoa jopa pari vitsiä, mutta pääasiallisesti lempipuuhaa on vain hiljainen tarkkailu. Kärsivällisyys onkin yksi herran hyveistä, ja erittäin käytännöllinen parantajan työssä.
Kuolettava suuttuessaan – onneksi niin tapahtuu kuitenkin varsin harvoin, ja useat erehtyvätkin väärinymmärtämään rauhallisen ulkokuoren ja sen sisäänsä kätkevän julmuuden. Sillä julma tämä saturnys on. Alessandro pitää hyvin paljon taistelemisesta, eikä osaa kuvitella elämälleen parempaa käyttöä, harjoiteltuaan vuosikymmeniä pelkkiä taistelutaitoja. Silti ajoittaiset hiljaisemmatkin hetket ovat tervetulleita, sillä silloin voi syventyä muihin asioihin, joita myös pitää arvossa.
Alessandro pitää erityisesti vedestä – onhan se lajin selviytymisen kannalta suorastaan elintärkeä. Äyriäisiä tuo ei voisi kuvitellakaan syövänsä, ne kun muistuttavat liikaa pikkusiskoja ja –veljiä. Silti niiden kerääminen on erittäin hauskaa puuhaa, ja Alessandro viettääkin, aina kun mahdollista, monia tunteja rannalla ja vedessä kahlaillen, poimien simpukoita ja pikkuisia rapuja Ilmeniittien iltapöytään. Myös erilaisten esineiden somistelu kuuluu herran lempipuuhiin, joskin tätä tehdään varsin harvoin, eikä siitä, hieman tyttömäisestä asiasta, laverrella muille. Alessandro osaakin tehdä täydellisiä rusetteja.
Myös päiväkirja on intohimo, jota Alessandro kirjoittaakin aina kun vain mahdollista. Sinne hän onkin tallentanut elämänsä joka hetken – tai ainakin aloittaen vuodesta 1580. Luulisi että tuona aikana olisi yksi kirja jo tullut täyteen, mutta kirja onkin valmistettu erityismenetelmin, eikä se koskaan lopu, eikä suurene. Se onkin varsinainen avaruuskirja, miehen historia kansiensa välissä, ja myös hengellä suojattu. Tätä kirjaa Alessandro kantaa aina mukanaan, eikä luovu edes öiksi. Se on hänelle hyvin tärkeä, ja mikäli tämä pikkuinen esine menetettäisiin, olisi se hyvin suuren surun aiheuttaja.
Sosiaalisissa taidoissa Alessandro on onnettoman tietämätön. Kyllä tuo puhuu, mutta keskustelunaiheet ovat usein varsin yksitoikkoisia ja pyörivät miehen itsensä ympärillä, tai aseissa. Kaiken kaikkiaan, Alessandro on hyvin mielenkiintoinen persoona
// Lisään, jos lisättävää