Ellie Thwaites
Mar 15, 2016 19:41:47 GMT
Post by Pinch on Mar 15, 2016 19:41:47 GMT
Nimi: Ellie Aludra Thwaites
Ikä / Syntymäpäivä: 27 vuotta / 24.5.
Sukupuoli: nainen
Siviilisääty: sinkku
Laji: ihminen
Ammatti: Muoti- ja lifestylebloggaaja, freelancekonsultti / toimittaja
Asuinpaikka: Lontoo, Iso-Britannia
Perhe: Vanhemmat; äiti Katherine ja isä Jeffrey
Ulkonäkö
Ellie on hyvin hoikka ja jopa hieman hento, vaikkakin naiseksi melko pitkä (175 cm). Ellie kantaa pituutensa ylpeästi ja ryhdikkyys saa hänet yleensä näyttämään vielä hieman todellista pidemmältä. Ellien silmät ovat pähkinänruskeat ja muodoltaan hieman kissamaiset. Silmät ovat ilmeikkäät ja niissä näkyy helposti sekä ilo että suru. Ellien hiukset ovat väriltään tumman ruskeat ja väriä on hieman korostettu kasvipohjaisella hiusvärillä. Hiukset ovat pitkät ja yltävät reilusti yli Ellien olkapäiden, ja koska Ellie nauttii peilin edessä vietetystä ajasta, hiukset on yleensä laitettu erilaisille kampauksille. Välillä hän kuitenkin intoutuu leikkaamaan hiuksiaan vähän lyhyemmiksi, vaikka yleensä aina katuukin päätöstään hetken kuluttua. Ellie on hyvin tarkka ulkonäöstään, joten Ellie ei astu ulos ovesta ennen kuin hiukset on laitettu kauniisti ja kasvot on meikattu huolitellusti. Ellien meikki on yleensä mahdollisimman luonnollinen, juhlatilaisuuksissa hän tosin meikkaa hieman vahvemmin.
Muoti- ja lifestylebloggaajana Ellie huolehtii siitä, että vaatteet ja olemus ovat aina viimeisen päälle trendikkäitä. Ellie suosii yksinkertaisen tyylikkäitä vaatteita omassa arkipukeutumisessaan, eikä välttämättä näytä tavallisella kauppareissulla mitenkään sensaatiomaiselta. Turha kuitenkaan kuvitella, että vaatteet olisi ostettu Primarkista tai H&M:ltä; kaikki (joitain kotioloissa käytettäviä oloasuja lukuunottamatta) Ellien vaatteet ovat huippusuunnittelijoiden käsialaa tai jostakin uniikista pikkupuodista metsästettyjä. Ellielle on erittäin tärkeää käyttää kestäviä vaihtoehtoja, joten laadukkuus ja tuotannon eettisyys ulkonäön lisäksi painavat Ellien päätöksissä hankkia jokin tietty vaatekappale.
Yhtäkkinen mullistus ja päätyminen 1920-luvulle vaikuttaa myös Ellien pukeutumiseen ja tyyliin. 20-luku ei tarjoa kaikkia niitä hienouksia, joihin Ellie on omassa ajassaan tottunut, joten hänen oli opeteltava alusta alkaen aikakauden pukeutumisen ja meikkauksen salat. Ellien onni on se, että hänelle myös historian muoti on tuttua - tai nykyajan, miten sen ottaa. Ellie joutuu luopumaan osasta ekologisuuteen liittyvistä periaatteistaan erityisesti meikkauksen suhteen. Vaatetuksen suhteen Ellie kuitenkin innostuu erityisesti siitä, että massatuotanto on huomattavasti harvinaisempaa ja uniikkeja asuvalintoja on helppo tehdä.
Kuvissa Michelle Dockery
Luonne
Ellie on luonteeltaan hyvin päättäväinen ja kunnianhimoinen. Nämä luonteenpiirteet aiheuttavat usein sen, että Ellie saatetaan nähdä kamalana päällepäsmärinä, vaikka nainen ei missään tapauksessa tahtoisi olla sellainen. Hän on ystävällinen ja puhelias, mutta kuitenkin temperamenttinen ja suuttuessaan ei ole sitä mykkäkoulua pitävää tyyppiä, vaan niitä jotka huutavat ja raivovat. Ujoksi Ellieä ei voi millään tasolla kutsua, sillä jo pienestä pitäen Ellie on ollut juuri se, joka uskaltaa kysyä kaikkein hölmöimmätkin kysymykset. Hyvä itsetunto takaa sen, ettei Ellie sen erityisemmin ajattele, että vaikuttaako nyt tyhmältä jonkun toisen silmiin. Tietyllä tavalla Ellie onkin siis oman tiensä kulkija, vaikka elämässään on harvemmin tehnyt mitään hirvittävän radikaalia tai jännittävää. Hän tekee yleensä niin kuin parhaaksi näkee, vaikkei valinta välttämättä olisi se kaikkein tavallisin. Itsekkääksi Ellieä ei kuitenkaan voi sanoa, sillä hän huomioi kyllä perheensä ja ystävänsä aina suuria päätöksiä tehdessään. Sanavalmiina ja topakkana tapauksena Ellie kuitenkin saattaa joskus vaikuttaa hieman omahyväiseltä tai itsekkäältä.
Ellie on hyvin uraorientoitunut. Hänen kunnianhimonsa opiskeluaikana ja sen jälkeen on johtanut siihen, että Ellie menestyy hyvin alalla, jossa kilpailu on kovaa. Bloggaaminen ei käy aivan päivätyöstä, mutta Ellien verkostoitumistaidot ovat johtaneet siihen, että hänelle riittää töitä myös freelancerina. Ellie on valmis tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa, eikä odota minkään tipahtavan nokan eteen taivaalta. Työn ulkopuolella Ellie on hyvin meneväinen tapaus. Häntä ei tarvitse pitkää ylipuhua kokeilemaan jotakin uutta, ja tiedonjano ja uteliaisuus saavat Ellien lähtemään mukaan melkeinpä mihin tahansa. Ellie viettääkin paljon vapaa-ajastaan yrittäen oppia jotakin uutta, oli se sitten sushin kokkaamista, pipojen virkkaamista tai benji-hyppelyä. Pientä seikkailunhaluakaan ei naiselta siis puutu, ja Ellie usein yrittää löytää pientä seikkailua aivan tavallisistakin päivistä. Ellie myös aina uskoo siihen, että kaikki järjestyy parhain päin, eikä siksi yleensä jaksa stressata liikoja. Työ välillä stressaa, kun tekemistä olisi paljon ja aikaa vähän, mutta esimerkiksi suuremmissa valinnoissa Ellie uskoo aina siihen, että universumi näyttää mikä on paras vaihtoehto. Ellie ei usko mihinkään korkeampaan voimaan varsinaisesti, mutta tähän asti kaikki on sujunut hienosti, joten tietyllä tapaa hän uskoo, että kaikki mikä tapahtuu vie häntä johonkin tiettyyn suuntaan.
Pieni idealismi ja uteliaisuus eivät ole ollenkaan pahasta siinä kohtaa, kun Ellie singahtaa vuosikymmeniä menneisyyteen. Ihmisten kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin osoittautuu elintärkeäksi Ellielle, vaikka alkujärkytys onkin tietenkin suuri. Toisenlainen ihminen olisi luultavasti saanut hermoromahduksen ja joutunut suljetuksi hullujenhuoneelle, mutta epätietoisuudessa eläminen ei pilaa Ellien elämää täysin. Päivittäin hän miettii ja pohtii, miten hän on tilanteeseensa joutunut, mutta uskoo sen vielä joskus selviävän. Siihen asti hän aikoo nauttia uuden elämänsä pienistä iloista, kuten hatuista!
Menneisyys
Tuoreet herra ja rouva Thwaites saivat ainoaksi jääneen lapsensa nuorina. Lapsen nimeksi annettiin Ellie Aludra, ja pienestä pitäen Ellie oli vauhdikas ja touhukas pieni neito. Perhe asui Lontoon keskustan ulkopuolella hyvämaineisella ja siistillä asutusalueella. Ellien vanhemmat olivat hyvätuloisista oloista, joten hyvätuloinen ja hyväosainen lapsuus periytyi myös Ellielle. Vaikka Thwaitesin perhe ei sentään kylpenyt rahassa, niin Ellien lapsuudesta ei kuitenkaan puuttunut mitään. Lemmikkiponia oli turha kuvitella saavansa, eikä kaikkia hienouksia muutenkaan sallittu, mutta perustarpeet täytettiin yltäkylläisesti. Ellien vanhemmat panostivat myös koulutukseen. Ellie on heti koulu-uransa aloitettuaan ollut hyvin määrätietoinen ja asettanut tavoitteita itselleen. Ellien kouluarvosanoissa ei koskaan ollut valittamisen aihetta, vaikka nuori Ellie toisinaan olikin pettynyt, kun ei saanut kaikkein parhainta arvosanaa. Seuraavaan kokeeseen tyttö opiskeli edellistä ahkerammin ja yleensä saavutti tavoitteensa ja oli luokkansa parhaimmistoa. Ellien lapsuus ja nuoruus kului siis pitkälti opiskellessa ja harrastuksissa. Ellie kävi piano- ja laulutunneilla viikoittain ja vaikkei missään vaiheessa aikonut musiikin ammattilaiseksi, hän kuitenkin harjoitteli ahkerasti ja tunnollisesti.
Vaikka Ellie käytti myös teini-iässä paljon aikaansa kouluun ja harrastuksiinsa, ei tyttö silti ollut yksinäinen. Hänellä oli pieni ystäväpiiri samanhenkisiä tyttöjä ympärillään, ja vaikka Ellie ystävineen ei ollut mitenkään erityisen suosittu koulumaailmassa, hänestä kuitenkin pidettiin ja hänen toisinaan vahvojakin mielipiteitään arvostettiin. Monet Ellien luokkakavereista luottivat siihen, että jos johonkin asiaan oltiin yleisesti tyytymättömiä, niin Ellie olisi se, joka uskaltaisi tuoda asian esille opettajien kanssa. Ellie viihtyi koulussa ja tuli hyvin toimeen niin muiden oppilaiden kuin opettajienkin kanssa. Ellie oli perinteinen ”kiltti tyttö”, eikä satunnaista suunsoittoa enempää oireillut teini-ikäisenä. Häntä ja kavereitaan ei biletys erityisesti kiinnostanut, eikä heitä koskaan löydetty myöskään koulun nurkan takaa piilottelemassa jonkun vanhemmalta sisarukselta näpistämän tupakka-askin kanssa.
Hyvät kouluarvosanat ja tavoitteellisuus johtivat lopulta siihen, että Ellie pääsi yliopistoon ensi yrittämällä. Vanhemmat olivat kannustaneet Ellieä valitsemaan itselleen sopivan alan ja auttoivat opiskelun taloudellisessa puolessa huomattavasti. Niinpä Ellie aloitti opinnot Lontoossa University of the Arts -yliopistossa, pääaineenaan mediaviestintä. Ensimmäisen yliopistovuotensa Ellie asusteli vielä vanhempiensa luona, koska ei ollut löytänyt työtä, jolla voisi rahallisesti tukea asumista omassa asunnossa Lontoossa. eikä halunnut kuitenkaan elellä täysin vanhempiensa rahoilla. Ääneen Ellie ei sitä tosin myöntänyt koskaan, mutta rahapulan lisäksi hän ei vielä 18-vuotiaana muutenkaan tuntenut olevansa valmis muuttamaan yksinään pois vanhempiensa luota. Ellie sai seuraavan lukuvuoden alussa töitä pienen ravintolan tarjoilijana ja sen myötä muutti omaan, pikkuruiseen vuokra-asuntoon lähemmäs Lontoon keskustaa ja yliopistoa.
Yliopisto-opiskelu sopi Ellielle kuin nenä päähän. Vapaus tehdä mitä tahtoi yllätti Ellien positiivisesti hänen muutettua kotoaan. Ellie vietti paljon aikaa erilaisissa opiskelijariennoissa ja usein seuraavana aamuna raahautui luennolle silmänaluset mustina ja päänsäryn kourissa, mutta kuitenkin tyytyväisenä edellisen illan hauskanpitoon. Ellie jatkoi edelleen tunnollista opiskelua, mutta se ei kuitenkaan estänyt häntä pitämästä hauskaa. Samalla hän verkostoitui muiden media-alan ihmisten seassa ja valmistuttuaan hän tunsikin jo paljon oman alansa ihmisiä ja jonkin verran ihmisiä myös alansa ulkopuolelta. Opinnoissaan Ellie oli painottanut paljon sosiaalista mediaa ja markkinointia sosiaalisessa mediassa, ja hyvin pian aloitettuaan opintonsa Ellie oli myös alkanut kirjoittaa blogia. Blogille oli hiljalleen kasvanut jo melko suurikin lukijakunta. Ellie kutsuu itse blogiaan lifestyle-blogiksi, jossa hän esittelee kotiaan, vaatteitaan, kosmetiikkaa ja toisinaan kirjoittaa myös opintoihinsa ja myöhemmin työhönsä liittyvistä asioista. Tärkeitä ja toistuvia teemoja blogiteksteissä ovat ekologisuus ja luonnonmukaisuus.
Valmistumisen jälkeen Ellie jatkoi vielä jonkin aikaa tarjoilijan hommissa, jotta saisi tuloja muualtakin kuin bloginsa kautta (mikä ei kuitenkaan häntä olisi voinut elättää). Pikkuhiljaa Ellie pystyi kuitenkin jo elättämään itseään, vaikkakin suhteellisen vaatimattomasti, oman alansa töillä. Blogi jatkoi suosiotaan ja sen lisäksi Ellie oli alkanut tehdä freelance-pohjaisesti konsultointeja yrityksille. Hän auttoi yrityksiä markkinoimaan itseään sosiaalisessa mediassa ja onnistumisten kautta hänen maineensa levisi Lontoossa ja Lontoon ulkopuolellakin. Ellie reissasi siis jonkin verran töiden mukanaan ja oli erittäin innokas näkemään uusia paikkoja. Paljon ajastaan Ellie vietti siis auton ratissa tai istuen junassa matkalla jonnekin kauemmas.
Ellien ollessa 25-vuotias hän koki varsin suuren käänteen, joka heitti hänen elämänsä täysin ylösalaisin. Nuori nainen oli autollaan liikkeellä, matkalla asiakastapaamisesta kotiinsa, ja puhui samalla toisen asiakkaan kanssa puhelimessa. Vanha handsfree-laite oli jo pidempään temppuillut ja kun pätkiminen alkoi häiritä puheen ymmärtämistä, Ellie päätti kääntyä pois vilkkaalta tieltä ja pysähtyi puhumaan puhelunsa loppuun jonkun pihatien tienhaaraan. Ilma kun oli kerrankin kaunis keväisessä Englannissa, Ellie nousi autostaan ja lähti kuljeskelemaan autonsa ympärillä. Kesken lauseen puhelu katkesi ja Elliestä tuntui, kuin joku olisi lyönyt häntä suoraan palleaan. Lyhyen hämmästyksen jälkeen Ellie löysi itsensä maasta makaamasta. Oliko joku kaatanut hänet kumoon? Suuttuiko joku niin pahasti siitä, että hän oli parkkeerannut autonsa pihatielle hetkeksi? Ellie nosti katseensa ja vilkaisi ympärilleen. Hän ei todellakaan enää ollut siellä, missä vain sekunteja sitten oli ollut. Vilkas tie oli täynnä kummallisesti pukeutuneita ihmisiä ja muutama ohi suhaava autokaan ei näyttänyt oikealta autolta. Ensimmäinen ajatus, joka pälkähti Ellien päähän oli, että hänet oli huumattu ja kuljetettu jonnekin. Tämän täytyi olla jotakin karmivaa pilaa. Ellie ei tosiaankaan ollut palautunut järkytyksestään siinä kohtaa, kun hänen luokseen saapui suunnilleen keski-ikäinen, hienosti pukeutunut nainen ja auttoi hänet ylös maasta. Ellie ei saanut sanaa suustaan, ainoastaan epämääräisiä äännähdyksiä ja kauhistuneita katseita.
Hieman toivuttuaan ensimmäisestä järkytyksestä siitä, että oli jollain tapaa kadonnut sieltä missä oli hetki sitten ollut ja ilmaantunut jonnekin aivan muualle, Ellieä auttanut nainen vei hänet läheiseen kahvilaan, jossa Ellie pääsi lepuuttamaan täriseviä jalkojaan. Nainen kertoi nimekseen Sylvie ja pian Ellielle selvisi myös, että hän oli vuoden 1925 Lontoossa, eikä kyse voinut olla mistään pilasta. Kaikki vaikutti aidolta, sanomalehdet, vaatteet, autot ja rakennukset. Kaiken Ellien hämmennyksen, ihmetyksen ja järkytyksen keskeltä Sylvie tuntui tajuavan, ettei Ellie ollut peräisin sieltä, minne oli juuri tahtomattaan tipahtanut. Keskustelun edetessä Ellielle tuli sellainen olo, että Sylvie tiesi paljon enemmän mitä Ellielle kertoikaan. Salaperäisestä Sylviestä tulikin Ellien tuki ja turva, kun Ellie ei keksinyt selitystä millekään ja kaikki oli täydellisen ja totaalisen vierasta. Kaikkiin kysymyksiinsä Ellie ei saanut vastausta Sylvieltä; joko nainen sanoi, ettei osannut vastata, tai Ellie ei kehdannut edes kysyä, koska epäili vaikuttavansa tärähtäneeltä.
Aluksi Ellie asui jonkin aikaa Sylvien hulppeassa kaupunkiasunnossa ja yritti totutella maailmaan, jossa älypuhelimet, iPadit ja some olivat vain sanoja ilman merkitystä. Jos Sylvie ei olisi sattunut Ellien luokse, niin Ellie olisi ollut täysin tyhjän päällä. Eihän hänellä ollut rahaa, vaatteita tai paikkaa jossa yöpyä. Lopulta Ellie kertoi itsestään paljon Sylvielle, mutta Sylvie jäi Ellielle täydeksi mysteeriksi. Jonkin ajan kuluttua naiset yhteistyössä löysivät Ellielle työtä tuoreesta naistenlehdestä, jonne Ellie kirjoitteli muodista ja kosmetiikasta. Työn myötä Ellie pystyi muuttamaan omilleen, olihan toisen nurkissa ilmaiseksi asuminen jo käynyt Ellien omatunnon päälle. 20-luku alkoi pikkuhiljaa tuntua kotoisammalta, etenkin kun Ellien rakkaus vaatteisiin sai hänet kiinnostumaan aikakauden muodista. Ellie ystävystyi työkavereidensa, naapureidensa ja tuttaviensa tuttavien kanssa. Siitä kaikesta huolimatta Ellie ei voinut olla päivittäin ajattelematta omaa oikeaa elämäänsä 2010-luvulla. Miten hän oli päätynyt 1920-luvulle ja miksi? Oliko se edes mahdollista? Voisiko hän ikinä päästä takaisin? Miten hänen katoamisensa vaikuttaisi hänen vanhempiinsa? Näkisikö hän edes koskaan enää vanhempiaan?
Muuta:
- suosii ekologista elämäntapaa, käyttää luonnonkosmetiikkaa ja on nykyajassa kasvissyöjä (lakto-ovo)
- pitää laulamisesta ja osaa laulaa hyvin lapsena aloitetun harrastuksen myötä, mutta esiintyy harvoin
Ikä / Syntymäpäivä: 27 vuotta / 24.5.
Sukupuoli: nainen
Siviilisääty: sinkku
Laji: ihminen
Ammatti: Muoti- ja lifestylebloggaaja, freelancekonsultti / toimittaja
Asuinpaikka: Lontoo, Iso-Britannia
Perhe: Vanhemmat; äiti Katherine ja isä Jeffrey
Ulkonäkö
Ellie on hyvin hoikka ja jopa hieman hento, vaikkakin naiseksi melko pitkä (175 cm). Ellie kantaa pituutensa ylpeästi ja ryhdikkyys saa hänet yleensä näyttämään vielä hieman todellista pidemmältä. Ellien silmät ovat pähkinänruskeat ja muodoltaan hieman kissamaiset. Silmät ovat ilmeikkäät ja niissä näkyy helposti sekä ilo että suru. Ellien hiukset ovat väriltään tumman ruskeat ja väriä on hieman korostettu kasvipohjaisella hiusvärillä. Hiukset ovat pitkät ja yltävät reilusti yli Ellien olkapäiden, ja koska Ellie nauttii peilin edessä vietetystä ajasta, hiukset on yleensä laitettu erilaisille kampauksille. Välillä hän kuitenkin intoutuu leikkaamaan hiuksiaan vähän lyhyemmiksi, vaikka yleensä aina katuukin päätöstään hetken kuluttua. Ellie on hyvin tarkka ulkonäöstään, joten Ellie ei astu ulos ovesta ennen kuin hiukset on laitettu kauniisti ja kasvot on meikattu huolitellusti. Ellien meikki on yleensä mahdollisimman luonnollinen, juhlatilaisuuksissa hän tosin meikkaa hieman vahvemmin.
Muoti- ja lifestylebloggaajana Ellie huolehtii siitä, että vaatteet ja olemus ovat aina viimeisen päälle trendikkäitä. Ellie suosii yksinkertaisen tyylikkäitä vaatteita omassa arkipukeutumisessaan, eikä välttämättä näytä tavallisella kauppareissulla mitenkään sensaatiomaiselta. Turha kuitenkaan kuvitella, että vaatteet olisi ostettu Primarkista tai H&M:ltä; kaikki (joitain kotioloissa käytettäviä oloasuja lukuunottamatta) Ellien vaatteet ovat huippusuunnittelijoiden käsialaa tai jostakin uniikista pikkupuodista metsästettyjä. Ellielle on erittäin tärkeää käyttää kestäviä vaihtoehtoja, joten laadukkuus ja tuotannon eettisyys ulkonäön lisäksi painavat Ellien päätöksissä hankkia jokin tietty vaatekappale.
Yhtäkkinen mullistus ja päätyminen 1920-luvulle vaikuttaa myös Ellien pukeutumiseen ja tyyliin. 20-luku ei tarjoa kaikkia niitä hienouksia, joihin Ellie on omassa ajassaan tottunut, joten hänen oli opeteltava alusta alkaen aikakauden pukeutumisen ja meikkauksen salat. Ellien onni on se, että hänelle myös historian muoti on tuttua - tai nykyajan, miten sen ottaa. Ellie joutuu luopumaan osasta ekologisuuteen liittyvistä periaatteistaan erityisesti meikkauksen suhteen. Vaatetuksen suhteen Ellie kuitenkin innostuu erityisesti siitä, että massatuotanto on huomattavasti harvinaisempaa ja uniikkeja asuvalintoja on helppo tehdä.
Kuvissa Michelle Dockery
Luonne
Ellie on luonteeltaan hyvin päättäväinen ja kunnianhimoinen. Nämä luonteenpiirteet aiheuttavat usein sen, että Ellie saatetaan nähdä kamalana päällepäsmärinä, vaikka nainen ei missään tapauksessa tahtoisi olla sellainen. Hän on ystävällinen ja puhelias, mutta kuitenkin temperamenttinen ja suuttuessaan ei ole sitä mykkäkoulua pitävää tyyppiä, vaan niitä jotka huutavat ja raivovat. Ujoksi Ellieä ei voi millään tasolla kutsua, sillä jo pienestä pitäen Ellie on ollut juuri se, joka uskaltaa kysyä kaikkein hölmöimmätkin kysymykset. Hyvä itsetunto takaa sen, ettei Ellie sen erityisemmin ajattele, että vaikuttaako nyt tyhmältä jonkun toisen silmiin. Tietyllä tavalla Ellie onkin siis oman tiensä kulkija, vaikka elämässään on harvemmin tehnyt mitään hirvittävän radikaalia tai jännittävää. Hän tekee yleensä niin kuin parhaaksi näkee, vaikkei valinta välttämättä olisi se kaikkein tavallisin. Itsekkääksi Ellieä ei kuitenkaan voi sanoa, sillä hän huomioi kyllä perheensä ja ystävänsä aina suuria päätöksiä tehdessään. Sanavalmiina ja topakkana tapauksena Ellie kuitenkin saattaa joskus vaikuttaa hieman omahyväiseltä tai itsekkäältä.
Ellie on hyvin uraorientoitunut. Hänen kunnianhimonsa opiskeluaikana ja sen jälkeen on johtanut siihen, että Ellie menestyy hyvin alalla, jossa kilpailu on kovaa. Bloggaaminen ei käy aivan päivätyöstä, mutta Ellien verkostoitumistaidot ovat johtaneet siihen, että hänelle riittää töitä myös freelancerina. Ellie on valmis tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa, eikä odota minkään tipahtavan nokan eteen taivaalta. Työn ulkopuolella Ellie on hyvin meneväinen tapaus. Häntä ei tarvitse pitkää ylipuhua kokeilemaan jotakin uutta, ja tiedonjano ja uteliaisuus saavat Ellien lähtemään mukaan melkeinpä mihin tahansa. Ellie viettääkin paljon vapaa-ajastaan yrittäen oppia jotakin uutta, oli se sitten sushin kokkaamista, pipojen virkkaamista tai benji-hyppelyä. Pientä seikkailunhaluakaan ei naiselta siis puutu, ja Ellie usein yrittää löytää pientä seikkailua aivan tavallisistakin päivistä. Ellie myös aina uskoo siihen, että kaikki järjestyy parhain päin, eikä siksi yleensä jaksa stressata liikoja. Työ välillä stressaa, kun tekemistä olisi paljon ja aikaa vähän, mutta esimerkiksi suuremmissa valinnoissa Ellie uskoo aina siihen, että universumi näyttää mikä on paras vaihtoehto. Ellie ei usko mihinkään korkeampaan voimaan varsinaisesti, mutta tähän asti kaikki on sujunut hienosti, joten tietyllä tapaa hän uskoo, että kaikki mikä tapahtuu vie häntä johonkin tiettyyn suuntaan.
Pieni idealismi ja uteliaisuus eivät ole ollenkaan pahasta siinä kohtaa, kun Ellie singahtaa vuosikymmeniä menneisyyteen. Ihmisten kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin osoittautuu elintärkeäksi Ellielle, vaikka alkujärkytys onkin tietenkin suuri. Toisenlainen ihminen olisi luultavasti saanut hermoromahduksen ja joutunut suljetuksi hullujenhuoneelle, mutta epätietoisuudessa eläminen ei pilaa Ellien elämää täysin. Päivittäin hän miettii ja pohtii, miten hän on tilanteeseensa joutunut, mutta uskoo sen vielä joskus selviävän. Siihen asti hän aikoo nauttia uuden elämänsä pienistä iloista, kuten hatuista!
Menneisyys
Tuoreet herra ja rouva Thwaites saivat ainoaksi jääneen lapsensa nuorina. Lapsen nimeksi annettiin Ellie Aludra, ja pienestä pitäen Ellie oli vauhdikas ja touhukas pieni neito. Perhe asui Lontoon keskustan ulkopuolella hyvämaineisella ja siistillä asutusalueella. Ellien vanhemmat olivat hyvätuloisista oloista, joten hyvätuloinen ja hyväosainen lapsuus periytyi myös Ellielle. Vaikka Thwaitesin perhe ei sentään kylpenyt rahassa, niin Ellien lapsuudesta ei kuitenkaan puuttunut mitään. Lemmikkiponia oli turha kuvitella saavansa, eikä kaikkia hienouksia muutenkaan sallittu, mutta perustarpeet täytettiin yltäkylläisesti. Ellien vanhemmat panostivat myös koulutukseen. Ellie on heti koulu-uransa aloitettuaan ollut hyvin määrätietoinen ja asettanut tavoitteita itselleen. Ellien kouluarvosanoissa ei koskaan ollut valittamisen aihetta, vaikka nuori Ellie toisinaan olikin pettynyt, kun ei saanut kaikkein parhainta arvosanaa. Seuraavaan kokeeseen tyttö opiskeli edellistä ahkerammin ja yleensä saavutti tavoitteensa ja oli luokkansa parhaimmistoa. Ellien lapsuus ja nuoruus kului siis pitkälti opiskellessa ja harrastuksissa. Ellie kävi piano- ja laulutunneilla viikoittain ja vaikkei missään vaiheessa aikonut musiikin ammattilaiseksi, hän kuitenkin harjoitteli ahkerasti ja tunnollisesti.
Vaikka Ellie käytti myös teini-iässä paljon aikaansa kouluun ja harrastuksiinsa, ei tyttö silti ollut yksinäinen. Hänellä oli pieni ystäväpiiri samanhenkisiä tyttöjä ympärillään, ja vaikka Ellie ystävineen ei ollut mitenkään erityisen suosittu koulumaailmassa, hänestä kuitenkin pidettiin ja hänen toisinaan vahvojakin mielipiteitään arvostettiin. Monet Ellien luokkakavereista luottivat siihen, että jos johonkin asiaan oltiin yleisesti tyytymättömiä, niin Ellie olisi se, joka uskaltaisi tuoda asian esille opettajien kanssa. Ellie viihtyi koulussa ja tuli hyvin toimeen niin muiden oppilaiden kuin opettajienkin kanssa. Ellie oli perinteinen ”kiltti tyttö”, eikä satunnaista suunsoittoa enempää oireillut teini-ikäisenä. Häntä ja kavereitaan ei biletys erityisesti kiinnostanut, eikä heitä koskaan löydetty myöskään koulun nurkan takaa piilottelemassa jonkun vanhemmalta sisarukselta näpistämän tupakka-askin kanssa.
Hyvät kouluarvosanat ja tavoitteellisuus johtivat lopulta siihen, että Ellie pääsi yliopistoon ensi yrittämällä. Vanhemmat olivat kannustaneet Ellieä valitsemaan itselleen sopivan alan ja auttoivat opiskelun taloudellisessa puolessa huomattavasti. Niinpä Ellie aloitti opinnot Lontoossa University of the Arts -yliopistossa, pääaineenaan mediaviestintä. Ensimmäisen yliopistovuotensa Ellie asusteli vielä vanhempiensa luona, koska ei ollut löytänyt työtä, jolla voisi rahallisesti tukea asumista omassa asunnossa Lontoossa. eikä halunnut kuitenkaan elellä täysin vanhempiensa rahoilla. Ääneen Ellie ei sitä tosin myöntänyt koskaan, mutta rahapulan lisäksi hän ei vielä 18-vuotiaana muutenkaan tuntenut olevansa valmis muuttamaan yksinään pois vanhempiensa luota. Ellie sai seuraavan lukuvuoden alussa töitä pienen ravintolan tarjoilijana ja sen myötä muutti omaan, pikkuruiseen vuokra-asuntoon lähemmäs Lontoon keskustaa ja yliopistoa.
Yliopisto-opiskelu sopi Ellielle kuin nenä päähän. Vapaus tehdä mitä tahtoi yllätti Ellien positiivisesti hänen muutettua kotoaan. Ellie vietti paljon aikaa erilaisissa opiskelijariennoissa ja usein seuraavana aamuna raahautui luennolle silmänaluset mustina ja päänsäryn kourissa, mutta kuitenkin tyytyväisenä edellisen illan hauskanpitoon. Ellie jatkoi edelleen tunnollista opiskelua, mutta se ei kuitenkaan estänyt häntä pitämästä hauskaa. Samalla hän verkostoitui muiden media-alan ihmisten seassa ja valmistuttuaan hän tunsikin jo paljon oman alansa ihmisiä ja jonkin verran ihmisiä myös alansa ulkopuolelta. Opinnoissaan Ellie oli painottanut paljon sosiaalista mediaa ja markkinointia sosiaalisessa mediassa, ja hyvin pian aloitettuaan opintonsa Ellie oli myös alkanut kirjoittaa blogia. Blogille oli hiljalleen kasvanut jo melko suurikin lukijakunta. Ellie kutsuu itse blogiaan lifestyle-blogiksi, jossa hän esittelee kotiaan, vaatteitaan, kosmetiikkaa ja toisinaan kirjoittaa myös opintoihinsa ja myöhemmin työhönsä liittyvistä asioista. Tärkeitä ja toistuvia teemoja blogiteksteissä ovat ekologisuus ja luonnonmukaisuus.
Valmistumisen jälkeen Ellie jatkoi vielä jonkin aikaa tarjoilijan hommissa, jotta saisi tuloja muualtakin kuin bloginsa kautta (mikä ei kuitenkaan häntä olisi voinut elättää). Pikkuhiljaa Ellie pystyi kuitenkin jo elättämään itseään, vaikkakin suhteellisen vaatimattomasti, oman alansa töillä. Blogi jatkoi suosiotaan ja sen lisäksi Ellie oli alkanut tehdä freelance-pohjaisesti konsultointeja yrityksille. Hän auttoi yrityksiä markkinoimaan itseään sosiaalisessa mediassa ja onnistumisten kautta hänen maineensa levisi Lontoossa ja Lontoon ulkopuolellakin. Ellie reissasi siis jonkin verran töiden mukanaan ja oli erittäin innokas näkemään uusia paikkoja. Paljon ajastaan Ellie vietti siis auton ratissa tai istuen junassa matkalla jonnekin kauemmas.
Ellien ollessa 25-vuotias hän koki varsin suuren käänteen, joka heitti hänen elämänsä täysin ylösalaisin. Nuori nainen oli autollaan liikkeellä, matkalla asiakastapaamisesta kotiinsa, ja puhui samalla toisen asiakkaan kanssa puhelimessa. Vanha handsfree-laite oli jo pidempään temppuillut ja kun pätkiminen alkoi häiritä puheen ymmärtämistä, Ellie päätti kääntyä pois vilkkaalta tieltä ja pysähtyi puhumaan puhelunsa loppuun jonkun pihatien tienhaaraan. Ilma kun oli kerrankin kaunis keväisessä Englannissa, Ellie nousi autostaan ja lähti kuljeskelemaan autonsa ympärillä. Kesken lauseen puhelu katkesi ja Elliestä tuntui, kuin joku olisi lyönyt häntä suoraan palleaan. Lyhyen hämmästyksen jälkeen Ellie löysi itsensä maasta makaamasta. Oliko joku kaatanut hänet kumoon? Suuttuiko joku niin pahasti siitä, että hän oli parkkeerannut autonsa pihatielle hetkeksi? Ellie nosti katseensa ja vilkaisi ympärilleen. Hän ei todellakaan enää ollut siellä, missä vain sekunteja sitten oli ollut. Vilkas tie oli täynnä kummallisesti pukeutuneita ihmisiä ja muutama ohi suhaava autokaan ei näyttänyt oikealta autolta. Ensimmäinen ajatus, joka pälkähti Ellien päähän oli, että hänet oli huumattu ja kuljetettu jonnekin. Tämän täytyi olla jotakin karmivaa pilaa. Ellie ei tosiaankaan ollut palautunut järkytyksestään siinä kohtaa, kun hänen luokseen saapui suunnilleen keski-ikäinen, hienosti pukeutunut nainen ja auttoi hänet ylös maasta. Ellie ei saanut sanaa suustaan, ainoastaan epämääräisiä äännähdyksiä ja kauhistuneita katseita.
Hieman toivuttuaan ensimmäisestä järkytyksestä siitä, että oli jollain tapaa kadonnut sieltä missä oli hetki sitten ollut ja ilmaantunut jonnekin aivan muualle, Ellieä auttanut nainen vei hänet läheiseen kahvilaan, jossa Ellie pääsi lepuuttamaan täriseviä jalkojaan. Nainen kertoi nimekseen Sylvie ja pian Ellielle selvisi myös, että hän oli vuoden 1925 Lontoossa, eikä kyse voinut olla mistään pilasta. Kaikki vaikutti aidolta, sanomalehdet, vaatteet, autot ja rakennukset. Kaiken Ellien hämmennyksen, ihmetyksen ja järkytyksen keskeltä Sylvie tuntui tajuavan, ettei Ellie ollut peräisin sieltä, minne oli juuri tahtomattaan tipahtanut. Keskustelun edetessä Ellielle tuli sellainen olo, että Sylvie tiesi paljon enemmän mitä Ellielle kertoikaan. Salaperäisestä Sylviestä tulikin Ellien tuki ja turva, kun Ellie ei keksinyt selitystä millekään ja kaikki oli täydellisen ja totaalisen vierasta. Kaikkiin kysymyksiinsä Ellie ei saanut vastausta Sylvieltä; joko nainen sanoi, ettei osannut vastata, tai Ellie ei kehdannut edes kysyä, koska epäili vaikuttavansa tärähtäneeltä.
Aluksi Ellie asui jonkin aikaa Sylvien hulppeassa kaupunkiasunnossa ja yritti totutella maailmaan, jossa älypuhelimet, iPadit ja some olivat vain sanoja ilman merkitystä. Jos Sylvie ei olisi sattunut Ellien luokse, niin Ellie olisi ollut täysin tyhjän päällä. Eihän hänellä ollut rahaa, vaatteita tai paikkaa jossa yöpyä. Lopulta Ellie kertoi itsestään paljon Sylvielle, mutta Sylvie jäi Ellielle täydeksi mysteeriksi. Jonkin ajan kuluttua naiset yhteistyössä löysivät Ellielle työtä tuoreesta naistenlehdestä, jonne Ellie kirjoitteli muodista ja kosmetiikasta. Työn myötä Ellie pystyi muuttamaan omilleen, olihan toisen nurkissa ilmaiseksi asuminen jo käynyt Ellien omatunnon päälle. 20-luku alkoi pikkuhiljaa tuntua kotoisammalta, etenkin kun Ellien rakkaus vaatteisiin sai hänet kiinnostumaan aikakauden muodista. Ellie ystävystyi työkavereidensa, naapureidensa ja tuttaviensa tuttavien kanssa. Siitä kaikesta huolimatta Ellie ei voinut olla päivittäin ajattelematta omaa oikeaa elämäänsä 2010-luvulla. Miten hän oli päätynyt 1920-luvulle ja miksi? Oliko se edes mahdollista? Voisiko hän ikinä päästä takaisin? Miten hänen katoamisensa vaikuttaisi hänen vanhempiinsa? Näkisikö hän edes koskaan enää vanhempiaan?
Muuta:
- suosii ekologista elämäntapaa, käyttää luonnonkosmetiikkaa ja on nykyajassa kasvissyöjä (lakto-ovo)
- pitää laulamisesta ja osaa laulaa hyvin lapsena aloitetun harrastuksen myötä, mutta esiintyy harvoin