Virgil Jewel
Dec 3, 2014 17:24:00 GMT
Post by Javert on Dec 3, 2014 17:24:00 GMT
Hahmo:
Nimi: Virgil Jewel
Ikä: 370 (lisätietoa menneisyydestä saat ensimmäisestä pelistä, jossa on kuvailtu Virgilin aiemman elämän vaiheet. Linkki: tashrpg.proboards.com/thread/14/ennakkoluuloja-ja-uusia-tuttavuuksia)
Skp: herra
Siv.säät: sinkku
Laji: Itkevä enkeli
Ammatti/Asema: Ei ole, pelkkä kiva pieni veistos.
Aseet: Ei tässäkään muita kuin lajille luonteenomaiset (henkiset) aseet.
Asuinpaikka ja perhe: Maapallo, vanhan kartanon piha. Ei omaa perhettä, mutta pitää kartanon omistamaa sukua itselleen tärkeänä. "Oli päivä kaksisataa vuotta sitten. Virgil oli suojellut kartanoa jo sadan yksinäisen vuoden ajan, ja toivoi kovasti jotakuta, joka voisi lopettaa hänen yksinäisyytensä ja tylsyytensä. Ja sellainen henkilö olikin olemassa", aikoinaan englantilaiskartanossa asui nuori tyttö nimeltä Virgineia. Virgil tunsi tätä naista kohtaan syvää suojelunhalua ja pitää tuota edelleen ihmisenä, joka on päässyt hänen sydäntään kaikkein lähimmäksi. Pääasiassa Virgineian vuoksi enkeli on jatkanut kartanon suojelemista vuosisadasta toiseen.
Ulkonäkökuvaus:
Pää: ecx.images-amazon.com/images/I/71ud-AegRxL._SL1500_.jpg
Kuten useimmissa lajeissa kaikki ovat enemmän tai vähemmän samannäköisiä ilman yksilöllisiä fyysisia piirteitä, ei Virgil ole poikkeus. Ulkonäkö ja luonne ovat kuitenkin varsin eri asia.
Kuvat etsitty google kuvahaulla ”weeping angel” enkä omista oikeuksia.
Ruumis: www.flossiesgifts.com/v/vspfiles/photos/DMD-STK644741-doctor-who-2.jpg
Luonnekuvaus: Virgil, vaikka onkin ulkonäöllisesti tyypillinen lajinsa edustaja, ei luonteeltaan vastaa laisinkaan enkeleiden julmaa lajia. Oikeastaan, hänen tapauksessaan sana enkeli kuvaa Virgiliä varsin hyvin. Virgil on tappanut olemassaolonsa aikana vain kaksi henkilöä, ja nuo molemmat ansaitsivat kohtalonsa.
Hän on varsin hiljainen, ja surumielinen. Seuralaisen puuttuminen on saanut enkelin vetäytymään syvälle itsensä sisään, luomaan kuoren todellisen luonteensa ja ulkokuorensa väliin, joten hän voi vaikuttaa lähestulkoon kylmältä. Kuitenkin hän hämmästyy uusista asioista, ja arvostaa ihmisiä, oikeastaan kaikkea. Virgil on lempeä, mutta osaa vakuuttavasti esittää myös julmaa ja pelotonta. Roolipeleissä selviää tarkemmin
Hahmosi menneisyys: Virgil on elänyt olemassaolonsa ajan ikivanhan kartanon puutarhassa, suihkulähteen vieressä olevalla jalustalla. Kartanoa on vuosikausien ajan hallinnut sama suku, ja Virgil tuntee kuuluvansa sinne. Hän ei tiedä muusta maailmasta mitään, eikä ole koskaan käynyt edes läheisessä kylässä. Vaikka ei kylää ollut olemassakaan silloin, kun kartano rakennettiin. Suihkulähteen viereen oli tarkoitus pystyttää hevospatsas, mutta sen seuraavana päivänä havaittiin, että vielä märälle betonille oli ilmestynyt kuin tyhjästä kivinen enkeli, jota ei saatu irti vaikka kuinka yritettiin. Ja niin suku päätti jättää enkelin siihen missä se oli, sillä olihan enkeli paljon kauniimpi kuin yksikään hevonen. Ja uskovaisille enkelien merkitys oli tuohon aikaan suuri. Virgilin uskottiin tuovan onnea, omituisen ilmestymisensäkin vuoksi (vaikka se on nykyisen kartanon omistajan aikana jo hautautunut historiaan, eikä heillä ole tietoa menneisyydestä) ja monesti pidettiin suihkulähteen ympärillä juhlia, ja patsasta ylistettiin.
Ja hiljainen enkeli katseli juhlia, poistuen paikaltaan ainoastaan öiden ajaksi, kun kukaan ei ollut hereillä ihmettelemässä patsaan katoamista. Ja tuolloinkin Virgil ainoastaan liikkui ympäri puutarhaa, ei koskaan astunut takorautaisista porteista tielle.
Ajan myötä myös patsaan omituiset asennonmuutokset hyväksyttiin yhtenä tosiasiana, eikä niihin kiinnitetty lopulta mitään huomiota. Myöskään säät eivät näyttäneet patsaaseen vaikuttavan, mitä suku piti arvossa. Eipähän tarvinnut vaihtaa onnea tuovaa patsasta uuteen.
Nykyään Virgil ei ole liikkunut enää pitkään, pitkään aikaan, niin että tarut ovat hautautuneet historiaan, eikä patsas ole enää ihmeellisempi kuin patsas. Kartano ja puutarha ovat rapistuneet yhdessä.
Suurinpiirtein nykyhetkessä kartanoon kuitenkin saapui salaperäinen muukalainen nimeltään Tohtori. Tämä Tohtori vihasi enkeleitä sydämestään, eikä uskonut koskaan kohtaavansa "hyvää" enkeliä. Virgilin tavattuaan ja surumielisyyden syyn ymmärrettyään Tohtori kuitenkin tarjosi enkelille mahdollisuutta matkustaa pois yksinäisyydestä Tardiksen kyydissä, mahdollisuutta päästä lajitoveriensa luo. Muista kaltaisistaan mitään muistamaton Virgil otti tarjouksen vastaan ja elää jonkin aikaa lajikumppaniensa seurassa. Kuinka kauan tätä sitten kestää ennekuin enkeliä alkaa kaduttamaan, se jää nähtäväksi...
Nimi: Virgil Jewel
Ikä: 370 (lisätietoa menneisyydestä saat ensimmäisestä pelistä, jossa on kuvailtu Virgilin aiemman elämän vaiheet. Linkki: tashrpg.proboards.com/thread/14/ennakkoluuloja-ja-uusia-tuttavuuksia)
Skp: herra
Siv.säät: sinkku
Laji: Itkevä enkeli
Ammatti/Asema: Ei ole, pelkkä kiva pieni veistos.
Aseet: Ei tässäkään muita kuin lajille luonteenomaiset (henkiset) aseet.
Asuinpaikka ja perhe: Maapallo, vanhan kartanon piha. Ei omaa perhettä, mutta pitää kartanon omistamaa sukua itselleen tärkeänä. "Oli päivä kaksisataa vuotta sitten. Virgil oli suojellut kartanoa jo sadan yksinäisen vuoden ajan, ja toivoi kovasti jotakuta, joka voisi lopettaa hänen yksinäisyytensä ja tylsyytensä. Ja sellainen henkilö olikin olemassa", aikoinaan englantilaiskartanossa asui nuori tyttö nimeltä Virgineia. Virgil tunsi tätä naista kohtaan syvää suojelunhalua ja pitää tuota edelleen ihmisenä, joka on päässyt hänen sydäntään kaikkein lähimmäksi. Pääasiassa Virgineian vuoksi enkeli on jatkanut kartanon suojelemista vuosisadasta toiseen.
Ulkonäkökuvaus:
Pää: ecx.images-amazon.com/images/I/71ud-AegRxL._SL1500_.jpg
Kuten useimmissa lajeissa kaikki ovat enemmän tai vähemmän samannäköisiä ilman yksilöllisiä fyysisia piirteitä, ei Virgil ole poikkeus. Ulkonäkö ja luonne ovat kuitenkin varsin eri asia.
Kuvat etsitty google kuvahaulla ”weeping angel” enkä omista oikeuksia.
Ruumis: www.flossiesgifts.com/v/vspfiles/photos/DMD-STK644741-doctor-who-2.jpg
Luonnekuvaus: Virgil, vaikka onkin ulkonäöllisesti tyypillinen lajinsa edustaja, ei luonteeltaan vastaa laisinkaan enkeleiden julmaa lajia. Oikeastaan, hänen tapauksessaan sana enkeli kuvaa Virgiliä varsin hyvin. Virgil on tappanut olemassaolonsa aikana vain kaksi henkilöä, ja nuo molemmat ansaitsivat kohtalonsa.
Hän on varsin hiljainen, ja surumielinen. Seuralaisen puuttuminen on saanut enkelin vetäytymään syvälle itsensä sisään, luomaan kuoren todellisen luonteensa ja ulkokuorensa väliin, joten hän voi vaikuttaa lähestulkoon kylmältä. Kuitenkin hän hämmästyy uusista asioista, ja arvostaa ihmisiä, oikeastaan kaikkea. Virgil on lempeä, mutta osaa vakuuttavasti esittää myös julmaa ja pelotonta. Roolipeleissä selviää tarkemmin
Hahmosi menneisyys: Virgil on elänyt olemassaolonsa ajan ikivanhan kartanon puutarhassa, suihkulähteen vieressä olevalla jalustalla. Kartanoa on vuosikausien ajan hallinnut sama suku, ja Virgil tuntee kuuluvansa sinne. Hän ei tiedä muusta maailmasta mitään, eikä ole koskaan käynyt edes läheisessä kylässä. Vaikka ei kylää ollut olemassakaan silloin, kun kartano rakennettiin. Suihkulähteen viereen oli tarkoitus pystyttää hevospatsas, mutta sen seuraavana päivänä havaittiin, että vielä märälle betonille oli ilmestynyt kuin tyhjästä kivinen enkeli, jota ei saatu irti vaikka kuinka yritettiin. Ja niin suku päätti jättää enkelin siihen missä se oli, sillä olihan enkeli paljon kauniimpi kuin yksikään hevonen. Ja uskovaisille enkelien merkitys oli tuohon aikaan suuri. Virgilin uskottiin tuovan onnea, omituisen ilmestymisensäkin vuoksi (vaikka se on nykyisen kartanon omistajan aikana jo hautautunut historiaan, eikä heillä ole tietoa menneisyydestä) ja monesti pidettiin suihkulähteen ympärillä juhlia, ja patsasta ylistettiin.
Ja hiljainen enkeli katseli juhlia, poistuen paikaltaan ainoastaan öiden ajaksi, kun kukaan ei ollut hereillä ihmettelemässä patsaan katoamista. Ja tuolloinkin Virgil ainoastaan liikkui ympäri puutarhaa, ei koskaan astunut takorautaisista porteista tielle.
Ajan myötä myös patsaan omituiset asennonmuutokset hyväksyttiin yhtenä tosiasiana, eikä niihin kiinnitetty lopulta mitään huomiota. Myöskään säät eivät näyttäneet patsaaseen vaikuttavan, mitä suku piti arvossa. Eipähän tarvinnut vaihtaa onnea tuovaa patsasta uuteen.
Nykyään Virgil ei ole liikkunut enää pitkään, pitkään aikaan, niin että tarut ovat hautautuneet historiaan, eikä patsas ole enää ihmeellisempi kuin patsas. Kartano ja puutarha ovat rapistuneet yhdessä.
Suurinpiirtein nykyhetkessä kartanoon kuitenkin saapui salaperäinen muukalainen nimeltään Tohtori. Tämä Tohtori vihasi enkeleitä sydämestään, eikä uskonut koskaan kohtaavansa "hyvää" enkeliä. Virgilin tavattuaan ja surumielisyyden syyn ymmärrettyään Tohtori kuitenkin tarjosi enkelille mahdollisuutta matkustaa pois yksinäisyydestä Tardiksen kyydissä, mahdollisuutta päästä lajitoveriensa luo. Muista kaltaisistaan mitään muistamaton Virgil otti tarjouksen vastaan ja elää jonkin aikaa lajikumppaniensa seurassa. Kuinka kauan tätä sitten kestää ennekuin enkeliä alkaa kaduttamaan, se jää nähtäväksi...